Kuka päästäisi espanjalaisen laulajan tuskistaan?

Maanantaiterveisiä vähän siedettävämästä lämpötilasta.
Ei olisi pitänyt rutista säästä - keskiviikosta asti satoi vettä joka helvetin päivä.

Njooh. Viikonloppu tuli, oli ja meni.

Perjantai oli rauhallinen päivä sateesta johtuen. Illaksi suunniteltu piknikki Rheinin varressa jäi potemaan kohtaloaan öljystä kiiltelevään vesilätäkköön.

Lauantaina heräsin ajoissa - sateeseen.
Jossain vaiheessa päivää sade kuitenkin taukosi tunniksi ja tiet olivat sopivan kuivat, joten kävin vetämässä
päivän reenin läpi (4 x 10 min vauhtileikittelyä rullilla).
Ajoitus oli jälleen kerran kaikki kaikessa; viimeisen vedon kaksi viimeistä minuuttia satoi jo vähän vettä.

Illalla oli Jo-Hannan bileet #3.
Mitäs näistä kekkereistä voisi/uskaltaisi sanoa?
Hmm. Ihan mukavaa oli, mutta kotibilekulttuuri on menettänyt viehetyksensä allekirjoittaneen silmissä joskus vuoden 1992 kieppeillä.
Lisäksi kaikki espanjalaiset, italialaiset ja perulaiset voisi viedä sen kuuluisan saunan taakse lopetettavaksi.
Ihan mukavaa porukkaa, ei siinä mitään.

Mutta.
Se musiikki.
Se saatanan musiikki.

Sama cd espanjalaisia viisuja pyöri soittimessa koko illan sellaisella äänenvoimakkuudella, että oli pakko mennä toiseen huoneeseen jos halusi puhua jonkun kanssa jotain.
Levyllä oli parempaakin musiikkia (mm. Will Smith), mutta joka kerta ensimmäisten sävelten pärähtäessä ilmoille jonkun piti käydä vääntämässä Ricky Martinille (etc).

Noh, se siitä avautumisesta.
Lisäksi bileissä sai yliannostuksen suomalaisista naisista (paikalla 5).
Kuinkahan mää enää koskaan voin mennä Suomessa paariin?

Njooh. Oli siellä hauskaakin, mukavaa väkeä ja hauskoja keskusteluja.
Toivottavasti joku saa linjoille kuvat sisääntulosta...

Sunnuntai kärvisteltiin taas vaihteeksi krapulassa, mutta sää ja olo parani iltaa kohden.
Illalla pääsikin sitten siivuttamaan päivän aerobisen harjoituksen (5'-8'-20'-10').