Valinnan vaikeudesta.

Valintojen tekeminen on joskus vaikeaa. Etenkin silloin, kun se valinta toiseen suuntaan sotii omia ajatuksia ja periaatteita vastaan.

Tai silloin kun valinta siihen ensimmäiseen suuntaan olisi periaatteessa parempi vaihtoehto, mutta lopputuloksesta ei voi olla varma,

Oikeastaan ongelma liittyy rakkaaseen urheilulajiini luisteluun.
Tarkemmin sanoen luistelussa ongelmana on luovuttamisen ideologia (Luovuttaa ei saa. Aina pitää yrittää loppuu asti.) ja siitä koituva ristiriita. Ok, jos sattuu olemaan sprintteri (vai mitä Kääpiö?), on luovuttaminen joskus ihan hyväkin juttu. Tai noh, ainakin luvallista (eihän nyt sprintterin tarvitse jatkaa jos jalkoihin sattuu tai alku ei mene hyvin tai joku menee ohi).

Sen sijaan nylkky ei luovuta koskaan.
Paitsi silloin kun nilkka menee poikki tai ei enää näe mitään.

Aina alkuun saattaa vaikuttaa siltä, että nylkyn hanska on lentänyt tiskiin ja homma on ohi kun miekkosta ei näy missään. Kisan edetessä takaa alkaa kuulumaan tasainen rullien suihke ja kohta se on taas beesissä (kiroillen ja puuskuttaen).
Viimeisillä kilometreillä se menee ohi.

Luovuttaa ei saa koskaan?

Tai sitten se ei mene ohi. Maalissa sprintteri (keskeyttänyt jo hyvissä ajoin) istuu penkillä siemaillen ylikansallisen yhtiön kola-juomaa rupatellen samalla suihkunraikkaana järjestäjien kanssa.
Nylkky on hikinen, vittuuntunut ja rikki. Jalkoihin särkee, kisa hävittiin ja välineet menivät tamperelaisittain ihammäsäks.
Silti. Luovuttaa ei saa koskaan?

(Disclaimer: Voihan tietysti olla, että sprintteri on maalissa ennen nylkkyä ihan oikean luistelunkin jälkeen. Kärjistykset kuuluvat asiaan, eh?;))

Mikä sitten lienee järkevää? Luovuttaa silloin, kun tietää ettei voi onnistua? Vai se, ettei luovuta koskaan ja prosessissa rikkoo itsensä ja lähimmäisensä?

Niin no.
No niin no.

Enpä tiedä.

Jatkan pohdiskelua, mutta epäilenpä etten tajua luovuttaa ajoissa.

Sillä onhan nylkky aina nylkky.

(Postaanpa mokoman myös Haarakonttoriin kun aiheen puolesta oikeastaan kuuluisi sinne. Pahoittelen toisteisuutta.)