Hallo - eiku siis

Väsyttää. Pari viimeistä yötä on tullut nukuttua hävyttömän huonosti eikä wappukaan paljon
asiaa auttanut.

Välillä on kyllä helvetin rasittavaa täälläkin. Osalle ihmisistä puhutaan saksaa, osalle englantia
ja osalle suomea. Jotkut ihmisistä osaavat kaikkia kolmea kieltä - toiset vain yhtä tai kahta.

Päivän järkytys tarjottiin Bürgeramtissa aamulla raatihuoneen vieressä.
Piti alun perin käydä ilmoittautumassa kaupungin asukkaaksi, muttei kuulemma ole tarpeen kun
käyn Suomessa välissä!
Whee.
Byrokratia toimiii näköjään aika ihmeellisellä tavalla joskus...

Käyntiä piristi vielä n. 25-vuotias täti kyselemässä saksaksi, jotta voisiko auttaa.
Siinä sitten saksaksi sönkkäsin että haluaisin ilmoittautua asukkaaksi - huonolla menestyksellä.
Vaihdoin englantiin, jonka seurauksena selvisi ettei nainen osaa sanaakaan kyseistä kieltä.
Hienoa. Noh, sekin käynti sujui kun sai ajatukset kasaan ja järkeviä lauseita aikaiseksi
paikallisella murteella.

Suomessa osataan muuten englantia keskimäärin aika helkkarin hjuvin.

Tänään on ensimmäinen Skatenight Koblenzissa. Taidan mennä katsomaan.
ESG:n bileisiin tarvii mennä sitten vähän myöhässä.

Eilen pidettiin ensimmäiset luennot ja saatiin todnäk ensimmäiset "ystävät" Saksasta:)
Kurssi on Datenbanken für Informationsmanager. Alkuperäinen luentokieli oli saksa, mutta
luennoitsija ystävällisesti vaihtoi englantiin.

Niin, niistä "ystävistä". Professori Simon sitten kuuluttaa tunnin alussa kaikille, että vaihtoi kieltä
koska kurssille on tulossa muutama suomalainen vaihto-opiskelija ja yksi Aussi.
Ei siinäkään vielä mitään.
Sitten mies vaan halusi tietää, missä suomalaispojat istuvat luokassa ("nostakaa käsi pystyyn").
Hienoa esittäytyä luokalle sinä heppuna, jonka ansiosta luentokieli on kotoisan saksan sijaan
englanti...
Kurssi kuitenkin käsittelee siis relaatiotietokantoja ja on sisällöltään vähän suppeampi kuin johtika (terveisiä Fedelle!).

Kertaus on opintojen äiti.

Oh well. That's life.
Tai Matin sanoin: "Elämä on laiffii".

Tänään aamulla otsassa jöpötti ensimmäistä kertaa Saksassa olon aikana oikein kunnolla.
Tiedä sitten mistä sekin johtuu.

Nyt taidan karata kotia kohden.