Mikä on miehen mitta?

Hmm. Ei varmaankaan pitäisi mennä (tähänkään) mukaan, mutta...
En voi vastustaa kiusausta.

Minya kirjoittaa polkassaan (Pitkänä, kiitos!) miesten vähimmäispituusvaatimuksesta, johon SchizoJanne varsin kärkevästi (ja syystä!) vastaa.

Pituus. Siis miehen pituus. Tai naisen pituus?

Mikä helvetti siinä oikein on, että pitäisi olla 190 senttiä pitkä? Vaatimattomalla 174 senttimetrin pituudellani on aina pärjännyt - useimmiten paremminkin kuin pidemmät miehet. Armeijassa pisimmät kaverit kokivat suurimmat ongelmat marsseilla ja muutenkin fyysisessä koulutuksessa; keho ei kestänyt.
Pitkä varsi vaatisi seurakseen myös siihen soveltuvan hyvän motoriikan (jota useimmiten ei löydy) ja riittävän lihaksiston (joka saattaa jopa joskus löytyäkin).

Oletteko koskaan nähneet aivan äärimmäisen pitkiä kestävyysurheilijoita?

Niin. Olen minäkin.
Ehkä noin yhden tai kaksi verrattuna tuhansiin keskikokoisiin (joihin muuten myös itse katson lukeutuvani).

Itse asiassa pitkän miehen vaatimukseen olen törmännyt seikkaillessani joskus deittipalstojen ihmeellisessä maailmassa, en niinkään reaalimaailman puolella. Moni sanoo haluavansa ehdottomasti vähintään kymmenen senttiä pidemmän kaverin, mutta luonnollisessa ympäristössä tämä ei enää pädekään. Tavallinen 170 ja risat kelpaa hyvin.

Mikä pituudessa vakuuttaa?

Mikä sitten pitäisi olla naisen pituus? Aivan sama.
Suurin piirtein saman mittainen on oma ihanteeni. Vaihteluväliä löytyy vanhoista tuttavuuksista kuitenkin n. 30 senttiä välillä 150-180.
Tutuin hahmo tuntuu kuitenkin löytyvän 170 sentin hujakoilta (taivallusta jokusen vuoden seuranneet voinevat tämänkin todistaa oikeaksi väitteeksi.)

Mitä sillä on väliä? Oma itsetuntoni kestää kyllä pidemmän naisen koska tahansa. Jos taas vastakkaisen sukupuolen ylpeys ei anna myöden lyhyemmän (tai saman mittaisen - tai vain hieman pidemmän) miehen kanssa seurustelua, ei hommassa liene ajatusta muutenkaan.

Retorinen kysymys:
"Montako maailmanmullistusta on aiheuttanut äärimmäisen pitkä mies?"

Pienet kapiaiset ovat armeijassa kaikkein vittumaisimpia. Sama yleistys pätee elämässä muutenkin; "lyhyinä" elämässä pärjäävistä tulee väkisinkin ehkä hieman tylympiä ja aggressiivisempia.
Jaa miksi?
Siksi, että aina pitää todistaa jotain.

Nytkin.

Aihe vaihtunut.

Tämän kirjoituksen piti alunalkaen käsitellä vihaa, vihaisuutta ja vihan näyttämättä jättämistä.

Viha.
Mikä ihana tunne.

Mutta ei, nyt ei siltikään käsitellä vihaa.
Nyt käsitellään a) väsymystä, b) paikkojen kolottamista ja c) kahvin juontia.

Leppäkertun miehen tarkkuudella kirjoitettu lista käsitellään lukijan hämäämiseksi käännetyssä järjestyksessä (siitäs saitte!).

c) Kahvin juonti.
Kahvia ei kannattaisi enää juoda tähän aikaan illasta. Väsyttää vaan niin pirusti, että asialle on pakko tehdä jotain.
Lenkillä käynti väsyttää vaan enemmän (sitäpaitsi kävin jo juoksemassa noin kolme varttia). Ikkunaa ei viitsi avata ettei tule flunssaa.

Minä juon nyt kahvia.

b) Paikkojen kolotus
Reisiin sattuu. Selkään sattuu. Jalkapöytään sattuu (oikea jalka). Perseeseen sattuu.
Päähän sattuu (mutta eri syistä). Mainitsinko jo selän?

Kipu on kivaa, etenkin kun sen lähteen tietää. Nykyisen kolotuksen syy löytyy eilisestä harjoituksesta, joka muistutti Mattia ja Teppoa lukuunottamatta aivan täysin sivukonttoriin kirjoittamaani tarinaa.
Vettäkin satoi - hmm - riittävästi. Ok, myönnettäköön että tarinassa mainittu yleisökin loisti poissaolollaan (onneksi!).

Sillä se lähtee millä se tulikin.
[Toim.huom.: Sunnuntain ja Pirkan Hölkän jälkeen paikkoja kolottaa varmaankin entistä enemmän, mutten _todellakaan_ aio juosta mokomaa toiste kivun poistamiseksi (ainakaan ennen ensi vuotta).]

a) Väsymys
Väsymys on ainainen seuralaiseni ja jakaa yksinoikeudella keltaisen Saksasta tuodun tyynyn ja erinäisten paperien kanssa sänkyni. Nukkuminen ei auta. Liikkuminen ei auta. Loma varmaankin auttaisi.
Mistähän sellaisen saisi?
Opiskelijanhan ei tarvitse lomia pitää - opiskeluhan on yhtä lomaa!
Niinpä niin.
Väsyttää.

x) Muuta?
Kotskabortaalin kiillotus jatkuu. XHTML Transitional sulattaa yllättävää kyllä iframen käytön :o. Täytyypä siis päivänä jonain vääntää vieraskirjan toteutus siistimmäksi (tai ainakin kokeilla miltä se näyttäsi).

Muistoille.

Have you ever thought about committing suicide?
Leaving the world behind?

The sorrow, the pain and the fear
of the unknown future

Delivering from any human needs and pressure
in just one second

Your cry for help is lost in this lonely world
in which you are completely alone

Nobody helps you when you're feeling down
and the loneliness is breaking your heart

It would be so simple to go down
the stairs of the final way

But the fear of the unknown world beyond,
of having nothing, of being nothing

Keeps you on your designated way
and takes away your longing for self-destruction

That is why
you will never commit suicide

--Kai Tracid / Suicide

Aikanaan paljon korvaläpissä soinut biisi saa tässä palstatilaa yhden postauksen verran.

Vanhojen aikojen kunniaksi; toivottavasti eivät enää koskaan palaa.

Selittämätön valoilmiö

Ameeban taivaalle ilmestyi kesken arkisen ja tympiän tiistaipäivän outo valoilmiö. Taitaa olla aurinko.

Oudon valoilmiön takaa löytyy yksi vastaanotettu kirje Verovirastolta (jossa ilmoitetaan veronpalautuksista - whee!) ja yksi vastaanotettu sähköposti.

Aurinko paistaa tällä hetkellä muuten oikeastikin.

Masentunut Ameeba punikkila lapsille

Joskus Googlen hakutuloksia voi pitää aika mielenkiintoisina. Ameebaan on päädytty mm. yllä olevilla hakusanoilla.
Pelkäänpä pahoin, ettei täältä vaan löydy mitään lapsille sopivaa.

Mitään lapsille sopivaa ei löydy myöskään MTV3:n vaalikoneesta, jossa rikotaan taas kerran yksinkertaisimpiakin käytettävyys- ja kyselyperiaatteita. Viisi vaihtoehtoa, mutta EOS viimeisenä jne jne. Wunderbar!
Koneen tuloksiakin voinee pitää lähinnä viitteellisinä, missä nyt sinällään ei ole mitään ihmeellistä.

Toinen ärsyttävä asia on vaivannut jo pitkään pientä mieltä aiheuttaen suunnatonta ärsytystä. Jos Blogistaan tarjoaa RSS-feediä, miksi ei sitten tarjoa sitä kunnolla? Muutamat Blogistanin asukkaat tarjoavat 250 merkin alkupalan, loput pitää käydä lukemassa wepistä erikseen. Oikeastaan vielä ärsyttävämpää kuin kyttäillä päivityksiä normaalilla "selain ja pinseri" -menetelmällä.
Eturivissä ärsytyskynnyksen yli sukeltaa erään Helsingin kaupunginosan oma temmellyspalsta, jonka lukeminen on jäänyt käytännön syistä vähän vähemmälle.

Jos jotain tekee, vois sen tehrä kunnolla.

[Toim.huom.: Pienen valituksen tarjoaa aikainen(?) aamuherätys ja kurja keli pihamaalla.]

(Suomi) sairastaa.

Sunnuntaikoomassa sohvalla kahvia nauttiessa tulee seurattua toisesta silmäkulmasta omituisia tv-sarjoja. Kuten tänään sunnuntaina Sailor Moonia SubTv:ltä.
Sairas sarja, sanon ma.

Tänään aiheena on laihdutus. Sarja alkaa päähenkilön astuessa vaakaan. "Iiik! Painoa on tullut lisää!". Perhe auttaa ja tukee lyömällä lisää vettä kiukaalle "et liiku tarpeeksi.", "syöt liikaa" jne.
Suurisilmäisten manga-hahmojen taivalta seuraa käsittääkseni aika moni nuori ihminen sunnuntaisinkin. Minkälaisen käsityksen ohjelmasta saa aikaan?

Toinen hieno esimerkki löytyy jostain tuolta n. 15 vuoden takaa ja vanhasta naapuristani. Naapurintyttö oli vielä silloin luokkaa hieman pyöreämpi (kuten varsin moni keskenkasvuinen nyt sattuu olemaan), muttei lihava. Äitinsä mukavana ja vastuullisena kasvattajana vaan tapasi nalkuttaa tyttärensä lihavuudesta; jos penkille istuttaessa reidet leviävät, on liian lihava - pitää laihduttaa!

Käsi ylös heti! Kenen reidet eivät leviä istuttaessa?

Sairaaksihan tämä homma menee.

Eräs viime vuosina elokuvissakin esiintynyt vanha tuttavuuteni sanoi viime kesänä päääkaupunkiseudun valtalehdessä asian kaiketi jotenkin näin:
"Nuorempana tarkkailin syömisiäni.".
Kaunis tapa ilmaista vähemmän kaunis asia.

Lisää sairauden merkkejä löytyy viikonlopun Iltalehdestä.
Esimerkkeinä toimikoon vaikkapa seuraavat otsikot:
"Julkkikset ja lukijat kertovat: Jättäminen on taitolaji"
- Mitä helvettiä? Minkälaisessa maassa lehdessä neuvotaan jättäjiä? Miten niin taitolaji?
"Vankitoverit pitävät huolta Matista"
- Olisikohan vanhaa mäkikotkaa höyhennetty jo tarpeeksi? Sosiaalipornohan on tietysti iloinen asia.
"Anne Hedman: En veisi vauvaa salamavaloihin"
- En minäkään, mutta kuka on Anne Hedman? (Tiedän olevan kulttuuribarbaari, mutta pitäisikö tämä oikeasti tietää?)

Sama lista jatkuisi loputtomiin, jos vaan jaksaisi puuttua asiaan.

Ai niin. Se jo kertaalleen mainittu lastenohjelma päättyi onnellisesti. Laihduttaminen oli pahan vihollisen ilkeä suunnitelma, jolla varastettiin ihmisiltä energia. Silti.
Hieman ihmettelen.

Laihduttaminen ei ole iloinen asia.
Syömishäiriö ei ole iloinen asia.
Pettäminen ei ole iloinen asia.
Alkoholistin ja mielenterveydeltään järkkyneen vankilassa olo/toilailu ei ole iloinen asia.
Vauvan raahaaminen julkisuuteen ei ole iloinen asia.

Sen sijaan aurinko on.

Menkää ulos.
Liikkukaa.
Nauttikaa olostanne.
Älkää laihduttako.

Lauantai ei mittään

Lauantai vaikutti aivan loistavalta kunnes United otti ja hävisi HJK:lle 4-1 Ratinassa. Aika hyvin pelissä, jossa kotijoukkue käytännössä hallitsi peliä ainakin 60 prosenttia ajasta.

Enää ei siis mene hyvin.

Muuten ottelu oli positiivinen kokemus ainakin maksupolitiikaltaan; joskus sponsoritkin ovat iloinen asia (nimim. vapari, kahvia ja makkaraa maksamatta latin latia).

Aamulla(?) tuli validoitua omat sivut harkkojen mallivastausten teon lomassa. Nyt nekin toteuttavat sitten XHTML 1.0 -(pöytä)standaaria. (Mahtaakohan tämä kiinnostaa ketään? Aiva sama).


SchizoJannelta löytyi tämän lauantain turha testi.
Vastuu tulkinnoista siirtyy jälleen kerran lukijalle, kuten aina tässä Blogissa.

You are Form 5, Dragon: The Weaver.

"And The Dragon seperated the virtuous from
the sinful. He tore his eyes from his sockets
and used them to peer into the souls of those
on trial to make a judgement. He knew that
with endless knowledge came endless
responsibility."

Some examples of the Dragon Form are Athena
(Greek), St. Peter (Christian), and Surya
(Indian).
The Dragon is associated with the concept of
intelligence, the number 5, and the element of
wood.
His sign is the crescent moon.

As a member of Form 5, you are an intelligent and
wise individual. You weigh options by looking
at how logical they are and you know that while
there may not always be a right or wrong
choice, there is always a logical one. People
may say you are too indecisive, but it's only
because you want to do what's right. Dragons
are the best friends to have because they're
willing to learn.


Which Mythological Form Are You?
brought to you by Quizilla

Jaahas. Itsensä helvettiin koodaaminen pitäisi kai aloittaa kohta.

Rajansa kaikella.

Törmänsinpä jostain aamun väsynein silmin tällaiseen paikkaan. Huomaako jostain, että .fi -domain on vapautunut?

Yhden asian sivu sai varmistettua, nimittäin oman äänestyskäyttäytymiseni.
Jo verraton, hauska ja ennen kaikkea valistava porvari.com -sivusto on aiheuttanut tuskia - "punikkila.fi" menee aivan yli.

Tervetuloa Ameriiikkaan pojjaat! Täällä saa loata vastustajaa ihan niin paljon kun haluaa.

On se vaan jännä juttu.

Nooh, eipä ko. puoleen listoilla kotikunnassani ole moneen vuoteen enää ketään sopivaa ihmistä ollutkaan. Ainakaan sen jälkeen kun Jussa jäi eläkkeelle.

Niin, se äänestäminen ja sen varmistuminen. En taatusti äänestä ainakaan nuorta kokoomuslaista nähtyäni tuon sivun. Joten: Mission Accomplished!.

Alakulopäivä.

"Taas rannat kuulla saa,
ja lapset koulutiensä aloittaa

On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet,
ja kaupunkien kasvot kylmenneet

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei"

-- Syyskuu (osa) / Hector (Nostalgia 1972)

Hoh hoi. Päivä on mennyt taas vuoristorataa. Välillä on vituttanut kuin pientä elukkaa, välillä on vituttanyt vain ihan vähän. Jaa että mistä se johtuu?

Jaa-a.

Joku on joskus jossain todennut, että toipumiseen menee vuosi ja yksi päivä. Vuosi on kohta kulunut, enää odotellaan sitä yhtä päivää.

Kävin juoksemassa vanhoilla juoksureiteilläni Hämeenpuistossa ja Näsinkalliolla. Lenkki kulki hyvin, mutta vanhasta tottumuksesta jalat meinasivat viedä vanhan oven eteen. Lihasmuisti ei ole vielä oppinut uutta asuinpaikkaa.

Joskus aina päähän pälkähtää iso kolmikirjaiminen sana. Arvaatteko?
Se on jos.

Jos asiat olisivat menneet toisin, olisin avannut sen oven, juossut seitsemänteen kerrokseen ja astunut sisään leppoisaan eteiseen, jossa kaksi kissaa olisi tullut vastaan. Toisin sanoen olisin mennyt kotiin.

Eräs lapsuudestani mieleen muistuvista sanonnoista sopii tähän kuin nykki päähän, olkaa hyvä:
"Jos tädillä olisi munat, se olisi setä."

Se siitä jossittelusta.

Elämäni kilometrit

Kilometrejä? Metrejä? Senttejä?

Millä mitataan saavutuksia elämässä? Joku mittaa omiaan lasten määrällä, toinen julkaisujensa määrällä, kolmas rahamassinsa paksuudella (tai kaatamiensa naisten lukumäärällä).
Itse ajattelin tässä kohtaa päätyä mittaamaan elämääni kilometreillä.

Kenties omituinen valinta, mutta aiva sama (kuten ystäväni T Porista tähän toteaisi).

Tämänhetkinen olin- ja asuinpaikkani sijaitsee siis seuraavissa koordinaateissa (kaikki etäisyydet linnuntietä tai muuten epämääräisesti mitattuja):
* Etäisyys vanhempieni nykyisestä asuinpaikasta: 43 km
* Keskimääräinen etäisyys sisarilleni: 128 km
* Etäisyys synnyinpaikastani: 2,4 km
* Etäisyys ensimmäisestä asuinpaikastani: 1,9 km
* Etäisyys ensimmäisestä omasta asunnostani (siis sellaisesta, jossa asuin poissa kotikotoa): 0,6 km
* Etäisyys edellisestä asuinpaikastani: 1 km
* Etäisyys ensimmäisestä koulustani (ala-aste): 10,7 km
* Etäisyys toisesta koulustani (yläaste): 24 km
* Etäisyys kolmannesta koulustani (lukio): 1,6 km
* Etäisyys nykyisestä koulustani (jääkööt arvattavaksi): 7,2 km
* Etäisyys varusmiespalveluksen suorituspaikkaan: 168 km
* Etäisyys lähimmästä baarista: 0,01 km
* Etäisyys lähimmästä ruokakaupasta: 0,03 km
* Etäisyys lähimmästä yökerhosta: 0,02 km
* Etäisyys lähimmästä bussipysäkistä: 0,025 km
* Etäisyys ensimmäisestä kunnon työpaikastani: 0,2 km
* Etäisyys nykyiselle työpaikalleni: 7,2 km
* Etäisyys paikkaan, jossa rakastuin ensimmäistä kertaa ("oikeasti"): 20 km
* Etäisyys paikkaan, jossa "se" tapahtui ensimmäisen kerran: 178 km
* Etäisyys ensimmäiseen: n+1 km (ok - tätä en laske mukaan)
* Keskimääräinen etäisyys kahden edellisen elämäni naisen viimeksi tiettyyn asuinpaikkaan: 1,3 km
* Pisin koskaan 24 h:n aikana kävelemäni etäisyys (=matka): 60 km
(Mitenkähän tämä tulikaan mieleen edellisestä? Kipu on kivaa...)
* Cooperin testissä juostu ennätys: 3,5 km

Yhteenlaskettu etäisyys:
658,685 km

Elämäni kilometrilukema tykyttää tällä erää siis noin 660 kilometrissä.

Whee!

Vuosittain on siis edetty n. 26 kilometriä...

ÄsVee tulee taas.

ÄsVee, tuttavien kesken vaan sunnuntaivitutus, tulee taas hypättyään varsinaisen sunnuntain yli.
Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. En ollut edes ryyppäämässä tänä viikonloppuna (perjantain pelejä ja muutamaa olutta lukuunottamatta), joten krapulaakaan ei voi ilmiöstä syyttää.

Saksassa ÄsVee suorastaa loisti poissaolollaan, mistä sitten johtuukaan. Ainakin siellä oli jotain tekemistä - aina. Aina löytyi uusia paikkoja, jossa ei vielä ollut käynyt. Tampereella sen sijaan uudet ja mielenkiintoiset paikat ovat kortilla 25 täällä asutun vuoden jälkeen. Lempäälääkään ei viitsi lähteä tutkimaan (vrt Koblenz ja Andernach).
[Toim.huom.: Lempäälää yhtään halveksumatta.]
Ilmiöstä oli muuten puhetta hyvän ystäväni J:n kanssa - on huomannut saman jutun Suomeen palattuaan. Ei se Vaajakoskikaan ilmeisesti niin hieno paikka ole;)

Poltin tänään hermoni Elisan asiakaspalvelun sijaan DNA:n asiakaspalveluun. Tai oikeastaan tekniseen tukeen (neuvo "ota se virtapiuha irti ja anna olla ilman n. 5 minuuttia" ei oikein lohduta jos konsti on ensimmäinen kokeiltu).
Jaa että miksi? Noh - porukoille pitäisi asentaa ADSL-liittymä.
DSL-valo ei vaan pala ja quso ei kulje.
Teknistä tukeahan ko. firma muuten tarjoilee hintaan 0,37 euroa per minuutti. Halpaa on kuin jugurtti, saa nyt sitten nähdä vastaavatko sähköpostiin (ja koska).

Nooh, elämä on knaiffii.

Omituisia tapahtumia.

Kävin tänään katsastamassa Tampereen lähikunnassa ajetun SM-rallin muutamaa erikoiskoetta. Ilma oli jälleen kerran kuin morsian, korvat jäätyivät jo EK 5:n aikana ja puntit olivat märkinä viimeistään autoon Pirkanhovin parkkipaikalla hypätessä.

Joskus pitää vähän ihmetellä.

Olen käynyt itse katsomassa Jyväskylän Suurajoja koko pienen ikäni. Nimikin on välissä vaihtunut (siis ajojen;), mikä lieneekään nykyään virallisten asiakirjojen mukaan. En tiedä. Eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Minulle Keski-Suomen autourheilutapahtuma tulee aina olemaan Suurajot.

Lapsena reissussa oli mukana silloin tällöin koko perhe, loppuajasta sitten enää minä ja isä. Muistikuvat ovat enemmän tai vähemmän hämäriä; metsää, eväitä, ohikiitäviä autoja. Autojonoja, taivaalla surraavia helikoptereita. Radioselostusta vieressä istuvan miehen pienestä matkavekottimesta. Talsimista pitkin peltoja. Vesisadetta, kylmää. Paljon ihmisiä.

Paljon hyviä muistoja, mutta myös ikäviä. Ikävät liittyvät yleensä vallitsevaan säätilaan, mukavat ihmisiin ja itse tapahtumaan.

Järjellä ajateltuna hommassa ei ole mitään järkeä.
Ihmiset ajavat autolla keskelle metsää tai peltoaukealle päästäkseen lompsimaan ojia, kyntöpeltoja ja mutaisia pikkuteitä pitkin soratien varteen "hyvälle katselupaikalle". (Hyvän katselupaikan tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. helvetin pitkä etäisyys omalta autolta ja se, että kaikki muutkin ovat löytäneet saman paikan.)

Yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.

Rallia katsomaanhan pitää myös saapua ajoissa, joten yleensä siellä optimaalisella tölläyspaikalla aikaa on vähintään tunti ennen ensimmäisen nolla-auton tuloa.

Itse rallin seuraaminenhan on penkkiurheilijan taivas: metsärajan takaa kuuluu auton ääntä. Viritetty moottori pitää hirviää älämölöä, järjestäjien pillit soivat, sora rapisee.
Wrrrruuuum! Siinä meni Kankkunen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Alen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Salonen.

Kärjen ohitettua katselupaikan voidaankin sitten jo siirtyä takaisin omalle autolle (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä) ja aloittaa jonottaminen seuraavalle EK:lle tai kotimatkalle.
Jono matelee vanhojen muistikuvien mukaan n. 20 km/h, kaikki ovat väsyneitä ja kaikki haluaisivat kotiin.
Jono matelee (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.)

Matkalla voidaan pysähtyä vielä huoltoasemalle täydentämään eväitä, mutta kotiin päästään yleensä siinä kymmenen aikaan illalla. Yleensä tässä vaiheessa ei enää sada vettä.

Silti.

Joka vuosi veri vetää Suurajoja katsomaan.

Koiruus.

Aamukahvin vaikutusta odotellessa:

What Common Breed of Dog Are You?
brought to you by Quizilla

Tervetuloa Suomeen!

Kello on kohta puoli yksitoista lauantaiaamuna. Asunnossa ei näe lukea edes aamun lehteä ilman valoja, kirjasta nyt puhumattakaan. Ikkunan vieressä voisi ehkä silmiensä kustannuksella jatkaa Pratchettin Monstrous Regimentin lukemista.

Pihalla sataa ja lämpöäkin on peräti 12 astetta.

Sitten pitäisi olla vielä positiivinen, energinen ja ulospäin suuntautunut.

Tervetuloa Suomeen!

Woaah.

[Soi: Depeche Mode - Easy Tiger]

Pakko todeta otsikon mukaisesti toisella kotimaisella "woaah". Katselin juuri Frank Millerin samannimiseen klassikkoon perustuvan elokuvan Sin Cityn trailerin.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen traileri antaa odottaa ja paljon antaakin. Tunnelma on juuri kohdallaan muistuttaen viime syksyn stressinpoistajasta Max Payne 2:sta. Mustavalkoinen kuva, toimiva musiikki, mahtavat leikkaukset - toivottavasti elokuva on edes puoliksi yhtä hyvä.

Ei Jessica Albaakaan voi väheksyä;)=

Leffan promojulisteet kannattaa myös tsekata.

Täydelliseen epäonnistumiseen tarvitaan tietokone.

Nyt väsyttää. Tuttavan ja tämän tyttären tietokonetta on säädetty n. puoli yhdestä alkaen. Kaikki toimi ihan kuin elokuvissa, kunnes jälkimmäisen töistä ostama kone käynnistettiin ensimmäisen kerran.

Windows NT. Whee.

NT:n tunnetusti erinomainen USB-tuki aiheutti hieman päänvaivaa, samoin koneen tuulettimesta kuuluva - hmm - erikoinen ääni.
Toimii kuitenkin.
Weppikameran asentaminen jäi haaveeksi vain, samaten monen muun jutun.
Ei se homma oikeasti niin helppo voinutkaan olla.
Elisan ADSL-liittymä meni tuskatta verkkoon kaikkine sekoiluineen modeemin kanssa.

Miksi, oi miksi asiat eivät voi olla koskaan helppoja?

Ko. firman palvelujen lisääntyneen kysynnän vuoksi sähköpostia tarvitsevat asiakkaat joutuvat aktivoimaan liittymänsä ennen käyttöä (Aktivoi ennen käyttöä - pitäisi lukea jokaisessa kunnon tuotteessa). Kilkutin luo tunnukset enemmän tai vähemmän dynaamisesti, mikä aiheuttaa mielenkiintoisia ilmiöitä koneella, jossa ei ole tulostinta kiinni. (Ai miten niin? Noh, kirjaapa sitten kaikki tunnukset satunnaisine salasanoineen käsin oikein paperille. Ai että tallentaa sivu? Hieno ajatus. Ei tullut mieleenkään. Kehyksien tallentaminen on aina niin mukavaa).

No joo.
NT:lle pitänee tehdä jotain tulevaisuudessa, mutta Ameeba karkasi kotiin nukkumaan.
Asiaan palataan ensi viikolla.

Otsikko kertoo eräästä sanonnasta, joka kuuluu näin:
Erehtyminen on inhimillistä, mutta täydelliseen epäonnistumiseen tarvitaan tietokone"

Huoh.

Ei tullut sitten tähän maahan ensimmäistä kiakon maailman cup -voittoa.
Eipä se toisaalta ainakaan allekirjoittaneen odotuksissa ollut tänne tulossakaan...

Nyt väsyttää, vaikka kömmin jo ennen pelin loppua sänkyyn nukkumaan. Toivottavasti eilen ostetut vitamiinipillerit auttavat ainakin jatkuvaan ramaisemiseen; univelkaa niillä tuskin saa kuitattua pois.

Viikonlopun Affenanmaa jäänee väliin jos maanantaina mielitään tentistä läpi. Viime vuonnahan reissu jäi käymättä perheteknisten asioiden vuoksi.
Onkohan Ameebasta enää ollenkaan tuohon Suomen etäpesäkkeeseen lähtijäksi?

Talvi tulee.

Keittiön ikkunan taakse on ilmestynyt talven tulosta kertova pöllö. Vielä valottomilla silmillään se tuijottaa tietokoneen takana istuvaa nuutuneen näköistä Ameebaa.

Liekö nälkäinen.

Lokakuun 22. päivä silmiin syttyy valo ja keittiössäkin näkee taas lukea ilman kattovalaisimen tarjoamaa vähäistä apua.

Aamupäiväinen päivitys odotti tulemistaan kuin tietyt ihmisryhmät herra J:n paluuta. Onneksi blogger toimii sentään hieman nopeammin.

Väsyttää taas aivan sairaasti. Tämäkin kielii osaltaan talven ja syksyn tulosta - koko ajan väsyttää ja mikään unen määrä ei auta. Stressi alkaa pukkaamaan päälle ja rullaluistelukausi loppuu.

No jaa.
Ei kai se oikeasti ihan niin mustavalkoista ja synkkää vielä ole. Omien lupauksiensa pettäminen on sitäpaitsi kuulemma tyhmää hommaa, joten yritän nyt ainakin toistaiseksi välttää sitä.

Koodikoodi ei kiinnosta yhtään sen enempää kuin keväälläkään. Pakkohan sitäkin on vääntää, mikäli valmiiksi joskus mielii...
Tai sitten ei.

Pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa veronsa.

Wirallisen ja henkilökohtaisen sivuston uusittu leiska sisältöineen alkaa olemaan kohta julkaisukunnossa. Osoitteen tietävät henkilöt voinevat suunnata paikalle tulevien viikkojen aikana (jossakin käsittämättömässä toimeliaisuuden puuskassaan).

Piti muuten eilen kirjoittamani sunnuntaivitutuksesta. En kirjoittanut.
Sitä ei loppujen lopuksi tullut puusavotan työntäessä laajaa rintamaansa tajuntaan ja vallatessa mielen synkkyyteen taipuvat osat hetkellisesti. Tänään onneksi savotta on muisto vain...

Keskiviikon harjoituksia pitämässä on muuten todella pirteä assistentti (syypää).
Kisastudioon on liittymässä alkuperäisen suunnitelman mukaan herrat Mielentila ja Aina Väsynyt Nyrppis (kuten ystävälliset tytöt lukion vuosikirjassa herrasmiehestämme totesivat).

Talvi tulee, tilkitkää ikkunat ja kaivakaa brändy esiin!

Quickie

[Toim.huom.: Kaikki pikaista blog-kirjoitusta kaipaavat voinevat jatkaa eteenpäin. Jotain muuta pikaista etsivät: Menkää pois.]

Pikainen postaus ennen bussin lähtöä kohti Tampereen ja koko maailman(?) sivistyksen kehtoa, Hervantaa, alkaa tästä.

Viikonloppu vaappui vakaasti ohi ilman suurempia tapahtumia, mitä nyt tuli nukuttua Suomen lätkämatsi sohvalla ja herättyä kovaääniseen huutoon televisorin suunnalta ("Suomi voitti!"). Hieno tulos - tasosta muuten en osaa sanoa oikein mitään.

Helvetin paksujen ja pitkien pöllien sahaaminen moottorisahalla ja pinoon kasaaminen on muuten yllättävä rentouttavaa puuhaa sekin. Kannattaa kokeilla joskus.

Nyt pitää taas lähteä ansiotöihin. Hei hei.

Puhuttaessa keinotekoisten uhkien luomisesta...

...erittäin hyvänä esimerkkinä toimii seuraava uutinen (Nelonen/STT):
Maavoimien esikunta Mikkeliin

Maavoimaesikunta sijoitetaan Mikkeliin ja merivoimien esikunta siirretään Turkuun, vahvisti pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

Maavoimien pääesikuntaa esitettiin aikaisemmin myös siirrettäväksi Hämeenlinnaan. Kaupungin puolesta liputtivat hämeenlinnalaiset demariministerit Tarja Filatov ja Johannes Koskinen.

Nykyiset kolme maanpuolustusaluetta ja sotilasläänit tullaan lakkauttamaan ja tilalle perustetaan seitsemän uutta sotilaslääniä.

Vanhanen vahvisti myös, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat neljän vuoden siirtymäajan kuluessa eli vuoteen 2016 mennessä.

Vanhanen tiedotti asioista tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksen jälkeen perjantaina. STT-NELONEN

Sillä lailla.

Viimeiset 50 vuotta jokaiselle suomalaiselle miehelle on taottu armeijassa päähän, että uhka tulee idästä. Lähipuolustus suunnitellaan itään, keltainen valtio hyökkää aina idästä jne jne.

Sitten maavoimien esikunta siirretään itärajan pintaan.
[Toim.huom.: Miinatilanteeseen en viitsi edes ottaa kantaa.]

Järki hoi!

Jälleen kerran retorinen kysymys:
"Vetävätkö poliitikot ns. kotiin päin?"

Tiede lähtee ihmettelystä.

Joskus aikanaan kävin hyvän ystäväni F:n kanssa tieteen filosofian kurssin. Kahden opintoviikon pläjäys oli järjestetty yhteistyössä mäen päällä olevan yliopiston kanssa.
Kurssin anti jäi kaikesta huolimatta vähän laihaksi (filosofiaa on luettu joskus enemmänkin), mutta otsikon mukainen lausahdus jäi mieleen.
"Tiede lähtee ihmettelystä."

Tänään ei tehdä tiedettä, vaan ihmetellään muuten vaan arjen pieniä omituisuuksia.
Kohdemaana aikaisemmasta linjasta poiketen Suomi ilmiöineen.
Muitakin maita käsitellään satunnaisesti.

Ihmetyksen aihe numero 1. - "Up North"
MTV:llä lähetetään ah-niin-hienoa ohjelmaa "Up North", jonka suomalaisen televisiokentän lipunkantaja Nelonen on näköjään myös ostanut.

Sitten siihen ihmettelyyn:
Ohjelman tunnuksessa kuvataan pingviinejä.
Kyseisiä juhlapukuun sonnustautuneita lintuja ei vaan taida asustella pohjoisella pallonpuoliskolla ollenkaan. (Viitaten myös vanhaan vitsiin, jossa kysytään jääkarhujen ja pingviinien yhteiselosta.)
Pitäisikö ohjelman nimi olla siis "Down South"?

Ihmetyksen aihe numero 2. - housukaupoilla
Kävin eilen Tampereen pääkadulla sijaitsevassa vaateliikkeessä etsimässä housuja.
En löytänyt.
Miksi en? Noh, siksi etten halua a) farkkuja b) jo valmiiksi paskaisen ja kulutetun näköisiä farkkuja.
Mikä helvetti tätä aikaa vaivaa? Saan kyllä itsekin aikaiseksi omat kulutusjälkeni housuihin.

Ihmetyksen aihe numero 3. - holhousyhteiskunta jyrää
Lastemme suojaamiseksi kaikki ohjelmat, joissa esiintyy seksiä (aah - olen kuuro ja sokea - viekää se sana pois - en halua kuulla) on joko poistettu ohjelmistosta kokonaan tai siirretty myöhäisyöhön.
N, kuukauden mittaisen empiirisen tutkimuksen perusteella väkivaltaa saa kuitenkin näyttää ihan koska lystää, kunhan sen varustaa maininnalla "voi olla lapsille haitallinen".
Jo aikaisemmin täällä mainitsemani Act!one oli ansainnut paremmin asioista tietävien ihmisten mielestä merkinnän K15 (tuli muuten la-iltana klo 22.30), mutta Kauniit ja rohkeat ei ole lapsille haitallinen (ei merkintää).

Ihmetyksen aihe numero 4. - suomalainen poliisi
Nuokuin viikko sitten lauantai-iltana pelkääjän paikalla mustassa audissa Kuopiosta Tampereelle. Jokainen voinee varmaan itsekin kuvitella sen hillittömän ruuhkan määrän, etenkin välillä Jämsä-Tampere.
Silti kyseisellä "pikataipaleenakin" tunnetulla tienpätkällä oli poliisi kyttäämässä tutkan kanssa.

Otetaanpa uusiksi:
pimeällä metsätaipaleella keskellä ei-mitään. Ei taloja, ei muita tielläliikkujia moneen kilometriin. Kuiva keli, hyvä näkyvyys.

Silti - poliisi puskassa. Kello oli muuten melkein 23 (ja olihan sitä ylinopeuttakin).

Eilen kävin Paven kanssa pussikaljalla Koskipuistossa, sillä toisella puolella, jossa ei ole niin paljon teinejä. Toisella puolella (=ihmisten puolella) koskea ajeli teini-ikäinen tuleva rattiapina mopolla pitkin puiston teitä käyden välillä ruopimassa nurmikolla. Tätä jatkui n. 15 minuuttia.
Missä oli poliisi?

Ihmetyksen aihe numero 5. - missä on oikeinkirotus (media)?
Sanaa "media" käytetään varsin paljon nykyisessä kielenkäytössä.
Itse olen jo pitkään ihmetellyt monikkomuotoa "mediat ottivat asian hyvin huomioon" tai "medioiden reaktio aiheeseen oli omituinen".
Medioiden reaktio voi ollakin omituinen, mutta käsittääkseni ammattikunta kirjoittaa tittelinsä kahdella e:llä (siis meedioiden jne).
Konsultoidaanpa hieman englannin sanakirjaa:
medium tiedotusväline
media tiedotusvälineet
(Mitenkähän se latinalaisperäisten sanojen taivutus taas menikään).

Lukiossa englantia opettanut herra Pinkki totesi komparatiivista seuraavaa (hakatessaan vaaleanpunaisella muovimiekalla pulpettiin):
"Kaksinkertaista komparatiivia ei oo eikä tuu!".
Samaa voisi sanoa kaksinkertaisesta monikosta.

Ihmetyksen aihe numero 6. - suomalaisen liikunnan painopisteet
Suomessa on aikanaan arvostettu yksilöurheilua ja -liikuntaa. Nykyään tuntuu siltä, että ainoastaan joukkueurheilulajeille löytyy tukea, harrastajia ja katsojia.

Menestystä ei kuitenkaan.
(Jääkiekkoa ei lasketa - sitä harrastetaankin niin helvetin monessa maassa. Salibandy? Niin no - montako harrastajamaata? Liitokiekko?)
Jalkapallo kertoo varsin hyvin suomalaisesta tasosta: ei huono, muttei hyväkään.
Näillä harrastajamäärillä menestyminen on melkoisen harvinainen tapahtuma.

Silti koululiikunnassa (tai missään muussakaan liikunnassa) ei painoteta yksilöliikuntaa. Sehän ei edesauta lapsen sosiaalista kehittymistä, pitäähän sitä oppia toimimaan tiimissä.
Niinpä niin.
Koska suomalainen joukkue on tuonut mitalin kesäolympialaisista? (Myönnetään, on niitä tullut. Jousiammunnasta (joka on yksilölaji kaikesta huolimatta) ja monesta muustakin yksilölajista, jossa kilpaillaan myös joukkueena.

Loppuun retorinen kysymys:
Kumman harrastuksen aloituskynnys on pienempi,
jääkiekon vai juoksun?
Salibandyn vai rullaluistelun?
Jalkapallon vai hiihdon?

Haluaisin nähdä sen hepun, joka astuu ulos kotinsa ulko-ovesta ja alkaa pelaamaan salibändyä...

---
Ihmettely loppuu tähän tällä kertaa. Ameeba palaa asiaan myöhemmin, aiheita löytyy rutkasti lisää.

Thump, thump, thump.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.
"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.

Väsynyt Ameeba nousee tietokoneen ääreltä ja laahustaa kahvinkeittimelle. Päätä särkee sen hakkaamisesta pöytään. Eilinen kokouskaan ei auttanut asiaa.

Kahvi piristää päivää, mutta pään ja pöydän yhteensaattaminen tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta. Piristäisiköhän muukin kylmä suihku kuin Henkilökohtaisen OpintoSuunnitelman (HOPS - tiedän, suomen kielessä ei pitäisi raiskata isoja kirjaimia edellä esitetyllä tavalla) tekeminen yhtä paljon?

HOPS:in teko kylmäsi sydäntä ja kylmää edelleen. Lähes kaikki peruskurssit on tehty, mutta muutama erittäin harmittava pirulainen on jäänyt jonnekin ruusuisten unelmien, kauniiden naisten ja totaalisen päänhajoamisen varjoon vuosien varrella.
Kuinka tämä on mahdollista?

Nyt pitäisi varmaankin laatia pitkällinen selvitys siitä, kuinka peräsimessä ollut muovipussi ohjasi imaginääristä opiskelujollaani aivan väärään suuntaan. Tai noh, oikeastaan oikeaan suuntaan, mutta hidasti matkaa ja vaikeutti kurssin pitämistä.

Pussia ei vaan taida löytyä varastosta.

Koululla tänään käydyn keskustelun perusteella voisin ihan oikeastikin olla valmis vuoden päästä jouluna.
Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä hommia giganttisen paljon, mutta joskushan nekin kaiketi jonkun pitää tehdä.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."

Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.

Danten koottuja ajatuksia kyberavaruudessa.

Tai sitten. Törmäsin pitkästä aikaa surffaillessani ah-niin-hauskaan-ja-varmasti-pätevään testiin nimeltään "Dante's Inferno Test". Kaiken pärskimisen ja huonovointisuuden keskellä tulos oli seuraava:

The Dante's Inferno Test has banished you to the Sixth Level of Hell - The City of Dis!
Here is how you matched up against all the levels:

Level	Score
Purgatory (Repenting Believers)	Very Low
Level 1 - Limbo (Virtuous Non-Believers)	Moderate
Level 2 (Lustful)	Very High
Level 3 (Gluttonous)	Low
Level 4 (Prodigal and Avaricious)	High
Level 5 (Wrathful and Gloomy)	Moderate
Level 6 - The City of Dis (Heretics)	Very High
Level 7 (Violent)	High
Level 8- the Malebolge (Fraudulent, Malicious, Panderers)	High
Level 9 - Cocytus (Treacherous)	Low

Take the Dante's Inferno Hell Test

Jälleen kerran voidaan kysyä, onko kukaan ihmeissään? Minä en ainakaan...

Viri viri tööt tööt.

Olo ei muuten parantunut reeneissä käymisellä yhtään.
Saldona Pyynikillä tehdystä työstä on vieläkin sekavampi olo, aivan helvetillisen kipeät paikat, kaksi krampannutta pohjelihasta, kipeä pää ja muutenkin entistä tukkoisempi olo.

Mieleen hiipii epäilys siitä, ettei kohtuullisen erikoinen olo johdu pelkästään univelasta. Kenties sitä on tulossa kipeäksi.
Toivottavasti kuitenkaan ei - tässä olisi vähän muutakin tekemistä kun potea kotosohvalla (sitäpaitsi "nahkainen sohva" tai oikeammin sen pinnoite tarttuu ikävästi kiinni ihoon).

Neiti M sanoi miesten sairastamisesta joskus varsin osuvasti seuraavaa:
"Koska miehet eivät yleensä ole kipeitä eivätkä ole siihen tottuneita, ovat he kipeäksi tullessaan ihan kuin pieniä lapsia. Marisevat ja heittäytyvät muiden hoidettavaksi."

On muuten niitä ainoita fiksuja juttuja, joita olen ko. naisen suusta kuullut (ja vielä satun muistamaankin).

Tyhjä.

Miehen olo on tyhjä. Kertausharjoitukset on tehty tämän vuoden osalta, Saksassa on viihdytty koko kesä ja rullaluistelukausikin alkaa olemaan ohi.

Mitäs nyt sitten?

Mistä kaivaa motivaatio, mistä löytää päämäärä? Armeijahenkinen sanonta "ei saada jäädä tuleen makaamaan" sopii tähän tilanteeseen oikein hyvin, paitsi että tuli on kauempana ja ensin siihen pitäisi päästä.
On sen firman hokemissa muuten joskus jotain järkeäkin (tosin harvoin).

Kirjoittelin aamuisessa toimeliaisuuden puuskassa Tsekkiin vastauksen sähköposteihin, tekstiviestiin ja korttiin. Joillekin on vaan vaikea vakuuttaa olevansa elossa.
[Toim.huom.:Kaikki em. tavarat tulivat muuten kertausharjoitusten aikana. Ilmeisesti olin ylittänyt jonkin kriittisen rajan, jonka aikana pitäisi ilmoitella itsestään.]

Lievä kahvipöhnä ei ainakaan paranna asiaa. Olo on jossain määrin hyperaktiivinen.
Sekavuus saattaa johtua myös pitkitetystä univelasta, jota kertaukset vaan lisäsivät.

Hmmph.

Pitäisi varmaan vähitellen keräillä kuvio koululla kasaan ja tarkastaa luentoajat, -paikat ja -vaatimukset. Mäen päällä olevan ylppärin toimintaankin pitäisi kai mennä tutustumaan kun jaksaa.

Ehkäpä tämä tästä taas kerran - elokuulupaus muistaen.

Epäuskoista hörähtelyä.

Voiko joku olla niin sekaisin, että uskoo tällaiseen?
Sen saa jokainen kai itse päättää, mutta tässä tulloo:

Description of Your First Name of: Ilkka

Although the name Ilkka creates the urge to be a leader and organizer, we stress that it causes a materialistic approach that frustrates higher humanitarian qualities. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the reproductive organs, and tension or accidents to the head.

The first name of Ilkka creates a shrewd, aggressive, business nature, intent on personal gain. The desires for independence and financial success have been strong motivating forces from early in your life. You are capable of logical and analytical thinking along practical business lines, and could excel in financial fields, law, or politics. Your judgment is seldom swayed through your feelings.

Tämä makkipakista tavallisimmin tavattava tuote löytyy tuolta.

Torjuntavoitto.

Sininen valtio saavutti torjuntavoiton keltaisesta valtiosta. Diplomaattisuhteet on avattu uudelleen ja joukkoja vaihdettu.

Kertausharjoitus on siis ohi. Ilmat olivat pääsääntöisesti kohtuullisen mukavat, tekemistä riitti (ainakin joskus) ja hajoaminen pysyi siedettävissä rajoissa.
Iloisina uutisina kerrottiin KH-vuorokausien kertyvän seuraavan puolen vuoden sisään varsin mittaavalla määrällä. On se mukavaa kun on tärkeä (not).

Ylennys sentään on tulossa ilmeisesti Itsepäisyyspäivänä.

Väsy painaa edelleen päälle. Viime yönä tuli nukuttua pitkästä aikaa yli kahdeksan tuntia (edellisestä moisesta yöstä olikin sitten 8 yötä - muut yöt välillä 3 - 5 h).

Kaiken moista sitäkin pitää ihmisen Isänmaansa eteen tehdä.

Aasinsillan kautta päästään Suomi-Ruotsi -maaotteluun, joka on parhaillaan käynnissä jossain päin Ruotsia. Suomi ottaa turpaan oikein kunnolla - naisten viesteissä hävittiin sekä naisissa että nuorissa, kuten myös miehissäkin.

Ruotsin kieli kuulostaa muuten aivan kamalalta, vaikka puhujana olisikin kaunis ihminen (kuten Carolina Klüft).

Kotona kertauksista palaavaa erittäin väsynyttä kulkijaa odotti n. 20 uutta sähköpostiviesti (asiallista), 250 spämmifiltterin tuhoamaa viestiä, pino kirjeitä (whee - ei yhtään laskua) ja "mielenkiintoisessa" kunnossa oleva olohuone.

Minkähän helvetin takia sängystäni muuten löytyi tyhjä tupakka-aski?

Tänään pitäisi enää valmistella mallivastaukset huomisiin harjoituksiin, sopia teetuokiosta ja vastailla kilometrin mittaisiin saksankielisiin sähköpostiviesteihin.

Niin juu. Sodessa olisi ollut nettikoneita, mutta vakavasti nettiriippuvaiset(?) varusmiehet miehittivät taistelupisteet likimain koko ajan.

Kaipa sitä pitää tietyille ihmisillekin vihdoin kirjoittaa - viikon sisään olen saanut muutaman tekstiviestin ja kirjeen, joissa ihmetellään sitä, etten ole ottanut yhteyttä ja jotta olenko edes elossa.
Lämmittäähän se sydäntä, ei siinä mitään.

Hajoituksista palaamisen jälkeen Ameeba suihkaisi Itä-Suomalaiseen kalakukkokaupunkiin rullaluistelutapahtumaa järjestämään. Reissu kasvatti univelkaa entisestään, mutta oli muuten ok.

Päätän monologini retoriseen kysymykseen:
"Miksi hyökkääjä on aina keltainen valtio?"