Orava ja sen kävyt

Lakikorkeus oli tässäkin harjoituksessa 12000 metriä. Ei siis täydennystä sen suhteen.

Noin muuten elämä matelee raiteillaan välillä siltä tipahdellen.

Maanantai väsyttää ja masentaa.

Elämä on.

Politiikkaa.

Siinä minä olin, neuvotteluhuoneessa. Vanhempi sovelluskehittäjä ja toimeni edellinen hoitaja oli juuri käyttänyt minua keppihevosenaan, päästäkseen tasoihin erään toisen yrityksen työntekijän kanssa.

Miksi?

Koska vanhempi sovelluskehittäjä oli hoitanut aikaisemmin myös tämän toisen työntekijän työtä. Kohtuullisen kehnolla menestyksellä, siis.

Siinä oli myös yrityksen toimitusjohtaja, joka ei ollut tyytyväinen vanhemman sovelluskehittäjän työhön asiakasrajapinnassa. Ei halunnut sanoa asiaa suoraan, vaan käytti nuorempaa projektipäällikköä osoittamaan asian.

Ja minähän olen se nuorempi projektipäällikkö.

Ken tietoa lisää, tuskaa lisää.

Olen ollut mukana liian monessa asiassa ja saanut tietää liian paljon asioista kulissien takana.

Miksi kulissien edessä tapahtuva ei riitä?

Olisi huomattavasti paljon helpompaa.

Tilausten ihmeellinen maailma.

Ameeballa oli Blogilistalla tilaajia vakiona 14, jopa pitkän päivitystauon ajan.

Päivitystahdin tiehennyttyä määrä on tippunut kahdella.

Ilmeisesti joku on vihdoin tullut järkiinsä;)

Pieniä ajatelmia.

Olen asentanut Firefox-selaimeeni jo kauan, kauan sitten Forecastfox -pullikan.

Viimeisimmän asennuksen yhteydessä pullikka keksi notta voi puhua selvää (?) suomea.

Nyt päivääni ilahduttavat mietelauseet tyylin:
"Nyt on Tuulenpuuskia"
"Nyt on Synkkää".

Sanopa muuta.

Mikä?

Mikä?

Jaa tasa-arvo?

Niin juu, se.

Sitäkö se tarkoittaa, että on tasa-arvoista kun tilaisuudessa ("Tasa-arvo vallan tavaksi") kymmenestä puhujasta seitsemän on naisia?

Ai niin, kiintiöt.

Sitäkö se tasa-arvo tarkoittaa, kun kutsujina ovat:

Naisjärjestöjen Keskusliitto ry. Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE Tasa-arvovaltuutetun toimisto
Marttaliitto ry.

Sitähän se tarkoittaa.

Sitähän se ei taida aina valitettavasti tarkoittaa, että oltaisiin tasa-arvoisia. Huolimatta sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, uskonnosta, sosiaalisesta asemasta tai jostakin muusta piirteestä.

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

--Orwell, Eläinten vallankumous"

Pelon pimentämä maailma

Karski-Jarski kirjoittelee toisinaan mitä kirjoittelee, mutta miehenkin joskus lanseeraama kysymys on varsin mielenkiintoinen.

Haluatko elää pelkojen pimentämässä maailmassa?

Vastaus?

En.

En edes omien pelkojeni.

Vanha lähtee, paska jää.

Vanha lähtee, paska jää kuten vanha sanonta kuuluu.

Vaihdoin noin viiden vuoden jälkeen työpaikkaa helmikuun alusta. Ei sinällään kaduta.
Yhtään.

Sääli sinänsä, edellinen töipaikka tarjosi parhaimmillaan mahdollisuuden tehdä merkittäviä asioita ja hienoja juttuja.

Pahimmillaan tarjottiin huonoa palkkaa, paljon töitä ja minimaalinen arvostus tehtyä työtä kohtaan.

Lähdön jälkeen vittuilumentaliteetti jatkuu edelleen. Työtodistus onnistuttiin ryssimään, palkanmaksu onnistuttiin ryssimään ja niin edelleen.

(Karkea kieli nousee silkasta vitutuksen määrästä.)

Pomon kommentti

Soita suoraan itse sinne palkkoihin, ei hänellä ole aikaa

Aivan.

Haistakaa vaan.

Nyt vaan pitäisi miettiä, mitä teen pöydällä nököttävällä kirjekuorella.
Tuleen?
Roskiin?

Ei varmaan kehtaa, valitettavasti.

Miksi hyvät asiat piti pilata?

Likainen sormi, puhdista sormi.

Ongelma:
Likainen sormi,
Ratkaisu:
Puhdista sormi.

Tai näin siis neuvottiin uuden työpaikan oppaassa siitä, kuinka ovissa olevia biometrisiä tunnistimia tulisi käyttää ongelmatilanteessa.

Jaksoi huvittaa, ainakin hetken.

Uusi vuosi on alkanut uudella työllä, vaihteeksi teollisuuden parissa.
Paperit eivät ole vieläkään ulkona, mutta ehkä se tästä.

Leikkausrumba ei ole vieläkään ohi, viimeiset tikit pitäisi repiä silmistä noin kuukauden päästä.

Väsyttää, edelleen.

Ehkä sitä jaksaa tännekin taas jotain kirjoitella, tai sitten ei.

Suvaitsematon Ameeba kiihkoilee, osa 1.

Pitkästä aikaa, sanoi.

Kirjoitetaan tänään otsikolla "suvaitsematon Ameeba kiihkoilee". Osa yksi nottei jäisi epäselväksi että lisää tulee, sitten joskus.

Mikä ottaa päähän?
Mikä kiihottaa pientä mieltä?

Nk. "feissaajat".

Tampereella moisia on havaittu kuluvan ja edellisten kesien aikana esimerkiksi Keskustorin ja Kuninkaankadun kävelyosuuden lähettyvillä.

No miksi ottaa päähän?

Amnesty on sinällään hieno organisaatio, joka ajaa tärkeitä asioita.

Niin, miksi ottaa päähän?

No, siinä Kuninkaankadulla pyörii suhteellisen usein kyseisen lafkan feissaajia (mikä hirveä termi!). Itse ilmeisesti olen viime aikoina näyttänyt siltä, ettei tarvitse tulla juttelemaan mutta aikaisemmin päädyin jonkun juttuseuraksi kohtuullisen usein.

Niin, asiaan. Taas.

Sellainen nuori kaveri tuli joskus takavuosina juttelemaan Amnestyn jäsenyydestä. Puhui fiksuja, sitten otti esille siviilipalvelusmiesten epäinhmillisen pitkän palvelusajan.

Niin minkä?

Lainaus Amnestyn sivuilta (http://www.amnesty.fi/mita-teemme/teemat/aseistakieltaytyjat-suomessa):

Siviilipalveluksen kesto Suomessa (13 kuukautta) on tällä hetkellä yli kaksi kertaa lyhimmän ja yleisimmän asepalveluksen (6 kuukautta) mittainen. Siviilipalveluksen pituus on ristiriidassa monien kansainvälisten suositusten kanssa. Keskeisin päätös asiasta on Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus, jonka mukaan siviilipalveluksen keston asepalvelukseen verrattuna tulee pysyä kohtuullisuuden rajoissa.

Niin, sinällään kohtuullista. Mielestäni siviilipalveluksen tulisi kestää tasan saman verran kuin pisimmän aseellisen palveluksen, ei yhtään vähempää.
Miksi ei?

Niin, se feissaaja jatkoi keskustelua "kun armeijan keston saa valita".
Jaa mitä?

Armeijan keston saa valita?

Mitä vittua?
Ameeba on ollut aikanaan kyseisessä laitoksessa 362 vuorokautta, ei kuutta kuukautta eli 180 päivää. Useimmat Ameeban tuttavista ovat olleet myös saman aikaa, halusivat sitä tai eivät.

Miksi?
Ylioppilaan oli ainakin joitakin vuosia sitten vaikea päästä puolella vuodella ulos armeijasta, joukko-osastosta riippuen. Pikkuisen kajahtanutta näyttelemällä tai asiat huonosti hoitamalla olisi varmaankin päässyt nopeammin pois.

Muuten ei.

Tänä syksynä Ameeban tilille rapsahtaa järjestyksessään seitsemäs kertausharjoitus.
Nykymuodossaan siviilipalvelusmies ei taida joutua kertaamaan?

Niin, se kiihkoilu.

Viime kuukausina Ameebaa on ottanut päähän moni asia. Olisin mielelläni halunnut nähdä Amnestyn feissaajan kadulla ja keskustella asepalveluksen pituudesta.

Ei ole näkynyt.

Mielestäni tasa-arvoista olisi silloin, jos siviilipalveluksen kesto olisi 362 vuorokautta, ei päivää. Suurin osa öistä vietettäisiin paikassa jossa ei halua olla ja viikonloppuja joutuisi viettämään vähintään sen kuusi samassa paikassa (jossa ei siis halua olla).

Lapsellisia vaatimuksia?

Ehkä.

Mielestäni siviilipalveluksen lyhentäminen puoleen vuoteen olisi ok, jos vähintään kolmasosa poppoosta arvottaisiin enemmän tai vähemmän satunnaisesti olemaan kokonainen vuosi palveluksessa.
Ei kysymyksiä.
Siitä vaan sinne!

Niin, se feissaaja. Kun mainitsin 362 vuorokaudesta, aanoi kaveri olevansa juuri tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Oikeastiko?

En tiedä.

Suvaitsematon Ameeba kiihkoilee. Sama kesto armeijalle ja siviilipalvelukselle, samat edut ja samat haitat.
Samat kertausharjoitusvuorokaudet.

Suvaitsematon Ameeba kiihkoilee?

Ja kyllä.

Leikkaus on seikkailun alku!

Kohtuullisen vaativaa silmäleikkausta voitaneen pitää seikkailun alkuna, eikö vain?

Ei saa juosta (tai oikeastaan saisi, mutta tähän tohtorisetään en ihan täysin luota), ei saa luistella (tai siis saa, kunhan ei kaadu), ei saa kantaa raskaita taakkoja eikä hirviäst uiskennella.

Puhumattakaan nyt joistakin muista epäolennaisista jutuista.

Onpahan ainakin koettu miltä tuntuu kun silmä on maassa;)

Olen selkä.

Olen selkä, kuten joku kuuluisa ajattelija joskus on sanonut.

Miksi?

Njaah. Johonkin sitä pitää päästä mussuttamaan Ameebasta on muodotunut osa omaa identiteettiä (vai onko oma identiteetti vuotanut Ameebaan?).

Saldo tähän mennessä:

• muutama kuukausi sairauslomalla (edelleen!)


• muutama opintosuoritus

Kattellaan taas,

Heippa.

Nyt se on leikin loppu!

Tai ainakin tämä blogin.

Ns anonyymina kirjoittaminen on muisto vain. Liian moni lukija tietää kuka tätä kirjoittaa.

Liian usein tänne vuodattamisesta seuraa tosielämässä jotain.

Ehkä palaan tänne takaisin joskus, ehkä en.

Nyt on liikaa kaikkea.

Heippa.

Päivityksiä, sanoi.

Päivityksiä?

Ei kai nyt sentään täällä!

No jos nyt kuitenkin?

No joo.

Ehkä vain vähän.

Asensin verrattomaan matkapuhelimeeni Opera Minin uusimman version, jossa on monia hauskoja toimintoja.

Eräs näistä on tietenkin ainakin omasta mielestäni erittäin sujuva kuvien päivitys blogiin.
Tuloksia nyt ja myöhemmin osoitteessa:
http://my.opera.com/masentunutameeba/blog/

Tuki RSS-virroille on myös loistava ominaisuus. Nyt pääsee lukemaan suosikkiblogejaan helpommin vaikka bussia odottaessa...

Mobitesti (taas!)

Jaksamisesta.

Nyt täytyy sanoa, etten jaksa.

En vain jaksa.

Musiikkia ei edes saa tarpeeksi kovalle, että ajatukset hukkuisivat.
Kännin vetäminen ei oikein ole vaihtoehto.

Mitäs sitten?

Luvassa käsien hikoilua.

Säätiedotus lupaa käsien hikoilua etelästä alkaen.

Syynä voidaan pitää ylläpidetyn sivuston sisällönhallintajärjestelmän päivittämistä versiosta 0.13 versioon 1.0.2.

Toivottavasti onnistuu - edes kohtuullisesti.

Siitäs sait.

Siitäs sait, saatana!

Viimeinenkin viisaudenhammas lepää YTHS:n hammaslääkäreiden roska-astiassa. Ei muuten auttanut yhtään oloa suhteellisen totaalisesti valvotun/huonosti nukutun yön jälkeen.

Nyt sitten väsyttää, ikeneen kolottaa leikkausjäljen kohdalta ja selkä on aivan Scheissena.

Hienosti menee, mutta menköön.

Keittolounas (tai oikeastaan keittopäivällinen) ei tyydyttänyt nälkää, mutta ehkä tälläkin selviää. Jospa sitä huomenna uskaltaisi syödä jo vähän kiinteääkin ruokaa.

Jaaha ja nyt vuotaa verta. On se kivaa.

Saken paitaa hankkimaan.

Mestaruus tuli oikeaan osoitteeseen kun Tampere United murskasi HJK:n eilen illalla.

Nyt pitäisi sitten suunnitella Sakke Saarisen, nro 13, paidan hankkimista.

Pojalle, tietenkin;)

Todellisuus.

Todellisuus?

Niin mikä?

Olo tuntuu aivan joltain muulta kuin todelliselta. Ihan kuin eläisi jossain mielenkiintoisessa välitilassa, limbossa, toden ja tarun välillä.

Elämä muuttui kertaheitolla, vaikkakin siihen oli jo valmistauduttu pitkään.

Silti.

Toivottavasti todellisuus ei kolauta päähän vaan asettuu päälle pehmeästi. Syytä ainakin olisi!

Väsynyt, mutta onnellinen.
Tai jotain.

Henk.koht. DNA

Personal DNA.
(Selitykset näkyviin viemällä kursori alueiden päälle.)

Animated Leader

(Tarkemmat tulokset)

(Via Marjut,)