Pualan viimeiset päivät

Puolan matkan viimeinen osa seuraa (johtajaa):

5. päivä

Viidennen päivän aamu aloitettiin hiemän myöhemmin johtuen tolkuttoman suuresta univelasta.

Aamiaiselle kuitenkin päästiin käytävän varrella sijaitsevan suihkun kautta.

Zemekin yliopisto oli kutsunut meidät virallisesti urheilupäiväänsä vieraiksi.
Siispä - keskiviikkona urheiltiin (ja juotiin olutta, paljon olutta).

Kahdeltatoista oli virallinen päivän avajaistilaisuus, tosin tätäkin ennen taidettiin
jo käydä oluella (kolme slotia / tuoppi ?).

Avajaistilaisuus oli perinteisen kuivakka rehtorin pitämine puheineen kaikkineen.
Siitä ja virallisista kuvista em. arvokkaan herrasmiehen kanssa selvittiin ja päivän pääasia pääsi alkamaan.

Oluen lomassa katseltiin urheilua (lentopalloa, jalitsua jne) ja saatiin punaiset pelipaidat ylle.
Mustan magian merkki jätti jälkensä selkäpuolelle (#77).

Ennen hulvatonta urheiluosuutta käytiin vielä purjehtimassa vieressä olevalla järvellä (jossa muuten oli ehdoton uimakielto).
Täysin tuuleton sää ja lievä ylikuorma paatissa tekivät
matkanteosta - hmmm - hidasta.

Loppumatka järveltä takaisin laituriin hoituikin sitten venettä kuskanneiden
oppilaskunnan häiskien soutaessa. Sivumennen sanoen: lähes jokainen
suomalainen soutaisi paremmin kuin miekkoset, jopa helsinkiläinen:)

Pitkällisen pällistelyn, auringoton ja kaljanjuonnin jälkeen päästiin vihdoin urheilemaankin.

Lajeina olivat köydenveto, pussijuoksu, joukkuepituushyppy ja munankuljetus.

Urheasta taistelusta huolimatta hävisimme likimain jokaisen lajin ( =( ).

Tässä voinee kuitenkin syyttää tuomaripeliä - meillä oli aina tasan sallittu määrä, muilla ehkä "hieman" enemmän tai vähemmän osallistujia lajista riippuen.
Mm. joukkuepituushypyssä kukaan ei vaivautunut laskemaan joukkueissa hyppivien päälukua...
(Kuinka niin huono häviäjä? En ole koskaan muuta väittänytkään.)

Loppusijoitus oli kaiketi kuitenkin sitten kolmas.
Joku vähemmän vahvalla kilpailuvietillä varustettu olisi voinut olla tähänkin ihan tyytyväinen
(Ai miten niin leikkiä? Kilpailu on kilpailu ja sillä siisti).

Kisan jälkeen oli sitten leirinotski ja yleistä istumista ja notkumista.
Paikallinen oppilaskunta tarjosi kohtuulisen avokätisesti olutta, mistä löytyy
todisteita kuvistakin..
Aika kului Syboinen kanssa jutustellassa ja olutta litkiessä.
Makkaraakin pääsi maistamaan - ihan kelvollista kaikin puolin.

Palkinnot jaettiin juhlallisin seremonioin ja jokainen "Erasmus Orgasmuksen" jäsen pääsi sitten sönkkäämään omalla paikallisellaan "kiitos" mikkiin.

Oluiden viimeistelyn jälkeen oli aikaa käydä ruiskussa ja puunata itsensä valmiiksi
diskoa varten (ynnä käyrä syämässä).

Diskoilemaan mentiin bussilla kaupungin keskustaan.
Risko oli muuten mukava, mutta ilmastointi oli kuulemma kaputt.

Tarjoilu kuitenkin toimi, musiikki oli hyvää ja ihmisiä riittävästi.
Wojtekille tässä iso kiitos! (Ylioppilaskunnan presidentti).

Huomioita diskoillasta:
* pelipaidan selkään käytetty musta tussi ei ole vedenkestävää (miehän en hikoile koskaan)
* musiikki oli paikka paikoin erittäin hyvää
* porukka tykkäsi Rasmuksesta ihan törkeän paljon
* Hasista tarjottiin vain kaksi kertaa illan aikana
* kop kop - olalle koputetaan - käännyn katsomaan, miekkonen tarjoaa bongia...
* Puolalainen olut on varsin hyvää ja siitä tulee tolkuttomaan humalaan
* suomalainen hevi on Wojtekin mielestä helkkarin kova juttu.

Takaisin mentiin taas taksilla.

Nukkumaankin pääsin, jopa ennen aamua.

Jan kävi vielä Wojtekin kanssa vodkalla, itse en enää
kauniista pyynnöstä/-täjästä huolimatta kyennyt taipumaan.

6. päivä

Kuudes päivä sarasti sateisena ja krapulaisena.

Aamutoimien ja espanjalaisten odottamisen jälkeen päästiin lähtemään kohti Auschwitzia
ihan oikealla pikkubussilla.

Matkalla pysähdyttiin syömään McMurhaajassa - myyjät eivät puhuneet sanaakaan
englantia, saksaa tai suomea (tätäkin joku yritti). Tilaaminen oli siis kohtuullisen haastavaa.

Matka jatkui ja porukka nukkui. Leivonnaiset kilahtivat nopiasti samaan paikkaan kuin
kahvi ja hampparikin.

Muutaman tunnin matkailun jälkeen saavuimme Auschwitz-ykkösen parkkipaikalle.

Vettä satoi taas, joten ensimmäinen pysähdys tehtiin sadetakkeja myyvässä puodissa.
Samaisesta paikasta sai muuten ostaa paikasta kertovan opaskirjan suomeksikin.

Auschwitz 1 on vaikuttava paikka, edelleen. Tällä kertaa paikkaan tutustuttiin oppaan johdolla, mikä ei välttämättä ollut kaikkein paras asia.
Noh, ainakin aikataulu piti jos ei muuta.

Valokuvia tuli otettua aika kasa, mutta näitä en taida pukata nettiin asti.

Kierroksen välissä käytiin katsomassa dokumenttifilmi opastuskeskuksessa.
Onneksi edellisen kerran amerikkalaiset turistit puuttuivat tällä kertaa selän takaa
kauhistelemasta ankeita kuvia.

Kierroksen päätteeksi lähdettiin Birkenauhun bussilla. Lyhyehkön matkan aikana
sade taukosi ja varpaat kuivuivat himpan verran.

Birkenaun kierros jäi lyhyeksi kovan ukkoskuuron vuoksi.
Nähtyä tuli kuitenkin muistomerkki ja muutkin tärkeimmät kohteet.
Tosin itseäni olisi varmaankin harmittanut kierroksen pituus, jos en olisi nähnyt
aluetta jo aikaisemmin.

Opas hylättiin parkkipaikalle ja matka jatkui Zemekin kotiin, jossa pöytä notkui
tarjoiluista.
Lainatakseni vanhempaa sponsoria: ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
(Vaatimaton kuvaus ei niin kovin vaatimattomasta ateriasta.)

Ruoan ja kuivien sukkien lainaamisen jälkeen palasimme Rybnikiin vaatteita
vaihtamaan ja suihkuttelemaan.

Ja taas palattiin kaupunkiin.
Ensin katsottiin konserttia (puolalaiset ovat muuten kohtuullisen hauskaa kansaa tanssiessaan:)).
Keikan jälkeen siirryttiin irkkupubiin istuskelemaan.

baarissa oli sanalla sanoen t-y-l-s-ä-ä. Ihmiset keskustelivat saksaksi
juutalaisten asemasta ja vainoista Euroopassa ja maailmalla.
Sinällään mielenkiintoinen aihe, mutta...
(Mikä on keskustelun antama arvo?)
Dartsin elektroninen näyttötaulu oli mielenkiintoisempaa katseltavaa
n. viikon nukkumattomien öiden jälkeen.

Irkkuilun jälkeen siirryttiin yliopistolle, jossa oli taasen disko.
Koulun liikuntasalista oli saatu aikaan yllättävän hieno tanssilattia.

Diskossa viihdyttiin aamuyöhön asti, juotua tuli kohtuullisen vähän.
Loppuajasta tosin tyydyin itse istumaan ja puhumaan kukkua.

Tato laton ja Golfin löytämisen jälkeen (miehellä oli ongelma - nainen) päästiin lopulta
kämpille muutaman tunnin unosille.

7. päivä

Seitsemäs päivä aloitettin jälleen varhain jo perinteisellä ohjelmalla;
suihku, kamat mukaan ja odottamaan Hectorin ja Carmenin valmistumista;)
(Ei se ehkä aina näin mustavalkoista ollut, mutta siltä se tuntui 2,5 tunnin
yöunien jälkeen).

Iloinen punainen taksibussi vei meidät aamiaiselle ja ostoksille Przemekin vanhemmille.
Aamupalassa oli laitettu, jos mahdollista, vielä paremmaksi kuin päivällisessä edellisenä
päivänä. Tarjoilu oli siis aivan mahtava.

Kaupasta ostettiin viimeiset tuliaiset ja eväät matkalle.

Shoppailun jälkeen juoksin hirveää kyytiä Zemekin ja Janin kanssa parturissa käymään.
Huonolla saksalla Przemekille sönkätty toive leikkuumallista tuotti yllättävää kyllä
toivotun tuloksen tiukkaan 3 euron hintaan (parturineidit eivät osanneet saksaa eivätkä
englantia). Janin hiuksista taisi tulla hieman lyhyemmät kuin oli aluksi tarkoitus;)

Suomalaisella täsmällisyydellä ehdimme takaisin kämpille syömään vielä n. 8 minuutin ajaksi.

Ja taas punainen bussi kiidätti.

Pienen ajomatkan päästä bussi vaihtui isompaan ja perseenpuuduttaminen alkoi
toden teolla.

Matka takaisin

Oli likimain yhtä tylsä kuin menokin. Przemekin kotikaupungista lähdettiin n. klo 12.45, perillä Koblenzissa oltiin aamukahdeksalta.

Matkassa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä. Stallone-elokuvat oli vaihdettu hulvattomiin puolalaisiin vastaaviin, mutta onneksi uni tuli helposti silmään.

Rajalla seistiin melkein tunti. Kuski tarjoili väliajalla kahvia ja teetä, vaan pullaa ei tippunut.

Tällä kertaa rajamies vei kaikki suomalaisten passit - mikä lie sitten ollut syynä.
Mokomat saatiin kuitenkin takaisin ja matka jatkui Saksan puolelle kauniissa auringonlaskussa.

Aamuvarhaisella horisontissa häämötti koblenz - jälleen uusi bussi vei väsyneet
matkailijat takaisin Karthauseen ja nukkumaan.

Sen pituinen se.

Summa summarum:

* Puola on hieno maa, etenkin jos on paikallinen mukana
* Puola on myös halpa maa.
* Seuraavalla kerralla käytän jotain toista liikennöntivälinettä.