Teetsä jotain täällä?

Tänään, yhden kieppeillä.

Istun, teen töitä, odotan ihmisiä vastaanottoajalle.
Ovi on raollaan, ihmisiä kulkee ohi.

Yhtäkkiä arvon herra johtaja pistää pään ovesta sisään:

-"Ai sää oot täällä. Teetsä jotain täällä?"

Ei, en tee, muuten vaan istun yksin tyhjässä videoneuvottelutilassa näpyttelemässä tietokonetta.

-"Joo, teen. Siinä oven vieressä on varauslista. Vastaanottoaika."
-"Ai jaa. No kauanko se kestää?"
-"Sekin lukee siinä oven vieressä, mutta kahteen astihan se on."

Voi vitun vittu. Pehmeneekö pää tietyn koulutustason saavuttamisen jälkeen vai mistä on kyse?

Ei, en tee mitään. Se varauslista on siinä varmaankin ihan vain huvin vuoksi, ei niistä merkinnöistä kannata mitään välittää.

Ai niin, en varmaan muutenkaan tee työajalla juuri koskaan juuri mitään.

Ei helvetti.

Myöhemmin; huikean palkkausjärjestelmäuudistuksen virallinen julkistaminen.

Vesi kielellä; mitä sieltä tulee?

Ei mitään. Ei vittu yhtään mitään.

Palkka nousisi kokonaista seitsemän (7) euroa kuukaudessa!

Mitä nyt puhuttiin, että se olisi noussut reilulla satasella, mutta eihän se mitään.

Seitsemällä eurolla saa jo, hetkinen, vaikkapa seitsemän kahvia alakerran kahviosta.

Kyllä sillä vaan kelpaakin röyhiä.

Mutta ei se mitään.

Hankalan ihmisen maineen olen saanut jo aikaa sitten.

Elämää, ei sen enempää.

Saatanan Blogger on syönyt kolme viimeistä postaustani, en ole jaksanut niitä enää uudestaan kirjoitella.

Niinpä kaikki noin kaksi lukijaani ovat välttyneet vuodatukselta väsymyksestä ja...

Niin, enimmäkseen väsymyksestä.

Väsyttää edelleen. Jopa niin paljon, että lukioaikaiset haavekuvat pään peitteiden läpi pistettävästä kofeiiniruiskeesta nousevat jälleen ajatuksiin.

Nääh, ei se toimisi kuitenkaan.

Hauskana teknisenä yksityiskohtana alan ilmoittelemaan aina kun muistan juotujen kahvikuppien määrän työpaikan listasta. Kiinnostavaa? No ei varmasti.

Juotuja kupillisia aikavälillä 25.9 - 3.10:
12.

Motivointia a la Ameeban työpaikka.

<avautuminen>

Ei vittu sanon minä.

Jaa niin miksi?

Meillä töissä osataan motivointi, harvinaisen hyvin.

Kolme päivää konferenssissa, meno yön yli junalla koska firma ei maksa kotimaan lentoja ellei matkaan mene yli kahtatoista tuntia, tulo junalla, kahdeksan tuntia.

Kävely tapahtumapaikalle hotellilta, kävely rautatieasemalta hotellille ja kaikki tietenkin myös toiseen suuntaan.
Koska firma ei maksa takseja ja busseja ei yllättäen kulje kovin hyvin.

Esitelmä vaivalla kirjoitetusta artikkelista, aktiivista keskustelua, verkostoitumista.
Vähän unta, paljon töitä.

Ja sitten, kotiinpaluumatkalla sähköpostissa odottaa viesti sihteeriltä:

Pomo haluaa tietää piditkö esitelmän XX:ssä. T: Sihteeri.

No mitä vittua? En pitänyt, ihan piruuttani vaan hengailin paikalla kolme (työ-)päivää muiden töiden kasautuessa.

Ihan vittuillakseni matkustin junassa yhteensä melkein kaksikymmentä tuntia kolmen ja puolen päivän sisällä.

Ihan vaan vittuillakseni tein artikkelia työkaverin kanssa hiki hatussa (omalla ajalla).

Ihan vaan vittuillakseni.

Mitä helvettiä? Jos menen konferenssiin esittelemään paperin, oletus on varmaankin että myös pidän esityksen, ei muuta,

Kyllä meillä osataan motivoida.

Mol.fi, sinne se työ mennyt on?

</avautuminen>

Onnistui!

Hei, se onnistui!

Ameeba asuu uudessa Bloggerin versiossa.

Uusia ominaisuuksia ei ole vielä tullut vastaan (ainakaan kovin montaa).

Jospa sitten tulevaisuudessa;)

(Edit: Ulkoasu mennee uusiksi tänään, kaikki muukin epävakaus johtunee säätämisestä. Pahoittelen haamupäivityksiä!)

(Edit2: Huoh. Bloggerin teemat näyttävät sanalla sanoen aivan hirveiltä. Uutta leiskaa tekemään, siis.)