Kirkko, yhteensattumia ja viinahyytelöä.

Hauskaa wapun jälkeistä elämää!

Krapula on jo historiaa ja nyt istutaan (taas) mikroluokassa. On se vaan kele etteivät voi olla auki
sunnuntaisinkin kun olisi aikaa.

No joo. Wappuaatto meni ensin munkkeja paistaessa muiden suomalaisten kanssa Niinan kämpillä.
Kannatti - olivat siivottoman hyviä.
Munkkien kanssa sitten yritettiin grillata ESG:llä, mutta ukkoskuuro pilasi session.
Salamat ovat muuten jotain näkemisen arvoista Rheinin päällä:)

Illan pilesessio järjestettiin koululla; Mensa-party. Toisin sanoen koulun ruokalassa ja ala-aulassa...
Noh - menetteli. Porukkaa oli aivan liikaa, mutta musiikki oli sentään siedettävää (oma DJ!).
Tuli maistettua Frendeistä tuttua viinahyytelöäkin ensimmäisen - ja viimeisen - kerran.
Olihan se ainakin kokemus ja nousi päähän kohtuullisen hjuvin.

Lauantaiaamuna lähdin Janin kanssa Kölniin edelleen humalassa. On se vaan hianoa olla suomalainen.

Kölniin köröteltiin junalla - onneksi matka oli halpa, suorastaan ilmainen. Studentenausweis eli paikallinen
opiskelijakortti toimii paikallisjunissa täältä Bonniin asti. Bussissakin pääsee melkoisen pitkälle ilman erillistä maksua
(mm. Hahnin lentokentälle!).

No joo. Siis Kölnistä.

Tuomiokirkko on vaikuttava näky, suosittelen käymään!
Etenkin yövalaistuksessa mokoma on näkemisen arvoinen.

Muuten kierreltiin pienessä suomalaisporukassa (6 henkeä?) Kölniä ympäriinsä. On kyllä muutenkin hieno
kaupunki.
Yötä oltiin Hotelli Touristissa, 20 euroa per naama per yö;)
Iltaelämääkin nähtiin, mm. metrin olut (laitan kuvan tänne jossain kohtaa) ja pölkky nauloineen.
Pölkkyyn sai sitten hakata nauloja oheisella vasaralla siinä ryyppäämisen lomassa:)

Kölnin keikasta jäi siis käteen hieno kirkko, pölkky, Reinin kastaminen (vrt Aurajokiranta) ja muutenkin hyvä meisinki.

Ai niin - yhteensattumista.

Kävi wappuna ilmi, että Jan on ollut vaivaiset 9 vuotta samassa koulussa kuin neiti K.
Olen myös tavannut Janin viime kesänä Annan ja Rikun läksiäisissä Otaniemessä, joskin tästä on todella hämäriä muistikuvia.
Helvetin pieni tämä maailma siis.

Lainataan loppuun Sinead O´Connorin biisiä (Tears From The Moon):

"Hey stop haunting me.
It should be easy.
As easy as when you stopped wanting me."