Jep jep.

"Voi vittu että vituuttaa, sanoi lyhyemmällä hiuksistolla varustettu mustapartainen mies.

Nyt ottaa päähän taas vähän kaikki.

Se, että aika rientää niin nopeaan.
Se, että Iso D on vielä pahasti vaiheessa ja välipalautus olisi (tai oikeammin kai on) parin viikon päästä.
Se, että väsyttää.
Se, että nenä vuotaa edelleen.
Se, että kurkussa asuu limaa. Liikaa limaa.
Se, että joulu lähestyy.
Mainitsinko jo sen, että väsyttää?

Voi kerpel.

Note to myself:
Älä yritä ajaa partaa tasaisemmaksi siitä häiritsevästä kohdasta.
Se ei ole kolo karvoituksessa, vaan alkavaa harmaantumista.

Star Wars (hömppäsonni ratsastaa jälleen)

Han Solo

You scored 37% airiness, 26% squishiness, and 36% edginess!

According to our patented Jawamatic^TM technology, you are most like Han Solo in personality.

Han Solo is down-to-earth and improvisational, cool-headed and cynical. Appeals to emotion rarely sway him, but as he matured throughout the saga, he let his less-well-developed compassionate side show occasionally.

Solo is, in a word, cool.
(The polar opposite of Han Solo is Princess Leia Organa.)

My test tracked 3 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 28% on airiness You scored higher than 25% on squishiness You scored higher than 39% on edginess

Link: The Star Wars Personality Test written by MiguelSanchez on Ok Cupid

Vuoden synkin aika.

Se on taas täällä, vuoden synkin aika nimittäin.
Sillä on nimikin.

Joulu.

Kaupungilla ihmiset juoksevat tungoksessa, kaikilla on hermo kireällä.
Kännykät soivat jatkuvasti. Säkkijärven polkka on sentään väistynyt, Tilalle on tullut Crazy Frog ja muut aidonkuuloiset pimputukset.

Muutos, kyllä.
Parempaan?
Ei.

Ohikiitävä auto lennättää loskaa harmaan kansan niskaan. Joku heristää nyrkkiä, useimmat eivät välitä.

Joulu.

Akateemisen kirjakaupan joulukuuset loistavat nuoskalumen alla viiltäen väsyneen kulkijan sisintä.
Miksi?
Miksi?

Joulu.

Ystäväni kertoo harkitsevansa ensimmäistä kertaa elämässään joulun viettoa baarissa. Ei kuulemma ole muutakaan, mitään mikä sitoisi.

Tervetuloa, vuoden synkin aika on alkanut.

Huhuu, kuuleeko kukaan?

Huhuu!

Kuuleeko kukaan?
Minä en kuule. Korvissa tuntuu olevan jotain ylimääräistä. Tai sitten se on vain flunssa.

Huhuu!

Tunteeko kukaan?
Minä tunnen. Kaktuksen kurkussani.

Huhuu!

Eteläpuiston moottoripyöräradan varrella, taas.

South Park Studio sponsoroi flunssaisen aamun köhäistä huvitusta.

(Via Marjut ja muut).

Pää on ihan täynnä räkää ja väsyttää. Ääni meni aamun harjoitussessiota pidellessä.
Nyt pitäisi soodata.

Ei huvita palaakaan.

Taidan mennä kotiin kirjoittamaan isoa D:tä.

Pikainen päivitys.

Töiden lomassa on hetki aikaa hengähtää ja tehdä pieni päivitys Ameebaan.
Mitään varsinaista asiaa ei tosin ole, kunhan vain kirjoittelen.

Töitä riittää vaikka muille jakaa; mielelläni jakaisinkin.
Ei vaan taida onnistua.

Last.fm luukuttaa enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä suosikkeja korviin, kahvi virtaa suonissa ja työprojektin tämä vaihe lähestyy loppuaan.

Kaipa tämä tästä.

Taas täällä.

Taas täällä.

Väsyneenä.
Masentuneena.

Viikonlopusta ei mitään apua; pikemminkin haittaa.

Mitään suunnitelluista töistä ei tullut tehtyä.

Voiko viikko enää ihanammin alkaa?

Meni hermo.

Saatana.

Meni hermo.

Pahoittelen CAPTCHA:n lisäämista kommentointiin, mutta ei jaksa jatkuvaa spämmäystä.

Blogger pitänee hylätä kohtsillään, palveluun ei voi todellakaan sanoa olevansa tyytyväinen.

Pitäkää tunkkinne.

On se.

Aina joskus sitä miettii, osa n.

• Niksejä Pirkasta


• Iltalehdessäkin osataan

Enää pitäisi tietää, miksi oikeastaan eksyin moisiin paikkoihin.

Hetki.

Hetken jo
   ajattelin

että 
  kaikki
         olisi
  hyvin.

 Sitten
heräsin.

Death by Caffeine?

It would take 103.58 cups of Brewed Coffee to put you down

http://www.energyfiend.com/death-by-caffeine/

Halu.

Joskus sitä vaan haluaisi lähteä pois.
Pois kaikesta tästä paskasta.

Mennä jonnekin muualle ja olla vaan.
Tehdä vähän töitä, reenata ja elää.

Vaan ei se taida onnistua.

On se.

Nimittäin sunnuntai.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Mieli on yhtä musta kuin kuvatkin, puhukoot puolestaan.
Kuvattu eilen Kalevankankaan hautausmaalla.

Kivusta.

Katrin kirjoitus musiikista toi mieleen tuttuja asioita. (Kielikuvat sikseen, mutta olennainen välittyy.)

Mieleen tuli samaisen Rammsteinin levyn herättämät ajatukset ja kipu.
Kipu ja siihen suhtautuminen.

Rakkaan puoliskani kanssa asiasta on keskusteltu monesti ja suhtautuminen on joltisenkin erilaista.

Olen itse oppinut, että kipu on kipua.
Kipu on jotakin, josta ei tarvitse välttämättä välittää.
Kipu on jotakin, jota tunnettaessa painetaan lisää kaasua, koska milloin tahansa voi joutua pysähtymään ja jokainen saavutettu metri on lähempänä maalia.
Kipu on jotakin, joka kertoo siitä että kaikkia muitakin sattuu.
Kipu on jotakin, jonka voi käsitellä sitten kun on maalissa.

Kipu on kipua.

Niin, puoliskalla on sitten asiasta hieman toisenlaisia mielipiteitä (lue: päinvastaisia), mutta ei niistä tässä sen enempää.

Rammstein? Niin.
Viime viikkoina olen väsynyt entistä enemmän sekä fyysisesti että henkisesti.

Voisi varmaankin kuvitella, että kuunneltu musiikki olisi kevyttä ja helppoa kuunnella.
Ei.
Kevyehköä musiikkia voi kuunnella sitten joskus.

Nyt täytyy saada jostakin kiinni. Ja se jokin on tällä erää Rammstein, joka menee suoraan asiaan sen enempää hymistelemättä.
Sanoitukset ovat suhteellisen karuja, mutta.

Mutta, mutta.
Kuvaavat oloa.

Kipu.
Väsymys.

Habe keine Lust.