Stillerin jalanjäljissä.

Hmmph. Tenttimateriaali on luettu kertaalleen läpi lukuunottamatta 10-sivuista suttuista pdf-artikkelia.

Mieliala on noussut pahimmasta suosta sen verran, että tein testin. Tuloksena ei ollut Yle:n entinen pääjohtaja, vaan:

Sinua varjelee Fiat-traktorin henki.
Tämän traktorihengen suojelemat ihmiset ovat monimutkaista väkeä. Joskus he ovat varsinaisen rauhallista ja vakaata porukkaa, mutta toisinaan yltyvät heittämään huulta ja riehumaan ympäriinsä. Silti heihin voi aina luottaa ja he arvostavat nykyisen ajan mukavuuksia, unohtamatta kuitenkaan entisiä aikoja. Silloin kaikki oli sentään aitoa..

Tees sääkim testi
(Via Matkalla)

Jos lukisi sen artikkelin ja menisi juoksemaan vitutuksensa pois.

Viikon viimeinen päivä.

Sunnuntai.

Järjen ääni sanoo, ettei tietyssä päivässä voi olla aina vikaa.
Taikauskoa! Hölynpölyä!

Sunnuntai.

Silti lähes poikkeuksetta joka ainoa sunnuntai ottaa päähän. Väsyttää. Vituttaa. Masentaa. Ja tätä on siis tapahtunut jo viimeiset kuusi vuotta.

Sunnuntai.

Viime kesä oli piristävä poikkeus; vain yhtenä tai kahtena sunnuntaina ÄsVee nautti Ameeban seurasta. Vaihtunut maisema ilmeisesti auttoi asiaa...

Sunnuntai.

Motivaatio? Olen joskus kuullut sen sanan. Oliko se jotain syötävää?

Sunnuntai.

Tentti? Senkin sanan olen kuullut. Ai niin, sehän on huomenna.
Niin se edellinen sana? Juu, se liittyi tähän.

Sunnuntai.

Ulkona paistaa aurinko, mutta tänne asti se ei onneksi yletä.

Sunnuntai.

Farscape. Lenkki. Kahvia.

Sunnuntai.

Ehkä se risukasaan paistava aurinko ei aina sytytä kasaa tuleen.

Väsyttää. Ai mitä?

Puhutaan suoraan näin "aamun" kunniaksi: väsyttää ihan saatanasti.

Silmät seisovat päässä ja ajatus kulkee yhtä nopeasti kuin työhönottoprosessi eräässä suomalaisessa yrityksessä.

Plussapuolelle rankataan viive pään tyynyyn osumisen ja nukahtamisen välillä (mennään alle sekunnissa), miinuksena voidaan kai pitää ajatustoiminnan vaikeutumista.

Kahvia? Juu.

Sitä pitäisi vaan juoda ehkä kaksi tai kolme kahdeksan litran ämpärillistä.

Vähintään.

Ihmisistä yliopistomaailmassa.

<avautuminen>
Viimeisen muutaman vuoden aikana havainnot yliopistosta työyhteisönä ovat muuttuneet hieman tarkemmiksi. Tiettyjä ihmistyyppejä löytyy joka päivä lisää ja tiettyjen virkojen ominaispiirteet hahmottuvat.

Sattuneesta syystä olen viettänyt aikaani eräässä tietyssä harjoitusluokassa kohtuullisen paljon viime aikoina.
Mikäli edelliset harjoitukset on pitänyt tuntiassistentti (lue: opiskelija), taulu on pyyhitty, valot sammutettu ja tuolit järjestetty. Mikäli edellisen tunnin taas on pitänyt professori, asia ei ole aivan näin.
Taulu on pyyhkimättä (tietenkin!), valoja poltetaan vähintäänkin kotitarpeiksi (ei kiireisellä professorilla ole aikaa niiden sammuttamiseen) ja tuolit näyttävät siltä, että joku olisi halunnut rakentaa barrikadeja molemmille oville (siinä valitettavan hyvin onnistuen).
Katoaako siinä vuosien varrella jokin palikka päästä?

Toisia tyyppejä edustavat harjoituksissa käyvät opiskelijat; normaalit ja ei-niin-normaalit. Normaali opiskelija istuu omassa penkissään, tekee tehtävät ja vastaa korkeintaan silloin kun kysytään. Toinen tyyppi on ns "aktiivinen opiskelija", jonka pitää päästä todistamaan oma osaamisensa harjoituksessa. Pienimpiinkin asioihin kommentoidaan, puhutaan päälle jne jne. Jos ei löydy kommentoitavaa, valitetaan jälkikäteen siitä, ettei oppilaita ole otettu tarpeeksi huomioon.

On se vaan mukavaa.
</avautuminen>

Ääni menneisyydestä.

Havahdun kahvinjuontini lomasta siihen, että televisiosta kuuluu tuttu ääni. Ääni, jonka olemassaolon olen jo melkein unohtanut.

Laitan televisiota kovemmalle.

Ääni on pukeutunut trendikkäästi ja näyttää erilaiselta. Tai noh. Ainakin erilaiselta kuin omissa muistikuvissani.

Siirryn juomaan puolikasta kuppia aamuista kahviani sohvalle. Mikrolämmin elämänneste ei mene alas kovin hyvin.

Ääni keskustelee muiden saman alan ihmisten kanssa esikoisteoksestaan. Välillä joku vanhemmista äänistä sanoo jotain Äänen kannalta epämiellyttävää ja kaiken kuorrutuksen alta paljastuu sama ihminen, jonka joskus tunsin.
Sama nuotti äänessä, samat epävarmuuden merkit.

Pitkäkään alan koulutus ei ole hukuttanut kaikkia tuttuja piirteitä Äänestä.
Pitäisikö sen?

Puhelimeni päräyttää ilmoille soittoäänen. "Ootko sää tulossa vai et?".
Olen. En ole vain ehtinyt vielä lähteä, tulin koululta vajaa 15 minuuttia sitten.

Suljen television ja jätän kahvin kuppiinsa.

Pukiessani päälle harjoitusvaatteita mietin mennyttä. Olen menossa tekemään samaa asiaa kun silloin aikanaan. Ääni tekee samaa asiaa kun silloin aikanaan.
Toinen harrastaa, toinen tekee työkseen.

Ihmisen elämä on kummallinen kapistus.

Tuokiokuva.

Istuin äsken kirjastossa naputtelemassa rästiposteja ns. luppoaikana.
Takana istui joukko (oletettavasti) fukseja, jotka kertasivat kovaan ääneen johonkin verkkotekniikoiden tenttiin.

"Wlan - tää oli Virtual local area network."
"DNS - sehän oli se jatkuva virta tietoa."
"Http - sehän sijoittuu alemmalle kerrokselle kuin Ip."

Kaikki lausuttuna tulevan DI:n varmuudella ja järkähtämättömyydellä.

Toivottasti kertaavat ihan oikeasti ne asiat ennen tenttiä...

Olo parani hieman (hyvin) nukutun yön seurauksena. Ontto olo palasi kuitenkin vanhalle paikalleen luettuani erästä blogia - voihan sen asian näinkin sanoa.
Jokainen kokee mitä kokee ja tuntee mitä tuntee, mutta harvemmin asiat ovat mustavalkoisia.
Vaikka jotain haluaisikin, ei sitä välttämättä aina voi tehdä. Ei pysty eikä kykene.
Ja syyt eivät aina ole tekosyitä.

Parempaa oloa itse kullekin toivotellen (ja odottaessa).

Past is past is past

Matkalla tarjosi päivän meemin.

Menneisyys on hieno asia.
Voisikohan sen poistaa jollain?

10 vuotta sitten minä...
1. Suunnittelin lukio-opintojani.
2. Harjoittelin tavoitteellisesti.
3. Olin idealisti.

5 vuotta sitten minä...
1. Olin juuri aloittanut opintoni silloisella korkeakoululla.
2. Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni.
3. Opettelin elämään reservissä.

3 vuotta sitten minä...
1. Olin eronnut silloisesta elämäni rakkaudesta ja totuttelin elämään yksin.
2. Suunnittelin hyvien ystävieni kanssa erään rullaluisteluseuran tulevaisuutta.
3. Olin jo kyyninen.

1 vuosi sitten minä...
1. Puuhasin lähtöä vaihtoon.
2. Kävelin junaratojen välissä
3. Yritin toipua.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen opiskellut.
2. Olen harjoitellut enemmän kuin vuosiin.
3. Osallistuin viimeistä kertaa akateemiseen MM-kyykkään.

Eilen minä...
1. Juoksin vajaan tunnin lenkin.
2. Olin kuolemanväsynyt.
3. Menin rikki.

Tänään minä...
1. Yritin selvitä päivästä.
2. Pidin harjoitukset vaihtelevalla menestyksellä.
3. Pelasin koomassa tietokoneella koko illan.

Huomenna minä...
1. Pidän harjoitukset paremmalla menestyksellä.
2. Lepään.
3. Teen töitä.

Asiat eivät mene koskaan helposti.

Oscar Gaalan historia

Nelonen, tuo nykyisen kanavaviidakon villi ja vapaa rasavilli, kertoo meille katsojille tänään Oscar Gaalan historiasta.

Enää pitäisi tietää kuka helvetti se Oscar Gaala oikein on...

Italialainen mafiapomo? USA:han emigroitunut entinen huippupoliitikko?
Näyttelijä? Laulaja?

Toisaalta sukunimi "Gaala" yleisnimenä tarkoittaa Gummeruksen sivistyssanakirjan mukaan juhlaa tai juhlapukua.

Kuuluisa juhlapukujen tekijä? Räätäli? Muotoilija? Helsingin kovin pailuhai?

Yhdistettynä molemmat nimet tuottavat päänvaivaa yksinkertaiselle ajattelijalle: "Oscar Gaala".
Jos sen kirjoittaisikin jollain muulla tapaa?

Ehkä Oscar on ansainnut historiallisen paikkansa lähibaarista löytyvän "Kaisa pöydän" ja kaikkien kaverin "Yhdys Sanan" rinnalla.

Taidan jatkaa koti tehtävien tekemistä tällä tieto koneella.

Kukkua.

Kerpele.

Puppugeneraattori jyllää sisältöä verkkopalveluihin. Tai noh, ainakin yrittää. Eikä edes oikeastaan sisältöä verkkopalveluihin, vaan vastauksia moisen kurssin viikkoharjoituksiin.

Puuduttaa.

Viimeisin roskalehti röpästelee eduskunnan menoja (IL tutki eduskunnan oudot kulut). Lehden mielestä outoihin kuluihin kuuluvat mm. Päivi Lipposen käyntikortit, Mooseksen Commari ja erilaisiin edustustilaisuuksiin kuluneet varat.
Panee vaan miettimään.
Nimittäin sitä, että mitä siellä lehden toimituksessa sitten maksetaan itse? En oikein jaksa uskoa, että toimittajasetä kustantaa itse omat työkäyntikorttinsa, työpuhelimensa tai tärkeiden asiakkaidensa kestittämisen.

No jaa. Mistäs sitä ikinä tietää...

Poiminnat jutuissa herättävät hillittyä pelonsekaista huvitusta. Miksi ihmeessä toimittaja haluaa huomion kiinnittyvän tähän? Minkälainen mielikuva lehteä kassajonossa silmäilevälle halutaan jättää? Millaisia pääpiirteitä on korostettu?

Noin muuten ottaa vaan kevyesti päähän. Verraton matkapuhelinoperaattorini vaikuttaa päivä päivältä perseettomämmältä.
Tänään allekirjoittaneelle ei ole saanut soitettua. Tekstiviestit toki tulevat läpi.
Ja miten asiaa kommentoidaan?

Häiriöitä puheluliikenteessä
Saunalahden verkossa toimivissa GSM-liittymissä saattaa esiintyä tällä hetkellä tavoitettavuusongelmia. Vikaa selvitetään parhaillaan.

Pahoittelemme häiriötä.

"Saattaa" esiintyä tavoitettavuusongelmia? Se se muuten on. Voi jumalauta.

Taidan kohta kantaa pienet pennoseni jonnekin muualle.

Väsyttää.

Osavuosikatsaus.

Ameeba täyttää 28.2. vuoden. Kunnoitettava ikä avautumispaikaksi ja omaisten tuskaa maailmanmatkailun aikana helpottamaan tehdylle paikalle, eikö vain?

Yksittäisiä viestejä vuoden aikana on kertynyt yli 300, joten lähes kerran päivässä on kirjailtu sielun synkän pohjamudan pohjimmaisia aatoksia.

Tämä lyhyt ajanjakso on muuttanut elämääni kumman paljon; vaihto tietysti ensimmäisenä. Kuuppa on vähemmän sekaisin, masentaa (viesteistä huolimatta) vähemmän ja valmistuminen on n. 30 opintoviikkoa lähempänä toteutumistaan.
Kunto on parantunut.
Luistelu maistuu taas.

Silti väsyttää.

Ensi kuussa pitänee käydä kellottamassa the pakollinen aika jotta pääsisi verrattomaan luistelukauden ranking-listaan. Viime vuonna sijoitus oli luokaton, tänä vuonna toivottavasti vähän korkeampi;)

Ameeba juhlistaa synttäreitään virtuaalisesti 28.2.
Tervetuloa juhlimaan!

Takaisin kotiin?

Elämä piristyi kertalaakista löydettyäni intternetin syövereistä tiedon Mittelrhein-Maratonista!

Lähtö Oberweselista, maali Koblenzissa.

Hei - kuulostaa tutulta! Ai niin. Määhän luistelin melkein tän saman reitin jo viime kesänä;)

19. kesäkuuta pitänee siis lähteä takaisin kotiin.

Ja muille kiinnostuneille tiedoksi: tiepinnoite on pääsääntöisesti unelmakunnossa (nastarenkaita kun ei saa käyttää), reitti on erittäin nopea ja maisemat uskomattoman hienot.

Joko tuli tarpeeksi ylisanoja?
[21:58 varmistusposti ilmoittautumisesta kolahti postiin. Kannattaa muuten ilmoittautua kohtuullisen pian; mukaan mahtuu vain 4000 luistelijaa.]

Nari nari.

Syksyisin väsyttää, kun valo määrä vähenee, sataa vettä ja talvi lähenee.

Talvella väsyttää, kun valoa ei juurikaan ole, sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee luistelemaan ja jos on oikein kiltti poika, saattaa jopa sataa luntakin! Pakkasta? Juu, sitäkin. Silloin on jo tehnyt ilmojen herroille muutakin kuin vain pyydellyt parempia ilmoja...

Keväällä väsyttää, kun valon määrä kasvaa ja keho ei pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti. Sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee hiihtämään ja juoksemaan huikaisevan kauniilla ilmalla. Yleensä ei.

Kesällä väsyttää, kun valoa on liikaa. Keho ei sopeudu täysin valoisiin öihin. Sataa vettä ja on kurjaa. Joskus sentään pääsee rullaluistelemaan, ellei sada tai ole muuten vaan märkää. Yleensä ei pääse luistelemaan.

Väsyttää.

Bayern München kompastui Bielefeldissä

Jäsen M! Bielefeld vei Bayerin suuruutta 3-1.

Joko Biele jää liigaan?

Arkiston aarre.

Sunnuntain kunniaksi vilautus menneestä ajasta ennen Ameeban netti-inkarnaation syntyä.
Sunnuntai on ollut tuolloinkin pop!

(30.11.2003) Vitutuksesta

Hyvin muodostunut, jalostunut ja pitkään kypsynyt. Hapokas.
Suomeksi sanottuna sunnuntain vitutus.

Lisää arkistojen aarteita joskus.

Jaa niin. Tämä on muuten ajalta, jolloin pää pysyi kasassa oluella, luistelulla ja 22 tunnilla töitä koulun lisäksi viikossa.

Miksi?
No siksi. Mitä miehen lopulliseen hajottamiseen taas tarvittiinkaan?

[Toim.huom.: Tätä ja edellistä viestiä sävyttää päänsärky ja väsymys (lue: krapula jossain muodossaan). Pirteämpiä juttuja tulevalla viikolla.]

Ihana päivä.

Voi kuinka ihana päivä! Siis sunnuntai.

Seren biisi vuosien takaa soi päässä ("Ihana päivä, ihana päivä") ja sisäänrakennetuissa silmälappuvideoissa pyörii Mikontalo taustalla kuvattu visuaalinen iloittelu.

Ihana päivä.

Eilen kyykättiin varmaankin viimeistä kertaa, tuskin enää ensi vuonna jaksaa. Kaikki säätö ja homma tuntien kylmässä seisomista varten ei (enää) oikein tunnu sen arvoiselta.

Sininen pulkka pääsi laskemaan vain yhdet portaat ja muutaman mäen, punainen pulkka taisi olla tositoimissa vieläkin vähemmän.
Ei vanha enää jaksa.

Ihana päivä.

Alkulohkoon jäätiin tänä(kin) vuonna. Kiitoksia vaan sille joukkueelle, joka jäi pois! Pilasitte pelituntuman kokonaan...

No jaa. Olihan siellä ihan mukavaakin;)

Ihana päivä.

Joskus sitä ihmettelee maailman menoa; ihmiset vanhenevat, perheellistyvät ja porvarillistuvat samaan aikaan kun itse pysyy samana.

Tai no.

Ehkä sitä itsekin vanhenee.

Ihana päivä.

Pala esiin!

Pala esiin!

Jaa häh?

Pala ulos?
Joo, se kuulostaa paremmalta. Sitähän tämä saattaa oireillakin. Lepääminen ei oikein riitä, aamuisin herää entistäkin väsyneempänä eikä oikein saa mitään aikaiseksi (tai ainakin on sellainen tunne). Koko ajan on kiire.

Pala ulos, kuten paniikissa oleva abi suomentaisi englannin kirjallisissa.

Kahvia?
Kyllä kiitos.

Päivän roskalehtiannos.

Iltalehti 08.02.2005:

Kevään hius- ja meikkimuodissa näkyy viitteitä Afrikan savanneista, Elviksestä, Gwen Stefanista ja Hollywoodin glamourista.

Jaa mitä? Näkyy viitteitä Afrikan savanneista? Hmm. (Norsunkakkaa?)
(Tarkemmalla lukemisella näköjään: Ruskeat värit saaneet vaikutteensa eläinten turkeista.. Eivät vaan uskalla myöntää totuutta, mokomat pelkurit.)

Elina osti 20 vaatetta vartissa

Taasko keskitytään ns oikeisiin asioihin? Ai niin. Kuka Elina?
Tunsin kyllä joskus Elinan, mutta...

Sarasvuo haluaa nännit piiloon

Omansa? Jonkun muun? (Itse ajatus on sinällään ihan fiksu, mutta jälleen kerran irrotettu taitavasti asiayhteydestään.)

Jaa miksi tällainen lehdistökatsaus? IL:n näköispainosta pääsee lukemaan ilmaiseksi netissä. Paljonkohan enemmän mainostajat ovat valmiita pulittamaan?

Monikanavaisuus on pop.

Ja tänään se on täytetty.

Harjoitustyö meni läpi 10 minuutin keskustelulla luennoitsijan kanssa eikä korjattua versiotakaan tarvinnut palauttaa.

Maailmassa on sittenkin oikeutta!

Liki opiskelujen alusta asti piinannut kurssi poistuu valikoimasta tämänpäiväisen tentin jälkeen...

Saavutusta on varmaankin pakko juhlistaa lauantaina Kyykässä. Pussikaljaeläimet ottaa taas ansaitun(?) paikkansa lohkon kärjessä(?) murskaten ainakin jonkin joukkueen toiveet jatkosta (todennäköisesti omansa)).

YleX:llä ihmiset soittavat radioon ja laulavat Jonnaa.

On se.
Se se on.

Pitäisiköhän soittaa?

Hoh hoi.

Onko se paljon vai vähän jos saa n. puolet viikonlopulle suunnitelluista jutuista tehtyä?

Onko se paljon vai vähän jos saa harkkatyöstä bumerangin aivan naurettavasta syystä?
(Tulostus erilainen kuin mallipedissä...)

Onko se paljon vai vähän jos maksaa merkkikengistä puolet alkuperäisestä hinnasta, mutta silti enemmän kuin mihin oli alun perin valmistautunut?

Onko se paljon vai vähän jos nukkuu kolmena yönä viikossa alle viisi tuntia, kolmena n. seitsemän ja yhtenä kymmenen?

Kumman kaa olisit mieluummin, leikkuupuimurin vai vanhan fordin?

(Ai kuinka niin väsyttää?)

Piip.

[ Piip ! ]

On se vaan mukavaa kun nykyään jokainen hilavitkutin toimii akuilla. Ja se, että jokainen vehjes varoittaa virtaskan loppumisesta äänimerkillä.

[ Piip ! ]

Äänimerkin kuultuaan voi sitten rynnätä lähimmälle sähköpistoriasialle ja tunkea laturin (Ai saatana! Missä se laturi on?) toisen pään rasiaan ja toisen ladattavaan laitteeseen.
Mutta mitäs sitten kun laturi ei olekaan saatavilla - sähköstä nyt puhumattakaan?

[ Piip ! ]

Viime kesänä Puolassa värkkien lataaminen oli jännittävää. Laturi oli jäänyt kämpille Koblenziin, pistorasiat näyttivät omituisilta ja puhelin huusi virtaa kovaa ääneen.
En sitten ladannut. Muu kuin johtavan matkapuhelinvalmistajan puhelin aiheuttaa mielenkiintoisia ongelmia...

[ Piip ! ]

Sitten kun se vehkeen vihdoin saa johtoon kiinni syttyvät valot tyydytystä auheuttaen takaisin päälle ja laite ilmoittaa latautuvansa.

Paitsi jos ei lataudukaan.

[ Piip ! ]

Pitkällisen johdon ja laitteen asettelun jälkeen toivottu tulos saadaan aikaiseksi ja vehjes sanoo, jotta virtaa on vielä.
Mitä ihmettä? Miksi se sitten halusi välttämättä seinään kiinni ja sammutti itsensä?
Virtaahan oli vielä!

[ Piip ! ]

Lopulta useiden tuntien ja lievän hermostumisen päätteeksi lataus on tyydyttävä ja laite taas toimintakuntoinen. [Toim.huom.: Useat tunnit tarkoittaa tässä yhteydessä jotain väliltä 10 min - 20 h . Toimintakunto tarkoittaa sitä, että laitteella voidaan toimia taas hetken verran.].

[ Piip ! ]

Sykli alkaa taas alusta laitteen huutaessa lisää virtaa.

[ Piip ! ]

Kuuleeko joku muukin jotain omituista piippausta vai onko se vaan mä?
Mistä se tulee?

[ Piip ! ]

Ahaa! Ameeban akku näyttää tyhjenevän kovaa vauhtia. "Akku lähes tyhjä."

[ Piip ! ]

Mistähän löytyisi virtaa? Onko kellään laturia?

[ Piip ! ]

Perjantai.

Kaksi alle viiden tunnin yöunta vajaan viikon sisällä alkaa jättämään merkkinsä Ameeban toimintaan. Urheillessa keho hikoilee kuin pahimman krapulan aikana ja suorana seisominen tuottaa aina välillä ongelmia.
Onneksi sai sentään viime yönä nukuttua univelkaa hieman pois.

Enivei, teinpä testin perjantain kunniaksi:

ESTJ - "Administrator". Much in touch with the external environment. Very responsible. Pillar of strength. 8.7% of total population.

Take Free Jung Personality Test
personality tests by similarminds.com

Njaah. Miten sen nyt sitten ottaa...

Tiistaina tuli kellotettua kauden ensimmäinen aika Pyynikillä. Viisi sekuntia ennätyksestä. Hyvä vai huono? Sepä se.

Nyt syömään ja juomaan kahvia.