Vuoden viimeinen testeily.

Heipä hei. Ameebala julkaisee vuoden viimeisen testituloksen.
Tämä on saattanut täällä jo jossain kohtaa ollakin, mutta arvatkaa vaan kiinnostaako mua yhtään...

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Jep jep;)

Pihalla paistaa aurinko asettaen mahtavat puitteet uuden vuoden odotukselle. Ei tosin sillä että tässäkään vuodessa loppujen lopuksi vikaa olisi ollut, ainakaan tarkemmin ajatellen.
(Sitä paitsi mikä tahansa vuosi on hyvä jos siitä viettää kesäkuukaudet oikeasti lämpimässä ja ei-ihan-niin-sateisessa ilmastossa. Vai mitä, jäsen J?;))

Harvinaista, eikö totta?

Sedistä mukaillen Väestörekisterikeskuksen tilasto omasta sukunimestäni.

On se vaan kiva olla harvinaisuus;)

                       Lkm  Miehet  Naiset  Suomessa  Ulkomailla

Nykyisenä nimenä        9 				

Entisenä nimenä         1     0       1       1         0

Kuolleilla              3     1       2       3         0

Yhteensä                13 				

Top is pop.

Kauan lupailtua yhteenvetoa vuodesta ei näy vieläkään, sillä onhan tätä vanhaakin jäljellä runsaasti. Sen sijaan viihdytän lukijoitani (Huhuu! Onko siellä ketään?) top-listoilla.
Kuten kaikissa kunnon urheilukilpailuissa, jaetaan kolmelle parhaalle palkinnot. Muut jäävät armotta valittamaan huonoa onneaan. Sillä tärkeintähän ei ole jalo kilpa vaan hyvät palkinnot...

Top-3 juhannukset

1. 2000. Virroilla. Humalassa. Exclusive. Hyvää musiikkia, hauskoja ihmisiä.


2. 2003. Yyterissä. Lievässä humalassa. Mökkijuhannus. Hyviä ystäviä ja silloinen avokki.


3. 2004. Koblenzissa. Ei juurikaan humalassa. Grillijuhannus Rheinin rannalla ystävien kanssa.

Top-3 waput

1. 2000. Fuksiwappu. Hirveässä humalassa. Ei muuta.


2. 2003. Tampereella. Kohtuullisessa humalassa. Wappu silloisen avokin ja hyvien ystävien kanssa.


3. 2002. Tampereella. Viimeinen(?) opiskelijawappu.

Top-3 fyysiset suoritukset

1. 1999. Kesäyön marssi. 2x30 km marssia 10 kg:n lisäpainon kanssa vuorokauden sisällä.


2. 1999. Helsinki-marssi. 120 km polkupyörämarssi, 30 km yösuunnistus, 10 km marssi ja partioammunta.


3. 2004. Pirkan Hölkkä. 33 km juoksua. Oma ennätys ja kolmas Pirkka.

Top-3 urheilulajit (itse suoritettuna)

1. Rullaluistelu.


2. Pikaluistelu.


3. Juoksu.

Top-3 urheilulajit (penkkiurheilijana)

1. Jalkapallo.


2. Mäkihyppy.


3. Jääkiekko.

Ajetut automerkit Top-3

1. Renault.


2. Citroen.


3. Volkswagen.

Top-3 luistellut rullaluistimet

1. K2 Mod X Pro.


2. K2 Usa Racing.


3. Rapsin jokin mielenkiintoinen malli.

Top-3 saavutukset

1. Hengissä säilyminen.


2. Hengissä säilyminen.


3. Hengissä säilyminen.

Top-3 Vieraillut maat

1. Saksa.


2. Tsekki.


3. Puola.

Top-3 riidanaiheet (entisten) "elämän naisten"© kanssa

1. Ajankäyttö ja sen hallinta (työnarkomaani?).


2. Sisutus.


3. Kommunikaatio.

Top-3 seuratut blogit (ei järjestystä)

• Varo vaan.


• Ei sinutella.


• Matkalla

Top-3 syyt lopettaa tämän listan kirjoittaminen

1. Mielikuvituksen puute.


2. Loppujen top-listojen julkaisukelvottomuus.


3. Halua saada kahvia.

Joulun satoa. 

Joulua, sanoi.

"Hyvää" sanoi juuri parran ajanut "joulua" mies.
Aamu oli alkanut hitaanlaisesti; herätyskelloa oli siirretty herättämään myöhemmin jo kaksi kertaa, kahvi oli vasta tippumassa ja unihiekat valuivat vielä suihkun viemäriin.

Kaikki oli melkein valmista! Lahjat oli ostettu (melkein kaikki), (melkein kaikki) tavarat pakattu kotikotiin lähtöä varten, sänki kynitty (melkein siististi) ja aamupala syöty (melkein kokonaan).

Enää pitäisi hakea muutama lahja, syödä aamiainen loppuun ja toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua (ei välttämättä tässä järjestyksessä).

Hyvää joulua!

Lopuksi Ameeban suositukset joululle:
Viihtykää perheenne seurassa, jättäkää alkomahooli kotiin, syokää liikaa kinkkua ja laatikoita, ottakaa herne nenään veljenne antamista skäbä-lahjoista, pelastakaa joulukuusi perheen kissan hyökkäykseltä (toistetaan tarpeellinen määrä kertoja), nauttikaa elämästä ja joulusta. Kosketelkaa toisianne.

Se on täytetty.

Se on täytetty!.
Tenttiviikko, haistattelu, harkkatöiden tarkastukset ja moni muu asia on onnellisesti jätetty taakse. Useimmat jopa onnistuivat ainakin kelvollisesti. Tai noh.

No niin no. Kelvollisesti.

Aurinkokin paistaa taas risukasaan, pihalla on pakkasta ja univelka monta tuntia pienempi. Elämän ei voi sanoa hymyilevän, mutta ainakin se yrittää kovasti pidätellä Mona Lisamaista salaperäistä virnettä. Eikö se ole kertonut kaikkea?

Ei. Ei se ole.

Sunnuntai.

Sunnuntai-illan postaus alkaa perinteisen valituksen säestämänä: väsyttää, ottaa päähän ja masentaa.. Keli on aivan aunuksesta, stressiä pukkaa päälle ja suodatinpussit pääsivät loppumaan aamulla (pikakahvia, ah kuinka hienoa!).

Noh, edellisistä huolimatta tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin yleensä. Huomenna alkaa tentin jälkeen loma!

Lomaa kestää asioiden kehittymisestä riippuen tammikuun puoliväliin asti - tai sitten ei. Jos hyvin käy ei lomaa tarvitse juurikaan pitää... (Tai hyvin ja hyvin. Mitenkähän sen sitten ottaa?).

Lomallakin piisaa töitä; erään yrityksen kotskasivut odottelevat valmistumistaan, ohjelmoinnin harkkatyö kummittelee mielessä ja kaikkea muutakin pitäisi tehdä. Toisaalta - niin sitä on pitänyt tehdä lähes kaikki viimeisten vuosien vapaa-ajat. Mutta eipähän ainakaan tartte tänä vuonna tarkistaa harjoitustöitä;)

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella. Lupauksia ja yhteenvetoja voinee odottaa joskus lähempänä h-hetkeä...
Elokuulupaus on pidetty joskus siinä jopa ihan kohtuullisesti onnistuen;)

Lopuksi:
Terveisiä vieraille maille kaukahille, jos satut tätä lukemaan!
(Tiedät kyllä itse kuka olet;)).

Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua?

"Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua?" kysyttiin eilen eräässä tilaisuudessa. Tilaisuus kesti 2,5 tuntia, paikalla oli allekirjoittaneen lisäksi kolme ihmistä ja tunnelma oli - hmm - mielenkiintoinen.
Mahdollisia tuloksia sopii odottaa ennen vuoden vaihtumista. Toivottavasti ovat positiivisia;)

Ja itse kysymykseen (tai oikeastaan vastaukseen) liittyen; En ainakaan enää opiskele nykyisessä opinahjossani.

Misä mää oon ja kuka mää silloin oon, tiätsä? Sitä mää en tiijä. Sen näkee.

Kahvia koneeseen.

Kone yskähteli aamulla tavallistakin enemmän. Syksy on jälleen kerran perinyt veronsa ja virta alkaa olemaan vähissä...

Tämä paljastus tuli varmaan totaalisena yllätyksenä Ameebaa seuranneille! Eihän täällä ole mistään muusta höpistykään muutamaa viimeistä kuukautta. Ai niin - paitsi siitä, että ottaa päähän. Ja masentaa.

No jaa. Ei tilanne välttämättä ole oikeasti ihan näin huolestuttava;)

Kaadetaan vähän lisää kahvia koneeseen di kyl se siitä taas käynnistyy kohti kirjastoa ja tilinpäätöksen ihanaista maailmaa.

Sanoituksia, biisejä ja melankoliaa.

Tänään on taas yksi niistä päivistä. On kaiketi se aika kuusta.
Tai jotain.

Joku pukkasi blogistanissa meemiä liikenteeseen jonkin aikaan sitten, tiedä sitten kuka hän mahtoi olla. Meemi liittyi erobiiseihin tai muuten vaan kappaleisiin, jotka assosioituvat tiettyihin elämänvaiheisiin, ihmisiin tai herättävät tunteita.

Samuli Edelmanin "Mun sydämellä on kypärä" kirii erobiisien listaykköseksi. Tuo aina mieleen viime syksyn, haljun olon ja pään totaalisen rikkoutumisen.

Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas.
Mun sydämmel on kypärä.
Mä oon kaunis,vaikka itse sanonkin.
Ja voin paljon paremmin.

Tätäkin viestiä sponsoroi rakas opinahjoni ja erittäin järkevä tapa sijoittaa kaikki tentit juuri ennen joulua taaten juhlapyhille maksimaalisen stressitason ja jatkuvan väsymyksen. Kiitos.

Väsyttää. Jotkin asiat sentään ovat paremmin kuin ennen, vaan niistä lisää joskus.
Voisikohan se talvi kohta tulla?

Ajatelmia.

Tentti käytiin tekemässä. Tuloksena ei varmaankaan ole Täydellinen Onnistuminen, muttei myöskään Täydellinen Epäonnistuminen. Arvosanaveikkaus: 3. Uusinnassa joutunee käymään tammikuun alussa kun numba ei miellytä.

Kollega sanailee parisuhteen lopusta Just Sopivasti
(pakko lainata, kun on niin osuva!):

Ero. Kun nainen valmistelee eroa, suhde jatkuu kutakuinkin normaalisti ja asioista ei puhuta. Nainen suree itsekseen ja käy eroprosessia kaikessa hiljaisuudessaan läpi. On ehkä tavallista myötämielisempi miehen toilailuja kohtaan koska on surullinen pian päättyvästä suhteesta. Ja kun aika koittaa, ilmoittaa nainen, että nyt pitäisi vähän jutella. Ei oikeasti enää mitään jutella, eikä pelasteta. Nainen on suhteen jo päättänyt siinä vaiheessa. Mies tässä vaiheessa puolestaan herää kuin heitettäisiin kylmää vettä nukkuvan päälle.

Menee kummasti yksiin omien kokemusten kanssa. Juttelu on aivan turhaa kun toinen on jo käsitellyt asian (ainakin omasta mielestään) kaikilta kanteilta ystäviensä, tukihenkilöidensä ja äitinsä kanssa. Ainoa, jolle asiasta ei ole ilmoitettu, on mies.

Olen muuten kuullut tuon "meidän täytyisi vähän jutella" juuri edellä esitetyssä muodossa. Nykyään sen merkityksenkin tietää jo aika tarkkaan; homma on ohi. Ihan turha vinkua. Ruvetaan pakkaan näitä tavaroita.

Just sopivasti ei ole tähän mennessä kuulunut vakiplokien jaloon joukkoon, mutta taitanee nousta sinne tämän kirjoituksen myötä;)

Kirjoituksen piti muuten alun perin käsitellä em. aihetta, mutta hieman eri kantilta. Ajatus muuttui just sopivasti.

Tukkeuma.

Kirjoittajalle iskee aina joskus omituinen tukos. Siitäkin huolimatta, että kirjoittaja kirjailee vain omia päähänpistojaan, tapahtumiaan ja tapahtumattomuuksiaan yksinkertaiseen blogiin.
Joskus syynä tähän on se, että tapahtuu liian paljon pienen ajan sisällä.

Näin on kenties päässyt käymään tässä bolkassa.

Päivitystahti on laskenut kuin lehmän häntä ja yhä useampi kirjoituksista on ollut haina meemilaivan seuraamista. Omituisia kielikuvia ja metaforiakin käytetään aivan liikaa. Pitäisi päästä takaisin ruohonjuuritasolle!

Rikkana rokassa olleet valokuvat ovat jääneet viime aikoina myös huolestuttavan vähälle. Tuskin ne tosin edes ketään kiinnostavatkaan...

Ehkä kupillinen kahvia sulattaisi tukkeuman (runo)suonista.

Arpeutunut mies.

Olenko jo muistanut mainita, että tapanani on googlettaa tuntemiani ihmisiä? Tirkistelyä se on pienikin tirkistely ja useimmiten hauskaa;)
(Tosin vain näin sähköisesti).

Joskus vaan tulee mieleen jotta onko moisessa mitään järkeä? Ilmiönähän tämä(kin) on sukua rupien nyppimiselle; vanhojen asioiden (ja (esi)historiaan kuuluvien ihmisten) ei voi antaa olla rauhassa. Kun haava on paranemassa ja arpeutuu, on sitä pakko nyppiä aina säännöllisen epäsäännöllisesti (Tosta kulmasta saa kiinni, miepä katson sinne ruven alle. Oliskohan se jo parantunut? Oho, nyt sieltä tulee verta. Voi voi.) Ilman tätä haavat umpeutuisivat aivan liian nopeasti ja arvistakaan ei jäisi kovin suuria jälkiä...

Kesällä arpeutumista ja ruven lähtöä hidasti vanhojen valokuvien katselu (tätä ei muuten kannata tehdä!), nyt aihetta sponsoroi koulukaverit.com ja epämääräinen opiskelijakortti teksteineen. Hip hei!

Oikeastaan koko rupea ei enää pitäisi olla. Iholla pitäisi näkyä korkeintaan hieman vaaleampi arpi, johon aurinko ei ole ottanut niin hyvin kiinni. Silti se näköjään on olemassa. Haamuarpi? Haamuraaja?

Menköön arpi kotiinsa. Miua ei oikeastaan kiinnosta.

Iholla on vielä tilaa uusillekin arville.
[Toim.huom.: Näitä ei kuitenkaan kaivata eikä odoteta, nih.]

Meemilauman perässä.

Meemilauma kulkee ja sopuli seuraa. Oma randomoitu lista kaikista levyltä löytyvistä mp3 -tiedostoista (valikoituna 10 ensimmäistä):

1. OlliS - Melodic Attractions


2. Rammstein - Morgenstern


3. Mark Hamilton - Prepare to Miau!


4. Bo Kaspers Orkester - Hem i säng.


5. Bob Marley - Easy Skanking


6. Depeche Mode - Little Fifteen


7. Depeche Mode - When The Body Speaks


8. Rammstein - Mein Herz brennt


9. Nightwish - Two for Tragedy


10. U2 - Spanish Eyes

(Via NT ja moni muu paikka)

Mikään ei nolota, mutta WinAmpin surullisenkuuluisa pseudorandom -toiminto surettaa ja antaa kohtuullisen omituisen kuvan valikoimasta;) Ylihyppäyksiä en myöskään tehnyt kun en viitsinyt - hyvä näinkin.

Alati epäileväinen ihminen epäilee meemin tarkoitusta; onko takana RIAA tai Teosto?
Miun kaikki biisit on ainaskii varmuuskopioita oikeista levyistä.

Testejä jälleen kerran.

DEVIL/PAN
"the joker, worker, stabilizer"
You are gifted when it comes to protecting yourself
from judgements cast upon you by others. In
fact, you are not easily thrown by external
reality. You have the capacity to work and
play hard and to laugh at yourself. This is
the card of humour and sexuality (it is the
only card with genital symbols).
"Devil" spelled backwards is
"lived", and it is very fitting. You
live with humour and have a stable foothold on
life. Of course, you do love setting the
occasional bit of mischief into play.


which major arcana of the thoth tarot deck are you? short, with pictures and detailed results
brought to you by Quizilla

Jätettäköön taas omaan arvoonsa (via My Typo).

Unia, jäänteitä ja kovaa peliä.

Viikonloppu mennä hyrskytti ja pitäisi taas orientoitua uuteen viikkoon. Väsymys painaa silmiä kiinni, olkapäissä tuntuu mielenkiintoiselta ja kurkussa asuu pieni kaktus.
Eilinen ilotulitus oli ihan komia, mutta alkoi julmetun aikaisin. Miksi ihmeessä tarkkaa alkamisajankohtaa ei voi ilmoittaa? Viime vuonna rahojen taivaalle pamahtamista joutui odottamaan sikamaisen kauan, tänä vuonna homma oli jo alkanut kun ehdin paikalle.
[Toim.huom.: Tässä välissä ajatus harhautui johonkin ihan muuhun kuin viestin kirjoittamiseen. Yritän parantaa tapani.]

Sitten se itse asia. Näin mielenkiintoisen unen. Päiväjäänteiden, omien tunteiden ja kokemusten osa sekavasta tarinasta lienee jossain määrin selvä?

Olin unessa saanut jälleen kerran kertausharjoituskutsun ja päätynyt takaisin vanhaan kunnon isoon H:hon. Paikalla oli enemmän tai vähemmän sama porukka kuin edellisissä oikeissakin harjoituksissa, syy kutsumiseen oli muutto. Patteri muutti uuteen paikkaan (tai jotain).
Siellä sitten pakkailtiin tavaroita ja käytiin välillä melkein jäämässä maalilennokin alle. Metsässä tuli rymyttyä.
Jossain kohtaa unta muutto vaihtui lapsuudenkotini muutoksi pois maaseudun rauhasta kaupunkiin. Pakkasin tavaroita omassa huoneessani ja taivastelin muuttomiehille (jotka olivat skerdiskavereita tai kapiaisia) hienoja paikkauksia huoneessa ("Katto nyt miten ne paikkas tän. Ei tota ruuvin kantaa voi jättää noin ylös! Ja noin isot ruuvit"). Samaan syssyyn nuorempi sponsori saapui kyselemään, että mitä tehdään sille kakskutoselle? Pitäisi siellä ainakin käydä katsomassa, ei sitä voi näin jättää.
Kakskutoseen sitten menin. (Lievänä selityksenpoikasena: ilmeisesti reaalimaailmassa edellisenä syksynä tehdyistä päätöksistä poiketen olin tehnyt neiti K:n kanssa päätöksen pitää asunto Hämeenpuistossa kun kumpikaan ei ollut vielä päätöksestä varma.) Saavuin asuntoon, kaikki oli käytännössä ennallaan. Kukkia oli käynyt joku kastelemassa (ihmettelin niiden hyvää kuntoa), verhot olivat kiinni ja toinen kissoista mourusi keittiössä. Avasin verhot, kastelin kukat ja ihmettelin ympäri kämppää.
Parveke oli muuttunut ihan oikeaksi kattoterassiksi. Kävin katsomassa alas Hämeenpuistoon ja huomasin kukkien olevan rutikuivia. Kastelukannu oli oven vieressä portaalla, mutta sitä kurottaessani meinasin tipahtaa alas kadulle. Istuessani järkyttyneenä ylimmällä portaalla neiti K (tai ainakin sama hahmo) ilmaantui paikalle. Olin tehnyt päätökseni; asiasta pitää puhua ja asunnosta luopua liian kalliina. Eikä siitä enää mitään tulisi.
Otin asian puheeksi ("meidän täytyy puhua tästä asunnosta" - "niin täytyy. Eikös me vaihdettu se toinenkin puoli takuuvuokraa mun maksamaks?" - "Vaihdettiinhan me. Mitä sitten?" - "No sää tietysti maksat sen ja sitten muutetaan tänne takaisin, mää haluan niin" - "Jaa mitä?").
Taas kerran miestä oli lyöty palikalla päähän - mitä ihmettä? Nainen halusikin yhtäkkiä muuttaa takaisin yhteen vuoden erilläänolon jälkeen. Itse olin jo kypsytellyt asian ja päätökseni tehnyt.

Näille paikkeille uni sitten loppuikin. Yhtäläisyydet todelliseen maailmaan lienee kohtuullisen helppo huomata, mikäli tekee hetken luovaa ajatustyötä (ja tietää mistä on kyse;)).
Muille tiedoksi; unen tapahtumilla ei ole todellisuuspohjaa. Neiti K ylläpitää keskinäistä radiohiljaisuutta, uutta KH-kutsua ei ole (vielä) tullut ja muuttamassakaan en ole.
Ota siitä sitten selvää kun ei selvää ota muutenkaan (vai mitä?).

Niin juu. Ylennystä ei tipahtanut. Pitäkää tunkkinne saatana.

Itsenäisyyspäivää.

Hauskaa Itsenäisyyspäivää! 

Itsenäisyyspäivän kunniaksi teen lyhyen katsauksen viimeisen viiden vuoden Itsenäisyyspäivien tapahtumiin. Joukkoon mahtuu hyviä, huonoja ja vielä vähän huonompia aikoja;)

Tasan viisi vuotta sitten seisoin Keravan hautausmaalla kunniavartiossa rynnäkkökiväärin kanssa varpaat jääkalikoina. Veteraanit laskivat seppeleen ja pitivät puheita, satoi räntää ja korvia palelsi. Kotiutuminen oli lähellä ja Tuntemattoman Sotilaan jälkeen alkoi viimeinen 21 päivän loma.

Neljä vuotta sitten seurustelin neiti M:n kanssa. Tarkkaa muistikuvaa IP-päivän tekemisistä ei ole - kaiketi kotona keralla ja muun porukan kanssa ilotulitusta katselemassa? Ensimmäinen vuosi TTKK:lla oli melkein takana päin, opintoja kasassa jonkin verran ja tulevaisuus edessä.

Kolme vuotta sitten olin jälleen yksin, toipumassa erosta. Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta ylioppilaiden soihtukulkueessa hyvän ystäväni kanssa. Varpaat jäässä. Pää jäässä. Puisevia puheita keskustorilla, viinaa omasta pullosta ja syömään nykyisen avioparin keralla.

Kaksi vuotta sitten seurustelin silloisen elämäni naisen kanssa. Ilotulitus Keskustorilla, syömään jo edellisessä kohdassa mainitun pariskunnan kanssa (taisi olla perisuomalainen tapas-ravintola;)) ja kotiin viettämään laatuaikaa. Ehkä paras Itsenäisyyspäiväni valitulla aikajaksolla.

Vuosi sitten vietin sotiemme muistelojuhlaa jälleen kerran yksin ystävieni kanssa (alkaako tässä hahmottumaan tietty trendi?). Hessun kanssa tehty 30 kilometrin rullaluistelulenkki helpotti hirveää vitutusta. Ilotulitus jäi tosin näkemättä kylmyyden, väenpaljouden jne ansiosta - tulipahan syötyä.

Tänään? Matkalla jonnekin.

Viettäkää mukava Itsenäisyyspäivä, käykää katsomassa ilotulitusta, syökää jotain.
Jättäkää vitutus hetkeksi kotiin.
Eläkää.
Tämä selvä?

Seele

You Are a Seeker Soul

You are on a quest for knowledge and life challenges. You love to be curious and ask a ton of questions. Since you know so much, you make for an interesting conversationalist. Mentally alert, you can outwit almost anyone (and have fun doing it!). Very introspective, you can be silently critical of others. And your quiet nature makes it difficult for people to get to know you. You see yourself as a philosopher, and you take everything philosophically. Your main talent is expressing and communicating ideas. Souls you are most compatible with: Hunter Soul and Visionary Soul

What Kind of Soul Are You?

Kuinkahan se mahtaa olla oikeasti?
(Via Matkalla)

Riippuvuus.

[Soi: Milla Lehto / My Addiction]

Kuinka saadaan aikaiseksi riippuvuus - vaikkapa kahvista?

Seuraava lyhyt algoritmi toimii kuin vanhanmallisen sinisen junan vessa
(ja vaikka addiktio olisikin jo olemassa, voihan kaikkea pahentaa):

1. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


2. Kun edellinen väsyttää, juo kahvia piristyäksesi.


3. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


4. Kun edellinen väsyttää, juo kahvia piristyäksesi.


5. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


6. Juo vähän enemmän kahvia että pääset normaalitilaan, jossa pystyt tekemään jotain.


7. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


8. Juo vähän enemmän kahvia että pääset normaalitilaan, jossa pystyt tekemään jotain.


9. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.

Toistetaan kohdasta yksi alkaen tarpeellinen määrä kertoja kunnes kahvilla ei ole olotilan kannalta enää mitään vaikutusta (edellyttäen että sitä saa jostakin tasaisin väliajoin).
Sama pätee myös liikuntaan. Huumeista en tiedä, kun en ole kokeillut (tai en Rosa M:n esimerkistä oppineena ainakaan siitä täällä retostele).

Olen muuten vieroittanut itseni kahvista tähän mennessä ehkä kolme tai neljä kertaa.
Ensimmäisen kerran pääsin oireilevasta addiktiostani eroon armeija-aikana (tai lähinnä sen alkupuolella), kun kahvinjuontiin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia.
Toisen kerran vieroitin itseni lähestulkoon kokonaan kahvista naisen vuoksi (yllätys yllätys!). Olin vuoden verran teenjuoja. (En muuten ole enää. Tee on ihan hyvää silloin tällöin, mutta...)
Kolmannen kerran koin vieroituksen karmaisevat oireet menneen kesän alussa Saksassa. Kahvi oli yksinkertaisesti pahaa enkä viitsinyt ostaa kahvinkeitintä muutaman kuukauden oleskelua varten - joten olin ainakin alun kokonaan ilman. Onneksi tähänkin tuli muutos ja loppukesästä litkin jo saksalaistakin kahvia.

Nyt mielessä on herännyt ajatus kahvilakosta. Onnistuisikohan se?

Tuokiokuva maanpuolustuksen synkeästä maailmasta (@ Hakunti/Lohtaja) 

Aikamme suurimpia myyttejä, osa 2.

Jatkan kesällä aloittamaani juttusarjaa aikamme suurimmista myyteistä.

Ensimmäisenä Ameeban terävän ja vain hieman väsyneen katseen alle joutuu
saksalainen tehokkuus.

Saksalainen tehokkuus in my ass (tai jotain) - sain vihdoin tänään transkriptit kesän opinnoista.
Hienoa! Eihän näitä ole odoteltukaan kuin elokuun puolesta välistä (ja nythän oli - hmm - joulukuu!).
Onneksi käännökseen on listattu vain kaksi viidestä suorittamastani kurssista, kurssikuvauksia ei ole ja arvosanat on muutettu ECTS-arvosanoiksi varsin hassun näköisesti. Lisäksi kirje oli lähetetty koulun koovee-toimistoon eikä Ameeballe kotiin kuten piti.
Tehokastako?

Seuraavana käsittelyyn päätyy myytti suomalaisten kylmänsiedosta.

Itse käytän shortseja toukokuun alusta syyskuun loppuun vähintäänkin periaatteen vuoksi - kun on kesä, on kesä. Aatetovereita löytyy kuitenkin huolestuttavan vähän; kesällä saa kummastelevia katseita osakseen kulkiessaan lyhyissä housuissa ja t-paidassa jos lämmintä on 14 astetta. On kuulemma niiiiiiiiiiiiiiiiiin kylmä.
Kertausha(r)joitustoverini Vantaalta hytisi elokuun lopussa vaunussa kylmissään 15 asteen siedettävissä lämpötiloissa. Sisätilalämppäriä piti käyttää silläkin uhalla, että Ameeba saa lämpöhalvauksen...
Noh - Saksassa homma on vielä hurjempaa mutta ei puututa siihen nyt.

Kolmatta myyttiä en jaksa tähän hätään miettiä, valitan. Tai noh.
Enpäs valita. Keksikää itse.