Avautuminen, osa 1

Kävin muuten eilen pitkästä aikaa yökerhoilemassakin.

N. ainoassa ja viimeisessä sietämässäni "klubissa" on tehty muutoksia.
Ok, paikka oli edelleen täynnä keski-ikäisiä äärimmäisen humalaisia ihmisiä, mutta ei sen häiritsevämmässä määrin kuin aikasemminkaan.
Musiikki oli edelleen pääsääntöisesti ärsyttävää; vanhoja ikivihreitä discohittejä ja aina-ah-niin-trendikkäitä R'n'B -pläjäyksiä, unohtamatta myöskään niin trendikästä lattarivääntöä (Ricky Martin ja vuosi 1998).

Pyysin siis tapani mukaan levyjä pyörittävältä hemmolta jotain vähän kovempaa tavaraa (tiedän - kuulostaa tyhmältä:)), eli siis vanhaa teknoa/trancea/housea.
Muutokset tulivatkin sitten hyvin esille: "Musiikkilinjaa on kevennetty, me siirrytään enemmän tämmöseen yökerhomusiikkiin".
Siis ei tipu trancee. Ei tipu mitään muutakaan.
Lattarit on pop, samoin varmaan kohta Tapani Kansa.

Ai niin. Toinen perustelu oli: "Kato nyt tätä väkee. Ei tolla elopainolla mennä enää kovempaa musiikkia.".
Onkohan oma musiikkimakuni jo aikansa elänyt?

Ongelma: missä helvetissä sitä enää sitten käy?
Ratkaisu: ei kai sitten missään.

Ilta päättyi ko. paikassa lyhyeen; takki päälle narikasta ja toiseen paikkaan jo hyvissä ajoin ennen yhtä.
Näin se homma toimii.