Isänmaan toivo.

Huomenna alkaa 10 päivää kestävä valtion sponsoroima bloggaustauko.
Lisämerkintöjä saapi odottaa siis viimeistään syyskuun 3. päivä (ellei sotilaskodissa pääse nettiin).

Tuleva viikko sisältää pahan keltaisen valtion ilkeiden hävittäjälauttojen ja tutkaherätekoneiden tutkaruudulta seuraamista ja alasampumista. Odotettavissa on myös erikoisjoukkojen hyökkäyksiä yksikköä vastaan.
Välissä ajetaan kortti takaisin, ammutaan reserviläisiä (ei kai sitä muuten sanottaisi reserviläisammunnaksi?), kerrataan laitteiston toimintaa, pystytetään ja puretaan telttaa, opetellaan uusien vempeleiden toimintaa, ammutaan pahoja hyökkääjiä räkäpäillä, puhdistetaan asetta, kaivetaan nenää, nukutaan levottomasti, istutaan soden terassilla ja heitetään paskaa läppää.

Kaikkea ah-niin-kivaa.

Väsyttää jo valmiiksi.

No jaa. Valmistuminen otti tänään muutaman askeleen (Babysteps to the door...Babysteps to the tram) eteenpäin ja pääaineeksi vaihtunee hypermedia.
Töikuviotkin varmistuivat, joten taas on syksylle tekemistä.
Toiseen paikkaan pitäisi opetella GroupWaren säätämistä. Toivottavasti siihenkin löytyy aikaa.

Teetuokio siirrettiin päällekkäisistä aikatauluista johtuen syyskuun alkuun eli kertausten jälkeiseen aikaan. Saapas näkee mitä sekin tuo tullessaan;)

Haluan tässä muistaessani toivottaa onnea hyvälle ystävälleni Mielentilalle, joka menee naimisiin lauantaina. Onnea!
Sääli vaan, että olen itse tiedustelemassa maastoa samaan aikaan...

Lopuksi lainaus Suomen kansan latteimmista sanonnoista hieman muunneltuna:
Tampere vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Hömppaa tai kuole

Your Heart is Blue


What Color is Your Heart?
brought to you by Quizilla

Mitä teit vuosi sitten?

Mitä teit vuosi sitten? Muistatko edes?

Minä satun muistamaan homman varsin hyvin. N. 20 päivän erittäin intensiivinen työkeikka oli päättymässä (160 h töitä - kaksi vapaapäivää) ja kertausharjoitukset alkamassa. Lisäksi väänsin hiki hatussa uutta layouttia eräälle Tampereen lähikunnassa vaikuttavalle urheiluseuralle.

Stressi oli äärimmäisen kova ja verenpaineet kaakossa. Leiska valmistui muutamaa tuntia ennen kertauksiin lähtöä ja infra tamperelaisesta hotellista saatiin nurin ja takaisin tavarantoimittajille muutaman tunnin etuajassa.

Lisäksi sain kuulla kohtuullisen tarkkaan vuosi sitten, että silloinen avokkini harkitsee poismuuttamista yhteisestä asunnostamme. Eräänlainen vuosipäivä siis tämäkin.

Mitä teen tänään?

Istun kotona - yksin - kirjoitan blogia.
Olen lähdössä kertausharjoituksiin, joten edes jotain on ennallaan.

Asuinpaikka on eri.
Työpaikka on vaihtunut.
Verenpaine on alhaisempi.
Terveys on parempi.
Kuuppa on ehjempi.
Avokkia ei ole.
Kokemusta on rutkasti enemmän.

Varpaat ovat edelleen jäässä.

Se tulee sittenkin.

..nimittäin sunnuntaiv*tutus. Aina.
Jos sunnuntaina ei ota päähän, siirtyy vitutus maanantaille, kuten tänään on tapahtunut.

Tein aamun kunniaksi "mikä on henkinen ikäsi" -testin. Tuloksena 27 vuotta - kaksi vuotta liian paljon. Siistiä.
Olo tuntuu tällä hetkeltä siltä, että päällä voisi olla enemmänkin vuosia.

Tällä kertaa eräs syyllinen orastavaan nöpötykseen otsassa on kahvin loppuminen eilen aamulla. Pikakahvi maistuu pienen tauon jälkeen taas käsittämättömän pahalta, etenkin kun Saksassa joi laatupikaa ja täällä kaapista löytyi aina pihin miehen valinta "Hyvä Ostos".

No jaa.

Eilinen Tampere Unitedin peli oli vaihteeksi positiivista katseltavaa. Äijät pitivät palloa suurimman osan pelistä eikä paniikkikaan iskenyt perinteiseen tapaan omalla puolustusalueella. Go Utd go!

Ratina on muuten saatu hienon näköiseksi - en olisi ikinä viime vuoden MM-kisojen aikaan uskonut. Hyvä näin.

Nyt poistun potemaan vitutusta läheiselle torille ja rakkaaseen opinahjooni.

Fysiikka ok, päässä vikaa.

Kuten Juha Hirvi sanoi eilisten ammuntojensa jälkeen.

Lausunto menee mielestäni legendaaristen urheilusanontojen joukkoon ja kuvaa ainakin Ameeban keskimääräistä olotilaa varsin hyvin.

Noin muuten nostan olematonta hattuani Hirvelle - ja korkealle. Ei ilmastointia, ei muovipusseja peräsimissä eikä influenssaepidemiaa. Ei vaan kulkenut.

Ja sillä siisti.

Kahvista ja elämästä.

Oletteko koskaan maistaneet saksalaista kahvia?
Sitähän saa nykyään käytännössä ilmaiseksi kaupasta, ei tarvitse mennä edes Lidliin.

Olen itse maistellut sitä jo Suomessa ennen tuottajamaahan lähtöä ja sen huonoksi todennut. Itse asiasa ensimmäinen kerta taisi olla nuoremman sponsorin tarjoamana.
[Disclaimer: yleensä vanhempieni tarjoama kahvi on oikein hyvää. Sitä saa tarjota vastaisuudessakin.]
Maistoin lievässä koomassa kahvia istuessani keittiöjakkaralla keittiön nurkassa. Mikäli oikein muistan, olin jälleen kerran ottanut levyyn ja fiiliksetkin olivat matalalla. Asiaa ei ainakaan auttanut aavistuksen verran epäilyttävän makuinen kahvi.
Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta...

Sanotaanhan sitä, että Suomessa juodaan omanlaista kahvia. 3,5 kuukauden kenttätestin perusteella asia pitää myös paikkansa.

Puolassa suodatinkahvia ei saanut ollenkaan. Vaihtoehtoina olivat joko pikakahvi tai "luonnollinen kahvi" eli pannusellainen. Kuinka moni muuten on oikeasti juonut pannukahvia? Käsi ylös!
Kuka tietää mitä sille kupille sitten pitäisi tehdä, kun se siihen naaman eteen tuodaan? Suomalaisena tekisi mieli vaan hulauttaa elämänneste kurkkuun, mutta eihän se oikea toimintatapa(tm) ole. Ollenkaan.
(Paitsi jos haluaa porot kurkkuun.)
Pitää hämmentää tarmokkaasti muutama minuutti ja jättää mokoma seisomaan. Porot jähmettyvät kupin pohjalle liki kivikovaksi mudaksi. Kahvin voi juoda päältä pois.

Jaa että miltäkö se maistui?

Paremmalta kuin saksalainen kahvi.

Niin.

Kämpillä Saksassa tyydyin pikakahviin kun kahvinkeittimen osto ei kiinnostanut (juu, tiedän kyllä että suodatinkahvia voi tehdä ilman keitintäkin). Pikakahvi on samaa roskaa kuin Suomessakin ja taatusti pahaa, mutta tunnetulla ja hyväksi havaitulla tavalla;)

Koululla join päivittäin kahvia. Pahaa.
Meni, kun laittoi kermaa ja sokeria.

Kahviloissa kahvi oli likimain yhtä pahaa kuin koulullakin - ravintolasta huolimatta. Jopa erityisissä kahvivalikoimallaan ja -tietämyksellään rehentelevissä paikoissa sumppi oli armeijan dieselin vähempikofeiinista versiota. (Diesel toimi muuten ihmeesti aikanaan. 0,5 litraa kahvia aamulla toi lisäpontta palvelukseen.)
Saksalainen ei ilmeisesti juo siis duunarikahvia ollenkaan, vaan haluaa neitimäisiä latteja tai cappucinoja (jotka maistuivat omalla kierolla tavallaan ihan hyviltä).

Missä sitten piilee selitys?

Pauligin (http://www.paulig.com) syvällä rintaäänellä antama selitys kuuluu näin:

Miksi kahvi maistuu erilaiselta ulkomailla?

Kahviin liittyvät makumieltymykset ja juomatavat ovat kulttuurisidonnaisia. Eri maiden kuluttajilla ja paahtimoilla on oma käsityksensä, miltä kahvin tulee näyttää ja maistua. Tämän mukaan määräytyvät käytettävien raakakahvien laatu sekä paahdon tummuus. Suomessa kahvi paahdetaan useimmiten melko vaaleaksi. Tummaksi paahdettujen kahvien käyttö on täälläkin lisääntynyt mm. matkailun vaikutuksesta. Myös veden laatu vaikuttaa kahvin makuun. Kahvijuomasta 98,5 prosenttia on vettä. Suomessa on hyvä, pehmeä vesi, johon kahvin aromit liukenevat hyvin. Siksi omassa hotellihuoneessa keitetty Juhla Mokka ei välttämättä maistu samalta kuin kotona.

Olen muuten maistanut myös teksasilaista kahvia neiti M:n vaihtotuliaisiana.
Hiukset laskivat ja syke tasantui jo seuraavaan päivään mennessä.

Nukkua voi haudassakin

...ainakin jos läheisessä ravintolassa tällä hetkellä soittavalta erittäin äänekkäältä ryhmältä jotain kysytään.

V*tuttaa kun pientä oravaa kun käpy on jäässä. Ah-niin-hieno räppi/jokumuumikä(ei paljo kiinnosta) kantautuu mukavasti makuuhuoneen seinän läpi suoraan korvaan.

Musiikkityylistä voi sanalla sanoa seuraavaa kuuluisaa suomalaista huumoriohjelmaa mukaillen:
"Ihan perseestä".
Huoneeseen kantautuu jatkuva bassonjumputus ja rytmikkäät "jou jou jou" -huudot.

Onko tämä nyt sitä uutta musiikkia?

[Btw. Soi: Darude vs Zombie Nation - Blade Techno Opener]

Ymmärtäisin toki, jos Mempparissa soittaisi joku säällinen dj ja BPM olisi lähempänä 150:tä kuin nykyistä (Mitä sitten lieneekään. Liian hidas).

Mutta ei.
Ei todellakaan.

Kävin rakkaan sisareni häissä heinäkuun alussa, joita seuranneilla jatkoilla esiintyi ReDrama. Huonompaa livebändiä en ole nähnyt koskaan - tuskin tulen näkemäänkään.
J. Karjalainen vaatimattomalla lavashowllaan aikanaan Himoksen juhannusfestareilla vei jopa voiton.

Ja se on paljon se.

En muuten yhtään ihmettelisi, vaikka naapurissa soittaisi tänään sama poppoo.
Ei sitä tiedä (jäsen J saattaisikin, mutta on onnellisesti KO-townissa kuuntelemassa korkeintaan palokunnan bändin torvisoittoa).

Onneksi on korvatulpat.

[Edit: Alla oleva biisi kuvaa tämänhetkistä olotilaa varsin hyvin.
Ismo osaa sanoa asiat useimmiten niin kauniisti;)]

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Pahoja tapoja.

One lives and one learns.

Levyyn ottamamisesta oppii yleensä vielä enemmän ja Ameeba on ottanut levyyn kohtuullisen paljon. Ainakin noin kuvainnollisesti.

Listasin joskus jäsen J:lle neiti K:lta oppimiani pahoja tapoja tai muita sellaisia.
Niistä päällimmäisenä tällä erää Depeche Mode.
Tässäpä erään biisin sanat - toimii huomattavasti paremmin oikeana musiikkina;)

Little 15

You help her forget
The world outside
You're not part of it yet
And if you could drive
You could drive her away
To a happier place
To a happier day
That exists in your mind
And in your smile
She could escape there
Just for a while
Little 15

Little 15
Why take the smooth with the rough
When things run smooth
It's already more than enough
She knows your mind
Is not yet in league
With the rest of the world
And it's little intrigues
Do you understand
Do you know what she means
As time goes by
And when you've seen what she's seen
You will
Little 15

Little 15
Why does she have to defend
Her feelings inside
Why pretend
She's not had a life
A life of near misses
Now all that she wants
Is 3 little wishes
She wants to see with your eyes
She wants to smile with your smile
She wants a nice surprise
Every once in a while
Little 15.

Top-5 -listaan kuuluu Deppareiden lisäksi ärsyttävä tapa jammailla musiikin tahdissa ja ilmakitaran soitto.

Tänään väsyttää.

53,62 s

Lenkiltä selvittiin hengissä juuri ajoissa näkemään miesten kympin pari viimeistä kierrosta.
53,62 ei ole siis lenkillä kuluttamani aika (se kesti n. 40 minuuttia), vaan kisan voittajan viimeisen kierroksen aika.
Siis 400 metriä - aikaan 53 sekuntia ja rapiat.

Voisi jopa sanoa että vauhti on kengillä ja tartanilla melkoinen.

Aikanaan yläasteella juostiin 400 metriä koulun kisoissa Ratinassa - kellotin muistaakseni kasiluokalla ajan 1.03 ja rapiat. Siis 63 sekuntia, 10 sekuntia enemmän kuin kisan voittaja juostuaan jo 9600 metriä.

Noh, tienaahan miekkonen juoksemalla omaisuutensa, ei siinä mitään.

Lenkki oli varsin mukava, pimeällä ja hyvällä kelillä on mukava luistella.
Matkaa taittui kenties n. 15 kilometriä.

Luistelin takaisin päin tullessani myös sen talon ohi, jossa vielä viime kesänä asuin. Olo oli vähän epätodellinen; vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän nopeasti.
Vaihtoon lähtöön asti taivallus oli sumuista ja muistikuvia ei hirvittävän paljon ole. Itse vaihto taas on vähän turhankin hyvin muistissa, mutta yhtä kaikki hieman epätodellisena (jo).

Jospa se seuraava vuosi olisi sitten parempi, elokuulupaus muistaen.

Perjantai-illan blues.

Perjantai-ilta kotosalla. Ei mitään tekemistä olympialaisten katselun ja tietokoneen ropaamisen lisäksi. Siis ei mitään tekemistä.

Ajan tappamiseksi (ei, se ei ole vieläkään kuollut) tekaisin testin.

Monday!!! Professional, serious, and wise, you're
the kind of person who can be relied on
whenever a problem arises. Also, add to this
the fact that you have a wonderful amount of
ambition, and you have one of the most driven,
compassionate people around!


Which Day Of the Week Are You?
brought to you by Quizilla

Taidan mennä luistelemaan.

Jos päivityksiä ei tipu maanantaihin mennessä, en ole palannut lenkiltä.
Tässä tapauksessa voisitte ystävällisesti (tai vähemmän ystävällisesti) hälyttää poliisin ja aloittaa etsinnät jostakin Hatanpäältä päin.

Akilleen kantapää.

Kreikkalainen vanha tarina kertoo, että soturi Akilles oli haavoittumaton suuren soturin äidin kastettua urhoamme mielenkiintoisessa liemessä.

Ainoastaan kantapää jäi haavoittuvaksi kohdaksi, koska äitimuorin piti pitää poikaansa jostain kiinni kaston aikana.

Jaa niin että miten tämä liittyy mihinkään?

Aasinsilta johtaa akillesjänteeseen, tuohon ikuiseen murheenkryyniini.
Molempien jalkojen jänteet näyttävät punaista; veresliha on iloinen asia.
Puolikypsän pihvin värisestä kohdasta saa kiittää rakkaita luistimiani tai oikeastaan niiden suunnittelijoita.
Suomen loistavassa kunnossa olevia pyöräteitäkään ei voi jättää syyttömäksi.
(Luistelin Saksassa n. 800-1000 km kesän aikana ja jalat eivät olleet kertaakaan näin pahassa kondiksessa).

Liian korkea kenkä pilaa luistelunautinnon ihan täysin. Ei kuitenkaan ole varaa ostaa uusia, joten minkäs teet?

Hmmph.

Kipu kasvattaa luonnetta, sillä "kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti"

Hei hei.

...vanhalle leiskalle.

Historiaan jäivät myös HaloScanin toimittamat kommentit, koska Bloggerin omat toimivat vähän sutjakammin.

Twiikkaus jatkuu - kaikki ei ole vielä kohdallaan.

Ich will

Ich will

Ich will dass ihr mir vertraut
Ich will dass ihr mir glaubt
Ich will eure Blicke spüren
Ich will jeden Herzschlag kontrollieren

Ich will eure Stimmen hören
Ich will die Ruhe stören
Ich will dass ihr mich gut seht
Ich will dass ihr mich versteht

Ich will eure Phantasie
Ich will eure Energie
Ich will eure Hande sehen
Ich will in Beifall untergehen

Seht ihr mich?
Versteht ihr mich?
Fuhlt ihr mich?
Hört ihr mich?
Könnt ihr mich horen?
Wir hören dich
Könnt ihr mich sehen?
Wir sehen dich
Könnt ihr mich fuhlen?
Wir fuhlen dich
Ich versteh euch nicht

Ich will

Wir wollen dass ihr uns vertraut
Wir wollen dass ihr uns alles glaubt
Wir wollen eure Hande sehen
Wir wollen in Beifall untergehen - ja

Konnt ihr mich hören?
Wir hören dich
Konnt ihr mich sehen?
Wir sehen dich
Konnt ihr mich fühlen?
Wir fühlen dich
Ich versteh euch nicht

Konnt ihr uns hören?
Wir hören euch
Konnt ihr uns sehen?
Wir sehen euch
Konnt ihr uns fühlen?
Wir fühlen euch
Wir verstehen euch nicht

Ich will


http://www.seeklyrics.com/lyrics/RAMMSTEIN/Ich-Will.html

Flegun päiväkirja

[Soi: Dance 2 Trance: Power of American Natives]
Olo tuntuu flegmaattiselta, väsyttää ja nälkäkin on.
Tänään ohjelmassa ei ole mitään ihmeellistä - kuten tavallista.

Pitäisi varmaan nukkua vähän enemmän ja paremmin. Läheinen raksatyömaa vaan häiritsee Ruususen unta lähes yhtä paljon kuin keväällä tehty käänteinen työ samassa paikassa.
Onneksi sedät aloittavat työt niin myöhään. Siis seitsemältä.

Vääntelin taas uutta leiskaa Ameeballe, mutta kesken jäi (taas!). Mielenkiinto kestää sen ensimmäisen Photoshop -session ajan ja lopahtaa. Otsikkokuvia on kasassa kohtuullisen monta nyt jo - saapas näkee pääseekö niistä yksikään sivuille asti.

Eilinen oli pitkästä aikaa hyvä päivä (huomaatteko? Toteutan jo elokuulupausta), vaikkakin kiire vaivasi.
Ns. työpäivä meni vanhemman sponsorin kanssa Suomen Chicagossa vaaria morjestamassa.
Tuulisesta kaupungista ajettiin kiireellä takaisin Suomen napaan, jossa olikin sitten ruhtinaalliset 15 minuuttia aikaa ennen kokoustelemaan lähtöä.
Kokoustelusta menin suoraan teelle.
Tee oli hyvää - samoin seura.

Hmmph.

Jotenkin on flegmaattinen olo, kuten aina toimeliaan päivän jälkeisenä hiljaisempana päivänä. Pitäisiköhän sitä lähteä syömään...

Omoinfo, tuo kaunis järjestelmä.

Tänään päättyi sitten (tai oikeastaan päättyy 24 minuutin kuluttua) opintojaksoilmoittautuminen rakkaaseen opinahjooni.

Olin vaihteeksi ajoissa liikkeellä (aikaa ilmoittautumiseen 40 min) ja innoissani porhalsin sisään Omoinfoon, tuohon käytettävyyden viimeiseen linnakkeeseen.

Siistiä, vielä pystyy ilmoittautumaan.

"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".

Mitä helvettiä?

Copy-paste uusimman opinto-oppaan veppiversiosta tuottaa vesiperän joka kerta. Kuinka helvetissä tämä on mahdollista?

Kiitoksia, ohjelmistotekniikan laitos.
Kiitoksia kaikille muillekin.

Hypermediakaan ei näköjään vielä tunneta uudessa opinto-oppaassa.

Helvetin hienoa toimintaa.

Ulkoluukku, harjoittelua ja säätämistä.

Palaa hermo kiinni Outlook & Siemens M55 -yhdistelmään. Puhelin luulee edelleen olevansa Saksassa, vaikkakin aikavyöhyke on aikaa sitten vaihdettu Suomen pituuspiireille keskeisemmän Euroopan sijaan.

Heräsin tänään 06.55 aiotun 07.30 sijaan, koska rakas matkapuhelimeni päätti muistuttaa tämänpäiväisestä klo 08.00 alkavasta matkasta Lahteen omasta mielestään viisi minuuttia ennen tapahtuman alkua.
Hieno juttu. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta.

Jotta homma ei olisi edes kohtuullisessa määrin hieno, en enää tiedä moneltako pitäisi olla missäkin. Puhelimessa tehdyt tehtävät tai muistutukset näkyvät tuossa Microsoftin lippulaivassa alkaen (ja päättyen) tuntia myöhemmin kuin olisi tarkoitus ja vise versa.
Kyllä tämä nykyajan tekniikka on helvetin hienoa ja varmaa.

Ulkoluukkuavautumisen jälkeen voidaankin siirtyä mukavampiin kuvioihin; kävin eilen pitkästä aikaa reeneissä Pyynikillä.
Porukka on lisääntynyt sitten huhtikuun ja meininki parantunut. Paikalla oli eilenkin allekirjoittaneen lisäksi 5 ihmistä, mitä voinee pitää Tampereen luistelupiireissä varsin kunnioitettavana lukemana (etenkin kun tietää, että muutama ihminen ei päässyt tulemaan).
Kai sitä pitää itsekin ruveta taas reenaamaan enemmän tai vähemmän tosissaan - ainakin sen verran että kuuppa ja kroppa pysyy kasassa;)

Viimeinen koulutyö Koblenziinkin hiihteli eilen professori Hampen postilaatikkoon. Toivottavasti AAA:n täti saa ne transkriptitkin joskus aikaiseksi ja Suomeen asti.

Voipi olla, että tänään purjehditaan - tai sitten ei. Joka tapauksessa teetä pitäisi ainakin saada myöhemmin illalla;)

Lupaus on lupaus on lupaus.

Yleensähän itselle luvataan siinä vuoden vaihteen korvilla kaikenlaista tyyliin "maksan veroni", "laihdutan" tai "aloitan urheilemisen".
Lupauksia, lupauksia. Kaikki yhtä vakuuttavia ja elämäänlaatuun positiivisesti vaikuttavia.

Silti.

Kaikkihan me tiedämme, että yhtään ainoata uuden vuoden lupausta ei pidetä.
Korkeintaan valkaistaan nenää tammikuun ajan ja sekin vain käytännön pakosta kun kaikki rahat on jo ryypätty (ja joululahjat kanitettu).

Herra J:n kanssa käydyllä lenkillä ja äskeisen pienen iltakävelyn aikana kypsyi päätös elokuun lupauksesta.

Kai sitä pitää itselleen luvata jotain. Saapahan ainakin sitten edes itse pettää (kerrankin!) oman lupauksensa...

Lupaus liittyy armottomassa krapulassa Simmerner Strassen asuntolan takana käytyyn keskusteluun ja kuuluu näin:
"Yritän olla positiivisempi ja löytää asioista myös niiden hyvät puolet".

Ihan oikeasti.

Tunne rinnassa.

Hmmph.

Kävin tänään Attilassa syömässä ja Tammelantorilla jälkiruokakahvilla.
Attilan sinällään mukava ja akateeminen ilmapiiri on vuosi vuodelta muuttunut painostavammaksi.

Johtuen lähinnä siitä, ettei viitsi enää niin kovin tarkasti katsella ympärilleen.
Suora putki ovelta johtaa tiskille, tiskiltä salaattipöytään ja aina varsinaiseen pöytään asti. Silmälaput pidetään tiukasti silmillä.

Jaa että miksei viitsi katsella ympärilleen?
Noh.
No niin no.

Ei paljoo kiinnosta nähdä neitejä K, M tai A.
Siellähän ne syömässä käyvät, mutta minkäs teet.

Eijoo toistakaan ruokalaa tarjolla.

Sama virsi pätee useimpiin yökerhoihin - niissä vaan ei jaksa kiinnittää asiaan huomiota.

Nimimerkillä "kaupassa käynti tuskaista".

K15

Herranjumala sanon minä!

Tutkailin sontaluukun ohjelmaa kuluvan sunnuntain osalta ja silmään pisti Kakkoselta tuleva act!one. Olen käynyt muutaman kerran katsomassa mokomaa seisoylöskomiikkaa paikan päällä ja olen ollut erittäin tyytyväinen (tai ainakin kohtuullisen tyytyväinen) näkemääni.
Siispä katsomaan kuka esiintyy.

Ok. Joitakin kohtuullisen tuntemattomia immeisiä. Ei siinä mitään.
Sitten räjähtää...
(Copy-pastean tähän koko tekstin varoituksineen päivineen, olkaa hyvä;)
Täyslaidallinen sketsejä ja verbaali-ilotulitusta. Mukana 15 Suomen ykkösketjun standup-koomikkoa. Lavalla tänään Teemu Vesterinen, Heli Sutela ja Marko Kämäräinen. Ohjelmassa on kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille.

Pyytäisinkin blogin mahdollisia lukijoita kiinnittämään huomiota lihavoituun lauseeseen: "Ohjelmassa on kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille". Mitä helvettiä?
StandUp -komiikkaa - ja lapsille haitallisia kohtauksia? Varustettu ikärajalla K15?

Mainittakoon vertailun vuoksi, että kolmosen CSI:llä ei ole ikärajasuositusta (ilmeisesti johtuen myöhäisestä esitysajasta).

Kyllä tämä maailma on erikoiseksi mennyt.

Merkataanko K15 ohjelman viereen, jotta perheen tenavat osaisivat valita katselemansa ohjelmat nopeammin&helpommin?

Ameebaan pitää myös saada ikärajasuositus!
Tällä angstilla ja omituisilla viittauksilla olen ansainnut maininnan "voi sisältää lapsille haitallisia kohtauksia".

Oikeastaan samaan syssyyn Ameeban otsaan voisi painaa "sisältää haitallisia kohtauksia". Eikä vain lapsille, vaan kaikille muillekin.

Oikein kirjotus ei tapen

Oikein kirjoitus ja yhdys sanat eivt ole enään tarpeen Suomen kielesä.

Hyvä esi merkki aiheesta alla:
"Jippii tarjoaa nyt mahdollisuuden tilata värikuvan
Hollywood idollistasi kännykkääsi, joten kannattaa klikkautua
heti Jippiin Julkkiskuva -sivuille ja poimia omasi!"

Mikähän helvetti on Hollywood idolli?
Miten klikkaudutaan Julkkiskuva -sivuille?
Miten poimitaan oma värikuva idollista?

Ma ei aina ihan ymmarra.

Lämpötiloista.

Lampotila, tuo lampaiden koti, on jäänyt allekirjoittaneelle aina vähän epäselväksi.

Lämpötila sen sijaan näyttää tänään paljon siedettävämmältä. Tämä viikko on kärsitty(?) Suomessa liki samanlaisista lukemista kuin Koblenzissakin.

Olen varmaan ainoa, joka ei ole ollut riemuissaan kesän saapumisesta vihdoin...
Yöllä on ollut tuskaisen kuuma nukkua ja päiväsaikaan saa rehkiä hiki päässä.

Tänään ollaankin sitten onneksi jo normaaliasteissa Suomen lähestyvää syksyä silmälläpitäen (19).

Niin. "Fahrenheit 451" on Ray Bradburyn kohtuullisen kuuluisan kirjan nimi ja kertoo paperin syttymispisteestä. Itse kirja sijaitsee kirjahyllyssäni "Vuonna 1984" -nimisen teoksen vieressä käsitellen hieman samoja aihepiirejä.
[Toim.huom.: Ei näköjään sijaitsekaan. Missähän helvetissä sekin on? Kenties se nainen jonka kanssa asuin tietäisi jotain - tai sitten ei...]

Fahrenheit 9/11 on Michael Mooren elokuvan nimi ja kertoo tekijän mukaan lämpötilan, jossa totuus palaa.

Elokuva on katsomisen arvoinen, mutta älyttömän paksua propagandaa. Mielipiteet ja faktat (tai faktoidit - tosin onhan MM viitteistänyt väitteensä) alleviivataan kerran, toisen ja kolmannenkin kerran. Tämän jälkeen käytetään mustaa tussia avainsanojen ympäröimisessä ja lopuksi kutsutaan paikalle kuolleen amerikkalaissotilaan äiti kertomaan vielä kaiken varmuuden välttämiseksi kuinka asia todella on.

Tehokasta, mutta ei aina niin kovin hyvän maun mukaista. Ainakaan suomalaisen mielestä.

Enivei - katsomisen arvoinen leffa. (Kertaus on opintojen äiti;)).

Hmmph. Olisi kyllä kiva tietää, missä kolmasosa kirjoistani luuhaa tällä hetkellä.

Kiva on tietää...

...olevansa perkeleen tärkeä.

Niin tärkeä, ettei kertausharjoituksista pääse lomalle hyvän ystäväni häihin.

Noh. Olihan se oikeastaan jo arvattavissa.
Kuuden tunnin loma olisi kuulemma onnistunut.

Huimaa.

Sain matkakertomukseni Koblenzin reissusta valmiiksi.
Täytyy vielä lukaista tekele läpi ja laittaa menemään kv-yksikköön.
Saapa vähän lisää rahaa...

Kävin myös ilmoittautumassa mäen päällä olevaan yliopistoon läsnäolevaksi opiskelijaksi. Saapas jää odottamaan mitä kenkä tekee - tai siis jotta mitä tapahtuu pitkällä juoksulla.
(Nyt on niin kuuma, etten jaksa keksiä lisää kliseitä.)

Tänään ohjelmassa on Fahrenheit 9/11. Toivottavasti elokuva on kaikkea sitä, mitä kriitikot siitä ovat sanoneet;)

Suomi, oi Suomi

Suomi, rakas kotimaani.

Olet viime päivinä osoittanut olevasi kaikesta huolimatta arvostukseni arvoinen, vaikkakin olen kovasti taistellut vastaan.
Huolimatta ärsyttävistä ihmisistä, meluisasta asuinpaikasta ja sikamaisista hinnoista olet silti paras paikka asua.

Tai noh.

Ainakin melkein paras.

Suomi, rakas kotimaani.
...jossa kaupassa saa oikeasti palveluakin.
...jossa kaupan hinnat uhkaavat aiheuttaa viattomalle kulkijalle sydänkohtauksen joka ainoa kerta.
...jossa puhelimeen puhuminen ja tekstiviestien lähettäminen on halpaa
...jossa Petteri Jussilaisen hautajaisista revittiin norjalaisen metsäkissan kokoisia otsikoita jokaisessa iltapäivälehdessä (nykyään tiedän jo, kuka helvetti P. Jussila oli).
...jossa yleisurheilijat epäonnistuvat jo ennen olympialaisiin pääsyä
...jossa pyöräteiden kunto yllättää yleensä positiivisesti
...jossa pyöräteillä on vieläkin viimetalvisia hiekkoja
...jossa luojan kiitos tietää ainakin jossain määrin mitä naisen päässä liikkuu (kai)
...jossa punainen auringonlasku lupaa kylmää yötä
...jossa järveen voi mennä uimaan päätymättä ainakaan heti sairaalaan
...jossa on aivan normaalia olla sekaisin asemalla aamuyöllä
...jossa saa aivan rauhassa olla vittuuntunut ja kaikki ymmärtävät
...jossa melankolisten laulujen kuunteleminen ei kerro (ainakaan tavallista enempää) itsemurhataipumuksista
...jossa Saksa-paitaan pukeutunutta suomalaista luullaan saksalaiseksi
...ja oletetaan ettei edellinen osaa suomea
...jossa ihmisillä on kuuma yli 30 asteen helteellä
...ja jossa joku muukin käyttää shortseja alle 20 asteen lämpotiloissa

Suomi, rakas kotimaani.

Sinä olet (melkein) paras.

Eins, zwei Polizei

Eins, zwei Polizei
drei, vier Grenadier
fünf, sechs alte Hex'
sieben, acht gute Nacht
neun, zehn schlafen geh'n

Elää sinun tulee.

Sunnuntai.

Ja Eino Leino.

Olkaa hyvä:

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.

Sun edessäs tahdon ma polvistua,

mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
(Eino Leino 1900 (Hiihtäjän virsiä): Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks)

Kimmoke?

Eilen vietettiin hyvän ystäväni Mielentilan polttareita maailman navassa eli Tampereella.
Aamutuimaan ajeltiin mikroautolla, uitiin, syötiin ja pelattiin mölkkyä Herwoodin vanhalla kaatopaikalla sadetakkiasuisen miehen kanssa.
Sivumennen sanoen - mölkky on mukava peli. Kannattaa kokeilla.

Sauna, poreamme ja tukkeutunut viemäri viihdyttivät vieraita ja sankaria useammankin tunnin ajan. (Apfelkorn on muuten juuri niin pahaa kuin HVH:n läksiäisistä sen muistelinkin olevan...)

Saunatiloista jo kohtuullisen hilpeä ryhmä siirtyi kaupungin humuun.
Humusta ei tässä enempää - mies kertoo itse jos haluaa;)

Illan aikana varmistui myös se, etten taida ainakaan vähään aikaan laittaa Deutschland -paitaa päälle baariin. Kaverille huikatut leikkisät kommentit (suomeksi siis) tyyliin "kato saksalainen" tai ko. maan entisen kansallislaulun laulaminen vahvistivat kuvaa rakkaasta Vaterlandistani ja sen suvaitsevaisuudesta.

Seuraavalla kerralla tiedän myös sen, että vastaan vain ja ainoastaan saksaksi.
Ainakin silloin, kun vastakkaista sukupuolta mallikkaasti edustavat yksilöt tulevat kyselemään kuulumisia ja jututtamaan (saksaksi siis).
Jälleen kerran on siis todistettu yksi klisee todeksi.
Whee.

Niin.
Eino Leinon runo ja otsikko kuvastaa päätöstä, jonka tein n. kolme viikkoa sitten osoitteessa Lerchenweg 3-5, tarkemmin sanottuna etupihalla.
Ei enää pelejä.
Ei enää vanhoissa asioissa rypemistä.

Ainoastaan elämää.

Ja rullaluistelua.

Huomioita Tampereen yöstä.

Dodiin.

Kotona ollaan taas.

Kenties asiat eivät ole Suomessakaan ihan niin huonolla tolalla kun aluksi ajattelin;)

P:llä alkava tamperelainen klubi (ei, nimi ei ollut paska) oli vaihteeksi erittäin positiivinen kokemus. Musiikki oli kaikin puolin ok eikä ihmisissäkään ollut juuri valittamista.
Lievää huvittuneisuutta allekirjoittaneessa aiheutti paikan suuri insinööripitoisuus;)
(Ainakin pukeutumisen perusteella; farkut, tiukasti housuihin sullottu kauluspaita ja vyöllä römpöttävä Commari linevät kohtuullisen selvä tuntomerkki - eikä vain, jäsen MiVi?;)

Noh, näyttääpä itse ainakin rinnalla paremmalta...

Muuten yö näytti pikaisen tarkastelun perusteella hauskalta ja lämpimältä.
Meininki on sinällään parempi kuin Koblenzissa ja porukkaa huomattavasti enemmän liikkeellä (Suomi ja lämpimät kelit!).

Muutaman viime illan aikana on tullut myös istuttua jokunen tovi terassilla (yllätys!).
Näistäkään ei ole juuri muuta valittamista kuin hintataso - Saksassa olisi samalla vaivalla ja rahalla ryypännyt itsensä sairaalakuntoon kun täällä neljä olutta.

Niin, asiasta kolmanteen eli synttäreihin/kotiinpaluubileisiin.
Tulevalla viikolla saatan hyvinkin järjestää jotain, mikäli vaan lamppu välähtää pään päällä. Pelkkä kaljanjuominen ja tv:n katsominen kavereiden kanssa on ihan kivaa, mutta...

Öinen lähetys loppuu näihin kuviin ja tunnelmiin.
Televisiosta tulee "eroottista ohjelmaa" (joka sisältää "voimakkaita kohtauksia"), ulkona kadulla tapellaan ja huomenna on aikainen herätys.

Siispä hei hei.

Tylsä mies bloggaa väsyneenä.

Hei vaan kaikille!

Täällä minä olen taas, wanha tuttu tylsä, vittumainen ja pihi mies.

Suomi vaikuttaa samalta kuin ennenkin, tosin vielä krantummin silmin katsottuna vaikuttaa entistäkin todennäköisemmältä, että Ameeba jatkaa yksinäistä taivaltaan.

Väsyneenä ja n. kahdeksan tunnin kuluttua 25 täyttävänä ei jaksa keksiä mitään fiksua.
Siksipä tein taas kerran testejä;)

Ensimmäinen, olkaa hyvä:

T.S.Eliot: The Wasteland. You are a desperate cry
to God, moulded in intricate word-craftmanship.
Your language is controlled, but inside, you
feel empty and are not content with your life.
You see both the world and your inner self as a
waste land: nothing good can come out of it
anyway. People find you difficult to understand
but admire you nevertheless.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

Toisellekin riittää aikaa:

Which Action Star Are You? Find out @ She's Crafty

Joskus on helpompi sanoa asia toisella kotimaisella:
A bunch of shitty tests, but so what? I had fun answering them.

Olen selkä.

Takaisin ollaan!

Siis kotona Suomessa ja Tampereella.

Matka sujui vallan mainiosti, vaikkakin Ruotsinlaivalla vietetty 12 tuntia raastoi hermoja.

Matkaselvittelyä ja läksiäisistä seuraa myöhemmin kun saan kamat paikoilleen.

Tervetuloa kuvia katsomaan jossain kohtaa;)