Suomen kansan latteuksia.

Palaan aiempaan juttusarjaani Suomen kansan latteimmista sanonnoista. Tällä kertaa kliseisessä tokaisussa on poikkeuksellisesti kuitenkin järkeä(kin):

"Yksi mies ei voi kantaa koko rykmentin murheita."

Joskus näissä militaarihenkeä uhkuvissa pienissä runoelmissa on ihan oikeasti ajatusta. Vai häh?

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan."

Omin sanoin.

Tiedättehän ne kysymykset, joissa vaaditaan kertomaan Suomen kansalaissodasta 1918, toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista Saksassa tai suomalaisesta järviravusta omin sanoin ja jatkamaan paperin kääntöpuolelle?

Ette tiedä? Ai tiedätte kuitenkin? No hyvä.

Niin. Omin sanoin.. Olen aina halunnut tehdä kuten tehtävänanto määrää , mutta koskaan ei ole ollut tarpeeksi ns. munaa.

Niin niin. Munaa.

Noiden joskus muinaisuudessa yleensä esseemuotoisena vaadittujen vastausten kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa tähän lyhyehkön raportin viime lauantain rullaluistelukisasta (tarkempi ilmestyy sitten joskus haarakonttorissa). Omin sanoin, olkaa hyvä:

Asjddshjf jlfsdhfsdhfklsd
daskjfj jkdjfk jkjkö lklklöj jkaödsjf weQPÅN
K kfdaspfsd sdfeiiii. Önmskldafnl jfd oopiåer, fjdaskfjös kjireja jmkmöfs?

Djaskljdaskl jdkf eqw kla sdasi älds jmlksafje m,msd...
dfasödjfköd 1!

fdasjklfdj .fdasnklön:( mkfmads, fdasfjlsd - kfdsöfsdj ;)
Afdskaösdjf fjskdfj köfds, jfdsklfjsd jklsjfd f jfsklöd jkj8erawä.
fdsalfds lfdköj jkjkfd uieawr ööassa ersekk tjjetsaa asdte, sadfda?

AFasjk ökkj ooo faskmdlöfm ödnasfd...
asdasj jjhjldsa äääase ääsdf äfestr fväsdf ääffä äf jkgfd äer. Äfds kjfdg ägjfdk äää ääsdfe äälke lökeä äler äasdtre äl,.e. sdfasä krelwa.

Mutasfasd köjklfsd minasdfas teQWwke?

Raporttia piisaisi vielä, mutta eiköhän tuostakin jo saanut käsityksen kisan kulusta...

Ampukaa käsikirjoittaja. Noh, mikä kestää?

Olo tuntuu siltä kuin olisi draamakomediassa, jonka käsikirjoittaja on yrittänyt vääntää kurjuuden kaakkoon käyttäen kaikkia mahdollisia kliseitä.

Miten näin voi käydä? Ei tämä voi olla totta.

Hyvän draaman perussääntöä seuraten osa tapahtumista pidetään pimennossa katsojalta lähes loppuun asti, kunnes heitetään traaginen tapahtuma suoraan mitäänaavistamattoman sohvaperunan popkornista ja limpparista pöhöttyneelle naamalle.

Hämmästys ja kauhistus valtaa mielen; mitä ihmettä? Kuinka tässä näin kävi? Miksi?

Niin se kai on, ettei täällä ihan oikeasti ole mikään helppoa ja asiat eivät mene koskaan kuten haluaisi. Draaman käsikirjoittaja päättää ohjaajan tukemana hahmojen kohtalosta täysin mielivaltaisesti ja omien oikkujensa mukaan.

Elämä on, kuten mainoksessa sanotaan.

Ja ei, tällä kertaa ei ole edes kyse Ameebasta. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta.

Siinä se ryökäle menee edelleen. Tuli vapaa! Mikä kestää?

Hoh hoo.

Lumihanki?

Ai niin. Sitä ei enää ole. No helvetti.

Kaipa läheisen kirkon piha ajaisi saman asian, kylmäähän sitä on sielläkin.

Kuka helvetti on suunnitellut tällaiset juhlapyhät? Ei mitään tekemistä (paitsi että olisi) ja kehon mukaan sunnuntai ensimmäisen kerran torstaina, sitten perjantaina, lauantaina, sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina.

Eilen tuli käytyä ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella rullaluistelukilpailussakin. Siis osalllistujana.
Mukavaa oli, vaikkakin lähes kymmenen vuoden tauko kilpailemisessa näkyi ja tuntuu tänään koivissa. Ja kyllä, turpaan tuli sekä vanhoilta että nuorilta;)

Aamulehden Valo -liitteessä oli muuten juttu sunnuntaiahdistuksesta. Ilmeisesti joku muukin kärsii samasta ilmiöstä...
(Kirjoitusta ei valitettavasti taida löytyä netistä. Sen sijaan tuolta löytyy hyvää matskua.)

Tiedä sitten lisääkö vai helpottaako tieto tuskaa.

Voisiko viikosta poistaa sunnuntain? Voisiko?
Bitte! Bitte!

Tänään ei kukaan vastaa.

Ns. "pääsiäisloma" alkoi tänään. Töihin tai rakkaaseen opinahjooni (joiden eroa ei enää nykyään juuri huomaa) ei tarvitse raahautua kuin vasta viikon päästä keksiviikkona.

Ah tätä loman rauhaa!

Ai niin. Niin juu. Pitää soodata kolmen kurssin harkkatöitä, käydä rullaluistelukisoissa(!) ja vääntää vähän sitä sun tätä.

Pelkkää lomaa siis.

Sparkassen katolla oleva kamera Koblenzissa näyttäisi mukavaa keliä. Jos sitä yrittäisi nauttia täälläkin keväisistä keleistä ja rentoutua vähän.

Tai jotain.

Mutta hei, tänään ei kukaan vastaa, olen lomalla.
Ja ei, älä jätä viestiä vastaajaan, en ole kytkenyt sitä päälle.

Yllätys.

You scored as atheism. You are... an atheist, though you probably already knew this. Also, you probably have several people praying daily for your soul. Instead of simply being "nonreligious," atheists strongly believe in the lack of existence of a higher being, or God. agnosticism 75% atheism 75% Paganism 67% Satanism 63% Buddhism 63% Islam 42% Judaism 25% Christianity 13% Hinduism 13% Which religion is the right one for you? (new version) created with QuizFarm.com

(via Skitsahdus)

Tulos ei liene taaskaan yllätys. Eikä liioin sekään, että tuloskoodin näkeminen toivottaa yöunet niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Miksi ihmeessä testituloksien esittämiseen ei voi panostaa?

Vielä lisää vettää myllyyn; huomaako jostain jotta missä testi on tehty? Kysymykset olivat suoraan aunarista, tulosteksteistä nyt puhumattakaan (Also, you probably have several people praying daily for your soul. - niin varmaan niin. Kaikki allekirjoittaneen sielun puolesta rukoilevat voisivat lopettaa homman turhana heti eikä kohta!).

Kyl noi amerikkalaiset on hienoa porukkaa.

Kirjallisuusklassikko.

Typerä testi la-illan kunniaksi:

George Orwell: Nineteen Eighty-Four. You are the
classic warning against the threat of
totalitarianism. To you, politics and
philosophy are inseparable, authorities suck
and the reality might not exist outside our
imaginations.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

(Via turisti)

Päätä särkee.

Maailma on suuri mut mitä sil on väliä
avara ja kaunis mut mitä sil on väliä
itse olen aina sama ja aina tässä
-- Maija Vilkkumaa / Ei / Ei susta huomaa

Joskus sitä ihmettelee mihin soppaan sitä oikein aina sormensa pistää.
Useimmiten soppa on liian kuumaa, jolloin sormet tulevat ulos isoille rakkuloille palaneena ja punaisina kuin kattilaan tapetut ravut.
Joskus keitto on liian kylmää ja sitä ei voi syödä - edes sormin.

Joskus tapahtuu jotain muuta.

Ja ne sanoo mä en tiedä susta yhtään mitään
enkä nää ketä vihata ja kestä pitää
joskus mietin millaista elämä ois ilman
ystävän seuraa
-- Maija Vilkkumaa / Pitkä ihan leikki / Ystävä

Päätä särkee.

Mistä on pieni elämä tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pieni elämä tehty?
Mistä on pieni elämä tehty?
Murheista, suruista,
unen puutoksista.
Niistä on pieni elämä tehty.

[Toim.huom.: Keleen blogger. Pahoittelen kvartettipostauksia.]

Järki hoi.

Puolustusministerin päätöksen mukaisesti Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Hyrylässä ja Savon Prikaati Mikkelissä lakkautetaan 1.1.2007 lukien.

Ministeri Kääriäinen on suuressa viisaudessaan päättänyt tänään varuskuntien lakkauttamisesta (lähde). Kertauksissa kapiaisilta kuultu huhu siis piti paikkansa; Hyrylä lopettaa toimintansa.
Pääkaupunki ei ilmeisesti tarvitse enää suojelua?

Kotkan rannikkoalue lakkautetaan 1.1.2007 lukien, jolloin osa sen toiminnoista liitetään Suomenlahden Meripuolustusalueeseen ja Reserviupseerikouluun.

Lisäksi Kääriäisen mielestä Kotkassa ei tarvita rannikkoaluetta ollenkaan 1.1.2007 alkaen. Mitä ihmettä nyt sitten tapahtuu Kotkan satamalle, kaupungin sloganille (Kotka - city by the sea) ja kuuluisille Meripäiville (terveisiä Merille!)?

Suomenlahden Meripuolustusalue ottaa tietenkin hoitaakseen normaalin rannikkotoiminnan hiekkarantoineen, kallioineen ja suojaisine poukamineen. Reserviupseerikoulu voikin sitten hoitaa viihdytyspuolen ja kantaa tukevilla käsivarsillaan Meripäivät.
Kuka sitä rannikkoaluetta nyt kaipaisikaan?

Hei hei HelItR.

Alles wird besser, aber nichts wird gut.

Mainitsinko jo tällä viikolla että väsyttää? Ai en?
No, mainitaan nyt sitten: väsyttää.

Väsyn määrästä muodostuu kohta jo tavaramerkki samaan malliin kuin erään toisen bloggaajan ahdistuksesta. Vaan minkäs tekee...

Rakkaan opinahjoni lehdessä kirjoitetaan jälleen kerran mielenkiintoisuuksia. Tällä kertaa kolumni ottaa kantaa suomalaisia koskeviin uskomuksiin maailmalla (rajaus Ameeban):

Ranskalaisten kavereideni mielestä useat suomalaiset miehet käyttäytyvät primitiivisesti.

Hmm. Could be, could be. Mitä tarkoittaa käyttäytyä primitiivisesti?

Vasta seuraava rivi kuitenkin räjäytti tajuntani:

Suomalaisnaisia koskeva stereotypia ei kuitenkaan liity väkivaltaisuuteen, vaan erääseen toiseen kenties hieman miesmäiseen käyttäytymiseen

Hmm? Mitä ihmettä? Luetaan eteenpäin:

Myös ruotsalainen miespuolinen kaverini naureskeli minulle ruotsalaisvitsieni jälkeen, että suomalaiset naiset ovat maailman helpoimpia. Yritin puolustautua selittämällä, että meillä miehet ovat maailman ujoimpia, ja jos naiset eivät koskaan tekisi aloitetta, niin ei tapahtuisi mitään.

Ahaa! Ilmeisesti miesmäistä käytöstä on se, että hypätään helposti vieraan ja mahdollisesti eksoottisen ihmisen kanssa suoraan sänkyyn? Hmm.
Aika erikoinen käsitys, sanon ma. Maailman ujoimpia? No jaa. Miten sen nyt sitten ottaa. Miksi käytös (ja aloitteiden tekeminen) koskee sitten vain ulkomaalaisia miehiä?

Loppukaneetti kruunaa kirjoituksen:

Se, että suomalaiset naiset saavat helposti miesseuraa maailmalla ei siis välttämättä johdukaan pelkästään siitä kotimaisesta naiskauneudesta. Tai jos suomalaiset miehet jäävät ulkomailla ilman seuraa, niin ei sitäkään tarvitse kauheasti ihmetellä.

Ahaa. Mihinkähän mahtaa perustua väite siitä, että suomalaiset miehet jäisivät ilman seuraa ulkomailla? Oman kokemukseni mukaan eksoottinen on valttia meni sitten ihan minne hyvänsä. Suomalainen mies on eksoottinen hyvin monessa paikassa siinä missä suomalainen nainenkin...
Ai niin. Onko joku ihan oikeasti kuvitellut sen johtuvan pelkästään kotimaisesta naiskauneudesta?

Niin no.

Atk-luokassa blogimerkinnän kirjoittaminen on hermoja rassaavaa hommaa. Ihmiset huutelevat toisilleen ah-niin-hauskoja kommentteja hauskoista verkkosivuista eikä vasemmalla puolen istuva kaveri ole vieläkään hahmottanut näppäimistön ja isoisän kirjoituskoneen käytön eroa.

Tällaisina hetkinä muistuu aina mieleen mp3-soitin ja sen käytön syyt.

Minäkö primitiivinen? Kyllä. Ja ylpeä siitä.

Unohtuiko jotain? Ai niin. Otsikko. Kuvaa hyvin talven kääntymistä kevääksi.

Alles wird besser, aber nichts wird gut

Eteläpuisto.

Ameeba South Parkissa?

Hahmokeneraattori tuolla (via Linko)

Pitäkää tunkkinne.

"Pitäkää tunkkinne!" huutaa trimmattupartainen Ameeba juostessaan laitoksen siipien suojaan.

En mää teille olis halunnutkaan töihin.

Töikuvio on siis selvillä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Sitten täytyy kassella lissää...

Joskus aiemmin tehdystä tentistäkin oli tullut ihan kohtuullinen arvosana, joten kaipa tämä tästä taas.

Vaaleanpunainen.

Töitä saa etsiä edelleen suuren suomalaisen yrityksen näytettyä vaaleanpunaista valoa.
Aikaisemmin valo oli sentään vielä vaaleanvihreä.

Mieli ei sen sijaan ole vaaleanpunainen edes naistenpäivän kunniaksi.

Ei.
Ehei.

Mieli on korkeintaan vaaleanharmaa. Musta se ei ole, eikä liioin valkoinen (keltaisesta nyt sitten puhumattakaan).

Miksi tässä elämässä ei ole koskaan mikään helppoa?
Miksi mitään ei saa koskaan valmiina?
Miksi asiat eivät suju koskaan kuten haluaisi niiden sujuvan?

Väsyttää.

Piristystä tarjoaa kahden tunnin harkkapalaveri. Not.

Päivän mietelause.

Päivän (tai illan) mietelause ei ole wanhan kaavan mukaan "oravalla on ongelma, käpy on jäässä."*

Illan mietelause on:

Kipu tervehtii kuin vanhaa ystävää.

Innoitus? Puolet keuhkoista jäi Pyynikin kentälle tänään.

Ja kyllä, kipu tervehti kuin vanhaa ystävää.

* [Toim.huom.: Edellinen lienee kehno sisäpiirin vitsi. Vitsin toimivuutta toistettuna liki joka ilta voi kysellä henkilöiltä K tai M. Ai kuin niin ennalta arvattava?;) Noh - siitäpähän saivat - mitäs kyselivät mielipiteitä niihin aikoihin illoista.]

Tänään tapahtunutta.

Istuin tänään bussissa kohti kotia synkeästä lähiöstä, jossa rakas opinahjoni sijaitsee. Erään toisen synkeän opinahjon kohdalla kuljettaja ohjasi normaaliin tapaan menopelinsä pysäkille, avasi ovet ja yritti sulkea mokomat ihmisten tultua sisään.

Takaovi ei suostunut sulkeutumaan vaikka mitä teki.

Kuljettaja ei kuitenkaan jää neuvottamaksi, vaan sammuttaa moottorin.
Valot sammuvat, moottori sammuu.

Starttaa uudelleen. Valot syttyvät, näyttötaululla vierii demoteksti ja kah! Takaovi menee kiinni.

On tämä tietotekniikka ihmeellistä!

Edellisen jälkeen piipahdin Lidlissä ostamassa leipää ja hämmentymässä kassalla.
Kuuntelin lapuista Rammsteinia ja melkein tipahdin persiilleni kun myyjä puhuikin suomea - mitä? Ai niin. Nyt oltiinkin taas Suomessa.

Pitäisiköhän sitä kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönsä?

Riikaa, sanoi hän. 

Varvas.

Haittaisikohan se juoksemista ja luistelua jos leikkaisi oikean jalan isovarpaan pois? Hmm.

Saattaisi hyvinkin haitata.

Ehkä se ei ole hyvä ajatus. Toisaalta sen jälkeen säästyttäisiin noloilta tilanteilta tietokoneen virtanapin ja varpaan kohdatessa epäsuotuisaan aikaan...

Ai miten näin voi tapahtua?

Se on niin pitkä juttu (not) etten taida jaksaa kirjoittaa sitä kokonaan.
Lyhyesti sanottuna: istun työtuolillani kohtuullisen epäergonomisessa asennossa, jossa oikea jalka on taitettuna vasemman alle. Silloin varvas on juuri optimaalisessa kohdassa virtanamiskaan nähden ja onnettomuus on valmis.

Se siitä. Olin kirjoittelemassa pitkähköä avautumisviestiä Ameebaan 80-luvun leluvertauksineen, mutten taidan jaksaa enää ruveta vääntämään.

Antaa olla, kirjoitan sitten joskus jos jaksan.

Noin muuten päivityksiin tulee tauko sunnuntaihin asti ellei vierailla mailla kaukana ole intternjeevitsiä edullisesti tarjolla.

Moi moi.

Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa?

Lastenvaunuja työntävä nuori nainen yrittää väkisin auton alle kävellessään punaisia päin. Kun ei onnistu, vaan vieressä istuva ja autoa ajava ystäväni ehtii jarruttaa, pomppaa pystyyn keskisormi.

Mitä helvettiä?

Olen aina itse kuvitellut, että punaisia päin ei pitäisi kävellä. Ainakaan silloin, jos autoja on tulossa. Tai silloin, jos työntää (oletettavasti) vauvaa vaunuissa.
Tai ainakin olen kuvitellut, että on ihan oma mokani jos meinaan tällaisessa tapauksessa jäädä alle.

Ilmeisesti olen kuvitellut väärin.

Kaupassa ei saisi ilmeisesti enää edes yrittää keskustelua hinnoista, etenkään jos on ostamassa kännykkää tai muuta kulutuselektroniikkaan luettavaa laitetta. Etenkään jos se hinta on tähtitieteellinen jo muutenkin (ja naapurissa 20 metrin päässä sijaitseva liike myy vastaavaa esim. 10 euroa halvemmalla).
"Onkohan tämä ihan viimeinen hinta?"
"Hinnat lukevat lapuissa"

Mitä helvettiä?

Olen aina kuvitellut, että myyjän tehtävä on myydä tuotteita ja olla asiantunteva myymänsä asian suhteen. Myyntitapahtumaan kuuluu mielestäni olennaisesti se, että asioista voidaan keskustella. Ei sitä hintaa ole pakko alentaa, mutta ainakin vastaus voisi olla ystävällisempi...
Olen aina myös kuvitellut, että kysyvä saa neuvoja - kaupassakin. Ei saa. Eihän myyjän tarvitse mitään tietää, hänhän on täällä vain töissä. Ja antaa asiakkaalle hänen haluamansa tuotteen. Tiedot? Ei sen väliä.

Vanhanaikainen? Kenties. Aivan sama.
Idealisti? Sitäkin.
Mieluummin idealisti kuin idiootti.