Tunne rinnassa.

Hmmph.

Kävin tänään Attilassa syömässä ja Tammelantorilla jälkiruokakahvilla.
Attilan sinällään mukava ja akateeminen ilmapiiri on vuosi vuodelta muuttunut painostavammaksi.

Johtuen lähinnä siitä, ettei viitsi enää niin kovin tarkasti katsella ympärilleen.
Suora putki ovelta johtaa tiskille, tiskiltä salaattipöytään ja aina varsinaiseen pöytään asti. Silmälaput pidetään tiukasti silmillä.

Jaa että miksei viitsi katsella ympärilleen?
Noh.
No niin no.

Ei paljoo kiinnosta nähdä neitejä K, M tai A.
Siellähän ne syömässä käyvät, mutta minkäs teet.

Eijoo toistakaan ruokalaa tarjolla.

Sama virsi pätee useimpiin yökerhoihin - niissä vaan ei jaksa kiinnittää asiaan huomiota.

Nimimerkillä "kaupassa käynti tuskaista".