maanantaina, heinäkuuta 19, 2004

Kukkakaaleista ja elämästä.

Kelvollisia esimerkkejä on aina kiusallisen vaikea keksiä.
Tällä kertaa fundeerasin älyttömän pitkään sopivaa vertauskuvaa....
[Toim.huom.:
Kelvollisuudesta voidaan sitten olla montaa mieltä.
Kannattaa myös muistaa, että ymmärrys jää jokaisen lukijan omalle vastuulle. Ts. tarinan saa ymmärtää ihan-jus-niinq-haluaa.
]

(Pipari? Eeei. Karkki? Eeei.
(Loppujen suomen kielessä kaksoismerkityksellä kulkevien ainenimien keksiminen jätettäköön kotitehtäväksi).)

Pitkän ajatusketjun jälkeen päädyin siis kukkakaaliin.

Oletetaan, että henkilöllä X on nälkä. Pöydällä on useita ruokalajeja, joista osa näyttää houkuttelevalta, osa ei.
Porkkanoiden, perunoiden ja eksoottisten hedelmien joukosta erottuu kuitenkin muita selvemmin kaksi varsin hyvin syötäväksi kelpaavaa kappaletta.

Tarkemmin katsottuna mokomat näyttävät kukkakaaleilta.

Nälkä kasvaa odottaessa, mutta ennen lopullista valintaa pitää muistaa isän opit hedelmien ostamisesta. Kurkkuja pitää rutistella, jotta tietää onko mokoma pilaantumassa kohta.
Omenia pitää käännellä ja väännellä (löytyykö ruskeata? Hometta? Näyttääkö hyvältä?).

Sama pätee luonnollisesti kukkakaaleihin.

Väännetään, käännetään. Käytetään auringossa, raapaistaan pieni maistiaispala.
Molemmat vaikuttavat edelleen hyviltä.

Päätös on kuitenkin joskus tehtävä.

Siispä - valitaan pöydällä hieman alempana oleva linjakkaampi ja paremmin kypsyneen näköinen vihannes.

Haukataan pala ja huomataan, että kaalissa on tiettyjä ongelmia.
Maku on juuri sitä mitä olettikin ja mokoma näyttää edelleen hyvältä, mutta ongelma on ns. ei-niin-kovin-helposti-ratkaistavaa sorttia.

Siispä. Vaihdetaan kaalia.
Mutta.
Joku muu on maistelemassa toistaa kaalia! Eipä se kyllä enää niin kovin hyvältä näyttänytkään...
(Ja jo päiväkodissa opetettiin, että se syödään, mihin kosketaan.).

Ongelmaksi siis jää seuraava:
Pöydällä on paljon syötävää ja mies on edelleen nälkäinen.
Muut vihannekset eivät vain enää näytä hyviltä.

Jo kertaalleen valittu kukkakaali houkuttelee edelleen.

Tarinan opetus?

Hmm.
Kun tietää liian hyvin mitä haluaa, saa hankittua itselleen hankaluuksia.

Ei kommentteja: