Sanoituksia, biisejä ja melankoliaa.

Tänään on taas yksi niistä päivistä. On kaiketi se aika kuusta.
Tai jotain.

Joku pukkasi blogistanissa meemiä liikenteeseen jonkin aikaan sitten, tiedä sitten kuka hän mahtoi olla. Meemi liittyi erobiiseihin tai muuten vaan kappaleisiin, jotka assosioituvat tiettyihin elämänvaiheisiin, ihmisiin tai herättävät tunteita.

Samuli Edelmanin "Mun sydämellä on kypärä" kirii erobiisien listaykköseksi. Tuo aina mieleen viime syksyn, haljun olon ja pään totaalisen rikkoutumisen.

Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas.
Mun sydämmel on kypärä.
Mä oon kaunis,vaikka itse sanonkin.
Ja voin paljon paremmin.

Tätäkin viestiä sponsoroi rakas opinahjoni ja erittäin järkevä tapa sijoittaa kaikki tentit juuri ennen joulua taaten juhlapyhille maksimaalisen stressitason ja jatkuvan väsymyksen. Kiitos.

Väsyttää. Jotkin asiat sentään ovat paremmin kuin ennen, vaan niistä lisää joskus.
Voisikohan se talvi kohta tulla?