Stressi.

"Mielenkiintoinen" tenttistressi pukkaa päälle.
Tänään on vihoviimeinen tentti täällä Koblenzissa, suullinen sellainen.

Aiheena on sinällään mielenkiintoinen Corporate Information Systems, mutta suullisuus ja aiheen laajuus huolettaa.

Lisäksi pitäisi vissiin huomenna järkätä läksiäiset (Missä? Rheinin rannassa - kai).

Perjantai-aamuna luovutan kämpän pois ja muutan muutamaksi päiväksi kaverille - sitten suunnataan toivottavasti autolla kohti Hollantia ja EM-kisoja;)

Hollannissa vietetään su-ma, maanantai-iltana/-yönä olisi tarkoitus päästä toista kotimaista puhuvaan maahan.
Aamulautta tuo toivottavasti tiistaina väsyneet matkailijat Suomen puolelle.

Sellaisia on siis ohjelmassa.
Lisäksi pitäisi ostaa isipapan kanssa se auto ja jutustella vielä ennen lähtöä erinäisten ihmisten kanssa asioista.

Ei oo helppoo tää kotiinlähtökää.

Jääräpää.

On se kumma, kuinka vaikea jääräpäistä ja vittumaista ihmistä on vakuuttaa joistakin asioista.

Etenkin silloin kun ko. ihminen sattuu olemaan allekirjoittanut itse...

Noh. Sellaista se välillä on, elämä.

Takaisin Suomeen palataan suurin piirtein samaan aikaan kun oli alun perin tarkoituskin, muutaman päivän heitto voi tulla kyseeseen.

Koskahan sitä muuten oppisi, että viina on viisasten juoma?;)

Hyvä suunnitelma...

...on sellainen, jota on helppo muuttaa.

Kulkuväline välillä Koblenz (Ger) - Tampere (Fin) muuttui lentokoneesta autoksi.
Viinatilauksia otetaan hillityissä määrin vastaan.

Tänään rullaluistellaan helvetillisessä helteessä yksin, koska joku on englannin kurssin kanssa irlantisessa pubissa käymässä.

Miksi, oi miksi luen tietotekniikkaa?

Eikka ruuls.

Rakas äitini pitää huolta poikansa kirjallista sivistyksestä kiitettävän hyvin.

Viime jouluna sain lahjaksi Eino Leinon elämää ja runoutta käsittelevän kirjan, jossa on mm. osia Helkavirsistä.

Eepos tuli luettua ns. "joululoman" aikana. Tykkäsin.

Eikan runot osuvat muutenkin joskus varsin hyvin kohdalleen, tällä kertaa seuraava lainaus:
Minun tieni

Minun tieni ovat etsijän teitä.
Onneton, ken mua seuraa!
Ma olen huono opas. Käy tieni kautta harhain.
On kotiin jäädä parhain
jokahisen, jolla koti on.
Mun kotini on siellä, missä taivaan tähdet tuikkii.

Minun tieni ovat taistelijan teitä!
Sorja sotilaan on hangella maata
pään-alaisena kilpi ja vierellänsä kalpa
ja joka hetki ajatella: Henkeni on halpa,
mut pyrintöni pyhin
on kaunis, kallis, suuri
ja ylpeä kuin jumalitten uni.

En toveria tielleni tahdo.
Mut jollakin jos sama mieli palaa,
hän kulkekohon sinne ja minä kuljen tänne,
ja kummallakin virehessä olkoon jousen jänne.
Voi olla että yhteen
me metsätiellä tullaan -
silloin nuoli viuhahtaa tai tullaan ystäviksi.

Ja erotahan jälleen.
Onneton ken mua seuraa!
Mun lauluni on latuja, jotk' käyvät ristin rastin
enkä tiedä itsekään, ne kunne käyvät asti,
kaupunkeihin, kyliin,
korpien syliin -
enkä tiedä, milloin ma levähtää saan.

Kaikkea ei voi saada...

...kuten allekirjoittanutkin on muutaman viime viikon aikana huomannut.

Tällä reissulla näkemättä jäi ainakin Tour de France ja Lance Armstrongin erittäin todennäköinen historiallinen kuudes peräkkäinen voitto.

Harmittaa.

Lance olisi ollut mukava nähdä livenä.

Lisäksi Tour näyttää paikan päällä olevan aika tavalla hauskempaa katseltavaa kuin tv:stä;)

Ostin vähän ennen joulua itselleni aikaisena joululahjana herran kirjan "It's not about the bike" ja vaikutuin suuresti.
Kuvaukset kestävyysurheilun harjoittelun ja kisojen tuskasta ja tunnelmista tuovat Ameebankin mieleen muistoja...

Joskus aikanaan lukion kakkosella piti kirjoittaa äidinkielen aine aiheesta "itsensä kiduttamisen ihanuus". Herra Käsivahvan kirja voisi olla pidennetty laitos ko. aiheen alla...

Suomen uutisina kerrottakoon, että vanha (lukio)kaveri oli voittanut pyöräilyn Rosendahl-gp:n aikaisemmin tänä kesänä.

Nostankin tässä olematonta hattuani sekä Lancelle että Tonille!

Hikistä ähellystä.

Eilistä saksan tenttiä voisi kuvailla otsikon mukaisesti.
(Ei, täältä ei löydy niin monen kaipaamia likaisia yksityiskohtia allekirjoittaneen yksityiselämästä!).

Eihän tuo äärimmäisen vaikea ollut, muttei sitä helpoksikaan voinut sanoa.
Menihän se, läpikin (ainakin toivottavasti;)).

Perjantaina on englannin puhekurssin kirjallinen(!) tentti. Whee.

Njooh.

Eilinen ja toissapäivä menivät iloisesti ihmisten läksiäisiä viettäessä ja erittäin vähän nukkuessa.
H, V ja H ovat takaisin Suomessa/Espanjassa, jaksamista kotopuoleenkin!

Sitten asiasta kommentointiin.
Uutiskesä Suomessa on näköjään tavallistakin köyhempi.
Jaa että mistä niin päättelen?

Jos Iltalehti on julkaissut(!) seuraavan jutun, täytyy juttuja olla aivan älyttömän vähän tarjolla...

Nostradamuksen pelottava ennustus
Ateenassa luvassa "joukkosurmien kisat"

Tässä yhteydessä voisin lainata hyvää ystävääni Pavea ja sanoa:
"Vähän valoja päälle!"

Etenkin kun juttu jatkuu näin:
"Michel de Nostradamus on maailmanhistorian kuuluisin ennustaja. 1500-luvulla eläneen astrologin kirjoituksista on pystytty tulkitsemaan sekä Adolf Hitlerin juutalaisvainot että New Yorkin terrori-iskujen tapahtumat. Nostradamus-tutkija Gonzalo Echeverri uskoo löytäneensä viittauksen myös Ateenan olympialaisten verilöylyyn."

Ja näin:
Echeverrin löytämän säkeen sanoma on hyytävä:

Kun suuri numero seitsemän päättyy / Alkavat joukkosurmien kisat / Ei kovin kaukana suuresta tuhatluvusta / Jolloin kuolleet nousevat haudoistaan

- Ainoa tapa tulkita näitä tekstejä on yhdistellä niitä muihin, Echeverri sanoi kolumbialaisen El Tiempo-lehden haastattelussa.

Hänen mukaansa "seitsemän" viittaa nyt käynnissä olevaan heinäkuuhun.

Kuten Salovaaran Pertsa joskus aikanaan totesi: "Jumalation".

"Ainoa tapa tulkita" - mikä helvetin ainoa tapa?
Nostradamuksen ennustuksia on tullut itsekin joskus huvikseen luettua ja voin kertoa että tapoja tulkita on yhtä monta kuin lukijoitakin.

Jutun kruunaa ehdottomasti kuva Andre Agassista, jonka alla kuvateksti kertoo meille seuraavaa:
"TIETÄÄKÖ hän jotain, mitä me emme tiedä? Andre Agassi ei halunnut lähteä Ateenan olympialaisiin."

Huhuuu! Huhuu! Huhuu!

Järki, mihin olet karannut?

Ai niin juu

Niin joo.
Przemek päivitteli sivujaan urakalla viime vlv:n aikana.

Niitä Kääpiön kaipaamia kuvia voi siis metsästää täältä.
(Gallery->MEGA Birthday Party 10.07.2004 etc).

Sei nicht traurig!

Yleisön pyynnöstä edellisen postin aiheesta ei kirjoiteta enempää.

Kranttu mies on kranttu mies ja krantun miehen elämä ei ole aina niin helppoa.

Sitten toisiin asioihin.

Varasin lennon kotskabortaaliin, joten näillä näkymin( suunnitelmien pysyessä samoina) palaan kotiin 2.8 maanantaina.
Lento on varattu V-linnulta hintaan 44 euroa.

Toivottavasti lippu jää käyttämättä.

Mitäs muuta?

Perjantaina käytiin keilaamassa. Ihan ok, mutta mies saisi oppia häviämään vähän paremmin...
Lauantai vietettiin Düsseldorfissa. Hieno kaupunki! Kuvia tuli paukutettua n. 100.
Lauantaina illalla juhlittiin Hectorin, Hannan ja Viktorian läksiäisiä.
Mukavaa oli sielläkin, joskin tästä keikasta ei sen enempää.
Sunnuntai meni nukkuessa ja valokuvien kanssa säätäessä.

Ja loppuun vielä seuraavaa (koska kaikki eivät välttämättä tajua ensimmäistä kotimaista):
"Ich bin ein bißchen traurig, aber trotzdem freue ich mich! Hoffentlich gibt es ein gut Ergebnis für uns..."

Kukkakaaleista ja elämästä.

Kelvollisia esimerkkejä on aina kiusallisen vaikea keksiä.
Tällä kertaa fundeerasin älyttömän pitkään sopivaa vertauskuvaa....
[Toim.huom.:
Kelvollisuudesta voidaan sitten olla montaa mieltä.
Kannattaa myös muistaa, että ymmärrys jää jokaisen lukijan omalle vastuulle. Ts. tarinan saa ymmärtää ihan-jus-niinq-haluaa.]

(Pipari? Eeei. Karkki? Eeei.
(Loppujen suomen kielessä kaksoismerkityksellä kulkevien ainenimien keksiminen jätettäköön kotitehtäväksi).)

Pitkän ajatusketjun jälkeen päädyin siis kukkakaaliin.

Oletetaan, että henkilöllä X on nälkä. Pöydällä on useita ruokalajeja, joista osa näyttää houkuttelevalta, osa ei.
Porkkanoiden, perunoiden ja eksoottisten hedelmien joukosta erottuu kuitenkin muita selvemmin kaksi varsin hyvin syötäväksi kelpaavaa kappaletta.

Tarkemmin katsottuna mokomat näyttävät kukkakaaleilta.

Nälkä kasvaa odottaessa, mutta ennen lopullista valintaa pitää muistaa isän opit hedelmien ostamisesta. Kurkkuja pitää rutistella, jotta tietää onko mokoma pilaantumassa kohta.
Omenia pitää käännellä ja väännellä (löytyykö ruskeata? Hometta? Näyttääkö hyvältä?).

Sama pätee luonnollisesti kukkakaaleihin.

Väännetään, käännetään. Käytetään auringossa, raapaistaan pieni maistiaispala.
Molemmat vaikuttavat edelleen hyviltä.

Päätös on kuitenkin joskus tehtävä.

Siispä - valitaan pöydällä hieman alempana oleva linjakkaampi ja paremmin kypsyneen näköinen vihannes.

Haukataan pala ja huomataan, että kaalissa on tiettyjä ongelmia.
Maku on juuri sitä mitä olettikin ja mokoma näyttää edelleen hyvältä, mutta ongelma on ns. ei-niin-kovin-helposti-ratkaistavaa sorttia.

Siispä. Vaihdetaan kaalia.
Mutta.
Joku muu on maistelemassa toistaa kaalia! Eipä se kyllä enää niin kovin hyvältä näyttänytkään...
(Ja jo päiväkodissa opetettiin, että se syödään, mihin kosketaan.).

Ongelmaksi siis jää seuraava:
Pöydällä on paljon syötävää ja mies on edelleen nälkäinen.
Muut vihannekset eivät vain enää näytä hyviltä.

Jo kertaalleen valittu kukkakaali houkuttelee edelleen.

Tarinan opetus?

Hmm.
Kun tietää liian hyvin mitä haluaa, saa hankittua itselleen hankaluuksia.

Aikamme suuria ajattelijoita.

"- Hän voisi sanoa minulle kaiken suoraan, jos jotain muuta ajattelee.
Olen pettynyt hänen ajattelukantaansa, Jasmin vuodattaa."
--Jasmin Mäntylä, Iltalehti 16.7.2004.

Voisix joku selittää mikä helvetti on niinq ajattelukanta?

"- En ymmärrä, millä tavalla se on kyseenalaista, että tapailee jotain ihmistä."

En ymmärrä minäkään. Mutta mutta.
Jos ikää on 21 ja tapailee 57-vuotiasta miestä, voisi itsekin vetää viivan kahden pisteen väliin.
Ei tarvitse edes värittää värityskirjaa verellä, vain tehdä muutamia johtopäätöksiä.

Aah ja voih myös:
"Beckham-pallon hinta romahti".
Voi parkaa.

Käpy hirttää kiinni.

Tana.Kele.Vetti.Ttu.
Tana.Kele.Vetti.Ttu.
Tana.Kele.Vetti.Ttu.
Tana.Kele.Vetti.Ttu.

Keleen saksalaiset, jotka haluavat välttämättä tehdä PowerPoint-esityksensä juuri niillä ainoilla _toimivilla_ koneilla, joissa on polttava asema.

Tana.Kele.Vetti.Ttu.

Keleen saksalaiset, jotka hommaavat uusia koneita ja jättävät polttavat asemat vain ja ainoastaan niihin kämäisimpiin ja vanhimpiin koneisiin.

Tana.Kele.Vetti.Ttu.

Keleen saksalaiset, jotka opettelevat englantia mikroluokassa. Menkää kotiinne opettelemaan, ni.

Tana.Kele.Vetti.Ttu.

Keleen saksalaiset hiiret, joiden ansiosta kursori menee vasempaan kun sen pitäisi mennä oikealle.

Tana.Kele.Vetti.Ttu.

Keleen saksalaiset vanhat, polttavalla asemalla varustetut koneet. Miksi h*lvetissä ne USB-portit on sijoitettu sinne koneen takapaneeliin?

Tana.Kele.Vetti.Ttu.

[Lieva avautuminen johtuu mm. siitä, että tänään ystävällinen saksalainen tyttö vaan sattui kävelemään jalkaterän yli.
Pyysikö anteeksi? No ei tietenkään.
Oliko allekirjoittaneella sandaalit?`No tottakai.
Oliko tytöllä kovat ja isot kengät? No tottakai.
Voi kele.]

[Tukahdutettua naurua, jotta vierustoverit eivät nolostuisi]

On taas testien aika.

Wackiness: 48/100
Rationality: 72/100
Constructiveness: 124/100
Leadership: 132/100

You are an SRCL--Sober Rational Constructive Leader. This makes you an Ayn Rand ideal. Taggart? Roark? Galt? You are all of these. You were born to lead. You may not be particularly exciting, but you have a strange charisma--born of intellect and personal drive--that people begin to notice when they have been around you a while. You don't like to compromise, but you recognize when you have to.

You care absolutely nothing what other people think, and this somehow attracts people to you. Treat them well, use them wisely, and ascend to your rightful rank.

[Toim.huom.: Kaikkea sitä ihminen tekee odotellessaan, että cd-poltin -koneella tunnin mitään tekemättä töröttänyt tytsä lähtisi h*lvettiin.
Noh, on sillä ainakin mielenkiintoinen tatuointi alaselässä.]

Koh naa kom mun kointikan#* il-a

Jos#us t##tuu siltä, että viest#t eivt o.ken mne peri.le toivotulla t#v#lla.
E#enki. k_n kirjoit_a: itsElLeen viEra#lla kiElelLä.

J0tta tiEtäisitte m#ltä m#kom+ t#ntuu, s#mulo#n s#tä t#s#ä v#es*is*äni;)

(Laina)höyheniä ja tervaa.

Viivi ja Wagner vakuuttaa aina.
Tänään Etelä-Suomen Sanomissa ilmestyi varsin osuva strippi:)
Olkaa siis hyvä:


[Tekijänoikeudethan kuuluvat sinne sun tänne, vaan eivät ainakaan meikäläiselle.
Kiistän siis kaiken ja katoan läheisen joen yli säkättäen kuin orava]

Kommunikointini on muuttunut.

...kuten joku tänään minulle lähettämässään sähköpostissa toteaa.

Näinhän se asia saattaa hyvinkin olla;)
Muistakaa muuten ilmoittaa täällä blogissakin asiasta sitten, kun sen huomaa selvemmin.

Sitten vähemmän arkisiin asioihin.

Maailmalla tapahtuu Iltalehden mukaan taas vaikka mitä.
Merkille pantavaa on mm. se, että papeilla on ilmeisesti mukavaa muuallakin kuin USA:ssa
(Pappisseminaarissa orgioita Itävallassa"
ja vielä parempi lainaus:
"Seminaarista vastaavan arkkipiispa Kurt Krennin mukaan
koko skandaali on kuitenkin pelkkä väärinkäsitys ja
40 000 lapsipornokuvaa ovat joutuneet pappien tietokoneille vahingossa.").

Huh huh. Toivottavasti meikäläisen tietokoneelle ei koskaan joudu "vahingossa" kymmeniä tuhansia pornokuvia...

[Toim.huom.:
Tämän jutun jälkeen sivuille eksyvät ihmiset:
täältä ei löydy minkäänlaista pornoa. Menkää pois.]

Matti ja Mervikin olivat päässeet onnellisesti avioliiton satamaan, joka lienee molemmille jo kohtuullisen tuttu paikka. Onnea vaan pariskunnalle!

Toin muuten varmaan huonot kelit mukanani Suomesta tänne Saksaan - tänäänkin on nähty aurinko peräti kerran.

Kertaus on opintojen äiti.

Kertaaminen on aina kivaa, kuten jälleen elokuun lopulla huomataan metsässä rämpiessä.
Noh, tällä kertaa lueskelin vanhoja tekstejäni.

Liityin vähän ennen tänne lähtöä meemiin.
Tulokset lienevät tällä erää hieman erilaisia, joten teenpä sen uudestaan;)
(Vinkki: alkuperäistä voi haeskella sieltä huhtikuun alkupuolelta.)

Ota lähin kirja, käännä sivulle 18, etsi rivi neljä. Kirjoita ylös, mitä siinä lukee:
geschwellt von den Leibern seiner Feinde, ein Gedanke - aus

Ojenna vasen käsivarsi mahdollisimman pitkälle. Mitä kosketat ensimmäisenä?
Tätä en muuten kehtaa tehdä tällä erää. Vieressä istuva tytsä nostaisi syytteen jos tökkäisin korvaan etusormella.

Mitä viimeksi katsoit TV:stä?
Katsoin? Aktiivisesti? EM-finaalin futiksesta.
Muuten? Saksalaista pehmopornoa keittiön televisiosta Przemekin synttäreillä.

Arvaa katsomatta paljonko kello on:
11.18

Katso nyt kelloa, paljonko se oikeasti on?
11.20

Mitä kuulet tietokonetta lukuunottamatta?
Musiikkia korvalapuista, tietokoneiden ilmastoinnin suhinaa.

Milloin viimeksi kävit ulkona? Mitä teit?
Äsken. Istuin pihalla vääntämässä epätoivoisesti saksan kielioppiläksyjä.

Mitä katsoit ennen kuin tulit tälle sivulle?
Vanhoja kirjoituksiani.

Mitä sinulla on ylläsi?
Harmaat 7/8 -housut, sandaalit ja punainen t-paita. Aurinkolasit.

Näitkö viime yönä unta?
Näin. Mm kertausharjoituksista ja jo edellisissä posteissa mainituista henkilöistä...

Milloin viimeksi nauroit?
Eilen illalla, synttäribileissä.

Oletko nähnyt mitään omituista viime aikoina?
Kyllä vaan joo. Saksassa omituisia juttuja riittää vaikka muille jakaa.

Minkä elokuvan viimeksi katsoit?
Und dann kam Polly.

Jos sinusta tulisi yön yli monimiljonääri, mitä ostaisit ensimmäisenä?
Asunnon jostain muualta kuin Suomesta. (Tsekistä? Puolasta? Saksasta? Ihan sama... Jostain muualta.).

Jos voisit muuttaa jonkin asian maailmassa välittämättä syyllisyydentunteista ja politiikasta, mitä tekisit?
Kliseisesti: "mää haluaisin, että kaikki tykkäis toisistaan.".

Pidätkö tanssimisesta?
Pidän;)

Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?
Voisin. Vähän aikaa tätä jo kokeilleena voisin harkita toistekin.

Mitä on huoneesi seinillä?
Simmerner Straßen seinällä on juliste Puolasta, Unitedin intertoto-pelin pääsylippu ja kortti Suomesta.

Olipas tylsä systeemi.

Vielä on vähän yli puoli tuntia aikaa saksan tuntiin - opettajakin lähti jo pois samasta mikroluokasta.
Mitähän hittoa sitä tekisi.

Puolityhjä.

"...puolityhjä. Se helvetin lasi on aina puolityhjä, ei puolitäysi".

Lupaamani tarkka, mutta joidenkin asioiden suhteen ylimalkainen raportti alkaa tästä.
(Niin helvetti).

Perjantai-ilta jatkui luennon jälkeen nukkumisella. Sen jälkeen nukuin.

Lauantai-aamuna klo 10.30 starttasi Suuri Seikkailu (miksi ihmeessä isoilla alkukirjaimilla?) kohti Boppardia.
Paitsi että Asia tuli paikalle vähän yhdentoista jälkeen, joten matkaan päästiin vasta n. puoli kaksitoista.

Jaa että mikä SS? Noh, juoksimme porukalla (minä, Hanna, Asia ja Pjotr) Koblenzista Boppardiin, yhteensä n. 22 kilometriä.
Reitti kulki pitkin Rheinin vartta ja maisemat olivat aivan älyttömän hienoja ja kelikin varsin kohtuullinen.

Aikaa mokomaan kului melkein 2,5 tuntia.
Miksi?
Vakituinen puolalainen tehopakkaus hyytyi matkalle ja Ameeba sai odottaa.
Ja odottaa.
Ja löntystellä.

Noh. Noin vakavasti ottaen matka oli mukava, vettäkin alkoi satamaan vasta Boppardissa.
(Tosin neiti A:n mukaan alkumatka juostiin liian kovaa, mutta tiedä häntää. Siksi siis hyytyminen).

Iltaseitsemältä matkasin ESG:lle valmistelemaan synttäribileitä.

Näistä ei laiska mies taaskaan jaksa kirjailla erillistä tarinaa, vaan toimittaa listan.
Olkaatten siis hjuvat.
* Juotu pullo viiniä ennen ensimmäisenkään vieraan tuloa.
* ...jonka jälkeen juotu puolalaista vodkaa (paljon!).
* ...jonka jälkeen juotu olutta.
* ...ja tequilaa. Ja vaniljakossua. Ja viiniä. Ja ties-mitä-muutakin.
* Syöty pala synttärikakkua
* ...ja älytön määrä sipsejä.
* Otettu n. 130 valokuvaa.
* ...joista vain noin kolmasosa tietyistä henkilöistä.
* Saatu aivan mahtava kortti (kiitoksia!)
* Lahjaksi saatu tiukat punaiset shortsit
* ...joita sitten käytetty loppuilta
* ...ja poseerattu erinäisten ihmisten kanssa erinäisissä valokuvissa.
* ...näyttäen erittäin törkeältä niissä shortseissa (jotka siis olivat ns. "naisten mallia" - piirretäänkö kuva?)
* Piirrelty tussilla kahden ihmisen etumustaan
* ...ja kärsitty samaisten ihmisten selkään kirjoittamista jutuista (joita en muuten enää edes muista).
* Lahjaksi saatu myös jokunen pullo pikkuviinaa
* ...jotka humalapäissäni unohdin laukun pohjalle (tervetuloa juomaan pois, jäsen J).
* Annettu Golfille "Made in Finland" -paita synttärilahjaksi
* ...ja kahdelle ihmiselle samanlaiset paidat ihan muuten vaan.
* ...sanottu n+1 kertaa, että "ei, tiedän, minun ei ollut pakko tehdä tätä, mutta halusin. Ei kestä kiittää."
* Tanssittu n. 2/3 ajasta tietyn ihmisen kanssa.
* ...ja n. 1/3 sen toisen ihmisen.
* ...näyttäen edelleen törkeältä niissä punaisissa shortseissa.
* ...ja pakoiltu muutama hetki toisissa huoneissa, kun viinatiskille ei pääse tanssimatta em henkilöiden kanssa.
* Saavuttu kotiin ympäripäissään n. klo 06.00.

Sunnuntaista voinee kertoa seuraavaa:
* herätty n. klo 15.oo
* Klo 16.00 aloitettu edellisen illan bilepaikan siivoaminen
* ...pesty lattiat
* ...kerätty roskat
* ...jne jne..
* ...ja saatu edellinen päätökseen 1,5 tuntia myöhemmin (viisi ihmistä siivoamassa).
* Syöty herkullista spagettia ESG:llä (kiitoksia!)
* ...ja samaan aikaan "keskusteltu" henkeviä yleisurheilua katsellen.
* Katsottu punastellen edellisen illan kuvia
* ...joista pahimpia en ole varmaan edes vielä nähnyt.
* Naurettu jäsen M:n kokemuksille edelliseltä illalta (onneksi sait kengät takaisin;)).
* Juotu liian vähän kahvia.
* Illalla osallistuttu Sarahin yllätysbileisiin, joissa
* ...kirjoitettu kolmeen "ystäväkirjaan"
* ...halailtu useita kohta-pois-meneviä-ihmisiä
* ...katsottu vierestä Sybhoinen sängyn hajoamista (-ttamista).

Njooh. Siinä ehkä tärkeimmät tällä kertaa.

Hauska fakta on se, että molemmat pakat ovat edelleen olemassa huolimatta päinvastaisista uskomuksista;)
Korttien järjestystä on vaan hieman muutettu.

Lisäksi tuntuu joskus siltä, että pientä suomalaista viedään kuin sitä kuuluisaa litran mittaa.

Pieni välisoitto.

Heh.

Torstaina oltiin muuten sitten tosiaan Residenzissä.
Musiikki oli kerrankin hyvää, jopa siinä määrin että äijä innostui.

Kuvallisen tuotoksen näkee tämän linkin perästä;)

Hyvään kotiin.

Väsy ja lievä alavire johtavat omituisiin ajatusketjuihin kävelymatkalla kouluun.

(Naispuolinen) tuttavani kertoili allekirjoittaneelle joskus kahvikupposen äärellä miessuhteistaan ja ihastuksistaan.
Lopputulema oli kai jotain tällaista:
"rakastun aina kuvankauniisiin, pitkähiuksisiin ja mielenvikaisiin miehiin".

Kuulostaa omituisen tutulta.

Niin, tarkennuksena sanottakoon että tuttu oli tosiaan vain tuttu.
Minulla ei ole vuoden -81 (-82?) jälkeen ollut pitkiä hiuksia. Kuvankauniiksikaan ei varmaan voi sanoa - mielenvikainen? No juu, sitä ehkä.

[Toim.huom.:Enkä ole sitten viime näkemän vaihtanut joukkojakaan.]

Muuten voisin lausahduksen allekirjoittaa lähes kokonaan.
Tai noh.

Mielenvikaisuus lienee suhteellinen käsite. Ja sanotaanhan myös, että vakka kantensa valitsee...

Muotoillaanpa sana "mielenvikainen" uudestaan muotoon "omituinen" (kauniimmin sanottuna; naisessa pitää olla särmää).
Hieman lähempänä totuutta.

[Tässä välissä ajatus hukkui. Pelastusrengasta odotellessa]

Hmm.

Ostetaan/myydään/vaihdetaan/varastetaan -palsta vetää aina lisää lukijoita.
Jospa sellaisen avaisi tännekin?

Aloitetaan nyt sitten vaikka tällaisella:
Ostetaan:
Elämä.
Vähän käytetty, hohdokas.

Myydään:
Muistoja.
Kivuliaita.
Pitkään kypsytettyjä, lievästi tanniinisia.

Annetaan:
Hyvään kotiin
akateeminen, urheilullinen, pihi ja vittumainen mies.
Ylläpitokustannukset maltilliset.
Ajettu sisään.

...paitsi silloin kun sitä tekee heti lisää.

Eilisyö kasvatti univelkaa entisestään.

Vakituinen australialainen on lähdössä ensi viikolla kotskabortaaliin ja eilen juhlistettiin viimeistä kertaa Residenzissä.

Musiikki oli kerrankin hyvää eikä humalatilakaan ollut kohtuuttoman kova.

Sen sijaan kovaa oli herätä tänä aamuna klo 0745 sen jälkeen, kun oli päässyt nukkumaan n. 0430.

09.00 pääsikin sitten jo kuuntelemaan Mobile Application Systemsin lopetusluentoja seuraavaksi 8 tunniksi...
Onneksi olivat edes mielenkiintoiset.

Njooh.

Huomenna on siis synttärikemut ja aamupäivällä puolimaradona (jumalan [toim.huom.:pientä kirjainta käytetty tarkoituksella] käsi jätetään kotiin).

Hei hei. Astiaa tutkitaan tarkemmin maanantaina uunituoreen synttäriraportin muodossa.

Kuolema kuittaa univelan.

...ainakin lopullisesti.

Osan velasta joutui kuitenkin maksamaan eilen takaisin.
Mies hyytyi seitsemän kieppeillä sängyn pohjalle ja ylös noustiin aamuysiltä seuraavan kerran.

Kenties pieni nukkuminen teki ihan hyvää...

Edellinen viikko tuli vedettyä lisää lainaa sinne edellisten päälle (joita muuten on kertynyt tälläkin reissulla ihan kiitettävän paljon) seuraavasti:
Ti-ke -yö (plus lennolla nukuttu aika): 2,5 h.
Ke-to -yö: 6,5 h.
To-pe -yö: 5,5 h.
Pe-la -yö: 5 h (tai jotain sinne päin.).
La-su -yö: 5 h.

Että silleen. Noh, onhan siinä nyt monta päivää yli 5 tuntia unta pallossa.

Loppuun lainataan mielijulisteeni slogania:
"Coffee! You Can Sleep When You Are Dead!"

Ai niin. Pitäisi twiikata tämänkin blogin ulkoasu vähän paremmaksi ja kommentit toimimaan bloggerin kautta, mutta ei millään jaksaisi.
Ehkä sitten seuraavassa elämässä sekin.

Taas kerran ihmettelen.

[Varoitus: tuubaa.]

[Toinen varoitus: ihan hirveää tuubaa.]

<tuuba>
http://www.soneraplaza.fi/uutiset/artikkeli/0,2936,h-8487_a-22655098_feed-1,00.html

Joitain ihmisiä olen näillä ajatuksillani piinannutkin vuosien varrella, nyt pääsette tekin, arvoisat lukijat "nauttimaan";)

Se nainen, jonka kanssa vielä viime syksynä asuin, oli (ja olisi varmaan vieläkin) lempikiistakumppanini tämänkin asian suhteen.
Samaten puhuttaessa yleisestä asevelvollisuudesta ja monesta muustakin asiasta...
Terveisiä sinne Sorsapuiston laidalle, toivottavasti joku muu saa "keskustella" kanssasi näistä asioista.

Niin, asiaan.

Miksi nainen saa lyödä miestä, mutta mies ei naista?
Miksi mies saa lyödä miestä ja nainen saa lyödä miestä?
Miksi nainen saa lyödä naista ja nainen saa lyödä miestä?

Ei, en esittele tässä mallia, jossa perheväkivalta ja naisten hakkaaminen olisi luvallista tai suotavaa.
Kysyn vaan, jotta mix ihmeessä toisen sukupuolen harjoittama väkivalta on sallittua ja toisen paheksuttavaa ja kiellettyä?
(Jättäen ääritilanteet ja perheväkivallan omaan arvoonsa - näitä ei puolusta juuri mikään).

Ääni takarivistä: "miehet ovat väkivaltaisempia". Juu, pitää varmaan paikkansa.
Toinen ääni takarivistä: "naiset ovat fyysisesti heikompia, siksi heitä ei saa lyödä".
Kolmas ääni takarivistä: "tutkimusten mukaan miehet ovat osallisina lähes kaikissa väkivaltatilanteissa".

Maalataanpa esimerkkitilanne tamperelaisesta yökerhosta (sijaitsee siinä Koskipuiston laidalla)
(en ole muuten paikassa käynyt _onneksi_ sitten viime huhtikuun):
* Mies lyö toista miestä. Toinen lyö takaisin. Portsari syöksyy paikalle ja heittää molemmat ulos.
* Nainen lyö miestä kasvoihin. Portsari "syöksyy" paikalla ja heittää miehen ulos.

Mitä helvettiä?

Väkivalta on aina väkivaltaa, harjoitti sitä sitten mies tai nainen.
Miksi ns. avarin tempaiseminen vastaantulevan miekkosen naamaan baarissa on ihan ok ja humoristista (jos lyöjä on nainen)?
Mies käyttäytyi kenties sopimattomasti. Mahdollista ja jopa todennäköistä.
Silti.
Ja miksi ihmeessä mies lentää ulos? Miksi ei lyöjä?

Allekirjoittanutkaan ei vedä turpaan kaikkia ärsyttäviä ihmisiä (tai läpsi ärsyttäviä naisia naamalle paarissa).
Jaa miksei?

Noh.

Noh. Niin no.
Voipi olla että sen jälkeen ei kovin pitkään tarvitsi vapaalla jalalla kulkea.
Toisekseen; henkikulta on täälläkin arvossaan (vaikkei sitä aina välttämättä päälle päin kovin selvästi huomaa).
Kolmannekseen; kotona on opetettu, että väkivalta ei ole hyvästä. Naisia ei saa lyödä.
</tuuba>

Ohhoh.

Se oli siinä. Kylläpäs sitä tulee joskus kirjoitettuakin paksua kökköä.
Nooh. Sellaista se on välillä.
Matti sen sanoi:"Elämä on laiffii".

Kutsu.

Ameeba täyttää neljännesvuosisadan itse asiassa ensi kuun alussa, mutta vanhaksi tulemista juhlistetaan
ensimmäisen kerran jo tänä lauantaina.

Rupsahtamisen alkua (jatkumista?) pääsee pileistämään ESG:n alakerrassa (Lerchenweg 1+3, 56075 Koblenz) eli tuttavallisemmin Clubraumissa lauantaina 10.7.2004 n. klo 20.00 alkaen.

Lahjaksi olen kuulemma jo saamassa shortsit, joten niitä ei enää kannata ostaa.

Synttäreitään juhlivat samaan aikaan Przemek(25), Niina(25), Alvaro(27), Javier(25) ja Golf(25).
Alkujaan satavuotissynttäreiksi tarkoitetut bileet ovat paisuneet väkimäärän lisääntyessä 152-vuotiskemuiksi.

Tervetuloa!

Halvan valkoviinin vaikutuksia.

Halpa valkoviini (kauppana Mini-Mal), kuiva, 1,29 euroa/litra.
Maku hirveä.

Yöluistelu, Koblenz, ilmainen.
Kerrankin mukava olla vain katsojana viiniä juoden.

Clubraum, ESG, (periaatteessa) ilmainen.
Mukava keikka. Melkein 80 kuvaa.

Hirveä krapula, siellä sun täällä, seurausta edellisestä illasta (ja sinällään ilmainen).
Ei niin kiva juttu.

Aikainen lintu aineen kirjoittaa

Hoh hoi. Tuli kirjoitettua sitten 200-250 sanaa pitkä "kirje kaverille" aiheesta autosta luopuminen (saksan tunnille saksaksi, luonnollisesti).

Tekelettä voisi kuvailla vaikka niin, ettei ole ainakaan mitään halua pitää sitä laukussa pidempään kuin on pakko...
(Eikä myöskään saada mokomaa takaisin.)

Koululle saapuessani en ollut ihan täysissä sielun/ruumiin voimissa, joten väänsin taas kerran testejä.
Ai miten niin turhia?

Juu, tiedän kyllä omat mielipiteeni ilman testejäkin. Useimmat tututkin ne tietävät.
Arvaa vaan kiinnostaako miua.

Siispä, testejä:
Take the quiz: "WHAT RELIGION BESTS SUITS YOU?"

Agnostic
You've probably studied loads of different religions, but you're just not sure if any of it is true. Evolution makes some sense to you, but it doesn't satisfy you. Lastly, your personality is one of question, but you won't go out of your way to find -The Truth- It's more of a hobby.

[Toim.huom.: Lienee perseettömimpiä testejä, joita olen tehnyt. Näkeekö jostain, että testin alkuperäinen laatija on kristitty?]

Take the quiz: "Which Ellaran Element are you?"

Fire
One of the Elements of the Goddess Chaos, symbolized by the Sceptre. Fire is the Element of change and passion, the source of rebellion, violence, and impulse. You're a wild, free soul, and you dislike having any sort of direction imposed upon your life. You prefer to take chances and embrace risks, trusting in your pride and wit to get you through. Others may find you brash and careless, but most will see you as independent and indomitable.

Joopa joo.

Kommenttiosasto pysyy huolestuttavasti tyhjänä, ovatko kaikki jo kesäviiliksissä?
Ei sillä että itse ainakaan olisi neljän päivän visiitin aikana moisiin tunnelmiin päässyt.
Neljä päivää sadetta ei oikein mieltä piristänyt, onneksi häät olivat sentään erittäin mukavat.

Täällä paistaa onneksi aurinko;) Lämpötilakin on mukavahko, 23-26 astetta.

Suomen kansan sanontoja, osa n.

Ajankohtaisiin asioihin liittyen jatkan omituista tapaani kommentoida vanhoja suomalaisia sanontoja.

Tällä kertaa otan kantaa erääseen kaikkien naistutkimusta (tai Suosikkia/pikkutyttöjen kaskukirjaa/ihammitävään)lukeneiden (naisten) lempisanontaan.
Sanontahan menee näin:
"Miehet ovat kuin vessanpönttöjä; aina varattuja tai täynnä paskaa"

Kuulin mokoman ensimmäistä kertaa varmaankin vanhemman sisareni (terveisiä!) naureskellessa sille kavereidensa kanssa joskus, kun olin itse n. 6-vuotias tai jotain.

En oikein uskonut sitä silloin, mutta pahalta tuntui. Minäkö täynnä paskaa, kun en ole varattu (mitä se edes tarkoittaa?)?

Nyt, elämää hieman enemmän nähneenä voisin jopa sanoa, että sanonta toimii huomattavasti paljon paremmin naisiin kuin miehiin.

Tai sitten - ei kumpaankaan sukupuoleen.

Jännä juttu muuten, että tällaisten juttujen kertominen miehistä on aina hauskaa ja hyväksyttävää, mutta naisistahan mokomia ei saisi sanoa (Tai on katkeroitunut naistenvihaaja - terveisiä vaan sinne kotopuoleen kaikille naisille. Täällä se sellainen möllöttää)...

Täältä ei löydy

...ainakaan härskejä onnentoivotuksia.

Eli ihan turha yrittää hakea niitä alempaa.
(Miksi ihmeessä joku haluaa löytää moisia onnentoivotuksia allekirjoittaneen sivuilta?
Noh - joku tänne on kuitenkin päätynyt mokomilla hakusanoilla. Miten?
Ei harmainta hajuakaan.)

Härski? No joo. Joskus.
Onnentoivotuksia? Niitäkin joskus.
Härskejä onnentoivotuksia? Ei tipu.

"Was willst du?"

Kuten allekirjoittaneelta kysyttiin tanssilattialla muutama viikko takaperin (toisella kotimaisella n. "mitä haluat?").

Pelimies olisi varmaankin keksinyt sopivan vastauksen heti kättelyssä (ja kyllä se ilmeinen vastaus tuli miullekin vähän myöhemmin mieleen), mutta outo kieli ja kohtuullinen humalatila vaikeutti ajatustyötä liiaksi.

Noin vakavasti ottaen voin kertoa, etten tiedä mitä tällä hetkellä haluan.

Tai tiedän kyllä, mutta Matti on tainnut varastaa jo kaikki käyttökelpoiset sitaatit itselleen.

Pitkällä juoksulla kysymyksestä tulee sitten monta kertaluokkaa vaikeampi.

Aikanaan H.Häkämiehen psykologian tunnilla annettiin kymmenen minuuttia aikaa suunnitella oma tulevaisuus niin pitkälle kuin haluaa.
Alkuperäisestä, erittäin tarkasta suunnitelmastani ei taida olla enää mitään jäljellä.
Totuuden nimissä sanottakoon että armeija, ylioppilaaksi tulo ja opiskelun aloittaminen osuivat suurin piirtein oikeisiin aikaväleihin (joita jo silloin-niin-täsmällinen-ja-pedanttinen mies tapahtumille antoi, 2-3 vuotta/tapahtuma). Valmistuminen saattaa olla (ehkä) suurin piirtein omalla kohdallaan.

Muuten?

Ei mithään.
Aktiiviura luistelijana loppui jo abivuonna (tosin vieläkin sitä tökitään).
Opiskelupaikka on ns. aidan toisella puolella.
Naimisiin ei todennäköisesti päästä (jouduta?) koskaan.

Njaah.

Loppuun lainataan laulujen sanoja (weil es ist immer so schön).

Ensimmäiseksi kommentti Suomesta (T.Rautiainen & Trio Niskalaukaus / Rajaportti / Kova maa):
"kylmä ja kova maa
mun kotimaa, isieni maa
karu kansa ja kova maa
mun oma maa
kuunnelkaa, kun se laulaa"

Ja toiseksi kesästä ja erinäisistä asioista:
"kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää,
kun maailma antaa kaikkein parastaan?
aika on niin julma
se matelee juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa
nyt kun olet siinä aika suin päin ryntäilee"

[Löysinpä vielä yhdet sanat, joten lisään ne tähän perään.
alkuperäinen laulu tuolla,
P.Hanhiniemi ja Pernateatteri]
Kai mä tästäkin toivun
kai mä tokenen
vaikka sorruin uneksimaan
hölmön pojan unelmaa

Kun onni kääntyy
tai loppuu kokonaan
kun haarhaan astuu
silloin viimeistään on omillaan
ja silloin ratkaistaan
noustaanko vai vajotaan
pinnan alle kokonaan
vai ylös henkee haukkaamaan

Haavaan arven kasvatan
nahkan vanhaa vahvemman

Jälkihuomautus

Rakkaalle sisarelleni;
hauskaa hääpäivää!
[Ja seuraavia häitä saadaankin sitten odotella - piiiiiiiiiitkään.]

Ymmärrys kasvaa ja maailma avartuu.

Matkailu avartaa, sanotaan.

Myös kotiinpaluu (tai siellä käynti) avartaa kummasti.

Pihalla sataa ja lämmintä on peräti 14,9 astetta. V*tuttaa.
Enää en ihmettele yhtään sitä, että joskus on pikkuisen vaikeaa pitää kuuppa kasassa täälläkin...

Kortteja, elämää ja ratkaisuja.

Doddi.

Nyt ollaan sitten oman kotokoneen äärellä kirjailemassa blogia - Suomi vaikuttaa näin aluksi aika ikävältä paikalta;(
Ei ole mukavaa, kun baarissa ymmärtää kaikkien känniääliöiden mölinät.

No juu.

Eilen siis nukuttiin (koneessa nukuttu aika mukaan laskien) kenties n. 3 h.

Wohnheim-party oli kohtuullisen mukava keikka.
Lisäksi katsottiin kortit loppuun asti tietyn ihmisen kanssa.

Lopputulema oli ok - kenties ei aivan toivottu, mutta kuitenkin;)
Yksi pelaaja on pelistä pois, joten peliin voi keskittyä vähän paremmin...