Suomi, oi Suomi

Suomi, rakas kotimaani.

Olet viime päivinä osoittanut olevasi kaikesta huolimatta arvostukseni arvoinen, vaikkakin olen kovasti taistellut vastaan.
Huolimatta ärsyttävistä ihmisistä, meluisasta asuinpaikasta ja sikamaisista hinnoista olet silti paras paikka asua.

Tai noh.

Ainakin melkein paras.

Suomi, rakas kotimaani.
...jossa kaupassa saa oikeasti palveluakin.
...jossa kaupan hinnat uhkaavat aiheuttaa viattomalle kulkijalle sydänkohtauksen joka ainoa kerta.
...jossa puhelimeen puhuminen ja tekstiviestien lähettäminen on halpaa
...jossa Petteri Jussilaisen hautajaisista revittiin norjalaisen metsäkissan kokoisia otsikoita jokaisessa iltapäivälehdessä (nykyään tiedän jo, kuka helvetti P. Jussila oli).
...jossa yleisurheilijat epäonnistuvat jo ennen olympialaisiin pääsyä
...jossa pyöräteiden kunto yllättää yleensä positiivisesti
...jossa pyöräteillä on vieläkin viimetalvisia hiekkoja
...jossa luojan kiitos tietää ainakin jossain määrin mitä naisen päässä liikkuu (kai)
...jossa punainen auringonlasku lupaa kylmää yötä
...jossa järveen voi mennä uimaan päätymättä ainakaan heti sairaalaan
...jossa on aivan normaalia olla sekaisin asemalla aamuyöllä
...jossa saa aivan rauhassa olla vittuuntunut ja kaikki ymmärtävät
...jossa melankolisten laulujen kuunteleminen ei kerro (ainakaan tavallista enempää) itsemurhataipumuksista
...jossa Saksa-paitaan pukeutunutta suomalaista luullaan saksalaiseksi
...ja oletetaan ettei edellinen osaa suomea
...jossa ihmisillä on kuuma yli 30 asteen helteellä
...ja jossa joku muukin käyttää shortseja alle 20 asteen lämpotiloissa

Suomi, rakas kotimaani.

Sinä olet (melkein) paras.