Kaikenlaisia otuksia sitäkin.

Kyllä meitä on vaan moneen junaan. Asemallekin riittää väkeä.

Lueskelin aamulla rakkaan opinahjoni opiskelijoille lähettämää paperilehteä pelonsekaisilla tunteilla. Eihän tämä voi olla totta, eihän? Eihän tällaisia kusipäitä oikeasti ole, eihän?

Kyllä niitä kai vaan on.
[Eräs kirjoitus käsitteli ystävän opiskelua kokiksi ammattikoulussa. Kirjoittaja oli pöyristynyt mm siitä, että pipoa ei saa pitää päässä ruokapöydässä, kädet pitää pestä ja ruskean kastikkeen ohje pitää osata. Olihan tämä varmasti huumoria?]

Nyt istun kirjastossa lukemassa verkkojulkaisua samaiselta yliopistolta.
Taas kerran tulee sama mieleen; onhan tämä vaan toimittajasedän huumorpläjäys, onhan?
[Oman kyseenalaisen anonymiteettini suojaamiseksi en julkaise linkkiä lehteen...]

Seppo on harrastanut sijoittamista pörssikuplan vuosista alkaen. Sepon harrastus sai jo lukioaikana lentävän lähdön, kun hän tutustui ystävän kautta Helsingissä toimivaan pankkiiriliikkeen omistajaan. Nuoren pojan silmät kirkastuivat, kun hän näki yrityksen kiiltävät marmorilattiat ja pääsi kurkistamaan liikemiesten arkeen.

Hmm. Kiiltävät lattiat? Hmmph.

Pörssiboomi kouli Seposta analyyttisen sijoittajan. Noviisina Seppo toimi omien sanojensa mukaan sijoittajana kuin naiset – tunteella.

Öhöm. Mitähän nyt sitten edes viitsisi sanoa? Enpä taida edes kommentoida.

- Kun muut lukevat kirjoja menninkäisistä, minä luen tilinpäätöksiä ja yrityshistoriaa. Lisäksi käyn päivittäin läpi talouslehdet sekä pörssitiedotteet.

Huhuu! Huhuuu! Maa kutsuu Seppoa!
Kaiken tekemisen tarkoituksena ei tarvitse olla rahan tienaaminen - lukeminen on paljon muutakin (Itsensä kehittäminen? Rentoutuminen?). Btw; kaikki kirjat, jotka eivät käsittele taloutta eivät kerro menninkäisistä.

Seppo on itse ansainnut sijoittamiseen tarvittavan pääoman.

Hmm. Olisi mielenkiintoista tietää tästäkin jotain tarkempaa - rohkenen itse hieman epäillä (etenkin tämän lausunnon perusteella: Lukioikäisenä oli vaikea pysyä maanpinnalla, kun vuosittainen osakevaihto kipusi useaan miljoonaan markkaan.).

Sisäpiiritiedon käyttöä Seppo ei hyväksy. Tilanteita on toki tullut, jolloin sisäpiiritietoa olisi ollut saatavilla. Mielenkiintoisen yksityiskohdan hän kertoo yritysten heikosta tietoturvasta.
-Kun yritysten tietoturva-asiat olivat retuperällä, minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tilannetta hyväksi.

Ihanx tosi? Millä ihmeellä tämä olisi ollut sisäpiiritietoa? Yritysten heikko tietoturva ei tietääkseni ole ollut mikään yllätys kenellekään alaa edes hieman seuranneelle. Tipsi yrityksen työntekijältä ei tee asiasta vielä kovin ihmeellistä.

Hukkasin itseni rahaan, olin hirveä mulkku siihen aikaan. Halusin elää elämääni "ilman rahaa, ei voi olla kivaa" -sloganin avulla, hän muistelee.

Ja nyt asia on jotenkin toisin?

Hän ei tavoittele monimiljonääriyttä, ennemmin normaalia omakotitaloa, lapsia ja vaimoa. Arvot ovat palanneet maanpinnalle.
- Kun rahaa on vähän enemmän, huomaa hyvinkin nopeasti, ettei tarvitse uusinta kännykkää, hän kertoo. Samaan aikaan kirjoittaja siirtää uutta puhelinhankintaansa pöydällä paperien alle piiloon.

Mä lepään mun tapauksen.

Pitäisikö käydä kateeksi?

Ei.

Sääliä?

Kenties, mutta sääli on sairaus.

Ei voi olla kivaa ilman rahaa. Jep jep.