Elää sinun tulee.

Sunnuntai.

Ja Eino Leino.

Olkaa hyvä:

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.

Sun edessäs tahdon ma polvistua,

mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
(Eino Leino 1900 (Hiihtäjän virsiä): Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks)

Kimmoke?

Eilen vietettiin hyvän ystäväni Mielentilan polttareita maailman navassa eli Tampereella.
Aamutuimaan ajeltiin mikroautolla, uitiin, syötiin ja pelattiin mölkkyä Herwoodin vanhalla kaatopaikalla sadetakkiasuisen miehen kanssa.
Sivumennen sanoen - mölkky on mukava peli. Kannattaa kokeilla.

Sauna, poreamme ja tukkeutunut viemäri viihdyttivät vieraita ja sankaria useammankin tunnin ajan. (Apfelkorn on muuten juuri niin pahaa kuin HVH:n läksiäisistä sen muistelinkin olevan...)

Saunatiloista jo kohtuullisen hilpeä ryhmä siirtyi kaupungin humuun.
Humusta ei tässä enempää - mies kertoo itse jos haluaa;)

Illan aikana varmistui myös se, etten taida ainakaan vähään aikaan laittaa Deutschland -paitaa päälle baariin. Kaverille huikatut leikkisät kommentit (suomeksi siis) tyyliin "kato saksalainen" tai ko. maan entisen kansallislaulun laulaminen vahvistivat kuvaa rakkaasta Vaterlandistani ja sen suvaitsevaisuudesta.

Seuraavalla kerralla tiedän myös sen, että vastaan vain ja ainoastaan saksaksi.
Ainakin silloin, kun vastakkaista sukupuolta mallikkaasti edustavat yksilöt tulevat kyselemään kuulumisia ja jututtamaan (saksaksi siis).
Jälleen kerran on siis todistettu yksi klisee todeksi.
Whee.

Niin.
Eino Leinon runo ja otsikko kuvastaa päätöstä, jonka tein n. kolme viikkoa sitten osoitteessa Lerchenweg 3-5, tarkemmin sanottuna etupihalla.
Ei enää pelejä.
Ei enää vanhoissa asioissa rypemistä.

Ainoastaan elämää.

Ja rullaluistelua.