perjantaina, elokuuta 20, 2004

Akilleen kantapää.

Kreikkalainen vanha tarina kertoo, että soturi Akilles oli haavoittumaton suuren soturin äidin kastettua urhoamme mielenkiintoisessa liemessä.

Ainoastaan kantapää jäi haavoittuvaksi kohdaksi, koska äitimuorin piti pitää poikaansa jostain kiinni kaston aikana.

Jaa niin että miten tämä liittyy mihinkään?

Aasinsilta johtaa akillesjänteeseen, tuohon ikuiseen murheenkryyniini.
Molempien jalkojen jänteet näyttävät punaista; veresliha on iloinen asia.
Puolikypsän pihvin värisestä kohdasta saa kiittää rakkaita luistimiani tai oikeastaan niiden suunnittelijoita.
Suomen loistavassa kunnossa olevia pyöräteitäkään ei voi jättää syyttömäksi.
(Luistelin Saksassa n. 800-1000 km kesän aikana ja jalat eivät olleet kertaakaan näin pahassa kondiksessa).

Liian korkea kenkä pilaa luistelunautinnon ihan täysin. Ei kuitenkaan ole varaa ostaa uusia, joten minkäs teet?

Hmmph.

Kipu kasvattaa luonnetta, sillä "kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti"

Ei kommentteja: