Eine kleine Pause.
Tauko?
Jotenkin tuntuu siltä, että viime vuosina on hypätty liikkuvasta junasta liikkuvaan junaan. Ongelmasta ongelmaan, työstä suoraan seuraavaan työhön.
Taukojapa ei olekaan pidetty. Aina on siirrytty seuraavaan asiaan. Aina on riittänyt tekemistä.
Vaihdosta tultiin suoraan kaverin polttareihin. Sitten alkoikin luentokausi, työt ja kertausharjoitukset. Opintoja ja töitä väännetään edelleen, välissä on käyty pikapikaa kahdella lomalla, joissa on sinkoiltu paikasta toiseen.
Tauko?
Iltaisin pitää pitää huolta omasta kunnosta, opettaa rullaluistelua, ohjata muita luistelijoita ja viettää laatuaikaa pualiskan kanssa.
Tiedän, ei näitä pakko olisi tehdä.
Kevään luentokaudesta siirryttiin sujuvasti suoraan töihin. Työt jatkuvat ja mies uupuu.
Tauko?
Aamuisin kello soittaa, mies nousee, laittaa kahvia tulemaan, menee suihkuun. Juo kahvin, lähtee töihin.
Noin yhdeksän tunnin kuluttua mies lähtee töistä. Palaa kotiin. vaihtaa vaatteet.
Lähtee harjoituksiin. Palaa illalla takaisin. Menee suihkuun. Syö. Katsoo hetken televisiota. Päivittää, vastaa posteihin. Menee nukkumaan.
Aamuisin kello soittaa, mies nousee, laittaa kahvia tulemaan, menee suihkuun. Juo kahvin, lähtee töihin.
Noin yhdeksän tunnin kuluttua mies lähtee töistä. Palaa kotiin. vaihtaa vaatteet.
Lähtee harjoituksiin. Palaa illalla takaisin. Menee suihkuun. Syö. Katsoo hetken televisiota. Päivittää, vastaa posteihin. Menee nukkumaan.
Tauko?
Kuulin jostain juttua, että levätä voi haudassakin.
Niin juu, ja kuolema kuittaa univelat.
Jos sitä nyt ensiksi yrittäisi vaan pientä taukoa.
Tauko!
Silloin kun sattuu, pitää rutistaa entistä kovempaa. Koska jos suhun sattuu, kaveriin sattuu vielä enemmän.
--L.P.
Ei taukoa.
4 kommenttia:
Tauon pitäminen välillä on muikeaa. Välillä voisin tosin ottaa tauon koko omasta elämästä, vaikkei mitään valittamista olekaan.
Muuten: kuvassasi näytät aivan eräältä nuorelta mieheltä, jonka kanssa vuosia sitten jonkun aikaa seurustelen. Oikein mukava poika se oli, mutta ei vaan kemiat riittävän syvästi kohdanneet. Jonkinlainen lämmin muisto kuitenkin syntyy aina, kun blogissasi vierailen. Niin, ja tokihan periaatteessa olisi mahdollista, että olisit itse asiassa se, kenet kuvasti tuo aina mieleen!
Tauko omasta elämästä olisi kieltämättä joskus paikallaan. Tai vaihto jonkun toisen kanssa.
Haluaisiko joku vaihtaa? Oma (myönnettäköönkin että käytetty) elämä olisi tarjolla!
Ollut vain yhdellä omistajalla.
Olen aikaisemmin käynyt vakoilemassa omaa polkkaasi ja kuva näyttää siellä(kin) tutulta.
Olen samaan hengenvetoon kuitenkin lähes varma (mutta vain lähes!), että kumpikaan ei tarkoita samaa henkilöä;)
Muuten tarina kuulostaa tutulta.
Kenenkähän elämään sitä vaihtaisia omansa? Luomuviljelijä Ilomantsissa? Huippumalli Pariisissa? Putkimies Oulussa? Professori Tukholmassa? Reipashenkinen nuori nainen naapurissa? En tiedä, vieraalta tuntuvat kaikki. Mutta välillä tämä oma elämä tuntuu melkein vieraalta...
Jos olisit se henkilö, joka mieleeni tulee kuvastasi, niin olisin todella yllättänyt. Blogisi perusteella olisit alkanut elää aika erilaista elämää (opiskelut yms.) kuin mitä silloin yhdeksän (?) vuotta sitten. Tosin tietysti ihmiset muuttuvat. Enkä olisi itsekään kymmenisen vuotta sitten osannut arvata, mitä nykyisin puuhaan.
Hmm. Joskus kelpaisi vaikka luontokuvaaja Kainuussa pienessä piilokopissaan karhua odottamassa...
Kunhan vaan ei tätä omaa - ei aina jaksa.
Yhdeksässä-kymmenessä vuodessa suunta on muuttunut joltisenkin paljon, mutta olen entistä vakuuttuneempi että olemme eri henkilöissä;)
Jos joku olisi joskus sanonut allekirjoittaneelle, että opiskelen tänään tässä opinahjossa, olisin nauranut varmaankin päin naamaa (ja pilkannut vielä päälle).
Maailma on pieni, mutta ehkä tällä kertaa ei ihan näin pieni?
Lähetä kommentti