Itsekkyys.

Jotkut asiat vaan mietityttävät aina välillä. Yksi näistä on ehdottomasti itsekkyys - tai itsekkyyden puute - pyyteettömyys.

Vanhoja valokuvia verkosta selaillessani tulin miettineeksi omaa toimintaani suhteessa muiden toimintaan. En esimerkiksi tiedä mitä hyvät ystäväni samoissa juhlissa ovat tehneet, olen keskittynyt vain omaan toimintaani (ja itseeni). Valokuvista sitten näkee, että heilläkin on ollut omat kuvionsa.

Jälkeenpäin olen kuullut, että on (muillekin) tapahtunut vaikka mitä kuvien ulkopuolella.

Itsekkyyttä? Omaan napaan tuijottamista?
Ehkä.

Oma paha olo on toisinaan hyvin hallitseva tunne - kuten on oma hyvä olokin.
Minusta tuntuu.
Minusta.

Ehkä tämän vuoksi minusta ei koskaan tullut joukkueurheilijaa.

Toisaalta.

Tein tietoisen päätöksen erään parisuhteen raunioilla vuosia sitten siitä, että elämäni tärkein ihminen on minä itse. Minä - taas kerran.
Minä. Ja minä.

Itsekästä?
Ehkä.

Välttämätöntä?
Siinä tilanteessa kyllä.

Nyt?
En tiedä.

Elämäni on kuitenkin omani, ei kenenkään muun - halusin mitä halusin.

Omaan elämäänsä on vaikea päästää ihmisiä sen jälkeen kun sen on valloittanut takaisin itselleen. Vaikka yrittäisikin.

Toivottavsti olen onnistunut.

Silti - minä.

Söhryjä paperilla.

Kuinka sen nyt sitten sanoisi?

En tiedä.

Pää on kohta jo pinnalla. Pitkästä aikaa.

Toivottavasti pysyvästi.

Kyllä taas v*ttaa.

<auki>

Kannattaa lukaista yllä oleva artikkeli (€, Kauppalehti Presso, 13.4), on vaan mielenkiintoista.
(Kiitoksia kauppatieteellisesti suuntautuneelle jäsen J:lle vinkistä ja skannauksesta!)

Kiitos myös toimittajatädille maininnasta. Harvemmin sitä pääsee blogiminänään lehtiin, omana itsenään sentään ehkä vähän useammin.

No juu, pelkkä maininta vain, mutta kuitenkin.

Mutta sitä vaan jäin miettimään, notta mitä tarkoittaa jutun otsikko

Kyllä taas v*ttaa.

Kyllä taas vattaa?
Kyllä taas vbttaa?
Kyllä taas vcttaa?
Kyllä taas vdttaa?
Kyllä taas vettaa?
Kyllä taas vfttaa?
Kyllä taas vgttaa?
Kyllä taas vhttaa?
Kyllä taas vittaa?
Kyllä taas vjttaa?
Kyllä taas vkttaa?
Kyllä taas vlttaa?
Kyllä taas vmttaa?
Kyllä taas vnttaa?
Kyllä taas vottaa?
Kyllä taas vpttaa?
Kyllä taas vqttaa?
Kyllä taas vrttaa?
Kyllä taas vsttaa?
Kyllä taas vtttaa?
Kyllä taas vvttaa?
Kyllä taas vwttaa?
Kyllä taas vxttaa?
Kyllä taas vyttaa?
Kyllä taas vzttaa?
Kyllä taas våttaa?
Kyllä taas vättaa?
Kyllä taas vöttaa?

Itse pidän yhdistelmästä Kyllä taas vöttaa.
(Vai pitäisikö lause lukea Kyllä taas vtähtittaa?)

Ja sitten siihen toimittajatädin kysymykseen:

Mikä on sellaisen kommunikaation tarkoitus, jonka ohessa lukee "0 kommenttia"?

Niin. Painetun lehden artikkelissa ei taida lukea "0 kommenttia" ohessa. Itse asiassa siinä ei taida lukea mitään.

Ai niin.

Ei sitä kyllä voi halutessaan edes kommentoida.
Tai ainakaan kommentit eivät taida päivittyä sinne jäsen J:n työpöydälle vaikka kuinka haluaisin.

Mikä on sellaisen kommunikaation tarkoitus?

Wiion ensimmäinen laki:

Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.

Ja ei, ei palattaisi siihen suomalaisuuteen, jossa on paha olo ja sitä ei haluta jakaa ihan kaikille.
Ameeba palaa siihen suomalaisuuteen, jossa on vapaasti valittavissa mitä blogeja tai kirjoituksia haluaa seurata tai olla seuraamatta.

En minäkään lue Kauppalehti Pressoa.
</auki>

Väsynyt, mutta tyytyväinen.

Nyt se on täytetty.

Ison D:n ensimmäiset versiot on sidottu ja toimitettu asiaankuuluville tahoille. Ensi keskiviikkona homma on ohi.

On tätä odotettukin.

Eilen tuli pidettyä elämäni ensimmäinen konferenssiesityskin.
Homma ok, tupa täynnä ja silleen.

Nyt voisi yrittää rauhoittua.
Kerrankin.

Herran haltuun.

... ja huomenna vedos ulos.

Toivon, oi toivon että laatu riittää ja virheitä ei löydy.

Kypsyttää sitä luokkaa paljon.