Niinkö?

[Disclaimer: Kirjoituksessa esitetty teoria ja sitä tuotantotilanteissa käyttävien ihmisten välinen yhteys on täysin fiktiivinen. Kai.]

Oletteko huomanneet uuden muotisanan ihmisten välisissä keskusteluissa? Sehän on tietysti niinkö kysymysmerkkeineen.

"Mun koira kuoli eilen. Masentaa niin helvetisti."
"Niinkö?"

"Mun pitäis hommata uus työpaikka."
"Niinkö?"

No ei varmaan niin. Vittuillakseni kertoilin tällaista juttua, kunhan halusin kusettaa.

Opetelkaa hyvä ihmiset keskustelemaan! Niinkön sanominen kertoo vain ja ainoastaan siitä, ettei osaa reagoida toisen puheeseen mitenkään järkevästi.

Kuvitellaanpa television kunnallisvaaliväittely, jossa vaaleanpunaisen puoleen johtohenkilö P ja sinertävähkön puoleen puheenjohtaja M väittelevät:
Jäsen P: "Mielestäni vanhusten hoitoon kunnissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota"
Jäsen M: "Niinkö?"
Kuulostaako hyvältä?

Sen lisäksi että "niinkö"n viljeleminen kertoo henkilön kykenemättömyydestä keskusteluun, kertoo se myös täydellisestä kiinnostuksen puutteesta. Ihmiset harvoin kertovat täysin itselleen merkitsemättömiä asioita - voisi niihin edes vähän kiinnittää huomiota.

"Hei nyt meidän pitäis ihan oikeasti keskustella tästä asiasta!"
"Niinkö?"

Hauskana bonuksena saa keskustelun aloittaneen henkilön aina epäilemään omaa lausettaan. Miksi se nyt kyseenalaistaa tätä? Miksi se kysyy niinkö? Eikö se luota siihen mitä sanon? Sanoinko asian jotenkin epäselvästi?

Onko se vaan niin vitun tyhmä?

Vastaus: on se.