Kohtalo.

Jos meidät on tarkoitettu yhteen, me nähdään vielä. Ei sitä tiedä.

Jälkikäteen kai voi sanoa samalla tapaa kuin sanoin silloinkin; kyllä sen tietää.
Kohtalon voi jokainen tunkea sinne minne aurinko ei paista.

Sattuma? Kaitsemus? Määrätietoisuus, motivoituneisuus.

Meemittelyä, merkkausta ja näläntunnetta.

Viikonlopun meemi löytyi jälleen kerran Marjutilta ja S-Jannelta. Tästäkin alkaa tulemaan tapa.

Jaa että mikä se sitten on? Noh, siinä pitäisi listata viisi elokuvaa nopeaan tahtiin ja kertoilla juonen pääpiirteet. Näiden pitäisi sitten kertoa juurikin miun tarinani.
Jep jep.
Noh, tulipahan kuitekin listattua:

• Matrix
  (Päähenkilö herää karuun todellisuuteen koneiden täyttämässä maailmassa)


• Fight Club
  (Pienen miehen matka pois Oravanpyörästä)
  


• Brazil
  (Orwellilainen byrokratiakoneisto uhkaa jauhaa kuivakan virkamiehen rattaisiinsa)
  


• Rakkautta ennen aamua
  (Kaksi ihmistä tapaa , rakastuu ja viettää aikaa illasta aamuun.)
  


• Magnolia
  (Episodielokuva onnistumisesta, menetyksestä ja uuden päämäärän löytämisestä)
  

Sellainen lista. Tietty kuvio alkaa hahmottumaan;)

Osa elokuvista on jäänyt mieleen pelkän juonensa osalta, osa muistuttaa aina ensimmäisestä katsomiskerrasta ja ihmisistä ko. kerralla.

Viikonloppu on mennyt rattoisasti kummipoikani nimiäisissä, hyvän ystäväni muutossa ja harkkoja tehdessä. Tänäänkin merkkauksen kanssa nysväämiseen on käytetty aivan liian pitkä aika:( Huomisen mallivastaukset sain sentään valmiiksi ja tyydyttävään kuosiin aikaa sitten, samaten kotskasivujen päivittämisen kuvagallerian osalta.
Enää pitäisi vääntää saavutettavuuden harkat ja lukea tenttiin.

Nälkä kalvaa sisuksia kuin rotta. Fyysistä nälkää helpotti äsken mählitty pitsa, mutta muu nälkä kovenee ja kovenee.
Jään himokin pahenee päivä päivältä - kohta olisi syytä päästä luistelemaan ettei kuuppa hajoa. Noh - jospa tuleva lauantai toisi helpotuksen tähän;)

Miksihän mikään ei ole koskaan helppoa?

Koherentin, järkevän ja älykkään vastauksen kirjoittaminen sähköpostiviestiinkin tuntuu mahdottoman vaikialta.

Kuvia on maailma väärällään.

Aika epeleitä nuo saksalaiset! Erilaisia mainoksia, osa 1 (Koblenz).  

Puhelinkoppifetisistin pojan kosto, osa 3 (Koblenz, Karthause) 

Positiiviset ajatukset

Paljon puhutussa edellisessä töipaikassani oli kahvihuoneen seinällä Positiivarien hieno huoneentaulu, jonka otsikkona oli kaiketi "Ajattele Postiviisesti!".
Sisältönä mokomalla taululla oli 12 kohdan ohjelma siitä kuinka pitäisi ajatella positiivisesti töissä (ja kuinka positiivisen ajattelun ihmeitä tekevä voima tekee sitä, tätä ja tuota ja keittää vielä kahvit päälle).

Tuijottelin mokomaa verestävillä silmilläni melkein kolme ja puoli vuotta aamupalavereissa. Siinä se nökötti. Suoraan oman istumapaikkani edessä. Poiskaan ei voinut ottaa, kun pomo oli innostunut aiheesta.

Noh, herra johtaja onneksi otti ja lähti eläkkeelle. Niin lähti huoneentaulukin.

Jäi vaan harmittamaan etten saanut itse hoitaa kunniaa. Tulitikut ja oma jerry-kannu täynnä bensiiniä työhuoneen nurkkaan tuli siis ostettua ihan turhaan.

Toinen hieno muisto samaisesta paikasta oli työtoverin loman teon ajalta - nainen tilasi Positiivarien spämmikirjettä omaan työosoitteeseensa. Joka helvetin aamu postilaatikkoon kolahti "Ajatusten Aamiainen" (kyllä, isot kirjaimet kuuluvat asiaan)ja n. 0,2 sekuntia myöhemmin Ameeballa kilahti.

Mikä helvetti siinä on että positiivisutta tungetaan joka paikkaan?
Eikö ihminen saa olla ihan rehellisesti vittuuntunut silloin tällöin? Maailma potkii päähän, mikään ei huvita ja masentaa; ole positiivinen!
Hymyile ihmisille!

Maikkarin kai jo edesmennyttä aamuohjelmaa Ihana aamua en viitsi tässä vaiheessa edes kommentoida. Ihan helvetin ihania ne työaamut yleensä onkin.

Jep jep. Pitkällinen pohjustus esittelemään ainoaa hauskaa juttua, jonka olen P:lta nähnyt (via TiraMisu):

Tähtimerkit pimeässä
LEIJONA - Mutta... mistä ihmeestä tuo valo tulee, ulkonahan on pilkkopimeää? Joku täällä nyt selvästi kajastaa. Ei mutta - tietenkin - sehän olen MINÄ! Kuinka minä sen nyt unohdin. Omavaloinen leijona löytää sulakevaraston oman loisteensa valossa. Hän ei tarvitse edes taskulamppua, juuri siksi leijonat eivät koskaan ostakaan taskulamppuja. Mitä tästä opimme? Jos pelkäät kummituksia tai palelet helposti, hanki leijona! Leijonat toimivat kiitettävästi erittäin hyvinä lamppuina sekä myös lämmönlähteinä.

Ja loppuun Ismon ajatuksia positiivisuudesta (Vittu kun vituttaa):

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Pitäkää tunkkinne saatana..

Rauhallisempaakin miestä alkaa kohta vituttamaan.

Kirjoittelin viimeiset parikymmentä minuuttia hienoa postausta Suomenkin katukuvassa nykyään näkyvästä USA:n vaalikampanjasta, jossa kritisoin Tupla-Ween päätöstä sulkea sivunsa eurooppalaisilta netin käyttäjiltä.
Samaan syssyyn tuli haukuttua kampanjan (siis sen tuossa viereisessä pysäkkikatoksessakin näkyvän) suunnitellut helsinkiläinen mainostoimisto sivuineen (hei opetelkaa joskus kirjoittamaan ihan oikeaa koodia) ja avauduttua muutenkin.

(Kritiikki pähkinänkuoressa: opetelkaa kirjoittamaan (validia) koodia, heittäkää se helvetillinen taustaääni pois, ottakaa edes alkeellisimmat käytettävyysnäkökohdat huomioon. Ei ole niin vaikeaa.)

Ja mitä tapahtuu painettaessa "publish post" -nappulaa? Ei mitään.
Tai no, oikeastaan tapahtui internal server error. Sinne meni koko viesti taivaan tuuliin.

Voi jumalauta.

Ameeban pienessä päässä kehittyy ajatus salaliitosta; Blogger ei varmaankaan päästä tiettyjä posteja läpi. Jos tätäkään ei ilmesty näkyviin...

Engldeutsch.

Hieman ennen paluuta harmaaseen arkeen ja kotimaahan istuin paikallisen yliopiston luokassa kuuntelemassa esitelmää aiheesta "englannin kielen vaikutus saksan kielessä" (tms).
Otsikoksi puolalainen ystäväni oli kirjoittanut liitutaululle "engldeutsch". Hmm. Ok, ottamatta voimakkaasti kantaa termin oikeellisuuteen (lienee todennäköisemmin denglish, vaikkakin pikainen googletus tuotti osumia myös ensimmäiseksi mainitulla) asia on mielenkiintoinen.

Anglizismen, englische Wörter in der deutsche Sprache

Esimerkiksi rakkaalla lajillani rullaluistelulla ei ole kovin toimivaa saksannosta. Sellaisia löytyy, mutta yleisemmin käytettävä termi lienee inline skating.
(Tämäkään ei näköjään sellaista tunne.)
Suomen kielessäkin mokoma laji on hankala tuttavuus; rullaluistelu terminä käsittää sekä nykyaikaisen inline-luistelun (jossa pyörät ovat peräkkäin) että vanhan rullaluistelun (jossa luistimessa on neljä pyörää, kaksi vierekkäin ja kaksi peräkkäin - quads).

Rullaluistelun nyt jo edesmenneen suuren miehen esittämä pyöräluistelukaan ei ole oikein saanut tuulta alleen - tuskin tulee saamaankaan. Vaikka tulihan sitä itsekin joskus luisteltua Pyöräluistelun SM-kilpailuissa.

Johtoajatus? Ai niin.
Englannin kielen vaikutus suomen kielessä näkyy myös hyvin vahvasti, kenties jopa enemmän kuin saksassa (Sombrero viuhuu). Etenkin it-alalla (MOT) toisen kotimaisen käyttö on lähes pakollista.
Tuskailin eilen illalla pointtereiden parissa ja taas ensi viikon alusta pääsen nalkuttamaan opiskelijoille siitä, ettei heidän HTML-koodinsa ole validia.

Jokaisen teknisesti suuntautuneen pienen ihmisen lempilehti(?) Tietoviikko (tuttaville vain TiVi) räjäyttää pankin erään it-yrityksen mainoksessa (nimi korvattu tähdillä):

Insurance runs ***.
And here's why: *** tarjoaa vakuutusalan tarpeisiin räätälöidyn ja laajalti kätyössä olevan ratkaisun, jonka avulla tehostat yrityksesi korvaushakemusten käsittelyprosessia ja sijoitustoimintaa. (Blaah blaah.)

Samassa lauseessa käytetään ihan oikeaa englantia, suomea ja jotain niiden välimaastosta.

Jos asioita lokalisoi, voisiko sen tehdä kunnolla?
(Tähän sellainen matematiikan todistuksista tuttu pieni neliö).

Polkkaa kuvien kera.

Heijastuksia kuvastimessa (@ Luxemburg (kesäkuu -04)) 

[toim.huom.: Kuvan nimi vaihdettu Kääpiön avauduttua asiasta;)
Huomaatteko? Ameeba ottaa huomioon lukijansa (lips, lips)...]

Junttakivi.

Eilinen ilta meni koodaillessa ja Rammsteinin "Reise, Reise":a kuunnellessa. Musiikista saa sanoineen huomattavasti paljon enemmän irti;)

Jäätäviä lyriikoita löytyy esimerkiksi kappaleesta Amour:

Die Liebe ist ein wildes Tier
Sie atmet dich sie sucht nach dir
Nistet auf gebrochenen Herzen
Geht auf Jagd bei Kuß und Kerzen
Saugt sich fest an deinen Lippen
Gräbt sich Gänge durch die Rippen
Läßt sich fallen weich wie Schnee
Erst wird es heiß dann kalt am Ende tut es weh

Voisi kai sen muullakin tavoin sanoa, mutta...

Selkä.

Selkä on aivan jumissa. Asiaa tuskin auttoi tänään vesisateessa rehkitty 1,5 tunnin kiertoharjoitus Pyynikin harjulla. Luisteluasento tekee muutenkin selälle mannaa;)
(Noh, pitäähän sen selän kestää periaatteessa useamman tunnin staattinen rasitus samassa asennossa, joten täytyy sitä reenatakin.)
Säteilee vaan mokoma hartioihin ja niskaan ja sieltä päähän.

Kai sitä pitäisi mennä hierojalle kun tännekään ei kukaan taida selkää hieromaan rientää. Saisi vähän auki jumittuneita paikkoja.

Itse asiassa olen käynyt viimeksi intialaisessa päähieronnassa vähän ennen Saksaan lähtöä nuoremman sponsorin tarjoamana. Hierojatäti oli vähän sitä mieltä, että taidan urheilla. Samaan hengenvetoon todettiin myös etten taida kovin paljoa venytellä tai pitää lihaksista huolta (ai kuinka niin jumissa? Selkä on ollut kestojumissa viimeiset 15 vuotta, hartiat vain viimeiset 4)...
Oli muuten ihan kiva kokemus, vaikkakin suhtauduin asiaan aluksi kohtuullisen epäluuloisesti. Rentoutti mukavasti;)

[Toim.huom.: Piti lisäämäni tähän selkäni kuva, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. (Tässä kohtaa kaikkien pitäisi taputtaa karvaisia käsiään yhteen ja kiittää loistavasta arvostelukyvystä)]

Hmmph. Jos joisi teetä särkyynsä.

ESG:n piha @ Koblenz Karthause. Syvällisiä merkityksiä? 

Alitajunta tekee tepposiaan.

Ihmisen alitajunta on kuulemma omituinen kapistus. Yleensä se tarjoilee öisin tasaisina annoksina mieltä pöyristyttäviä unia, joskus jopa ilahduttavia näkyjä. Useimmiten en kuitenkaan muista nähneeni unia.

Viime öinä Ameebalassa on kuitenkin uneksittu. Hieman tarkemmin voitaisiin sanoa, että täällä on nähty sovintounia. Unissa on vihdoin tehty rauha pientä mieltä vaivanneiden ihmisten kanssa ja jatkettu (uni)elämää eteenpäin.

Jostain syystä moiset unet tuottavat yleensä rauhallisemman ja paremmin nukutun yön.

Lienee jälleen kerran alitajunnan tepposia liimata kahden-kolmen eri ihmisen ominaisuuksia yhteen (mistähän lienee sanonta "unta näät" tullut) ja liisteröidä ne ajankohtaisempien henkilöiden niskaan.

Kuvaa ei varmaankaan tarvitse maalata erikseen?;)

Kipuviikko meni jo, mutta... Päähän sattuu.  

Niin. Kuva kertookin jo kaiken tästä päivästä.

Aamunavaus.

Huisia. Oma ehdokkaani vaaleissa meni läpi, tosin odotettu juttuhan se oli. On tainnut istua viimeiset kaksi valtuustokautta tulevaakin ennen...

Muuten vaaleissa ei ainakaan Mansesterissa tapahtunut mitään hämmästyttäviä nousuja, laskuja tai tuhoja. Kokoomus sai yhden lisäpaikan, Demarit kaksi ja vasemmistoliitto menetti kaksi paikkaa. RKP menetti ainokaisen paikkansa.
Vanha rakennelma pysyi siis varsin kauniisti(?) pystyssä.

Panee väkisinkin miettimään äänestämisen järkevyyttä.

Eilinen yö kuuluu sarjaamme "levottomia unia, ajatuksia ja univaikeuksia". Toivottavasti viime syksyn kaltaiset yöt eivät enää palaa, silloin kun tällaiset yöt olivat pikemmin sääntö kuin poikkeus.
Aamuherätyksen hoisi (jälleen kerran!) läheinen rakennustyömaa. Mikähän helvetti siinä on, että kaikki ne meluisat hommat pitää tehdä ennen kahdeksaa aamulla?

Hmmph.

Baarissa tuli käytyä viime viikolla peräti kaksi kertaa eli n. kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella viimeisen kuukauden aikana. Ei ole sekään homma enää Ameebaa varten ei.
Pelkkä viinan litkiminen ei oikein innosta ja siedettävää musiikkia ei löydy enää mistään. Tanssilattiatkin alkavat muistuttaa kooltaan kulahtaneita froteepyyhkeitä ja musiikki on joko a) ah-niin-muodikasta hip hoppia/r'n'b:tä/jotain muuta vastaavaa, b) lattareita (Need I say more?) tai c) suomipoppia.

Alkaakohan sitä tulemaan vanhaksi ja tylsäksi? No jaa. Ainakin vanhaksi. Tylsähän sitä on ollut jo vuosia, kuten neiti M joskus leikkisästi totesi.

Saavutettavuuden luentosarja alkaa tänään, joten jotain mielenkiintoista sentään tässkin viikossa.

Sunnuntai.

Mikähän hitto siinä on, että sunnuntaisin ottaa aina päähän? (Ok, blogista päätellen sitä tapahtuu monesti muulloinkin.) Liki yhtä varmasti kuin juomista ja ilonpitoa voi olettaa seuraavan krapulan, seuraa ÄsVee viikon muita päiviä.

Liikunta auttaa yleensä asiaan, niin auttoi tänäänkin. Kävin ajamassa 1,5 tunnin lenkin vesisateessa. Hienoa hommaa siis kaikin puolin;)

Liikunnan positiivinen vaikutus vaan paha kyllä ei kestä kovin pitkään. Kun endorfiini katoaa, jäljelle jää vain halju olo.

Tähän loppuun pitäisi varmaan lainata jonkin laulun sanoja, mutten jaksa ruveta kaivamaan. Etsikää itse;)

Kipu, osa 3. Auschwitz toukokuussa 2004. Need I say more? 

Tarpeeton postaus.

Päivan tarpeeton postaus alkaa jälleen kerran tarpeettomalla testillä.
Löytöpaikka vaihteeksi Matkalla-Marjut.

Siispä: Millainen pikkujoulujuhlija olet?

Supliikkimies Huikkanen, käytkö usein täällä?

Kontakteja syntyy ja se näkyy. Väsymättömästä ja taidokkaasta tanssituksestasi - siis naiset. Anna suurta arvoa klassikoille myös tanssilattian ulkopuolella, viinileikkeestä Luottopartaveteen ja Vakio-pastilleihin.

Jep jep. Jätettäköön muiden ihmisten todettavaksi esim. Erasmus-porukan pikkujouluissa;) Rullaluisteluväelläkin lienee omat pikkujoulunsa, mutta kutsua muihin juhliin lienee turha tänä vuonna odotella.

Eikä sen puoleen että välttämättä haluaisinkaan. Edellisen työpaikkani pikkujoulut viime vuonna ovat edelleen mielessä varsin negatiivisena kokemuksena. Ah-niin-hieno-ja-hauska farssi teatterissa ei naurattanut, ruokapöydässä ei ollut keskusteluseuraa ja muutenkin koko homma oli hanurista. Yksinäinen ja ahdistunut ihminen kannattaa muuten aina laittaa istumaan muusta porukasta erikseen teatterisalissa...
Viinaa sentään riitti ja ruoka oli hyvää, mutta eipä niillä eväillä pileitä pelasteta.

No niin, siinähän se mopo taas karkasi. Ei pitänyt synkistellä ollenkaan.

Sontaluukusta tulvii Miami Vicen sulosointuja ja Burnett juoksee viidakossa pahoja sissejä pakoon. Homma toimii tänäkin päivänä loistavasti - miksi tällaisia sarjoja ei tehdä enää?
Musiikki on sitäpaitsi aivan jäätävää;)

Ai niin. Ennustukseni Klubi-04:n taipaleesta Suomen Cupissa toteutui, tosin turpaan tuli jo Fc Hämeenlinnalta. Paha vaan, että Haka meni häviämään oman matsinsa (nimim. Intertoto-matsien seuraaminen alkaa jo tympimään).

Miksi, oi miksi?

Ajat nuo ei koskaan enää palaa. Kuvapolkkauksen aiheena tällä kertaa rullaluistelu Koblenzissa. Maisemat näyttivät kai ihan hyviltä;)

Kiputeemaanhan tämä kuva ei liity, pikemmin päin vastoin.


Rullaluistelua Koblenzissa Wapun aattona. (Huomaa beesiapu;)).  

I'm pretty troubled, yes.

Marjutin kautta löytyi jälkihien haihtumista auttava(?) päivän hömppätesti:


I am Donnie, from "Donnie Darko." I'm
pretty troubled, yes.


Which Random Cult Movie Character are you?
brought to you by Quizilla

Niinpä niin. Itse elokuvaa en ole muuten edes nähnyt, mutta IMDB:n lyhyt juonikuvaus sanoo näin:

Highschooler Donnie is plagued by visions of a giant evil rabbit who orders him to commit acts of violence and predicts the impending end of the world...

Pitäisiköhän se katsoa?

Päivän propaganda-annos

We're all living in Amerika
Amerika ist wunderbar
We're all living in Amerika
Amerika
Amerika

Wenn getanzt wird will ich führen
Auch wenn ihr euch alleine dreht
Lasst euch ein wenig kontrollieren
Ich zeige euch wie's richtig geht

Wir bilden einen lieben Reigen
Die Freiheit spielt auf allen Geigen
Musik kommt aus dem Weißen Haus
Und vor Paris steht Mickey Mouse

We're all living in Amerika
Amerika ist wunderbar
We're all living in Amerika
Amerika
Amerika

-- Rammstein: Amerika (Reise, Reise!)

Rammsteinin uusi levy ottaa voimakaasti kantaa sanoituksillaan maailman ilmiöihin.
Amerikka ja amerikkalainen mentaliteetti saa suomintaa osakseen, mutta kyllä itäiselle naapurillemmekin riittää palautetta (Moskau).

Hienoja sanoituksia riittää myös biisissä "Mein Teil":

Denn du bist, Was du isst
Und ihr wisst, Was es ist
Es ist Mein Teil - Nein
Mein Teil - Nein
Da - Das ist Mein Teil - Nein
Mein Teil - Nein

Eikö?

Hmmph. Jos palaisi koodikoodin pariin. Saisi ehkä jotain aikaiseksikin.

Poikkeama.

Poikkean viikon yleisestä linjasta ns. "kännibloggaamisen" johdosta. Kaikki kiroitusvireistä, puuttuvista sanoista, predikaattiverbien omituisuuksista ja muistakin omituisista ilmiöistä johtuvat viestit voi lähettää Mappi-Ööhön.

Ameebaa ei juuri nyt kiinnosta.

PP-70 ei sitten ennakko-odotuksista huolimatta voittanut helsinkiläisiä pikkujunkkareita. Tappiosta saa kiittää enimmäkseen tuomaria (kaksi punaista korttia kotijoukkueelle liki naurettavista syistä.), mutta oli voitto kai (valitettavasti) jossain määrin ansaittukin.
Sairasta nautintoa tuottaa ainoastaan se, että pojat taitavat ottaa viimeistään Hakalta päähän ja kovaa. Hämeenlinnan eväät tuskin riittävät kaatoon.

Viihteellä oli vaihteeksi mukava käydä. Ei siitä tänään sen enempää.

Sen sijaan mukavampaa oli sähköpostin saaminen.
Ensimmäinen posti tuli tärkeäksi muodostuneelta henkilöltä (kiitos!), yritän vastata heti huomisissa. Postin sisältö sivusi edellisen viikon loppua ja tämänpäiväiseen tenttiin lukuun vaikuttaneita asioita. Mukava silti tai juuri sen tähden;)

Toinen posti tuli vierailta mailta kaukahilta. Ilmeisesti vakituisen kontaktin määritelmään sisältyy vastaus alta kahden viikon (noh - alta viikon), muuten suuri paniikki nousee ja tekstiviesti surffailee läpi tietoverkkojen.

Sillä lailla se yhteydenpito menee siellä jossakin.

Viikon lopun urakkana voitaneen pitää vanhan haaveen toteuttamista:
Tre->Hki, välineenä polkupyörä.
Toteutetaan jos viitsitään/jaksetaan/ehditään/päästään jollain muulla kulkupelillä takaisin.

Ai niin.
Kilpisjärvellä pääsee kuulemma jo luistelemaan.

Sormet, varpaat, korvat ja nenä.

[Soi: Nirvana - Smells Like Teen Spirit]
Erään kurssin välinäyttöön vaadittava materiaali on saatu kasaan poikkeuksellisesti jopa päivän etuajassa. Nyt sitten istun kotona koneen ääressä varpaat aivan älyttömässä hileessä.

Tänään on tarkoituksena mennä katsomaan kuinka PP-70 voittaa Suomen Cupin ottelussa helsinkiläisen suurseuran junnujoukkueen. Silloin voitaneen sanoa, että myös sormet, korvat ja nenäkin ovat jäässä.

Ulokkeiden jäätymisilmiöstä(kin) saa kiittää rakasta harrastustani luistelua.
Korvista on lähtenyt pari-kolme kertaa nahat jäätymisen seuraksena, sormet ovat jäässä päivittäin talvisin, varpaat samaten. Nenän nahka on vaihdettu aivan liian monta kertaa pakkasessa tai kesähelteillä (kuten Saksan reissukuvia nähneet voinevat todistaa).

Miksi kerron tästä ja mihin ihmeeseen se liittyy?
Noh, tämän viikon teemaan tietenkin.

Jaa miten?

Kuvitelkaa 25 asteen pakkanen, selkeä pimentyvä taivas Pyynikin kentän yllä ja n. 1,5 tuntia luistelua jäällä.

Saitteko kuviteltua? Hyvä!

Kuvitelkaapa sitten koppi kentän takana. Pitkät penkit seinustoilla, naulakoista roikkuu päällysvaatteita ja lattialla on lenkkitossuja. Lämpötila on jo nykyään aivan siedettävä. Nenän herkkiä värekarvoja kutkuttaa liikuntaa harrastaneista ihmisistä leviävä hien tuoksu.
Kuvitelkaa istuvanne penkillä ja ottavanne luistimet pois jalasta.

Onnistuiko?

Jalka näyttää valkoiselta ja elottomalta. Tuntoa ei ole, veri ei kierrä.
Nauhojen painaumat näkyvät oudon värisinä kohtina jalan päällä.

Mennäänpä pikakelauksella viiden minuutin päähän tulevaisuuten.
Osaatteko kuvitella? Nimittäin sen tunteen, kun "varpaat alkavat sulaa"? Veri palaa jalkaan verenkierron toipuessa shokkihoidosta pakkasessa.
Sillä tunteella on nimikin.
Kipu.

Kipu, osa 2. Portaissa on mittaa enemmän kuin Pispalan kotoisissa. Näitä tuli juostua kesällä (@Karthause/Koblenz) 

Kipu, osa 1. Edellisen juoksukuvan jatkoa - sijainti saman polun varrella n. 20 metriä korkeammalla..  

Sikanauta.

Omituisia ihmisiä nuo spämmääjät. Allekirjoittaneelle puskee viestejä esimerksiksi tällaisilla otsikoilla:
* is her daughter suffering
* assist your sister with her suffering
* assist your brother with his pain
* your wife needs to cope with the pain
* Get great prices on medications

Normaaleja Viagra-, Xanax jne -viestejä en edes jaksa noteerata enää.
Ilmeisesti tämän viikon teemana on kipu.

Koska ystävämme vierailla mailla kaukaisilla haluavat nostaa kissan pöydälle, joutuvat blogin lukijat kärsimään Ameeban siivellä seuraavissa posteissa.

Stay tuned.

Tyhmä mies jatkaa.

Tästä piti polkkaamani jo aiemmin, mutta eihän sitä kaikkea muista.
Viime viikolla Sähkötalon käytävällä pidetyn harkan jälkeen kiinnitin huomion vastaantulevaan parivaljakkoon, jotka juttelivat innokkaasti keskenään englanniksi. Mies näytti kovasti erään laitoksen professorilta, naista en ollut nähnyt aikaisemmin.

Seuraava lause tarttui korvaan johtuen kenties ranskalaisittain murretusta englannista tai lauseen omituisesta sisällöstä:
"If you want to have a conversation between your wife and your girlfriend..."
Hmm. Tokaisusta vastasi ilmeisesti Ranskasta kotoisin ollut parivaljakon kauniimpi osapuoli. Mies näytti olevan supisuomalainen muistikuvien tukiessa oletusta.

Jatkoa en valitettavasti kuullut valtaisan fuksilauman rynnistäessä S4:sta ulos havainnoitsijan ja havainnoitavien väliin.

Silti.

Ameeban pienessä päässä raksutti kovasti matkalla kohti ruokalaa; miksi ihmeessä mies tarvitsee tällaista opastusta? Miksi täällä? Miten ihmeessä? Ja lopuksi: olemmeko me tosiaan tällaisia?

Vastaus taitaa kaikessa realistisuudessaan olla kyllä.
TM vaikenee.

Tyhmän miehen päiväkirjasta.

Näin asiaa tarkemmin ajatellen mies on taas ollut älyttömän hölmö, kuten aina. Vahinkoa taitaa olla mahdotonta paikata (jos vahinkoa on edes voinut omassa pienessä päässäni määritellyllä tavalla muodostua) vaikka siihen tilaisuus tarjoutuisikin.

Sellaista se elämä kai on.

Tein toisenkin testin tenttiin lukua vältellessäni:


Which OS are You?

Väsyposti.

Matkalla tarjosi jälleen kerran maanantaiaamun huvituksen(?):





Which File Extension are You?

Niinpä niin.

Nenä vuotaa, kurkku on kipeä ja väsyttää. Jokohan se flunssa kohta malttaisi mennä pois?

Puhelinkoppifetisistin paluu, osa 2 @ Krakova, Puola 

Sivuhuomautus.

Sivuhuomautus saksankielisen sähköpostin kirjoittamisen lomasta; neloselta tulee legendaarinen "Dance With Me". Elokuva on tanssiteemastaan huolimatta (tai juuri sen tähden) edelleen mielestäni varsin onnistunut ja kestää ajan hampaan kulutuksen ilman häpeän häivääkään.

Elokuva on tullut nähtyä aikanaan n. n+1 kertaa. Miksi? Noh.
Jos leffa sattuu olemaan silloisen paremman puoliskon ehdoton suosikki...

Sääli, että luistelusta ei ole vastaavaa elokuvaa.

Lumous katoaa.

pää räjähtää
ohut kuori repeää
paljastaen pienen ihmisen
sä luot nahkasi
minä katson silmiisi
nään ikävää
kaiken kestävää

vierees jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa

täydellisen
kuvan piirrän veteen
kuin läpi sen
näyn ihmeellisen
särkyy viivat ympyrän
värit valuu pohjaan
jään kellumaan
outoon satamaan

veteen jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa

käyn maahan makaamaan
ajaisitpa päälleni
jäisit katsomaan jäännöksiäni

tielle jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa
vierees jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa
-- Ismo Alanko Säätiö / Minä ja pojat / Lumous katoaa.

Hmmph. Jäsen A:n tupareiden jälkimainingeissa (lue: krapulassa) olo tuntuu taas orvolta pirulta enkeleiden kekkereissä. Mies istuu yksin kotona lauantai-iltana, surffaa webissä ja kuuntelee Ismoa. Hienoa toimintaa siis.
Eilinen ilta jätti vastaamatta useampaan kysymykseen kuin vastasi, mutta hauskaa oli silti.

Elektroninen viinipullonavaaja ei suostunut toimimaan sinnikkäistä latausyrityksistä huolimatta ja illan isäntä kieltäytyi koeistamasta nenäkarvanpoista^H^H^H^H^H^H^H ^H^H hygieniatrimmeriä vedoten aivan sopivan mittaiseen karvoitukseensa. Ihme toimintaa.

Syömässä pitäisi kai käydä.

Lusikallinen sontaa.

Pitää lääkärin loitolla.

Joten, olkaa hyvä:

Harry Potter Personality Quiz by Pirate Monkeys Inc.

Jos jätetään hieno Harry Potter -viittaus huomiotta, on testin tulos joltisenkin arvattu. Vastaavat hienot testit ovat joka ainoalla kerralla näyttäneet joko INTJ tai ENTJ vähän fiiliksestä riippuen...
[Toim.huom.: Voi sitä blogiini ryntäävien ihmisten määrää kun mainitsin vähän ajan sisään jo toisen hakukoneiden kestosuosikin nimeltä.]

Seuraavankaan testin tulos ei liene yllätyksellinen, tosin bayerilaiseksi en tunnustaudu ikuna (enkä oikeastaan tytöksikään).

You are a Bavarian.


What's your Inner European?
brought to you by Quizilla

"Yllättäen" pääsin aamulla sitten esittelemään oman ratkaisuni käheällä äänellä muulle harkkaryhmälle. Noh, siitähän saivat. Kele.

Ai niin. Äänestin. Äänestäkää tekin.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kyllä se mainos on oikeassa. Hyvän ruoan jälkeen mieli on selkeästi parempi ja v-käyräkin lähti järkyttävään laskuun. Naama näyttää valitettavasti edelleen samalta, joten siitä ongelmasta ei päästy eroon...

Huomenna alkaa muutaman päivän polkka-tauko (tai noh - ainakin yhden) johtuen hyvän ystäväni yksiöön muutosta. Johan sitä on odotettukin kuin herra J:n toista tulemista.
Retki lienee monin tavoin merkittävä ja selvittänee toivottavasti ainakin yhden asian.

Niin, siitä hyvästä ruoasta. Metsäsieniä, sipulia. Pannuun, naamatauluun. Viiniä perään. Ei kai sitä muuta tarvitse?

Hmmph.

Gimmel hajoaa. Sopimuskausi lienee ohi? (Ooh sitä vierailijoiden tulvaa, joka tännekin saapuu kun mainitsin ko. pändin nimen!).

To-do?
* TiJo:n pakollista läsnäoloa varten kalvot ("Kuinka tein harjoitustyön? Noh, minähän naputtelin sen maaninen virne naamallani n. yhdeltä istumalta. Ai kuinka niin en ota tätä tosissani? Lähteet? No nehän jaettiin sen harkan tehtävänannon mukana.")
* Käyttäjäkeskeisen suunnittelun tenttiin lukeminen (voi kuinka hauskaa!).

Nyt siis kalvoja vääntämään! (Vään. Vään.)

Warum bist du so traurig?

Alakulopäivä tulee taas viheltäen tullessaan blogin teemapiisiä. ("Etkö voisi..."). Liikkuminen auttaisi tähänkin ongelmaan, mutta toivottavati jo selätetty flunssa ei anna siihen mahdollisuutta. Tai antaa, mutten halua tulla enää uudestaan räkätautiin.

Lisäkahvi varmaan piristää väsynyttä mieltä.

Joku on tähän mennessä varmaan ihmetellyt kuvien julkaisuintoa (tai sitten ei;)); miksi ihmeessä se nyt näitä rupee tänne pukkaamaan?
Jaa-a. Etenkin kesän kuvat Saksasta ovat aina mukavia katseltavia ja tuovat mieleen rakkaita muistoja, joten niitä on mukava jakaa muidenkin kanssa.

Alla oleva kuvakin eroaa "hieman" kelistä ulkona, juoksukin maistui vähän paremmalle silloin (oi niitä aikoja!).

Tulisi jo talvi.
Pääsisisi sentään luistelemaan ja olisi kunnolla kylmä, eikä tällainen välikeli.

Juoksureitti voi näyttää tältäkin. Korkeuseroa piisasi juostessa Moselin rannalta takaisin Karthauseen. 

Maata puolustamassa, osa 2 (kuvablog on tosi jees)

Maata puolustamassa, osa 2. Telttaelämää. 

Äänestäminen, ikä ja ulkopuolisuus.

Miten ihmeessä on käynyt niin, että Ameebasta on tullut äänestäjä Kokoomuksen mieleen?

Toissapäivänä tapahtui seuraavaa:
Ameeba lähestyi lennokkain askelein Stockmannin kulmaa matkalla saksalaisen ketjun myymälään, joka sijaitsee optimaalisessa paikassa residenssiin nähden. Keski-ikäinen nainen huomaa lähestyvän komistuksen(?) ja repäisee viimeisen lennokin yliopistotytön kädestä takaisin itselleen. Jää odottamaan.
Herra A saavuttaa kriittisen pisteen; nainen turkissaan aloittaa keskustelun.
"Sä näytät siltä, että sä voisit äänestää Kokoomusta."
"Ööö. Niin kai sitten."
"Ota tästä tällainen lennokki. Tässä on hyvä ihminen äänestää kunnallisvaaleissa."
"Öö, kiitos."

Kyseessä oli tamperelaisen, akateemisen naisehdokkaan (keski-ikäinen, Kokoomus) vaalilennäkki. Näytänkö oikeasti siltä, että minua varten pitää säästää se viimeinen?
Siis oikeasti?

Ehdokkaassa sinällään ei ollut mitään vikaa, mutta tuskinpa...

Tätä kirjoittaessani mieleen hiipii väkisinkin epäilys siitä, etten taaskaan kuulu "tärkeisiin" ikä- tai ihmisryhmiin.
Sontaluukku suoltaa mielenkiintoista ohjelmaa; kanavalla yksi "Ikääntyvä Eurooppa", kanavalla kolme "45minuuttia special: Sinä päätät eläkeikäsi".
Haistanko palaneen käryä?

Kai sitä äänestämään kuitenkin pitää mennä. Ainakin siksi, etteivät eläkeläiset ole ainoa äänestävä ihmisryhmä.

Äänestä sinäkin!

Kuvapolkkaa osassa 3

Puhelinkoppifetisisti iskee, osa 1. Kuinka niin omituista kuvata tyhjiä puhelinkoppeja? (@ Koblenz Karthause) 

Bury The Hatchet

"Jos se sua yhtään lohduttaa, menee mulla taas varmaan vuosi tästä selviämiseen."

Niinpä. Ei helpottanut silloin eikä helpota nyt. Taannoinen kirjoitukseni vuodesta ja yhdestä päivästä odottaa edelleen toteutumistaan. Kyllähän kipu, vitutus ja orpo olo vähitellen helpottavat, mutta koskahan sitä toipuu?

Ilmiönä on varmaankin kyse samasta kun toissa sunnuntaina Pirkan Hölkässä. Alkuverryttelyssä kipeäksi tullut jalkapöytä vihoitteli ensimmäiset 15 kilometriä. Sen jälkeen ei tuntunut enää missään - puutuminen pelastaa aina. Kivusta tulee enemmän tai vähemmän normaalitila; sattuu kuitenkin. Miksi siis kiinnittää huomiota pieneen yksittäiseen kolotukseen?

"Mää pelkään tekeväni elämäni pahimman virheen tässä."

Niinpä niin. Virheitä tehdään ja niistä kärsitään.
Jälleen kerran mieleen hiipii sana: jos.
Sillehän ei onneksi ole nykyään sijaa, sillä jossittelu on jossittelua.

Ameebasta voidaan olla montaa mieltä, mutta lyhytvihaiseksi ei ole koskaan kukaan erehtynyt sanomaan. Olisikohan siis aika jo haudata kirves ja tehdä sopu menneisyyden ja sen haamujen kanssa?

[Toim.huom.: Tätä viestiä innoitti tänään Herwoodin bussissa nähty ja moikattu haamu hieman kauempaa menneisyydestä.]

Kuvapolkkaus, osa 2.

Suomea puolustamassa, osa 1. Tukkimiehen täi(?) tutkimassa hieman isompaa otusta 

Uusi viikko uusine kujeineen

Uusi, uljas viikko on taas saatu alkuun. Tukkoisesti, mutta kuitenkin.
Pieni pakkanen pihalla piristää mieltä kovasti, auringostakaan ei ole haittaa.
Luistelemaankin saattaa päästä jo tämän vuoden puolella;)

Itse asiassa kirjoitan tätä ihan toisesta paikasta kuin yleensä eli koulun mikroluokasta odotellessani naapurissa pidettävien harjoitusten loppumista. Pitäisi päästä tekemään itse malliharkat valmiiksi ainakin kerran ennen kuin niitä joutuu opettamaan muille opiskelijoille...
Whee, sanoo Ameeba.

Myöhään ollaan siis liikenteessä. Vaan näinhän se joskus menee.

Jalkapallopainotteinen viikko jatkuu myös alkavalla viikolla Suomen pelatessa keskiviikkona Hollantia vastaan Amsterdamissa MM-karsintaa. Lauantaina tuli sentään voitto kotiin Ratinasta, vaikkakin peli oli paikka paikoin rumaa. Summa summarum: hyvinhän se meni;)

Lauantain penkkiurheilurientoihin kuului myös Ilves-TPS -peli Hakametsässä. Ei hyvä.
Ei ollenkaan hyvä.
Toinen erä oli Ipalta aivan luokatonta peliä, ensimmäinen ja kolmas sentään siedettävää. Ja turpaanhan sieltä tuli.
Kun soppaan lisätään vielä pelin ajankohta humalaisine ihmisineen...

Njooh.

Kai sitä pitää taas mennä.

Sattuu.

Takamukseen sattuu (ja ennen kuin joku neropatti ehtii hihitellen nostaa karvaisen kätensä ja ehdottaa jotain poskettoman hienoa täytyy todeta: "Ei, se ei johdu siitä, mistä sen kuvittelet johtuvan)".

Kivun aiheuttaja nojaa tällä hetkellä olohuoneen seinään oranssin ompelukoneen ja muuttolaatikoiden välissä.
Punainen maali on iskeytynyt muutamasta kohtaa irti, ruuvinkannoissa näkyy ruosteen kukkia ja kahvojen violetti maali on raappiutunut osuttuaan liian monta kertaa maahan.

Oikeastaan kipu ei kohdistu takamukseen (ok - perseeseen), vaan yleisesti jonnekin nivusten alueelle. Ei ole tarpeeksi tuntumaa. Vaan ihmekös tuo kun viimeksi on mokomaa toimintaa harjoitettu 1,5 vuotta sitten.

Pihalla päivällä vallinnut muutaman asteen lämpötila ei auttanut kipua ollenkaan, kurkkukin tuntuu karhealta. Flunssahan tästä vielä puuttuisikin.

Uudet perseen kipeytymistä edesauttaneet kengät saivat vanhat klossit pohjaansa jo tiistaina ja uusi kumi vaihdettiin puhjenneen tilalle lauantaina. Tänään itse rakkine sai tulikasteensa pitkän vintilläolon aiheuttaman uupumuksen jälkeen.
[Toim.huom.: Ei se oikeasti ole rakkine, ei kannata pahoittaa mieltänsä.]

Tunti Nakamuran selässä raikkaassa ulkoilmassa kauniissa auringonpaisteessa nosti mielialan uusiin korkeuksiin - ehkä tästä elämästä tulee vielä jotakin.

Ja vaikkei tulisikaan...
...ainakin saan ajaa pyörällä.

Kuvabloggaus, vol 1.

Rakkaita kesämuistoja Luxemburgista. Mitenkähän lienee? 

[Toim.huom.: Tämä on siis ensimmäinen kuvapostaus. Lisää seuraa myöhemmin.]

Mikä on sun...?

Sä-passiivi on iloinen asia. Ainakin jos kysytään mahdollista paluutaan tekevältä suomalaiselta autourheilijalta, Tilt-tv:n juontajalta tai Joonas Hytöseltä.

"Tiedätsä? Sun renkaista lähtee pito kun sä meet siihen mutkaan.

Aamupäivän lievän väsynyttä tunnelmaa piristi peliohjelmassa kysytty viikon kysymys (tms):
"Mikä on sun Crash Bandicootein kokemus?"

Nooh? Vastauksia otetaan vastaan kommenttiosastolla.

Muistätsä muuten sen Tranformers-systeemin? Se mikä tuli silloin, kun sä olit ihan kersa? Siinä oli niitä robottei joista sä sait autoja, veneitä tai helikoptereita. (tietysti siis sen jälkeen kun sä olit kitissy sun porukoilles tarpeeks pitkään että sä sait ne).
Jaa et muista vai? Tuolta sä löydät jotain matskuu.

Joopa joo. Noin vakavasti ottaen tuli aikanaan itsekin keräiltyä Transformers-hahmoja kohtuullisen innokkaasti. Olihan niissä oma, selkeä viehätyksensä ja miksipä ei?
Sarjalle on luotu toimiva kehyskertomus, hahmot ovat viimeistellyn näköisiä ja oheismarkkinointi ja -mainonta on hoidettu mallikkaasti (tv-sarja, sarjakuva jne).

Rahastaminen näyttää muuten jatkuvan edelleen - em. saitilla on kuvia 20-vuotisjuhlamalleista;)

Joskus aikanaan halusin muuten (luonnollisesti) olla Optimus Prime. Olihan se nyt niiiiin hiano.

Mikä Transformer sä haluaisit olla?
(Vastaukset numeroon 0700-I-am-robot, PVM + 3,89 eur/min),

Ganz kurz.

Approsta on palattu hengissä kotiin uudenkarhea haalarimerkki taskussa, pää älyttömän kipeänä ja väsymys silmiä painaen.
Opiskelijatapahtumissa käyminen ja haalarien käyttö on nyt virallisesti ohi (ainakin ennen kertaa seuraavaa), joten epämääräisen värinen suoja-asuste joutaa takaisin naftaliiniin.

Varsinaiseen tapahtumaan kuvineen palataan sitten joskus jos jaksetaan.

Ameeba on taukonsa aikana joutunut myös arvostelun kohteeksi.
Ei sytytä? Ei sitten.
Tunnehan lienee molemminpuolinen.

Kotiinpaluun kunniaksi testejäkin on taas tehty.

Ensimmäinen löytyi S-Jannelta, olkaa hyvä:

Ameeba, your celebrity soul mate is someone who's Classy

It's all about subtle style and sophistication with you. That's why when it comes to matters of the heart, the celeb who'll snare yours will be a classy character both onscreen and off. Whether you're strutting the red carpet or sharing a romantic rendezvous on Rodeo Drive, only a class act will be right for the part of your soul mate.

Someone like Julianne Moore has just the right combination of good looks, charm, and smarts to keep up with a star like you. Dinner dates filled with intellectual conversations and soft candlelight would keep this silver-screen dream burning bright. So reserve a table for two. You never know when you might meet someone special who's as classy as you!

Buhaa. Tyylikäs? Jaa mää vai?
BTW: testi vaatii rekisteröitymisen (joka ilmeisesti on joskus tilapäisessä mielenhäiriössä tullut tehtyä).

Toinen löytyi Marjutin verrattomien sivujen kautta. Edellisessä piski-testissä olin dobermanni, nyt näemmä Plott Hound (mikä sitten suomeksi lieneekään.)
Kyseisestä koirarodusta sanotaan siis näin:

A tough and persistent individual that is able to stand up to the biggest adversaries. Not someone to be messed with.

Heh heh.

"Terve vaan, muru" näyttää jatkuvan uusilla jaksoilla. Vaikuttaa hyvältä.

Jotain vikaa, vikaa, vikaa, vikaa, vikaa...

Joskus tuntuu siltä, että päässä olisi jotain vikaa.
Esimerkiksi nyt.

Olen kirjoittanut viimeisen kaksi tuntia ah-niin-mainion pakollisen peruskurssin harjoitustyötä otsikolla "Choon tiedonhallinnan prosessimalli tuotekehityksessä".

Muistin jopa vaihtaa otsikon nykyiseksi. Aiempi oli "hevonpaskabingo".

Pää on aivan tukossa ja ajatus ei kulje. Sormet takovat näppäimiä omaan rauhalliseen tahtiinsa aivojen vastaväitteistä vähät välittäen. Lisäksi ne näppäimet eivät yleensä ole edes oikenkirotuksen kannalta toivottuja.

Stereoissa soi Digitally Importedin vocal trance -stream. Suosittelen.

Huomenna tulee lähtö.
Siis Jyväskylään. Haalarit kaivetaan viimeistä(?) kertaa naftaliinista (ok - vaatehuoneen perukoilta) ja vetäistään päälle, jotta sulaudun paremmin uusien ja kauniiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon.

Muuttolaatikot olohuoneen nurkassa pistävät joka kerta silmään. Vituttaa.
Jokohan ne olisi kohta aika purkaa siitä pois pyörimästä?
Eihän vuosi ole pitkä aika säilyttää täysiä laatikoita, eihän?

Muistuttavat vielä ikävästi olemassaolollaan itse muutosta, siihen johtaneista syistä ja edellisestä asuinpaikasta (ja -kumppanista). Ahdistaa.

No niin no.

Kaikki raitistuu.

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

sairaassa maailmassa ollaan sekaisin
tervettä paikkaa mä etsin vieläkin - vaikka väkisin
jos olet puolellani niin olet minua vastaan
kohtalotoverini mä nostan maljan nostan toisen

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

jos olet puolellani
niin olet minua vastaan
kohtalontoverini
mä nostan maljan nostan toisen nostan kohta kolmannenkin

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

-- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat / Kaikki raitistuu

Ismolla on nerokkaita lyriikoita jälleen kerran - itse ilmiöhän lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus katselleet vierestä läheisten ihmisten elämää (ja sen viemistä eteenpäin).

Miksikö tällainen postaus? Joskus tuntuu tältäkin...

Tilanne ohi, hajaantukaa.

"Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää" sanoi mustapartainen mies huokaistuaan helpotuksesta palvelupaketti kakkosen onnistuneen asennuksen jälkeen.

Kaikki ah-niin-jännittävää näytelmää seuranneet voivat hengittää taas, päästää veren kiertämään kumppanin käsissä ja rentoutua muutenkin.

Kaikki on hyvin.

Ainakin toistaiseksi.

To Boldly Go

Rohkeasti pitäisi ruveta asentamaan SP 2:sta tähän koneeseen.

Pelottaa.

Mitäs jos kone ei enää toimikaan? Musiikki lakkaa, blogeja ei pääse lukemaan ja koulutyöt jäävät tekemättä.
Onkohan sitä tullut aavistuksen verran riippuvaiseksi tietokoneesta?

Tornikirje lähtee postiin tänään - kai sinne on pakko taas kerran vääntäytyä.

Jalkoihin muuten sattuu vieläkin, vaikka eilen juostu 40 minuutin lenkki auttoi asiaa;)

Jos päivityksiä ei tipu muutamaan päivään, on kone sanonut sopimuksensa irti.
Silloin Ameebaa voi etsiä hermoparantolasta ( jossa jo muutenkin on vakituinen paikka varattuna arvoisalle isännällenne).

Jospa kuitenkin ottaisi varmuuskopiot DVD:lle ennen asennusta.

Metapostaus.

Viikon loppuun on hyvä (jälleen kerran) tarkastella kummallisia hakusanoja. Siis sellaisia, joilla tänne on päädytty.

Kestosuosikkeina pintansa pitävät edelleen Masentunut, Ameeba, lapsille ja vastaa.

Ameeba ei edelleenkään vastaa lapsille blogin luvusta aiheutuneista vahingoista.
Aivan turha tulla kitisemään.

Tämän viikon uutena yllättäjänä on ystävämme jostain päin Aasiaa. Tämä (oletettavasti) miespuolinen henkilö päätyi sivulle hakusanoilla "johtika xxx".
Sillä lailla.
Moni kyseisen kurssin (johtika - johdatus tietokantajärjestelmiin) TTY:llä käynyt olisi ihmeissään, mikäli kurssille olisi ilmestynyt jotain xxx-merkinnän oikeuttavaa materiaalia.
Tai no.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä JPe on opiskelijoiden huvitukseksi keksinyt.

Ameeban sivuilta ei löydy myöskään kuvia edellisestä Pelipoika -lehdessä esiintyneestä suomalaisesta neitokaisesta. Eikä tule muuten löytymäänkään.
Etsikää kuvanne jostain muualta, pliiiish.

TOP-viiteen pääsee myös yhdistelmä "Masentunut Ameeba lapsille". Mitä ihmettä? Joku huolestunut perheenäiti on hakenut lapsilleen ... Masentunutta Ameebaa?
Mikäli kyseessä on siis Blogistanin ulkopuolella paremmin tunnettu MA, kyseessä on I. Alangon biisi, jota toivottavasti kukaan ei soita lapsilleen.
Jos taas haun kohteena on tämä blogi, suosittelen lukemaan ensimmäisen kappaleen tästä kirjoituksesta.

Kummastuksen sormen hämmästyksen suuhun vei myös hakutermi "autourheilutapahtuma".
Autourheilusta voidaan olla montaa mieltä, mutta mukava sitä on ainakin katsella. Tämänhän todistavat jo aiemmat postauksetkin.

Kipeäjalkainen Ameeba lopettaa hämmästelyn erään mielenkiintoisen ihmisen sanoihin kuluneelta viikolta:
Mikä sua ei sitten vituttaisi?

Siinäpä vasta pulma.

Väsynyt, mutta onnellinen.

Olotila on kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen.
Tämän syksyn pääkoitos on takana - siitä selvittiin kunnialla ja ainakin tällä hetkellä vammojen määrä vaikuttaisi olevan pyöreä nolla.

Raportti löytyy jälleen kerran haarakonttorista.

Muuta?

Ei tällä erää. Ilma oli mukava ja aikakin varsin tyydyttävä.

Ihan onnistunut keikka siis.

Postia, postia, postia vaan

Eteisen lattialla odotti tänään yllätys; kirje, jonka vasemmassa yläkulmassa oli tuttu torni-logo. Johan tässä on kolme viikkoa edellisistä kertauksista toivuttukin...

Joulurahat tulevat tietysti tarpeeseen;)

Eilinen kirjoitus on kirvoittanut myös Ameeban historian (lähes) ensimmäiset kommentit. Hyvä niin. Aihe ansaitsee keskustelunsa ja kyllä, kyllä se on arka aihe ainakin kohtuullisen monelle miehelle. Ainakin jos sitä vartta on vähemmän kuin "minimipituus" 180 cm.

Mikähän mahtaisi olla vastaanotto deitti-ilmoituksessa, jos mies ilmoittaisi etsivänsä vähintään C-kuppisilla rinnoilla varustettua naista?
(Juu, tiedän, saattaisi toimiakin jostain sairaasta syystä).

Enivei - ainahan sitä saa haaveilla;)
(Disclaimer: Edellinen esimerkki oli täysin hypoteettinen.)

"Tampere tunnetuksi" ry:llä on ilmeisesti ihan liikaa rahaa kun polttavat Valoviikkojen härdellejä jo nyt. Pöllö tuijottaa ikkunasta sisään.

Loppu.