Sattuu.

Takamukseen sattuu (ja ennen kuin joku neropatti ehtii hihitellen nostaa karvaisen kätensä ja ehdottaa jotain poskettoman hienoa täytyy todeta: "Ei, se ei johdu siitä, mistä sen kuvittelet johtuvan)".

Kivun aiheuttaja nojaa tällä hetkellä olohuoneen seinään oranssin ompelukoneen ja muuttolaatikoiden välissä.
Punainen maali on iskeytynyt muutamasta kohtaa irti, ruuvinkannoissa näkyy ruosteen kukkia ja kahvojen violetti maali on raappiutunut osuttuaan liian monta kertaa maahan.

Oikeastaan kipu ei kohdistu takamukseen (ok - perseeseen), vaan yleisesti jonnekin nivusten alueelle. Ei ole tarpeeksi tuntumaa. Vaan ihmekös tuo kun viimeksi on mokomaa toimintaa harjoitettu 1,5 vuotta sitten.

Pihalla päivällä vallinnut muutaman asteen lämpötila ei auttanut kipua ollenkaan, kurkkukin tuntuu karhealta. Flunssahan tästä vielä puuttuisikin.

Uudet perseen kipeytymistä edesauttaneet kengät saivat vanhat klossit pohjaansa jo tiistaina ja uusi kumi vaihdettiin puhjenneen tilalle lauantaina. Tänään itse rakkine sai tulikasteensa pitkän vintilläolon aiheuttaman uupumuksen jälkeen.
[Toim.huom.: Ei se oikeasti ole rakkine, ei kannata pahoittaa mieltänsä.]

Tunti Nakamuran selässä raikkaassa ulkoilmassa kauniissa auringonpaisteessa nosti mielialan uusiin korkeuksiin - ehkä tästä elämästä tulee vielä jotakin.

Ja vaikkei tulisikaan...
...ainakin saan ajaa pyörällä.