Joistain asioista ei vaan saa puhua.

No niin. Aloitetaan.
Joistain asioista ei vain saa puhua.

Ainakaan ilman leimaantumista sovinistiksi, naistenhakkaajaksi ja muuten vaan paskaksi jätkäksi.

Herra Kasvi ottaa kuitenkin tällaisia asioita esiin viimeisimmässä kirjoituksessaan.

Suosittelen lukemaan.
Ja lukemisen jälkeen poistamaan palkokasvin sieraimesta.

Olen itse ihmetellyt jo vuosia sitä, miten erilaisilla säännöillä tässä maassa pelataan miesten ja naisten välisessä kanssakäymisessä. Ja ei, en edelleenkään ole väittämässä että kaikki on hyvin. Ei varmasti ole.

Silti.

Takavuosina kirjoittamani läjä aiheesta on (kaikista puutteistaan huolimatta) edelleen ajankohtainen.

Mies ei tässä maassa saa hermostua, jos nainen puristaa takamuksesta esimerkiksi ravintolassa. Sehän on vain hauskaa, saa huomiota!

Niinpä niin.

Tiedän, monelle naiselle arkipäivää. Tapahtuu jatkuvasti.
Paraneeko asia sillä, että toinenkin sukupuoli joutuu kärsimään samasta asiasta?

Kun toinen kärsii, pitääkö toisenkin kärsiä?
Jos jotakin on vialla, paraneeko asia sillä että vika jaetaan?

Olisiko parempi ratkaisu kuitenkin etsiä ratkaisu, ei levittää oireita?

Mikään tässä kirjoituksessa ei poista sitä (tosi)asiaa, että naisia kohdellaan huonosti ja ikävästi monissa tilanteissa.

Luin eilen Iltalehden viikonloppuliitettä, jossa arvioitiin Torinon olympialaissa pelanneita jääkiekkoilijoita. Pelillisesti?
Ei.

Ihmisinä?
Ei.

Ammattiurheilijoina?
Ei.

Ulkonäkön ja seksikkyyden kannalta?
Kyllä vaan.

Mutta kuten me kaikki tiedämme: joistain asioista ei vain saa puhua.