Töissä. Pohdiskelemassa.

Jotenkin tuntuu siltä, että koko muu Suomi on lomalla. Istumassa rannalla, mökillä, ulkomailla tai jossain muualla.

Minäpä en.

Olen töissä.

Tilannetta parantaa vielä hirmuinen motivaatio ja virkeä olo.

Onneksi Nurvala ottaa Iltalehden kolumnissa kantaa urheiluun ja eri lajien epäreiluun kohteluun.
Tai noh.
Siis golfin epäreiluun kohteluun.

Mikä on maailman vaikein urheilulaji?
- Tietysti golf, vastaa golfari.
- Eihän golf ole edes urheilua, hymähtää toinen - ja on sekä väärässä että oikeassa.

En kolumnin luettuanikaan yhdistäisi sanoja golf ja urheilu toisiinsa. En vaikka mikä olisi.

Miten voi olla mahdollista että lajia, jossa yhden kierroksen aikana kävellään reipas kymmenen kilometriä kantaen, vetäen tai työntäen liki kaksikymmenkiloista painoa (mailalaukkua), ei lueta liikunnaksi?

Niin. Liikuntaahan se golf tietenkin on. Hyvää ja perustavaa laatua olevaa sellaista.
Urheilua? Ei.

Golf onkin mitä erinomaisinta liikuntaa ja sairauksien ennalta ehkäisyä. Se poikkeaa useimmista urheilulajeista myös siinä, että sitä voi harrastaa vaikka 90-vuotiaaksi. Vau, mitä dementian ehkäisyä!

Pitänee paikkansa, mutta. Urheilua vai liikuntaa?
Onko uimahallin vesijumppa urheilua?
Mielestäni ei.
Onko pyörällä töihin tuleminen urheilua?
Mielestäni ei.

Määritelmiä liikunnalle ja urheilulle ei äkkiseltään löytynyt netistä, mutta sellaista se elämä on.
Golf ei kuitenkaan ole urheilua. Ainakaan se golf, jota muutama kaverini ja toistasataa tuhatta ihmistä harrastaa.