tiistaina, elokuuta 02, 2005

Keho.

Keho.
Minun kehoni.

Jokainen tunne ja olo tuntuu eri paikassa;

Huolen teräksinen vanne puristaa rintaa rintalihaksien päältä.

Väsymys asuu jossain selkärangan ja sydämen välissä ja suurissa selkälihaksissa.

Rakkaus viihtyy jossain vatsanpohjassa kutkuttavana tunteena.

Epäonnistuminen lähtee vatsasta ja nousee ylöspäin kohti päätä puristavana olona.

Pettymys siirtää väsymyksen päähän, lyijyn jalkoihin ja tuhoaa toimeliaisuuden.

Ilo esiintyy silmissä, silmäkulmissa.

Stressi tekee rintaan onton tunteen, sekoittaa vatsan ja vetää jalat hapoille.

Voi kun voisi edes kerran olla yksin oman kehonsa kanssa.
Ilman tunteita, jotka pakottavat suuntaan tai toiseen.

Vain minä.
Minä ja kehoni.
Ja tuuli.
Ja asvaltti rullien alla.

Pakko pitää jäljelle jäänyt lomaviikko pois ennen luentojen alkua.

Ei kommentteja: