Lainahöyhenissä

on mukava pyöriä.

Vaikkei normaalisti kuulukaan tapoihini, on tällä kertaa pakko lainata toista blogia (http://varovaan.blogspot.com/), jossa todetaan näin:

Suosikkilajini on silti ehdottomasti pikaluistelu. Se, missä siittiötä muistuttavat tiukkaan hupputrikooseen verhotut, velipontevapeppuiset ja ah, niin armottoman paksureitiset olennot kiitävät linkussa samaa tylsää rataa ympäri kierros toisensa jälkeen. Pitkillä matkoilla lihasten työskentelyä ehtii kuolata todella rauhassa ja hartaasti. Paras kohta on kuitenkin maaliviiva; kun kierroksia jauhanut koneisto saa luvan hiipua ja pysähtyy, upeasti kaartuva peppu rentoutuu lihas lihakselta väristen ja rivakat reidet ravistellaan hapoilta. Ahh, mikä taidenautinto. Taitoluistelussa ei päästä läheskään yhtä hyvään värinään [täällä päässä], siihen on sotkettu liikaa paineita ja tekniikkaa. Katsojakin joutuu jännittämään koko ajan kaiken maailman hyppyjen onnistumista. Ei voi relata pepunbongailussa."


Siinäs kuulitte. Kele.