Ampukaa käsikirjoittaja. Noh, mikä kestää?

Olo tuntuu siltä kuin olisi draamakomediassa, jonka käsikirjoittaja on yrittänyt vääntää kurjuuden kaakkoon käyttäen kaikkia mahdollisia kliseitä.

Miten näin voi käydä? Ei tämä voi olla totta.

Hyvän draaman perussääntöä seuraten osa tapahtumista pidetään pimennossa katsojalta lähes loppuun asti, kunnes heitetään traaginen tapahtuma suoraan mitäänaavistamattoman sohvaperunan popkornista ja limpparista pöhöttyneelle naamalle.

Hämmästys ja kauhistus valtaa mielen; mitä ihmettä? Kuinka tässä näin kävi? Miksi?

Niin se kai on, ettei täällä ihan oikeasti ole mikään helppoa ja asiat eivät mene koskaan kuten haluaisi. Draaman käsikirjoittaja päättää ohjaajan tukemana hahmojen kohtalosta täysin mielivaltaisesti ja omien oikkujensa mukaan.

Elämä on, kuten mainoksessa sanotaan.

Ja ei, tällä kertaa ei ole edes kyse Ameebasta. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta.

Siinä se ryökäle menee edelleen. Tuli vapaa! Mikä kestää?