Yöluisteluista, kiireestä ja väsymyksestä.

Eilen oli tämän kesän ensimmäinen Skate-night Koblenzissa. Oli erittäin hauska tapahtuma!
Porukkaa oli 500-1000, tarkempaa määrää on vaikea sanoa.
Matka oli n. 10 kilometriä, johon sisältyi mm. pätkä autobahnia:)

Kyä sitä on meillä klubissakin vielä opittavaa, tosin oikeilla jäljillä oltiin viime kesänä.

Yöluisteluun meno oli kuin suoraan elokuvasta; luistelin kohti Deutsches Eckiä (lähtö- ja maalipaikka)
ja olin ottamassa luistimia pois liian ison alamäen päällä.
Setä pysähtyi SUV-Mersulla viereen ja kyseli jotta oisinko menossa luistelemaan.
Olinhan minä. Sain siis sedältä autokyydin paikalle, puhui vielä loistavaa englantiakin ja antoi vinkkejä luistelupaikoiksi.

Paikan päällä mies esitteli meikäläisen tapahtuman järkkäävälle hemmolle, joten nyt on siis kontakti sinnekin suuntaan olemassa.
Alan varmaankin Puolan reissun jälkeen reenaamaan ukkelin kanssa. Luistelee tosin Salomonille, mutta;)
Sedällä on muuten lähes yksi-yhteen samanlainen pulju pystyssä kuin Skating Club Tampere..

Tapahtuman jälkeen höökäsin hirviällä kiireellä luistimilla kotiin ja ESG:n pileisiin.
Voin muuten kertoa, että on kokemus siivuttaa Rheinin rantaa pilkkopimeällä ilman minkäänlaisia valoja=)

Pileissä oli taas kerran hauskaa, vaikkakin vaihtareita hävyttömän vähän.
Saksalaiset vaan jumittivat tanssilattialla ja joivat kaljaa (kuulostaako tutulta?).

Tänään väsyttää sitten ihan törkeästi ja pohkeet on jumissa.
Koululle kävellessä penikatkin suvaitsivat ilmoittaa olemassaolostaan:(

Nyt pitäisi vääntää klubin mainoksia kiireen vilkkaa viikonlopuksi.
Ja perjantaina on lähtö Puolaan.

Ette muuten arvaakaan, kuinka oudolta tuntuu kun australialainen tyttö morjestaa suomeksi Saksassa...