Älä tee kuten minä tein.

Pihalla sataa vettä kun istun ystäväni autossa kotitaloni edessä.
Lämmitin hyrrää kädenlämpöistä ilmaa, paleltaa silti.

Kerron edellisen viikonlopun maratonista ja siitä, kuinka en jaksanut. Olin yksinkertaisesti niin uupunut. En jaksanut, en pystynyt. Luistin ei liikkunut mihinkään, mutta keskeyttämiseen ei antanut luonto periksi.

"Älä tee niin kuin minä tein. Älä helvetti tee niin.".
En tee. Jos suinkin voin olla tekemättä.

Kerron siitä, kuinka istuin maassa Nokian pääkonttorin lähellä. Asvaltti tuntui kylmältä takamuksen alla. Kiristin luistimia ja ajattelin. Ajattelin jatkamista, jaksamista ja sitä, miksi en jaksa.

En tee.

Tiedättekö millainen tunne on, kun ei vaan pysty? Edessä oleva selkä karkaa, vaikka tiedän itse olevani parempi luistelija paremmalla tekniikalla. Vaan kun ei jaksa.
Selkä karkaa yhä kauemmaksi, sitten katoaa kokonaan.
Ei jaksa.

Loma auttoi jaksamista, mutta nyt sekin on ohi. Mitä jos en jaksa edelleenkään?
Mitä jos teen kuitenkin, kuten ystäväni teki?
Poltti itsensä loppuun.
Fyysisesti ja henkisesti.

En halua tehdä niin.

Sunnuntai, sade ja ÄsVee ei auta tunnelmaa yhtään. Väsyttää, ei huvita.
Tulevalla viikolla pitäisi aloittaa vihoviimeisten kurssien viimeistely.
Ei huvita sekään.

En tee, jos vain pystyn.