Pelon pimentämä maailma

Karski-Jarski kirjoittelee toisinaan mitä kirjoittelee, mutta miehenkin joskus lanseeraama kysymys on varsin mielenkiintoinen.

Haluatko elää pelkojen pimentämässä maailmassa?

Vastaus?

En.

En edes omien pelkojeni.

Vanha lähtee, paska jää.

Vanha lähtee, paska jää kuten vanha sanonta kuuluu.

Vaihdoin noin viiden vuoden jälkeen työpaikkaa helmikuun alusta. Ei sinällään kaduta.
Yhtään.

Sääli sinänsä, edellinen töipaikka tarjosi parhaimmillaan mahdollisuuden tehdä merkittäviä asioita ja hienoja juttuja.

Pahimmillaan tarjottiin huonoa palkkaa, paljon töitä ja minimaalinen arvostus tehtyä työtä kohtaan.

Lähdön jälkeen vittuilumentaliteetti jatkuu edelleen. Työtodistus onnistuttiin ryssimään, palkanmaksu onnistuttiin ryssimään ja niin edelleen.

(Karkea kieli nousee silkasta vitutuksen määrästä.)

Pomon kommentti

Soita suoraan itse sinne palkkoihin, ei hänellä ole aikaa

Aivan.

Haistakaa vaan.

Nyt vaan pitäisi miettiä, mitä teen pöydällä nököttävällä kirjekuorella.
Tuleen?
Roskiin?

Ei varmaan kehtaa, valitettavasti.

Miksi hyvät asiat piti pilata?

Likainen sormi, puhdista sormi.

Ongelma:
Likainen sormi,
Ratkaisu:
Puhdista sormi.

Tai näin siis neuvottiin uuden työpaikan oppaassa siitä, kuinka ovissa olevia biometrisiä tunnistimia tulisi käyttää ongelmatilanteessa.

Jaksoi huvittaa, ainakin hetken.

Uusi vuosi on alkanut uudella työllä, vaihteeksi teollisuuden parissa.
Paperit eivät ole vieläkään ulkona, mutta ehkä se tästä.

Leikkausrumba ei ole vieläkään ohi, viimeiset tikit pitäisi repiä silmistä noin kuukauden päästä.

Väsyttää, edelleen.

Ehkä sitä jaksaa tännekin taas jotain kirjoitella, tai sitten ei.