Hiiiiiii!
Hiiiiii!.
Sinne se karkasi, stressitaso nimittäin.
Tuon vasemmanpuoleisen synkeännäköisen pilven vierestä sen meni väistäen nippa nappa Näsinneulan.
Palaakohan se enää koskaan tänne maan pinnalle?
Toivoa sopisi tai Ameeban pää, verisuonet, sydän ja maksa sanovat sopimuksensa irti.
"Nythän on kuitenkii siis niin, että mehän ollaan todella syvällä.", kuten vanha psykologian ja filosofian opettajani lukiosta olisi sanonut.
Syvällä siellä itsessään.
Pitäisköhän sitä tehrä jottain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti