Elämän pieniä iloja.

On se elämä joskus ihan mukavaakin! Huolimatta kaikesta stressaavasta, maanantaina odottavasta tentistä ja viikon päästä uhkaavana häämöttävästä dediksestä.

Tänään elämän pieniä iloja sponsoroi siskoni poika, joka jaksaa innostua leikkijunasta aivan mielettömästi. Tiedättekö? Sellaisesta, jonka päälle voi mennä istumaan ja ohjaamaan junaa. Sitten vaari/eno työntää rahaa laitteeseen ja ilon äänet ovat entistä kovempia.
Voi kun vielä pystyisi innostumaan asioista samalla tavalla!

Toisena ilopillerinä toimi entisen avokkini kummityttö, jonka näin sattumalta äiteineen kaupungilla. Kohta viisivuotias pikkutyttö tunnisti synkeän kulkijan ennen kuin kumpikaan vanhemmista ihmisistä oli kiinnittänyt mitään huomiota toisiinsa.
Mukava huomata että siinäkin perheessä jonkun mielestä on edelleen hyvä tyyppi;)

Aiemmin mainittu netistä kaiveltu tieto pitää paikkansa.
Panee vaan miettimään...
Toisaalta olo on huomattavasti paljon parempi tämänkin jälkeen - nysse on aivan sama. Jos ei aikaisemminkaan oltu mitään velkaa, nyt sitä ollaan vielä vähemmän.

Hyvä ystäväni R sanoi tähän aiheeseen liittyen joskus seuraavaa (sensuuri Ameeban):

Miksi (toisen sukupuolen edustajat) ovat samanlaisia kuin apinat?
Kumpikaan ei irrota liaanista ennen kuin saa seuraavasta kiinni...

(Valituksia mielipiteistä voi osoittaa kommenttiosastoon, allekirjoittaneelle hlökohtaisesti tai lumilapiolla pihamaalla. Lumilapion tulisi olla mallia alumiininen. Valurautaisia ei saa käyttää. Henkilökohtaisesti valituksia voi osoittaa ns. "kasvokkain". Tällöin tulee noudattaa Suomen lakeja. Kommenttiosastoon valituksia tai omia mielipiteitä kirjoitettaessa tulee myös muistaa hyvät tavat ja se, että Ameeba voi pahoittaa mielensä eikä puhu enää koskaan teille. Nih.)