Saken paitaa hankkimaan.

Mestaruus tuli oikeaan osoitteeseen kun Tampere United murskasi HJK:n eilen illalla.

Nyt pitäisi sitten suunnitella Sakke Saarisen, nro 13, paidan hankkimista.

Pojalle, tietenkin;)

Todellisuus.

Todellisuus?

Niin mikä?

Olo tuntuu aivan joltain muulta kuin todelliselta. Ihan kuin eläisi jossain mielenkiintoisessa välitilassa, limbossa, toden ja tarun välillä.

Elämä muuttui kertaheitolla, vaikkakin siihen oli jo valmistauduttu pitkään.

Silti.

Toivottavasti todellisuus ei kolauta päähän vaan asettuu päälle pehmeästi. Syytä ainakin olisi!

Väsynyt, mutta onnellinen.
Tai jotain.

Henk.koht. DNA

Personal DNA.
(Selitykset näkyviin viemällä kursori alueiden päälle.)

Animated Leader

(Tarkemmat tulokset)

(Via Marjut,)

13.10.2006

13.10.2006.

Päivä, jonka tulen muistamaan lopun ikääni.

Miksi?

Siksi.

Meita on nykyään kolme.

Tunteellinen mies.

Tunteellinen mies? Minä?

En tietenkään ole!

Noh, mitä nyt tulee melkein tippa silmään kun katselee vaikkapa YouTubesta luisteluvideoita (niisk!).

Siinä on vaan jotain siivottaman hienoa ja koskettavaa kun sadat tai tuhannet luistelijat rynnistävät kaarteeseen tai starttaavat.

Ei sille vaan voi mitään.

Lisätään vielä musiikkia taustalle niin voi voi, kyllä lähtee!

Katsokaa nyt näitä pätkiä, ei voi muuta kuin sanoa: määkin haluaisin olla tuolla!

• Master 2 Mix Final Indoor National 200


• Inline Marathon - 40 Km Race

Niisk.

Säätöä taas kerran.

Ei oo helppoa ei.

Nyt leiska näyttää edes vähän siltä miltä sen halusi näyttävän.
Tosin vain vähän.

Säätö jatkuu kun jaksaa.

Lauantai-iltana

Kalja - check.
Sohva - check.
Matsi -

Mitä helvettiä?

Ai niin. Se tulee maksulliselta Canal -plussalta.

Ei sitten katsota matsia.

Radio Suomelta näyttäisi tulevan suora lähetys.
Laiha lohtu, mutta kai se on lohtu sekin.

Väsyttää, aivan hirvittävän paljon.

Teetsä jotain täällä?

Tänään, yhden kieppeillä.

Istun, teen töitä, odotan ihmisiä vastaanottoajalle.
Ovi on raollaan, ihmisiä kulkee ohi.

Yhtäkkiä arvon herra johtaja pistää pään ovesta sisään:

-"Ai sää oot täällä. Teetsä jotain täällä?"

Ei, en tee, muuten vaan istun yksin tyhjässä videoneuvottelutilassa näpyttelemässä tietokonetta.

-"Joo, teen. Siinä oven vieressä on varauslista. Vastaanottoaika."
-"Ai jaa. No kauanko se kestää?"
-"Sekin lukee siinä oven vieressä, mutta kahteen astihan se on."

Voi vitun vittu. Pehmeneekö pää tietyn koulutustason saavuttamisen jälkeen vai mistä on kyse?

Ei, en tee mitään. Se varauslista on siinä varmaankin ihan vain huvin vuoksi, ei niistä merkinnöistä kannata mitään välittää.

Ai niin, en varmaan muutenkaan tee työajalla juuri koskaan juuri mitään.

Ei helvetti.

Myöhemmin; huikean palkkausjärjestelmäuudistuksen virallinen julkistaminen.

Vesi kielellä; mitä sieltä tulee?

Ei mitään. Ei vittu yhtään mitään.

Palkka nousisi kokonaista seitsemän (7) euroa kuukaudessa!

Mitä nyt puhuttiin, että se olisi noussut reilulla satasella, mutta eihän se mitään.

Seitsemällä eurolla saa jo, hetkinen, vaikkapa seitsemän kahvia alakerran kahviosta.

Kyllä sillä vaan kelpaakin röyhiä.

Mutta ei se mitään.

Hankalan ihmisen maineen olen saanut jo aikaa sitten.

Elämää, ei sen enempää.

Saatanan Blogger on syönyt kolme viimeistä postaustani, en ole jaksanut niitä enää uudestaan kirjoitella.

Niinpä kaikki noin kaksi lukijaani ovat välttyneet vuodatukselta väsymyksestä ja...

Niin, enimmäkseen väsymyksestä.

Väsyttää edelleen. Jopa niin paljon, että lukioaikaiset haavekuvat pään peitteiden läpi pistettävästä kofeiiniruiskeesta nousevat jälleen ajatuksiin.

Nääh, ei se toimisi kuitenkaan.

Hauskana teknisenä yksityiskohtana alan ilmoittelemaan aina kun muistan juotujen kahvikuppien määrän työpaikan listasta. Kiinnostavaa? No ei varmasti.

Juotuja kupillisia aikavälillä 25.9 - 3.10:
12.