Testejä jälleen kerran.

DEVIL/PAN
"the joker, worker, stabilizer"
You are gifted when it comes to protecting yourself
from judgements cast upon you by others. In
fact, you are not easily thrown by external
reality. You have the capacity to work and
play hard and to laugh at yourself. This is
the card of humour and sexuality (it is the
only card with genital symbols).
"Devil" spelled backwards is
"lived", and it is very fitting. You
live with humour and have a stable foothold on
life. Of course, you do love setting the
occasional bit of mischief into play.


which major arcana of the thoth tarot deck are you? short, with pictures and detailed results
brought to you by Quizilla

Jätettäköön taas omaan arvoonsa (via My Typo).

Unia, jäänteitä ja kovaa peliä.

Viikonloppu mennä hyrskytti ja pitäisi taas orientoitua uuteen viikkoon. Väsymys painaa silmiä kiinni, olkapäissä tuntuu mielenkiintoiselta ja kurkussa asuu pieni kaktus.
Eilinen ilotulitus oli ihan komia, mutta alkoi julmetun aikaisin. Miksi ihmeessä tarkkaa alkamisajankohtaa ei voi ilmoittaa? Viime vuonna rahojen taivaalle pamahtamista joutui odottamaan sikamaisen kauan, tänä vuonna homma oli jo alkanut kun ehdin paikalle.
[Toim.huom.: Tässä välissä ajatus harhautui johonkin ihan muuhun kuin viestin kirjoittamiseen. Yritän parantaa tapani.]

Sitten se itse asia. Näin mielenkiintoisen unen. Päiväjäänteiden, omien tunteiden ja kokemusten osa sekavasta tarinasta lienee jossain määrin selvä?

Olin unessa saanut jälleen kerran kertausharjoituskutsun ja päätynyt takaisin vanhaan kunnon isoon H:hon. Paikalla oli enemmän tai vähemmän sama porukka kuin edellisissä oikeissakin harjoituksissa, syy kutsumiseen oli muutto. Patteri muutti uuteen paikkaan (tai jotain).
Siellä sitten pakkailtiin tavaroita ja käytiin välillä melkein jäämässä maalilennokin alle. Metsässä tuli rymyttyä.
Jossain kohtaa unta muutto vaihtui lapsuudenkotini muutoksi pois maaseudun rauhasta kaupunkiin. Pakkasin tavaroita omassa huoneessani ja taivastelin muuttomiehille (jotka olivat skerdiskavereita tai kapiaisia) hienoja paikkauksia huoneessa ("Katto nyt miten ne paikkas tän. Ei tota ruuvin kantaa voi jättää noin ylös! Ja noin isot ruuvit"). Samaan syssyyn nuorempi sponsori saapui kyselemään, että mitä tehdään sille kakskutoselle? Pitäisi siellä ainakin käydä katsomassa, ei sitä voi näin jättää.
Kakskutoseen sitten menin. (Lievänä selityksenpoikasena: ilmeisesti reaalimaailmassa edellisenä syksynä tehdyistä päätöksistä poiketen olin tehnyt neiti K:n kanssa päätöksen pitää asunto Hämeenpuistossa kun kumpikaan ei ollut vielä päätöksestä varma.) Saavuin asuntoon, kaikki oli käytännössä ennallaan. Kukkia oli käynyt joku kastelemassa (ihmettelin niiden hyvää kuntoa), verhot olivat kiinni ja toinen kissoista mourusi keittiössä. Avasin verhot, kastelin kukat ja ihmettelin ympäri kämppää.
Parveke oli muuttunut ihan oikeaksi kattoterassiksi. Kävin katsomassa alas Hämeenpuistoon ja huomasin kukkien olevan rutikuivia. Kastelukannu oli oven vieressä portaalla, mutta sitä kurottaessani meinasin tipahtaa alas kadulle. Istuessani järkyttyneenä ylimmällä portaalla neiti K (tai ainakin sama hahmo) ilmaantui paikalle. Olin tehnyt päätökseni; asiasta pitää puhua ja asunnosta luopua liian kalliina. Eikä siitä enää mitään tulisi.
Otin asian puheeksi ("meidän täytyy puhua tästä asunnosta" - "niin täytyy. Eikös me vaihdettu se toinenkin puoli takuuvuokraa mun maksamaks?" - "Vaihdettiinhan me. Mitä sitten?" - "No sää tietysti maksat sen ja sitten muutetaan tänne takaisin, mää haluan niin" - "Jaa mitä?").
Taas kerran miestä oli lyöty palikalla päähän - mitä ihmettä? Nainen halusikin yhtäkkiä muuttaa takaisin yhteen vuoden erilläänolon jälkeen. Itse olin jo kypsytellyt asian ja päätökseni tehnyt.

Näille paikkeille uni sitten loppuikin. Yhtäläisyydet todelliseen maailmaan lienee kohtuullisen helppo huomata, mikäli tekee hetken luovaa ajatustyötä (ja tietää mistä on kyse;)).
Muille tiedoksi; unen tapahtumilla ei ole todellisuuspohjaa. Neiti K ylläpitää keskinäistä radiohiljaisuutta, uutta KH-kutsua ei ole (vielä) tullut ja muuttamassakaan en ole.
Ota siitä sitten selvää kun ei selvää ota muutenkaan (vai mitä?).

Niin juu. Ylennystä ei tipahtanut. Pitäkää tunkkinne saatana.

Itsenäisyyspäivää.

Hauskaa Itsenäisyyspäivää! 

Itsenäisyyspäivän kunniaksi teen lyhyen katsauksen viimeisen viiden vuoden Itsenäisyyspäivien tapahtumiin. Joukkoon mahtuu hyviä, huonoja ja vielä vähän huonompia aikoja;)

Tasan viisi vuotta sitten seisoin Keravan hautausmaalla kunniavartiossa rynnäkkökiväärin kanssa varpaat jääkalikoina. Veteraanit laskivat seppeleen ja pitivät puheita, satoi räntää ja korvia palelsi. Kotiutuminen oli lähellä ja Tuntemattoman Sotilaan jälkeen alkoi viimeinen 21 päivän loma.

Neljä vuotta sitten seurustelin neiti M:n kanssa. Tarkkaa muistikuvaa IP-päivän tekemisistä ei ole - kaiketi kotona keralla ja muun porukan kanssa ilotulitusta katselemassa? Ensimmäinen vuosi TTKK:lla oli melkein takana päin, opintoja kasassa jonkin verran ja tulevaisuus edessä.

Kolme vuotta sitten olin jälleen yksin, toipumassa erosta. Ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) kerta ylioppilaiden soihtukulkueessa hyvän ystäväni kanssa. Varpaat jäässä. Pää jäässä. Puisevia puheita keskustorilla, viinaa omasta pullosta ja syömään nykyisen avioparin keralla.

Kaksi vuotta sitten seurustelin silloisen elämäni naisen kanssa. Ilotulitus Keskustorilla, syömään jo edellisessä kohdassa mainitun pariskunnan kanssa (taisi olla perisuomalainen tapas-ravintola;)) ja kotiin viettämään laatuaikaa. Ehkä paras Itsenäisyyspäiväni valitulla aikajaksolla.

Vuosi sitten vietin sotiemme muistelojuhlaa jälleen kerran yksin ystävieni kanssa (alkaako tässä hahmottumaan tietty trendi?). Hessun kanssa tehty 30 kilometrin rullaluistelulenkki helpotti hirveää vitutusta. Ilotulitus jäi tosin näkemättä kylmyyden, väenpaljouden jne ansiosta - tulipahan syötyä.

Tänään? Matkalla jonnekin.

Viettäkää mukava Itsenäisyyspäivä, käykää katsomassa ilotulitusta, syökää jotain.
Jättäkää vitutus hetkeksi kotiin.
Eläkää.
Tämä selvä?

Seele

You Are a Seeker Soul

You are on a quest for knowledge and life challenges. You love to be curious and ask a ton of questions. Since you know so much, you make for an interesting conversationalist. Mentally alert, you can outwit almost anyone (and have fun doing it!). Very introspective, you can be silently critical of others. And your quiet nature makes it difficult for people to get to know you. You see yourself as a philosopher, and you take everything philosophically. Your main talent is expressing and communicating ideas. Souls you are most compatible with: Hunter Soul and Visionary Soul

What Kind of Soul Are You?

Kuinkahan se mahtaa olla oikeasti?
(Via Matkalla)

Riippuvuus.

[Soi: Milla Lehto / My Addiction]

Kuinka saadaan aikaiseksi riippuvuus - vaikkapa kahvista?

Seuraava lyhyt algoritmi toimii kuin vanhanmallisen sinisen junan vessa
(ja vaikka addiktio olisikin jo olemassa, voihan kaikkea pahentaa):

1. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


2. Kun edellinen väsyttää, juo kahvia piristyäksesi.


3. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


4. Kun edellinen väsyttää, juo kahvia piristyäksesi.


5. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


6. Juo vähän enemmän kahvia että pääset normaalitilaan, jossa pystyt tekemään jotain.


7. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.


8. Juo vähän enemmän kahvia että pääset normaalitilaan, jossa pystyt tekemään jotain.


9. Stressaa aivan älyttömästi töistä ja niiden palautuspäivistä. Nuku vähän.

Toistetaan kohdasta yksi alkaen tarpeellinen määrä kertoja kunnes kahvilla ei ole olotilan kannalta enää mitään vaikutusta (edellyttäen että sitä saa jostakin tasaisin väliajoin).
Sama pätee myös liikuntaan. Huumeista en tiedä, kun en ole kokeillut (tai en Rosa M:n esimerkistä oppineena ainakaan siitä täällä retostele).

Olen muuten vieroittanut itseni kahvista tähän mennessä ehkä kolme tai neljä kertaa.
Ensimmäisen kerran pääsin oireilevasta addiktiostani eroon armeija-aikana (tai lähinnä sen alkupuolella), kun kahvinjuontiin ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia.
Toisen kerran vieroitin itseni lähestulkoon kokonaan kahvista naisen vuoksi (yllätys yllätys!). Olin vuoden verran teenjuoja. (En muuten ole enää. Tee on ihan hyvää silloin tällöin, mutta...)
Kolmannen kerran koin vieroituksen karmaisevat oireet menneen kesän alussa Saksassa. Kahvi oli yksinkertaisesti pahaa enkä viitsinyt ostaa kahvinkeitintä muutaman kuukauden oleskelua varten - joten olin ainakin alun kokonaan ilman. Onneksi tähänkin tuli muutos ja loppukesästä litkin jo saksalaistakin kahvia.

Nyt mielessä on herännyt ajatus kahvilakosta. Onnistuisikohan se?

Tuokiokuva maanpuolustuksen synkeästä maailmasta (@ Hakunti/Lohtaja) 

Aikamme suurimpia myyttejä, osa 2.

Jatkan kesällä aloittamaani juttusarjaa aikamme suurimmista myyteistä.

Ensimmäisenä Ameeban terävän ja vain hieman väsyneen katseen alle joutuu
saksalainen tehokkuus.

Saksalainen tehokkuus in my ass (tai jotain) - sain vihdoin tänään transkriptit kesän opinnoista.
Hienoa! Eihän näitä ole odoteltukaan kuin elokuun puolesta välistä (ja nythän oli - hmm - joulukuu!).
Onneksi käännökseen on listattu vain kaksi viidestä suorittamastani kurssista, kurssikuvauksia ei ole ja arvosanat on muutettu ECTS-arvosanoiksi varsin hassun näköisesti. Lisäksi kirje oli lähetetty koulun koovee-toimistoon eikä Ameeballe kotiin kuten piti.
Tehokastako?

Seuraavana käsittelyyn päätyy myytti suomalaisten kylmänsiedosta.

Itse käytän shortseja toukokuun alusta syyskuun loppuun vähintäänkin periaatteen vuoksi - kun on kesä, on kesä. Aatetovereita löytyy kuitenkin huolestuttavan vähän; kesällä saa kummastelevia katseita osakseen kulkiessaan lyhyissä housuissa ja t-paidassa jos lämmintä on 14 astetta. On kuulemma niiiiiiiiiiiiiiiiiin kylmä.
Kertausha(r)joitustoverini Vantaalta hytisi elokuun lopussa vaunussa kylmissään 15 asteen siedettävissä lämpötiloissa. Sisätilalämppäriä piti käyttää silläkin uhalla, että Ameeba saa lämpöhalvauksen...
Noh - Saksassa homma on vielä hurjempaa mutta ei puututa siihen nyt.

Kolmatta myyttiä en jaksa tähän hätään miettiä, valitan. Tai noh.
Enpäs valita. Keksikää itse.

Mistä tietää edelleen

...että on väsynyt. Lista jatkuu, nimittäin väsynyt on silloin kun:

• yrittää maksaa opiskelijakortilla bussissa kolme kertaa peräkkäin ennen kuin huomaa sen olevan jotain muuta kuin bussikortti (piippauksen puute lopulta havahdutti)


• ei pysty seuraamaan keskustelua tärkeistä asioista puhelimessa niin kovin hyvin - vaikka on itse se toinen osapuoli


• edelliseen liittyen; ei muista kovin tarkkaan mitä on sanonut aikaisemmin samaisen puhelun aikana


• pahoittaa mielensä kohtuullisen pienistäkin asioista


• on jatkuvasti kylmä


• näkee omituisia unia spontaanista lähdöstä Kiinaan (maksetaan Visalla! Laskuhan tulee vasta tammikuussa!)


• ei pysty enää hahmottamaan kaikkia tekemisiään


• pienetkin ajattelua vaativat työt muuttuvat käsittämättömän vaikeiksi


• haukottelee koko ajan


• istuu aamubussissa lasittunut katse silmissä


• ei tunnista tuttuja


• ei pysty tekemään päätöksiä


• homma alkaa kaatumaan päälle

Pitäisiköhän sitä mennä nukkumaan?

Mistä tietää?

...että väsyttää?

Siitä, että:

• paahtoleipä tipahtaa (melkein) lattialle käsistä matkalla paahtimesta voideltavaksi


• melkein nukahtaa Hectorin konsertissa, vaikka äänentaso on kohtuullisen kova ja musiikkikin vähintään ok


• nukahtaa lähetystä katkottaessa suhteessa 12s/6s sen 12 sekunnin aikana


• nukahtaa viestipässinä ollessaan ja kuvittelee viereisellä penkillä istuvan kaljun pään olevan pallo


• yrittää tehdä järjestämätöntä listaa html:n avulla ja päätyy kirjoittamaan ul:n sijaan li


• ei pysy aivan selvillä tietyn ihmisen ajatuksenkulusta (tosin tuskin pysyisin virkeänäkään - vai mitä?;))


• hermostuu pienimmistäkin asioista, kuten jalkakäytävillä etenemisen löntystelyllään estävistä ihmisistä


• unohtaa aamusta toiseen ajaa parran

Nyt täytyy mennä. Jatkan listaa jossain välissä...

Mikä planeetta olen?

Sunnuntaimeeminne, olkaa hyvä:

You Are From Mars

You're energetic, althletic, and totally hyperactive. You love playing sports and being in the middle of all of the action. You're independent, corageous, and brave. Unafraid to do things your way. Mars can be reckless, quick tempered, and a little too spontaneous. So think before you act - and resist your natural urges to dominate others.

What Planet Are You From?

Via Skrubu.net

Juupa juu.

Staying alive!

Mies on edelleen elossa. Väsynyt, muttei kovin onnellinen.

No jaa - totuuden nimissä ei tosin niin kovin onnetonkaan.

KH tuli lusittua jälleen kerran - menihän se. Mielenkiintoista asiaa, liian vähän nukkumista, helvetin kylmä merituuli, lunta ja laitteiston ujellus korvissa.

Voiko mies enää enempää toivoa? (Vinkki: voi.)

Päivityskatkos.

Päivityskatkos astuu voimaan tällä päivämäärällä aikavälille 22.11 - 26.11.
Syy: kauniin isänmaamme puolustaminen.

Onneksi pihalla (ja meren rannalla) on varmasti lämmintä...

Hei hei.

140 minuuttia.

140 minuuttia on aika, joka kului eilen 26 kilometrin juoksemiseen talvisessa metsämaisemassa. Kilometriin kulutettiin aikaa keskimäärin 5,4 minuuttia (vertailun vuoksi: Pirkan Hölkässä 5,55 min/km).

LP:n perinteinen syyslenkki on kukistettu!

(Tarkempi raportti ilmestynee haarakonttoriin kun jaksan ja ehdin kirjailemaan)

Tänään sattuu polviin ja jo kesältä tuttu jalkapöytäkipu on palannut takaisin elämää sulostuttamaan. Kaikki hyvin siis.

Puppugeneraattori tuottaa taas hevonpaskaa tietojohtamisen tutkielmaan. Puolet on kirjailtu, enää pitäisi soveltaa teoriaa käytäntöön (paino sanalla enää;)). Aikaa urotyön tekemiseen (ja hp-bingon voittamiseen) on n. kaksi tuntia - sitten lähdetään rakkaan pikkusisareni tupaantulijaisiin (vol 2).

Lähetys palaa takaisin Pienipehmon Sanan pariin.

[Sivuhuomio: Televisiosta tulee Asterix -elokuva. Tuo mieleen muistoja Ameeban lapsuudesta]

Lakikorkeus 12 000 m.

Hrmph. Ensi viikosta tullee sitten kuitenkin vielä tylsempi kuin oletin (lakikorkeudesta voidaan tehdä omia johtopäätöksiä - ei siis ammuta).

Päivityksiä ei myöskään ensi maanantain jälkeen ilmesty viiteen päivään ellei sotilaspoikakodissa pääse tietokoneen äärelle...

Pitäkää tunkkinne helvetti.

Tilastokatsaus metainformaation varassa.

masentunut ameeba 

  juoksee läpi repaleisen 

 lokakuun 

         pimeässä.

pikakahvi, 

         tähtimerkit, 

    kipu; marraskuu 

                     - ne sanat vituttaa!

vuodet 1990 

        matin kuvien betoniyö

        - saision sanontoja ?

blog? 

         miljoonasade, 

     rammstein  

               - lyrics!

-- Masentunut Ameeba / tilastoja, 2004 / hakusanat

Harmaita helmiä.

Koodauksen lomassa löysin verrattoman ja monikäyttöisen kulmatyöpisteeni hyllyltä valkoisen filmipurkin. Tiedättehän? Sellaisen, jossa kuvattu filmi viedään valokuvausliikkeeseen?

Olen viimeiset vuodet luullut purkin sisältönä olevan ruuveja ja käytöstä poistettuja jumppereita, vaan totuus on luuloa ihmeellisempi.
Kyllähän purkissa niitäkin näytti olevan, mutta suurimman osan tilasta haukkaa erinäinen määrä harmaita lasipinnotteisia helmiä.

Mistä ne sitten ovat kotoisin (jos mistään)?

Neiti M osti aikanaan rannekorun allekirjoittaneelle. Ajatteli kait, että mokoman käyttäminen pehmentäisi vaikutelmaa tai tekisi jotain muuta hienoa ja merkittävän loistavaa - muuttaisi kenties vähemmän tylsäksi;)
Jossain kohtaa jopa totuin rannekorun käyttöön kunnes mokomasta katkesi kuminauha. Keräsin helmet talteen ja laitoin ne odottamaan uusia ja parempia päiviä varmaan paikkaan.
Tänään sitten paljastui se varma paikka.

Tässä kohtaa etupenkissä istuva londri huutaa kysymyksen: "Miksi olet säilyttänyt ne helmet? Ai niin - miten tää muuten tehdään ja mistä on kyse?.

Erittäin hyvä kysymys.

Parempia aikoja on koettu välissä, mutta rannekoru ei ole palannut vanhaan muotoonsa. Uusia päiviä on eletty kohtuullisen tarkasti kolmen vuoden edestä.

Muistot tuolta ajalta (ja sitä seuranneilta vuosilta, tapahtumilta ja ihmisiltä) muistuttavat paljon noita harmaita pieniä jyväsiä.
Aivan kuten helmetkin muistot putkahtelevat sieltä täältä täysin odottamattomiin aikoihin hämmentäen pienen miehen mieltä.

Jokohan sitä vihdoin osaisi päättää mitä helmille tekee? Heittääkö roskiin vai kasatako takaisin koruksi?

Dyyli.

Saavutettavuuden harkan kunniaksi (ja Maikkarin verkkosivujen arvioinnin kestäessä) tekaisin testin:

Sporttisuus on sinun tyylisi!

Sporttisena arvostat vaatteissasi ennen kaikkea toimivuutta ja mukavuutta. Sinun mielestäsi asussa kuin asussa täytyy päästä kunnolla kävelemään ja kengillä vaikka juosta kipaisemaan. Nyt, kun muodissa ovat erilaiset tennarit, nyrkkeilytossut ja kartingkengät, sinulla ei ole hädän päivää.

Kaapistasi löytyykin paljon toimivia ja teknisiä materiaaleja, ulkoiluasuja neuleita ja vapaa-aikaan mukavaa fleeceä, farkkua ja pehmeitä oloasuja. Juhlapukusikin täytyy olla jollain tapaa sporttinen. Puvun leikkaus voi olla yksinkertaisen toimiva ja kengät linjakkaat. Se jokin voi olla esimerkiksi puvun sivusaumassa oleva Adidas-raita tai kilpauimarin puvusta kopioitu etumus. Sportti käyttää koruja maltillisesti, mutta näyttävä ja tekninen kello sykkeenmittausominaisuuksin viimeistelee tyylin. Suosit urheilu-asuja ja vapaa-ajan vaatteita valmistavia merkkejä. Aurinkolasisi pysyvät päässä hurjemmassakin menossa. Onkohan olkavarteesi tatuointi pantteri – yhtä vauhdikas kuin sinä?

Nykysporttimiesten hiusten pituus vaihtelee: trendikkäästä hieman pidemmästä kiharapehkosta millisiiliin tai kaljuun. Oletko ottanut mallia salibandytähti Jari-Pekka Lehtosen pehkosta, luotatko joonapuhakkamaiseen lyhyeen vai valitsitko tuomoruutumaisen "italialaisen futistukan"? Pidemmän sporttitukan pitää urheillessa aisoissa hikinauha, huivi tai kuminauhapanta, jonka voit salaa lainata vaikkapa tyttöystävältä.

Ja ei, olkavarteen ei ole tatuoitu mitään. Ei ole muuten tulevaisuudessakaan.
Tennareita en omista yksiäkään ja pipaa en päähäni pistä - ainakaan sisätiloissa.
Ulkona kylmällä ilmalla päänlämmitintä tietenkin tarvitaan;)

Kahvia, leipää ja Gaimania.

Kahvi, saksalaisen elintarvikeketjun ruisleipä ja Neil Gaimanin romaani edesauttaa uuden viikon alkua huomattavasti. Sen sijaan sitä ei auta se, että pihalla on pimeää. Pimeää on myös asunnossa sisällä vaikka kaikki valot olisivatkin päällä.

Vuoden pimein aika kolistelee jo eteisessä (vai onko se postinkantaja? Ei kai vielä...) ja eväitä pitäisi löytää lisää.

Niitä etsiessä ja entisiä loppuun syödessä meneekin aika sitten rattoisasti. Onneksi tekemistäkään ei juuri ole.

Puhelinkoppifetisisti iskee kuin tuhat volttia, osa 4(?) @ Potsdamer Platz, Koblenz 

Selainselkkauksia.

Tervetuloa H&M Rowells Shopiin

H&M Rowells Shop on optimoitu Internet Explorer 5.0:lle ja sitä uudemmille versioille. Emme voi taata täydellistä toimivuutta muissa selainversioissa.

Päivitä selaimesi tässä: Internet Explorer

Näköjään myös H&M Rowellsin mielestä IE on ainoa (oikea) selain. Vai mitä ihmettä tarkoittaa "Emme voi taata täydellistä toimivuutta muissa selainversioissa".

Pitäisiköhän kohdassa lukea "Emme voi taata toimivuutta muissa selaimissa" -versioiden sijaan?
Tulikettu ei totta vie ole IE:n versio - onneksi;)

Hömppäsonni.

Hömppäsonni teki tor^H^H^H tii^H^H^H keskiviikon kunniaksi testin auransa väristä (via Marjut). Tulos näyttää seuraavalta:

Vihreä

Vihreä on yksi voimakkaimmista auran väreistä. Vihreä ihminen on erittäin älykäs. Hänen oivalluksensa on terävää ja nopeaa, hän on hahmottanut ongelman ytimen ja keksinyt ratkaisun ennen kuin toiset ovat edes epäilleet jonkin olevan pielessä. Mutta koska eteneminen alkupoisteestä päätepisteeseen on vihreälle niin nopeaa ja vaivatonta, häntä ei juurikaan huvita jäädä näpertelemään välivaiheiden kanssa.

Liian yksityiskohtaisesti määritelty projekti on vihreälle tylsä. Hän haluaa kehittää idean, laatia suunitelman ja antaa sitten toisten toteuttaa sen ja hoitaa hänelle itselleen tylsät yksityiskohdat.

Vihreä ihminen vetää puoleensa niin valtaa kuin rahaakin. Hän on nopean älynsä ansiosta erittäin tehokas ja halutessaan hyvinkin järjestelmällinen. Vihreä tunnistaa kaavat ja löytää ratkaisut nopeasti - ja kirjoittaa mielellään itselleenkin muistilistoja ruksattaviksi.

Jos vihreä saa itselleen valtaa, hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän on hyvin tavoitehakuinen ja määrätietoinen pyrkiessään omaan tavoitteeseensa. Tämän seurauksena vihreä myös helposti uppoutuu tyhönsä kaiken muun unohtaen.

Vihreä on myös erittäin voitontahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän ottaa mielellään riskejä ja saattaa sortua uhkapelin pauloihin, ainakin jos voitot ovat tarpeeksi suuria.

Vahvatahtoinen vihreä oli toidennäköisesti se, joka keksi lauseen ²It is my way - or the highway². Hänen mielestään hänen vaihtoehtonsa on ainoa oikea - ja älynsä turvin hän yleensä vakuuttaa, tai ainakin vaientaa, myös vastaväittäjänsä.

Hmmph. Kaipa tuo jossain määrin pitää paikkansa, mutta uhkapeleihin en sorru. Allekirjoittaneen paremmin tuntevat voivat todistaa sen keskimääräisen uhkapelipanostuksen olevan n. 20 senttiä/kuukausi (tungettuna Pool Poolin pokeriin).

Muuten illan pelasti n. 12 kilometrin juoksulenkki - vitutus meni ainakin hetkeksi takaisin koppiinsa murjottamaan. Liikunta kannattaa aina!

Marraskuu

Piti laittamani marraskuun sanat jo kuun vaihtuessa, mutta jäi tekemättä yleisen saamattomuuden puuskassa. Joten olkaa hyvä:

ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu
-- Miljoonasade / Marraskuu

Miksihän ihmeessä marraskuussa alkaa lähes aina vituttamaan, masentamaan ja stressaamaan? Sama on toistunut armeija-ajoista lähtien (koko kuu leirillä muutamaa arkipäivää ja kolmea viikonloppua lukuunottamatta) ja näköjään jatkuu edelleen.

Syksy on muutenkin kaukana ihmisen parhaasta ajasta, ainakin jos Ameebalta kysytään.
Kesä menee, kevät menee ja talvikin menee. Syksy ei.

Kesällä on sentään lämmintä ja pääsee rullaluistelemaan, terassille, uimaan ja tekemään vaiks mitä (ja valoakin riittää).
Talvella voi luistella, on kylmä ja yksinkertaisesti talvi.
Keväisin luonto herää eloon, rullaluistelukausi alkaa ja uusi vuosi on hyvässä vauhdissa.
Syksyisin taas on pimeää, märkää ja kurjaa. Ei pääse ajamaan pyörällä (koska on liian märkää), ei pääse rullaluistelemaan (koska on liian märkää), ei pääse luistelemaan (koska ei ole pakkasta) ja kaikki mahdollinen tekeminen pakkaa päälle.

Lisäksi olen jostain kehittänyt käsittämättömän tavan aloittaa suhteet kesällä ja lopettaa ne syksyisin kaikkein pahimpaan aikaan.
Edellisestä seuraa luonnollisesti se, että syksy on täynnä helvetin ikäviä muistoja takavuosilta muutoista, riidoista ja kaikesta mahdollisesta muustakin eroprosessiin liittyvästä tauhkasta.

Syksyhän huipentuu luonnollisesti jouluun, tuohon iloiseen perhejuhlaamme. Perhejuhla, jossa viime vuosina on tullut liki tavaksi että veli/poika/eno on aivan rikki muiden juhliessa kummpaniensa ja mahdollisten lastensa kanssa iloisesti suurta kulutusjuhlaa.
Viime jouluna en saanut edes onnitteluviestiini vastausta - paitsi silloin jo entiseltä anoppikokelaaltani. Ohi on ohi, vai miten se meni?

Hoh hoi. Vuodatusta vuodatuksen perään.
Jos ei jatkaisi enää.

Väsyttää, vituttaa. Stressaa.  

Saksalaisilla on hauskempaa, osa 2. Ravintola Düsseldorfin tv-tornin läheisyydessä heinäkuussa 2004. 

Sonntag

Sunnuntai, tuo Ameeban arkkivihollinen iskee taas!

Väsyttää, vituttaa ja nälättää. Vanhasta kunnon listasta ei jää puuttumaan oikein mitään vaihtoehtoja, paitsi että kylmä ei tällä hetkellä ole.

Eilen päätettiin rullisseuran kausi saunomalla, juomalla ja syömällä hyvää ruokaa.

Tänään sitten kärsitään krapulasta.

Tunnin lenkki auttoi asiaa huomattavasti (Juu, tiedän. Krapulassa ei pitäisi urheilla. Tiedetään, tiedetään.) ja syöminenkin piristi.

Paarissa ei ole enää pitkään aikaan (lue: noin viimeiseen vuoteen) ollut kovin hauskaa. Pelkkä viinanjuonti on hanurista ja seuraavan päivän olo on kerta kerralta pahempi ja pahempi. Kun edelliseen lisää vielä äärimmilleen viedyn kranttuuden naisten suhteen on sievä soppa kasassa.

Mies olisi valmis asettumaan aloilleen ja olemaan vieläkin tylsempi kuin nykyään.
Yhtälöstä vaan puuttuu jotakin...

Pyhääää

"Pyhäääää" vollotti lievässä kahvihumalassa oleva mies. Levottomasti nukuttu yö ei parantanut sankarimme koodausintoa yhtään ja saavutettavuuden harjoituksetkaan eivät innostaneet.
Onneksi Matkalla-Marjutilta löytyi jälleen kerran testi ns. pyhän kunniaksi.

Kahvinkeitin

Kuumenet helposti, mutta malttiasi et menetä. Pihiset ennemmin itseksesi, mutta murahdat varmasti, jos joku tulee puhuttelemaan sinua väärään aikaan. Pidät juhlista ja ihmisten kanssa olemisesta. Oletkin yleensä mukana kaikissa juhlissa piristämässä muita ihmisiä. Työsi hoidat suhteellisen nopeasti, silti varmistaen että homma hoidetaan oikein, tai ainakin melkein.

Millainen kodinkone olet -testin jälkeen askel vie ulos raittiiseen ilmaan. Ehkä mustapartaisen miehen poika löytää sieltä voimaa kostoonsa...

Niinkö?

[Disclaimer: Kirjoituksessa esitetty teoria ja sitä tuotantotilanteissa käyttävien ihmisten välinen yhteys on täysin fiktiivinen. Kai.]

Oletteko huomanneet uuden muotisanan ihmisten välisissä keskusteluissa? Sehän on tietysti niinkö kysymysmerkkeineen.

"Mun koira kuoli eilen. Masentaa niin helvetisti."
"Niinkö?"

"Mun pitäis hommata uus työpaikka."
"Niinkö?"

No ei varmaan niin. Vittuillakseni kertoilin tällaista juttua, kunhan halusin kusettaa.

Opetelkaa hyvä ihmiset keskustelemaan! Niinkön sanominen kertoo vain ja ainoastaan siitä, ettei osaa reagoida toisen puheeseen mitenkään järkevästi.

Kuvitellaanpa television kunnallisvaaliväittely, jossa vaaleanpunaisen puoleen johtohenkilö P ja sinertävähkön puoleen puheenjohtaja M väittelevät:
Jäsen P: "Mielestäni vanhusten hoitoon kunnissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota"
Jäsen M: "Niinkö?"
Kuulostaako hyvältä?

Sen lisäksi että "niinkö"n viljeleminen kertoo henkilön kykenemättömyydestä keskusteluun, kertoo se myös täydellisestä kiinnostuksen puutteesta. Ihmiset harvoin kertovat täysin itselleen merkitsemättömiä asioita - voisi niihin edes vähän kiinnittää huomiota.

"Hei nyt meidän pitäis ihan oikeasti keskustella tästä asiasta!"
"Niinkö?"

Hauskana bonuksena saa keskustelun aloittaneen henkilön aina epäilemään omaa lausettaan. Miksi se nyt kyseenalaistaa tätä? Miksi se kysyy niinkö? Eikö se luota siihen mitä sanon? Sanoinko asian jotenkin epäselvästi?

Onko se vaan niin vitun tyhmä?

Vastaus: on se.

Kirjoja

(Via Silmänkäätövankila ja mooonta muuta paikkaa)

Omasta hyllystäni löytyvien merkittävien kirjojen lista näyttääpi seuraavalta. Kaikki paikkansa ansaitsevat teokset eivät valitettavasti mahtuneet listalle:(

1. J.R.R Tolkien - Taru Sormusten Herrasta
   
   Se se muuten on. Se kirja, jonka olen lukenut tähän mennessä kaiketi kuusi kertaa.
   Nuoremman sponsorin aikanaan suosittelema kirja - luettu Ameeballe ensimmäistä kertaa synnytyslaitoksella. Hauskana bonuksena aluperäisen suomentajan tapaaminen joskus takavuosina.
   


2. George Orwell - vuonna 1984
   
   Ajankohtaisempi kuin koskaan! Lienee poltettu lätäkön takana...
   


3. Neil Gaiman - Neverwhere
   
   Luin Gaimanin opuksen kolmatta kertaa tällä viikolla. Maailma ja kerrontatyyli tempaa edelleen mukaansa.


4. Henri Charriere - Papillon
   
   Aina vaikuttava, vaikka jossain määrin poikakirjaksi kai luetaankin...
   


5. Pirkko Saisio - Betoniyö
   
   Ensimmäinen kosketukseni Saision kirjoihin ja kirjoituksiin. Teki vaikutuksen, vaikka puoliväkisin ensimmäistä kertaa luinkin. Ainoa kirjani henkilökohtaisella omistuskirjoituksella;)


6. Stephen King - Dark Tower (osat 1-6)
   
   Kingin Musta torni - sarja löytyy hyllystä likimain kokonaisuudessaan. Osa yksi suomeksi, muut englanniksi. Vielä kun löytyisi rahaa kahden viimeisen kirjan ostoon... Poikkeaa aivan täysin muusta tuotannosta.


7. Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä
   
   Nuoremman sponsorin joululahja takajouluina. Kolahti ja kolahtaa edelleen. Kerronta on sujuvaa, koskettavaa ja henkilöihin on turhankin helppo samaistua.
   


8. Ray Bradbury - Fahrenheit 451
   
   Nököttää hyllyssä Orwellin teoksen vieressä. Pelottavan todentuntuinen kertomus tästä(kin) ajasta.
   


9. Neil Hardwick - Hardwick's sauce eli Neilin tähteet
   
   Suomen virallisella britillä leikkaa välillä aivan uskomattoman hyvin. Brittihuumori kolahtaa aina;)
   


10. Terry Pratchett - The Truth
    
    Pratchettiä löytyy hyllystä melkein metri - Totuus yhtenä esimerkkinä. Kirjoihin ei kyllästy ikinä, huumori toimii ja henkilöt ovat elävän tuntuisia:)

Listalle mahtumattomista kirjoista voitaneen mainita vaikkapa Westön Isän nimeen ja Puzon Kummisetä.
Hävöksissä näyttäisi olevan monta kertaa kaipaamani Snellmanin Arabian Lauri ja jokunen muukin opus. Osa näistäkin lienee viimesyksyisen muuton jälijiltä vanhemmillani, entisellä avokillani (= kirpputorilla) tai jossain muussa paikassa x...

Jaa määkö auto vai häh?

Olet BMW!

Tyylikkäänä, oman arvosi tuntevana miehenä haluat erottua joukosta laadun avulla. Olet itsevarma, elegantti ja määrätietoinen. Et ole pröystäilijä, mutta varakkuus on kuitenkin edellytys omalle hyvinvoinnillesi, koska arvostat korkeatasoisuutta niin asioissa kuin ihmisissäkin. Tyylitajusi on pettämätön, mutta ihmisenä kaipaisit ehkä hivenen lisää lämpöä. Olet charmikas!

(Millainen auto olet via Marjut)

Heh heh;)

Mitähän nyt on mahtanut tapahtua kun Ameeban kävijämäärät ovat tipahtaneet suoranaiseen rotkoon...
Sisältö ei miellytä? Kuvissa ei ole tarpeeksi erotiikkaa?

Sisältö muuttunee parempaan suuntaan kun älytön stressi helpottaa hieman. Kuviin saa erotikkaa lisää - siis mitä? Kuvat pysynevät entisellään;)

Menivät sitten näköjään tyrimään koko homman lätäkön toisella puolella:(

Selkeä kannanotto (@Koblenz).  

Woww..8o-% 0ff Kaijak

Hmm. Jonkun spämmääjän mukaan Kaija Koosta saisi nyt 80 porsaan alennuksen.
En taida kuitenkaan jaksaa. Mitä sellaisella laulajalla täällä tekisi?

Häiritsisi vaan aamuisin nukkumista ja iltaisinkaan siitä ei olisi kovasti iloa. Joutuisi varmaan mokomaa syöttämäänkin. Olisihan sillä tietysti mukava ilahduttaa vanhoista hiteistä pitäviä ystäviäni, mutta heidänkin joukkonsa on kovasti harventunut.

Joudun siis sanomaan ei, rakas spämmääjä.
Tarjoa seuraavaksi jotain vähän järkevämpää, jooko?

Maija Vilkkumaan voisin vastaavalla alennuksella tänne ottaakin nurkkiin pyörimään. Sattuisiko yhtä sellaista löytymään?

Kohtalo.

Jos meidät on tarkoitettu yhteen, me nähdään vielä. Ei sitä tiedä.

Jälkikäteen kai voi sanoa samalla tapaa kuin sanoin silloinkin; kyllä sen tietää.
Kohtalon voi jokainen tunkea sinne minne aurinko ei paista.

Sattuma? Kaitsemus? Määrätietoisuus, motivoituneisuus.

Meemittelyä, merkkausta ja näläntunnetta.

Viikonlopun meemi löytyi jälleen kerran Marjutilta ja S-Jannelta. Tästäkin alkaa tulemaan tapa.

Jaa että mikä se sitten on? Noh, siinä pitäisi listata viisi elokuvaa nopeaan tahtiin ja kertoilla juonen pääpiirteet. Näiden pitäisi sitten kertoa juurikin miun tarinani.
Jep jep.
Noh, tulipahan kuitekin listattua:

• Matrix
  (Päähenkilö herää karuun todellisuuteen koneiden täyttämässä maailmassa)


• Fight Club
  (Pienen miehen matka pois Oravanpyörästä)
  


• Brazil
  (Orwellilainen byrokratiakoneisto uhkaa jauhaa kuivakan virkamiehen rattaisiinsa)
  


• Rakkautta ennen aamua
  (Kaksi ihmistä tapaa , rakastuu ja viettää aikaa illasta aamuun.)
  


• Magnolia
  (Episodielokuva onnistumisesta, menetyksestä ja uuden päämäärän löytämisestä)
  

Sellainen lista. Tietty kuvio alkaa hahmottumaan;)

Osa elokuvista on jäänyt mieleen pelkän juonensa osalta, osa muistuttaa aina ensimmäisestä katsomiskerrasta ja ihmisistä ko. kerralla.

Viikonloppu on mennyt rattoisasti kummipoikani nimiäisissä, hyvän ystäväni muutossa ja harkkoja tehdessä. Tänäänkin merkkauksen kanssa nysväämiseen on käytetty aivan liian pitkä aika:( Huomisen mallivastaukset sain sentään valmiiksi ja tyydyttävään kuosiin aikaa sitten, samaten kotskasivujen päivittämisen kuvagallerian osalta.
Enää pitäisi vääntää saavutettavuuden harkat ja lukea tenttiin.

Nälkä kalvaa sisuksia kuin rotta. Fyysistä nälkää helpotti äsken mählitty pitsa, mutta muu nälkä kovenee ja kovenee.
Jään himokin pahenee päivä päivältä - kohta olisi syytä päästä luistelemaan ettei kuuppa hajoa. Noh - jospa tuleva lauantai toisi helpotuksen tähän;)

Miksihän mikään ei ole koskaan helppoa?

Koherentin, järkevän ja älykkään vastauksen kirjoittaminen sähköpostiviestiinkin tuntuu mahdottoman vaikialta.

Kuvia on maailma väärällään.

Aika epeleitä nuo saksalaiset! Erilaisia mainoksia, osa 1 (Koblenz).  

Puhelinkoppifetisistin pojan kosto, osa 3 (Koblenz, Karthause) 

Positiiviset ajatukset

Paljon puhutussa edellisessä töipaikassani oli kahvihuoneen seinällä Positiivarien hieno huoneentaulu, jonka otsikkona oli kaiketi "Ajattele Postiviisesti!".
Sisältönä mokomalla taululla oli 12 kohdan ohjelma siitä kuinka pitäisi ajatella positiivisesti töissä (ja kuinka positiivisen ajattelun ihmeitä tekevä voima tekee sitä, tätä ja tuota ja keittää vielä kahvit päälle).

Tuijottelin mokomaa verestävillä silmilläni melkein kolme ja puoli vuotta aamupalavereissa. Siinä se nökötti. Suoraan oman istumapaikkani edessä. Poiskaan ei voinut ottaa, kun pomo oli innostunut aiheesta.

Noh, herra johtaja onneksi otti ja lähti eläkkeelle. Niin lähti huoneentaulukin.

Jäi vaan harmittamaan etten saanut itse hoitaa kunniaa. Tulitikut ja oma jerry-kannu täynnä bensiiniä työhuoneen nurkkaan tuli siis ostettua ihan turhaan.

Toinen hieno muisto samaisesta paikasta oli työtoverin loman teon ajalta - nainen tilasi Positiivarien spämmikirjettä omaan työosoitteeseensa. Joka helvetin aamu postilaatikkoon kolahti "Ajatusten Aamiainen" (kyllä, isot kirjaimet kuuluvat asiaan)ja n. 0,2 sekuntia myöhemmin Ameeballa kilahti.

Mikä helvetti siinä on että positiivisutta tungetaan joka paikkaan?
Eikö ihminen saa olla ihan rehellisesti vittuuntunut silloin tällöin? Maailma potkii päähän, mikään ei huvita ja masentaa; ole positiivinen!
Hymyile ihmisille!

Maikkarin kai jo edesmennyttä aamuohjelmaa Ihana aamua en viitsi tässä vaiheessa edes kommentoida. Ihan helvetin ihania ne työaamut yleensä onkin.

Jep jep. Pitkällinen pohjustus esittelemään ainoaa hauskaa juttua, jonka olen P:lta nähnyt (via TiraMisu):

Tähtimerkit pimeässä
LEIJONA - Mutta... mistä ihmeestä tuo valo tulee, ulkonahan on pilkkopimeää? Joku täällä nyt selvästi kajastaa. Ei mutta - tietenkin - sehän olen MINÄ! Kuinka minä sen nyt unohdin. Omavaloinen leijona löytää sulakevaraston oman loisteensa valossa. Hän ei tarvitse edes taskulamppua, juuri siksi leijonat eivät koskaan ostakaan taskulamppuja. Mitä tästä opimme? Jos pelkäät kummituksia tai palelet helposti, hanki leijona! Leijonat toimivat kiitettävästi erittäin hyvinä lamppuina sekä myös lämmönlähteinä.

Ja loppuun Ismon ajatuksia positiivisuudesta (Vittu kun vituttaa):

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Pitäkää tunkkinne saatana..

Rauhallisempaakin miestä alkaa kohta vituttamaan.

Kirjoittelin viimeiset parikymmentä minuuttia hienoa postausta Suomenkin katukuvassa nykyään näkyvästä USA:n vaalikampanjasta, jossa kritisoin Tupla-Ween päätöstä sulkea sivunsa eurooppalaisilta netin käyttäjiltä.
Samaan syssyyn tuli haukuttua kampanjan (siis sen tuossa viereisessä pysäkkikatoksessakin näkyvän) suunnitellut helsinkiläinen mainostoimisto sivuineen (hei opetelkaa joskus kirjoittamaan ihan oikeaa koodia) ja avauduttua muutenkin.

(Kritiikki pähkinänkuoressa: opetelkaa kirjoittamaan (validia) koodia, heittäkää se helvetillinen taustaääni pois, ottakaa edes alkeellisimmat käytettävyysnäkökohdat huomioon. Ei ole niin vaikeaa.)

Ja mitä tapahtuu painettaessa "publish post" -nappulaa? Ei mitään.
Tai no, oikeastaan tapahtui internal server error. Sinne meni koko viesti taivaan tuuliin.

Voi jumalauta.

Ameeban pienessä päässä kehittyy ajatus salaliitosta; Blogger ei varmaankaan päästä tiettyjä posteja läpi. Jos tätäkään ei ilmesty näkyviin...

Engldeutsch.

Hieman ennen paluuta harmaaseen arkeen ja kotimaahan istuin paikallisen yliopiston luokassa kuuntelemassa esitelmää aiheesta "englannin kielen vaikutus saksan kielessä" (tms).
Otsikoksi puolalainen ystäväni oli kirjoittanut liitutaululle "engldeutsch". Hmm. Ok, ottamatta voimakkaasti kantaa termin oikeellisuuteen (lienee todennäköisemmin denglish, vaikkakin pikainen googletus tuotti osumia myös ensimmäiseksi mainitulla) asia on mielenkiintoinen.

Anglizismen, englische Wörter in der deutsche Sprache

Esimerkiksi rakkaalla lajillani rullaluistelulla ei ole kovin toimivaa saksannosta. Sellaisia löytyy, mutta yleisemmin käytettävä termi lienee inline skating.
(Tämäkään ei näköjään sellaista tunne.)
Suomen kielessäkin mokoma laji on hankala tuttavuus; rullaluistelu terminä käsittää sekä nykyaikaisen inline-luistelun (jossa pyörät ovat peräkkäin) että vanhan rullaluistelun (jossa luistimessa on neljä pyörää, kaksi vierekkäin ja kaksi peräkkäin - quads).

Rullaluistelun nyt jo edesmenneen suuren miehen esittämä pyöräluistelukaan ei ole oikein saanut tuulta alleen - tuskin tulee saamaankaan. Vaikka tulihan sitä itsekin joskus luisteltua Pyöräluistelun SM-kilpailuissa.

Johtoajatus? Ai niin.
Englannin kielen vaikutus suomen kielessä näkyy myös hyvin vahvasti, kenties jopa enemmän kuin saksassa (Sombrero viuhuu). Etenkin it-alalla (MOT) toisen kotimaisen käyttö on lähes pakollista.
Tuskailin eilen illalla pointtereiden parissa ja taas ensi viikon alusta pääsen nalkuttamaan opiskelijoille siitä, ettei heidän HTML-koodinsa ole validia.

Jokaisen teknisesti suuntautuneen pienen ihmisen lempilehti(?) Tietoviikko (tuttaville vain TiVi) räjäyttää pankin erään it-yrityksen mainoksessa (nimi korvattu tähdillä):

Insurance runs ***.
And here's why: *** tarjoaa vakuutusalan tarpeisiin räätälöidyn ja laajalti kätyössä olevan ratkaisun, jonka avulla tehostat yrityksesi korvaushakemusten käsittelyprosessia ja sijoitustoimintaa. (Blaah blaah.)

Samassa lauseessa käytetään ihan oikeaa englantia, suomea ja jotain niiden välimaastosta.

Jos asioita lokalisoi, voisiko sen tehdä kunnolla?
(Tähän sellainen matematiikan todistuksista tuttu pieni neliö).

Polkkaa kuvien kera.

Heijastuksia kuvastimessa (@ Luxemburg (kesäkuu -04)) 

[toim.huom.: Kuvan nimi vaihdettu Kääpiön avauduttua asiasta;)
Huomaatteko? Ameeba ottaa huomioon lukijansa (lips, lips)...]

Junttakivi.

Eilinen ilta meni koodaillessa ja Rammsteinin "Reise, Reise":a kuunnellessa. Musiikista saa sanoineen huomattavasti paljon enemmän irti;)

Jäätäviä lyriikoita löytyy esimerkiksi kappaleesta Amour:

Die Liebe ist ein wildes Tier
Sie atmet dich sie sucht nach dir
Nistet auf gebrochenen Herzen
Geht auf Jagd bei Kuß und Kerzen
Saugt sich fest an deinen Lippen
Gräbt sich Gänge durch die Rippen
Läßt sich fallen weich wie Schnee
Erst wird es heiß dann kalt am Ende tut es weh

Voisi kai sen muullakin tavoin sanoa, mutta...

Selkä.

Selkä on aivan jumissa. Asiaa tuskin auttoi tänään vesisateessa rehkitty 1,5 tunnin kiertoharjoitus Pyynikin harjulla. Luisteluasento tekee muutenkin selälle mannaa;)
(Noh, pitäähän sen selän kestää periaatteessa useamman tunnin staattinen rasitus samassa asennossa, joten täytyy sitä reenatakin.)
Säteilee vaan mokoma hartioihin ja niskaan ja sieltä päähän.

Kai sitä pitäisi mennä hierojalle kun tännekään ei kukaan taida selkää hieromaan rientää. Saisi vähän auki jumittuneita paikkoja.

Itse asiassa olen käynyt viimeksi intialaisessa päähieronnassa vähän ennen Saksaan lähtöä nuoremman sponsorin tarjoamana. Hierojatäti oli vähän sitä mieltä, että taidan urheilla. Samaan hengenvetoon todettiin myös etten taida kovin paljoa venytellä tai pitää lihaksista huolta (ai kuinka niin jumissa? Selkä on ollut kestojumissa viimeiset 15 vuotta, hartiat vain viimeiset 4)...
Oli muuten ihan kiva kokemus, vaikkakin suhtauduin asiaan aluksi kohtuullisen epäluuloisesti. Rentoutti mukavasti;)

[Toim.huom.: Piti lisäämäni tähän selkäni kuva, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. (Tässä kohtaa kaikkien pitäisi taputtaa karvaisia käsiään yhteen ja kiittää loistavasta arvostelukyvystä)]

Hmmph. Jos joisi teetä särkyynsä.

ESG:n piha @ Koblenz Karthause. Syvällisiä merkityksiä? 

Alitajunta tekee tepposiaan.

Ihmisen alitajunta on kuulemma omituinen kapistus. Yleensä se tarjoilee öisin tasaisina annoksina mieltä pöyristyttäviä unia, joskus jopa ilahduttavia näkyjä. Useimmiten en kuitenkaan muista nähneeni unia.

Viime öinä Ameebalassa on kuitenkin uneksittu. Hieman tarkemmin voitaisiin sanoa, että täällä on nähty sovintounia. Unissa on vihdoin tehty rauha pientä mieltä vaivanneiden ihmisten kanssa ja jatkettu (uni)elämää eteenpäin.

Jostain syystä moiset unet tuottavat yleensä rauhallisemman ja paremmin nukutun yön.

Lienee jälleen kerran alitajunnan tepposia liimata kahden-kolmen eri ihmisen ominaisuuksia yhteen (mistähän lienee sanonta "unta näät" tullut) ja liisteröidä ne ajankohtaisempien henkilöiden niskaan.

Kuvaa ei varmaankaan tarvitse maalata erikseen?;)

Kipuviikko meni jo, mutta... Päähän sattuu.  

Niin. Kuva kertookin jo kaiken tästä päivästä.

Aamunavaus.

Huisia. Oma ehdokkaani vaaleissa meni läpi, tosin odotettu juttuhan se oli. On tainnut istua viimeiset kaksi valtuustokautta tulevaakin ennen...

Muuten vaaleissa ei ainakaan Mansesterissa tapahtunut mitään hämmästyttäviä nousuja, laskuja tai tuhoja. Kokoomus sai yhden lisäpaikan, Demarit kaksi ja vasemmistoliitto menetti kaksi paikkaa. RKP menetti ainokaisen paikkansa.
Vanha rakennelma pysyi siis varsin kauniisti(?) pystyssä.

Panee väkisinkin miettimään äänestämisen järkevyyttä.

Eilinen yö kuuluu sarjaamme "levottomia unia, ajatuksia ja univaikeuksia". Toivottavasti viime syksyn kaltaiset yöt eivät enää palaa, silloin kun tällaiset yöt olivat pikemmin sääntö kuin poikkeus.
Aamuherätyksen hoisi (jälleen kerran!) läheinen rakennustyömaa. Mikähän helvetti siinä on, että kaikki ne meluisat hommat pitää tehdä ennen kahdeksaa aamulla?

Hmmph.

Baarissa tuli käytyä viime viikolla peräti kaksi kertaa eli n. kaksi kertaa enemmän kuin Tampereella viimeisen kuukauden aikana. Ei ole sekään homma enää Ameebaa varten ei.
Pelkkä viinan litkiminen ei oikein innosta ja siedettävää musiikkia ei löydy enää mistään. Tanssilattiatkin alkavat muistuttaa kooltaan kulahtaneita froteepyyhkeitä ja musiikki on joko a) ah-niin-muodikasta hip hoppia/r'n'b:tä/jotain muuta vastaavaa, b) lattareita (Need I say more?) tai c) suomipoppia.

Alkaakohan sitä tulemaan vanhaksi ja tylsäksi? No jaa. Ainakin vanhaksi. Tylsähän sitä on ollut jo vuosia, kuten neiti M joskus leikkisästi totesi.

Saavutettavuuden luentosarja alkaa tänään, joten jotain mielenkiintoista sentään tässkin viikossa.

Sunnuntai.

Mikähän hitto siinä on, että sunnuntaisin ottaa aina päähän? (Ok, blogista päätellen sitä tapahtuu monesti muulloinkin.) Liki yhtä varmasti kuin juomista ja ilonpitoa voi olettaa seuraavan krapulan, seuraa ÄsVee viikon muita päiviä.

Liikunta auttaa yleensä asiaan, niin auttoi tänäänkin. Kävin ajamassa 1,5 tunnin lenkin vesisateessa. Hienoa hommaa siis kaikin puolin;)

Liikunnan positiivinen vaikutus vaan paha kyllä ei kestä kovin pitkään. Kun endorfiini katoaa, jäljelle jää vain halju olo.

Tähän loppuun pitäisi varmaan lainata jonkin laulun sanoja, mutten jaksa ruveta kaivamaan. Etsikää itse;)

Kipu, osa 3. Auschwitz toukokuussa 2004. Need I say more? 

Tarpeeton postaus.

Päivan tarpeeton postaus alkaa jälleen kerran tarpeettomalla testillä.
Löytöpaikka vaihteeksi Matkalla-Marjut.

Siispä: Millainen pikkujoulujuhlija olet?

Supliikkimies Huikkanen, käytkö usein täällä?

Kontakteja syntyy ja se näkyy. Väsymättömästä ja taidokkaasta tanssituksestasi - siis naiset. Anna suurta arvoa klassikoille myös tanssilattian ulkopuolella, viinileikkeestä Luottopartaveteen ja Vakio-pastilleihin.

Jep jep. Jätettäköön muiden ihmisten todettavaksi esim. Erasmus-porukan pikkujouluissa;) Rullaluisteluväelläkin lienee omat pikkujoulunsa, mutta kutsua muihin juhliin lienee turha tänä vuonna odotella.

Eikä sen puoleen että välttämättä haluaisinkaan. Edellisen työpaikkani pikkujoulut viime vuonna ovat edelleen mielessä varsin negatiivisena kokemuksena. Ah-niin-hieno-ja-hauska farssi teatterissa ei naurattanut, ruokapöydässä ei ollut keskusteluseuraa ja muutenkin koko homma oli hanurista. Yksinäinen ja ahdistunut ihminen kannattaa muuten aina laittaa istumaan muusta porukasta erikseen teatterisalissa...
Viinaa sentään riitti ja ruoka oli hyvää, mutta eipä niillä eväillä pileitä pelasteta.

No niin, siinähän se mopo taas karkasi. Ei pitänyt synkistellä ollenkaan.

Sontaluukusta tulvii Miami Vicen sulosointuja ja Burnett juoksee viidakossa pahoja sissejä pakoon. Homma toimii tänäkin päivänä loistavasti - miksi tällaisia sarjoja ei tehdä enää?
Musiikki on sitäpaitsi aivan jäätävää;)

Ai niin. Ennustukseni Klubi-04:n taipaleesta Suomen Cupissa toteutui, tosin turpaan tuli jo Fc Hämeenlinnalta. Paha vaan, että Haka meni häviämään oman matsinsa (nimim. Intertoto-matsien seuraaminen alkaa jo tympimään).

Miksi, oi miksi?

Ajat nuo ei koskaan enää palaa. Kuvapolkkauksen aiheena tällä kertaa rullaluistelu Koblenzissa. Maisemat näyttivät kai ihan hyviltä;)

Kiputeemaanhan tämä kuva ei liity, pikemmin päin vastoin.


Rullaluistelua Koblenzissa Wapun aattona. (Huomaa beesiapu;)).  

I'm pretty troubled, yes.

Marjutin kautta löytyi jälkihien haihtumista auttava(?) päivän hömppätesti:


I am Donnie, from "Donnie Darko." I'm
pretty troubled, yes.


Which Random Cult Movie Character are you?
brought to you by Quizilla

Niinpä niin. Itse elokuvaa en ole muuten edes nähnyt, mutta IMDB:n lyhyt juonikuvaus sanoo näin:

Highschooler Donnie is plagued by visions of a giant evil rabbit who orders him to commit acts of violence and predicts the impending end of the world...

Pitäisiköhän se katsoa?

Päivän propaganda-annos

We're all living in Amerika
Amerika ist wunderbar
We're all living in Amerika
Amerika
Amerika

Wenn getanzt wird will ich führen
Auch wenn ihr euch alleine dreht
Lasst euch ein wenig kontrollieren
Ich zeige euch wie's richtig geht

Wir bilden einen lieben Reigen
Die Freiheit spielt auf allen Geigen
Musik kommt aus dem Weißen Haus
Und vor Paris steht Mickey Mouse

We're all living in Amerika
Amerika ist wunderbar
We're all living in Amerika
Amerika
Amerika

-- Rammstein: Amerika (Reise, Reise!)

Rammsteinin uusi levy ottaa voimakaasti kantaa sanoituksillaan maailman ilmiöihin.
Amerikka ja amerikkalainen mentaliteetti saa suomintaa osakseen, mutta kyllä itäiselle naapurillemmekin riittää palautetta (Moskau).

Hienoja sanoituksia riittää myös biisissä "Mein Teil":

Denn du bist, Was du isst
Und ihr wisst, Was es ist
Es ist Mein Teil - Nein
Mein Teil - Nein
Da - Das ist Mein Teil - Nein
Mein Teil - Nein

Eikö?

Hmmph. Jos palaisi koodikoodin pariin. Saisi ehkä jotain aikaiseksikin.

Poikkeama.

Poikkean viikon yleisestä linjasta ns. "kännibloggaamisen" johdosta. Kaikki kiroitusvireistä, puuttuvista sanoista, predikaattiverbien omituisuuksista ja muistakin omituisista ilmiöistä johtuvat viestit voi lähettää Mappi-Ööhön.

Ameebaa ei juuri nyt kiinnosta.

PP-70 ei sitten ennakko-odotuksista huolimatta voittanut helsinkiläisiä pikkujunkkareita. Tappiosta saa kiittää enimmäkseen tuomaria (kaksi punaista korttia kotijoukkueelle liki naurettavista syistä.), mutta oli voitto kai (valitettavasti) jossain määrin ansaittukin.
Sairasta nautintoa tuottaa ainoastaan se, että pojat taitavat ottaa viimeistään Hakalta päähän ja kovaa. Hämeenlinnan eväät tuskin riittävät kaatoon.

Viihteellä oli vaihteeksi mukava käydä. Ei siitä tänään sen enempää.

Sen sijaan mukavampaa oli sähköpostin saaminen.
Ensimmäinen posti tuli tärkeäksi muodostuneelta henkilöltä (kiitos!), yritän vastata heti huomisissa. Postin sisältö sivusi edellisen viikon loppua ja tämänpäiväiseen tenttiin lukuun vaikuttaneita asioita. Mukava silti tai juuri sen tähden;)

Toinen posti tuli vierailta mailta kaukahilta. Ilmeisesti vakituisen kontaktin määritelmään sisältyy vastaus alta kahden viikon (noh - alta viikon), muuten suuri paniikki nousee ja tekstiviesti surffailee läpi tietoverkkojen.

Sillä lailla se yhteydenpito menee siellä jossakin.

Viikon lopun urakkana voitaneen pitää vanhan haaveen toteuttamista:
Tre->Hki, välineenä polkupyörä.
Toteutetaan jos viitsitään/jaksetaan/ehditään/päästään jollain muulla kulkupelillä takaisin.

Ai niin.
Kilpisjärvellä pääsee kuulemma jo luistelemaan.

Sormet, varpaat, korvat ja nenä.

[Soi: Nirvana - Smells Like Teen Spirit]
Erään kurssin välinäyttöön vaadittava materiaali on saatu kasaan poikkeuksellisesti jopa päivän etuajassa. Nyt sitten istun kotona koneen ääressä varpaat aivan älyttömässä hileessä.

Tänään on tarkoituksena mennä katsomaan kuinka PP-70 voittaa Suomen Cupin ottelussa helsinkiläisen suurseuran junnujoukkueen. Silloin voitaneen sanoa, että myös sormet, korvat ja nenäkin ovat jäässä.

Ulokkeiden jäätymisilmiöstä(kin) saa kiittää rakasta harrastustani luistelua.
Korvista on lähtenyt pari-kolme kertaa nahat jäätymisen seuraksena, sormet ovat jäässä päivittäin talvisin, varpaat samaten. Nenän nahka on vaihdettu aivan liian monta kertaa pakkasessa tai kesähelteillä (kuten Saksan reissukuvia nähneet voinevat todistaa).

Miksi kerron tästä ja mihin ihmeeseen se liittyy?
Noh, tämän viikon teemaan tietenkin.

Jaa miten?

Kuvitelkaa 25 asteen pakkanen, selkeä pimentyvä taivas Pyynikin kentän yllä ja n. 1,5 tuntia luistelua jäällä.

Saitteko kuviteltua? Hyvä!

Kuvitelkaapa sitten koppi kentän takana. Pitkät penkit seinustoilla, naulakoista roikkuu päällysvaatteita ja lattialla on lenkkitossuja. Lämpötila on jo nykyään aivan siedettävä. Nenän herkkiä värekarvoja kutkuttaa liikuntaa harrastaneista ihmisistä leviävä hien tuoksu.
Kuvitelkaa istuvanne penkillä ja ottavanne luistimet pois jalasta.

Onnistuiko?

Jalka näyttää valkoiselta ja elottomalta. Tuntoa ei ole, veri ei kierrä.
Nauhojen painaumat näkyvät oudon värisinä kohtina jalan päällä.

Mennäänpä pikakelauksella viiden minuutin päähän tulevaisuuten.
Osaatteko kuvitella? Nimittäin sen tunteen, kun "varpaat alkavat sulaa"? Veri palaa jalkaan verenkierron toipuessa shokkihoidosta pakkasessa.
Sillä tunteella on nimikin.
Kipu.

Kipu, osa 2. Portaissa on mittaa enemmän kuin Pispalan kotoisissa. Näitä tuli juostua kesällä (@Karthause/Koblenz) 

Kipu, osa 1. Edellisen juoksukuvan jatkoa - sijainti saman polun varrella n. 20 metriä korkeammalla..  

Sikanauta.

Omituisia ihmisiä nuo spämmääjät. Allekirjoittaneelle puskee viestejä esimerksiksi tällaisilla otsikoilla:
* is her daughter suffering
* assist your sister with her suffering
* assist your brother with his pain
* your wife needs to cope with the pain
* Get great prices on medications

Normaaleja Viagra-, Xanax jne -viestejä en edes jaksa noteerata enää.
Ilmeisesti tämän viikon teemana on kipu.

Koska ystävämme vierailla mailla kaukaisilla haluavat nostaa kissan pöydälle, joutuvat blogin lukijat kärsimään Ameeban siivellä seuraavissa posteissa.

Stay tuned.

Tyhmä mies jatkaa.

Tästä piti polkkaamani jo aiemmin, mutta eihän sitä kaikkea muista.
Viime viikolla Sähkötalon käytävällä pidetyn harkan jälkeen kiinnitin huomion vastaantulevaan parivaljakkoon, jotka juttelivat innokkaasti keskenään englanniksi. Mies näytti kovasti erään laitoksen professorilta, naista en ollut nähnyt aikaisemmin.

Seuraava lause tarttui korvaan johtuen kenties ranskalaisittain murretusta englannista tai lauseen omituisesta sisällöstä:
"If you want to have a conversation between your wife and your girlfriend..."
Hmm. Tokaisusta vastasi ilmeisesti Ranskasta kotoisin ollut parivaljakon kauniimpi osapuoli. Mies näytti olevan supisuomalainen muistikuvien tukiessa oletusta.

Jatkoa en valitettavasti kuullut valtaisan fuksilauman rynnistäessä S4:sta ulos havainnoitsijan ja havainnoitavien väliin.

Silti.

Ameeban pienessä päässä raksutti kovasti matkalla kohti ruokalaa; miksi ihmeessä mies tarvitsee tällaista opastusta? Miksi täällä? Miten ihmeessä? Ja lopuksi: olemmeko me tosiaan tällaisia?

Vastaus taitaa kaikessa realistisuudessaan olla kyllä.
TM vaikenee.

Tyhmän miehen päiväkirjasta.

Näin asiaa tarkemmin ajatellen mies on taas ollut älyttömän hölmö, kuten aina. Vahinkoa taitaa olla mahdotonta paikata (jos vahinkoa on edes voinut omassa pienessä päässäni määritellyllä tavalla muodostua) vaikka siihen tilaisuus tarjoutuisikin.

Sellaista se elämä kai on.

Tein toisenkin testin tenttiin lukua vältellessäni:


Which OS are You?

Väsyposti.

Matkalla tarjosi jälleen kerran maanantaiaamun huvituksen(?):





Which File Extension are You?

Niinpä niin.

Nenä vuotaa, kurkku on kipeä ja väsyttää. Jokohan se flunssa kohta malttaisi mennä pois?

Puhelinkoppifetisistin paluu, osa 2 @ Krakova, Puola 

Sivuhuomautus.

Sivuhuomautus saksankielisen sähköpostin kirjoittamisen lomasta; neloselta tulee legendaarinen "Dance With Me". Elokuva on tanssiteemastaan huolimatta (tai juuri sen tähden) edelleen mielestäni varsin onnistunut ja kestää ajan hampaan kulutuksen ilman häpeän häivääkään.

Elokuva on tullut nähtyä aikanaan n. n+1 kertaa. Miksi? Noh.
Jos leffa sattuu olemaan silloisen paremman puoliskon ehdoton suosikki...

Sääli, että luistelusta ei ole vastaavaa elokuvaa.

Lumous katoaa.

pää räjähtää
ohut kuori repeää
paljastaen pienen ihmisen
sä luot nahkasi
minä katson silmiisi
nään ikävää
kaiken kestävää

vierees jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa

täydellisen
kuvan piirrän veteen
kuin läpi sen
näyn ihmeellisen
särkyy viivat ympyrän
värit valuu pohjaan
jään kellumaan
outoon satamaan

veteen jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa

käyn maahan makaamaan
ajaisitpa päälleni
jäisit katsomaan jäännöksiäni

tielle jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa
vierees jään
lepäämään kun lumous katoaa
siihen jään
miettimään kun lumous katoaa
-- Ismo Alanko Säätiö / Minä ja pojat / Lumous katoaa.

Hmmph. Jäsen A:n tupareiden jälkimainingeissa (lue: krapulassa) olo tuntuu taas orvolta pirulta enkeleiden kekkereissä. Mies istuu yksin kotona lauantai-iltana, surffaa webissä ja kuuntelee Ismoa. Hienoa toimintaa siis.
Eilinen ilta jätti vastaamatta useampaan kysymykseen kuin vastasi, mutta hauskaa oli silti.

Elektroninen viinipullonavaaja ei suostunut toimimaan sinnikkäistä latausyrityksistä huolimatta ja illan isäntä kieltäytyi koeistamasta nenäkarvanpoista^H^H^H^H^H^H^H ^H^H hygieniatrimmeriä vedoten aivan sopivan mittaiseen karvoitukseensa. Ihme toimintaa.

Syömässä pitäisi kai käydä.

Lusikallinen sontaa.

Pitää lääkärin loitolla.

Joten, olkaa hyvä:

Harry Potter Personality Quiz by Pirate Monkeys Inc.

Jos jätetään hieno Harry Potter -viittaus huomiotta, on testin tulos joltisenkin arvattu. Vastaavat hienot testit ovat joka ainoalla kerralla näyttäneet joko INTJ tai ENTJ vähän fiiliksestä riippuen...
[Toim.huom.: Voi sitä blogiini ryntäävien ihmisten määrää kun mainitsin vähän ajan sisään jo toisen hakukoneiden kestosuosikin nimeltä.]

Seuraavankaan testin tulos ei liene yllätyksellinen, tosin bayerilaiseksi en tunnustaudu ikuna (enkä oikeastaan tytöksikään).

You are a Bavarian.


What's your Inner European?
brought to you by Quizilla

"Yllättäen" pääsin aamulla sitten esittelemään oman ratkaisuni käheällä äänellä muulle harkkaryhmälle. Noh, siitähän saivat. Kele.

Ai niin. Äänestin. Äänestäkää tekin.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kyllä se mainos on oikeassa. Hyvän ruoan jälkeen mieli on selkeästi parempi ja v-käyräkin lähti järkyttävään laskuun. Naama näyttää valitettavasti edelleen samalta, joten siitä ongelmasta ei päästy eroon...

Huomenna alkaa muutaman päivän polkka-tauko (tai noh - ainakin yhden) johtuen hyvän ystäväni yksiöön muutosta. Johan sitä on odotettukin kuin herra J:n toista tulemista.
Retki lienee monin tavoin merkittävä ja selvittänee toivottavasti ainakin yhden asian.

Niin, siitä hyvästä ruoasta. Metsäsieniä, sipulia. Pannuun, naamatauluun. Viiniä perään. Ei kai sitä muuta tarvitse?

Hmmph.

Gimmel hajoaa. Sopimuskausi lienee ohi? (Ooh sitä vierailijoiden tulvaa, joka tännekin saapuu kun mainitsin ko. pändin nimen!).

To-do?
* TiJo:n pakollista läsnäoloa varten kalvot ("Kuinka tein harjoitustyön? Noh, minähän naputtelin sen maaninen virne naamallani n. yhdeltä istumalta. Ai kuinka niin en ota tätä tosissani? Lähteet? No nehän jaettiin sen harkan tehtävänannon mukana.")
* Käyttäjäkeskeisen suunnittelun tenttiin lukeminen (voi kuinka hauskaa!).

Nyt siis kalvoja vääntämään! (Vään. Vään.)

Warum bist du so traurig?

Alakulopäivä tulee taas viheltäen tullessaan blogin teemapiisiä. ("Etkö voisi..."). Liikkuminen auttaisi tähänkin ongelmaan, mutta toivottavati jo selätetty flunssa ei anna siihen mahdollisuutta. Tai antaa, mutten halua tulla enää uudestaan räkätautiin.

Lisäkahvi varmaan piristää väsynyttä mieltä.

Joku on tähän mennessä varmaan ihmetellyt kuvien julkaisuintoa (tai sitten ei;)); miksi ihmeessä se nyt näitä rupee tänne pukkaamaan?
Jaa-a. Etenkin kesän kuvat Saksasta ovat aina mukavia katseltavia ja tuovat mieleen rakkaita muistoja, joten niitä on mukava jakaa muidenkin kanssa.

Alla oleva kuvakin eroaa "hieman" kelistä ulkona, juoksukin maistui vähän paremmalle silloin (oi niitä aikoja!).

Tulisi jo talvi.
Pääsisisi sentään luistelemaan ja olisi kunnolla kylmä, eikä tällainen välikeli.

Juoksureitti voi näyttää tältäkin. Korkeuseroa piisasi juostessa Moselin rannalta takaisin Karthauseen. 

Maata puolustamassa, osa 2 (kuvablog on tosi jees)

Maata puolustamassa, osa 2. Telttaelämää. 

Äänestäminen, ikä ja ulkopuolisuus.

Miten ihmeessä on käynyt niin, että Ameebasta on tullut äänestäjä Kokoomuksen mieleen?

Toissapäivänä tapahtui seuraavaa:
Ameeba lähestyi lennokkain askelein Stockmannin kulmaa matkalla saksalaisen ketjun myymälään, joka sijaitsee optimaalisessa paikassa residenssiin nähden. Keski-ikäinen nainen huomaa lähestyvän komistuksen(?) ja repäisee viimeisen lennokin yliopistotytön kädestä takaisin itselleen. Jää odottamaan.
Herra A saavuttaa kriittisen pisteen; nainen turkissaan aloittaa keskustelun.
"Sä näytät siltä, että sä voisit äänestää Kokoomusta."
"Ööö. Niin kai sitten."
"Ota tästä tällainen lennokki. Tässä on hyvä ihminen äänestää kunnallisvaaleissa."
"Öö, kiitos."

Kyseessä oli tamperelaisen, akateemisen naisehdokkaan (keski-ikäinen, Kokoomus) vaalilennäkki. Näytänkö oikeasti siltä, että minua varten pitää säästää se viimeinen?
Siis oikeasti?

Ehdokkaassa sinällään ei ollut mitään vikaa, mutta tuskinpa...

Tätä kirjoittaessani mieleen hiipii väkisinkin epäilys siitä, etten taaskaan kuulu "tärkeisiin" ikä- tai ihmisryhmiin.
Sontaluukku suoltaa mielenkiintoista ohjelmaa; kanavalla yksi "Ikääntyvä Eurooppa", kanavalla kolme "45minuuttia special: Sinä päätät eläkeikäsi".
Haistanko palaneen käryä?

Kai sitä äänestämään kuitenkin pitää mennä. Ainakin siksi, etteivät eläkeläiset ole ainoa äänestävä ihmisryhmä.

Äänestä sinäkin!

Kuvapolkkaa osassa 3

Puhelinkoppifetisisti iskee, osa 1. Kuinka niin omituista kuvata tyhjiä puhelinkoppeja? (@ Koblenz Karthause) 

Bury The Hatchet

"Jos se sua yhtään lohduttaa, menee mulla taas varmaan vuosi tästä selviämiseen."

Niinpä. Ei helpottanut silloin eikä helpota nyt. Taannoinen kirjoitukseni vuodesta ja yhdestä päivästä odottaa edelleen toteutumistaan. Kyllähän kipu, vitutus ja orpo olo vähitellen helpottavat, mutta koskahan sitä toipuu?

Ilmiönä on varmaankin kyse samasta kun toissa sunnuntaina Pirkan Hölkässä. Alkuverryttelyssä kipeäksi tullut jalkapöytä vihoitteli ensimmäiset 15 kilometriä. Sen jälkeen ei tuntunut enää missään - puutuminen pelastaa aina. Kivusta tulee enemmän tai vähemmän normaalitila; sattuu kuitenkin. Miksi siis kiinnittää huomiota pieneen yksittäiseen kolotukseen?

"Mää pelkään tekeväni elämäni pahimman virheen tässä."

Niinpä niin. Virheitä tehdään ja niistä kärsitään.
Jälleen kerran mieleen hiipii sana: jos.
Sillehän ei onneksi ole nykyään sijaa, sillä jossittelu on jossittelua.

Ameebasta voidaan olla montaa mieltä, mutta lyhytvihaiseksi ei ole koskaan kukaan erehtynyt sanomaan. Olisikohan siis aika jo haudata kirves ja tehdä sopu menneisyyden ja sen haamujen kanssa?

[Toim.huom.: Tätä viestiä innoitti tänään Herwoodin bussissa nähty ja moikattu haamu hieman kauempaa menneisyydestä.]

Kuvapolkkaus, osa 2.

Suomea puolustamassa, osa 1. Tukkimiehen täi(?) tutkimassa hieman isompaa otusta 

Uusi viikko uusine kujeineen

Uusi, uljas viikko on taas saatu alkuun. Tukkoisesti, mutta kuitenkin.
Pieni pakkanen pihalla piristää mieltä kovasti, auringostakaan ei ole haittaa.
Luistelemaankin saattaa päästä jo tämän vuoden puolella;)

Itse asiassa kirjoitan tätä ihan toisesta paikasta kuin yleensä eli koulun mikroluokasta odotellessani naapurissa pidettävien harjoitusten loppumista. Pitäisi päästä tekemään itse malliharkat valmiiksi ainakin kerran ennen kuin niitä joutuu opettamaan muille opiskelijoille...
Whee, sanoo Ameeba.

Myöhään ollaan siis liikenteessä. Vaan näinhän se joskus menee.

Jalkapallopainotteinen viikko jatkuu myös alkavalla viikolla Suomen pelatessa keskiviikkona Hollantia vastaan Amsterdamissa MM-karsintaa. Lauantaina tuli sentään voitto kotiin Ratinasta, vaikkakin peli oli paikka paikoin rumaa. Summa summarum: hyvinhän se meni;)

Lauantain penkkiurheilurientoihin kuului myös Ilves-TPS -peli Hakametsässä. Ei hyvä.
Ei ollenkaan hyvä.
Toinen erä oli Ipalta aivan luokatonta peliä, ensimmäinen ja kolmas sentään siedettävää. Ja turpaanhan sieltä tuli.
Kun soppaan lisätään vielä pelin ajankohta humalaisine ihmisineen...

Njooh.

Kai sitä pitää taas mennä.

Sattuu.

Takamukseen sattuu (ja ennen kuin joku neropatti ehtii hihitellen nostaa karvaisen kätensä ja ehdottaa jotain poskettoman hienoa täytyy todeta: "Ei, se ei johdu siitä, mistä sen kuvittelet johtuvan)".

Kivun aiheuttaja nojaa tällä hetkellä olohuoneen seinään oranssin ompelukoneen ja muuttolaatikoiden välissä.
Punainen maali on iskeytynyt muutamasta kohtaa irti, ruuvinkannoissa näkyy ruosteen kukkia ja kahvojen violetti maali on raappiutunut osuttuaan liian monta kertaa maahan.

Oikeastaan kipu ei kohdistu takamukseen (ok - perseeseen), vaan yleisesti jonnekin nivusten alueelle. Ei ole tarpeeksi tuntumaa. Vaan ihmekös tuo kun viimeksi on mokomaa toimintaa harjoitettu 1,5 vuotta sitten.

Pihalla päivällä vallinnut muutaman asteen lämpötila ei auttanut kipua ollenkaan, kurkkukin tuntuu karhealta. Flunssahan tästä vielä puuttuisikin.

Uudet perseen kipeytymistä edesauttaneet kengät saivat vanhat klossit pohjaansa jo tiistaina ja uusi kumi vaihdettiin puhjenneen tilalle lauantaina. Tänään itse rakkine sai tulikasteensa pitkän vintilläolon aiheuttaman uupumuksen jälkeen.
[Toim.huom.: Ei se oikeasti ole rakkine, ei kannata pahoittaa mieltänsä.]

Tunti Nakamuran selässä raikkaassa ulkoilmassa kauniissa auringonpaisteessa nosti mielialan uusiin korkeuksiin - ehkä tästä elämästä tulee vielä jotakin.

Ja vaikkei tulisikaan...
...ainakin saan ajaa pyörällä.

Kuvabloggaus, vol 1.

Rakkaita kesämuistoja Luxemburgista. Mitenkähän lienee? 

[Toim.huom.: Tämä on siis ensimmäinen kuvapostaus. Lisää seuraa myöhemmin.]

Mikä on sun...?

Sä-passiivi on iloinen asia. Ainakin jos kysytään mahdollista paluutaan tekevältä suomalaiselta autourheilijalta, Tilt-tv:n juontajalta tai Joonas Hytöseltä.

"Tiedätsä? Sun renkaista lähtee pito kun sä meet siihen mutkaan.

Aamupäivän lievän väsynyttä tunnelmaa piristi peliohjelmassa kysytty viikon kysymys (tms):
"Mikä on sun Crash Bandicootein kokemus?"

Nooh? Vastauksia otetaan vastaan kommenttiosastolla.

Muistätsä muuten sen Tranformers-systeemin? Se mikä tuli silloin, kun sä olit ihan kersa? Siinä oli niitä robottei joista sä sait autoja, veneitä tai helikoptereita. (tietysti siis sen jälkeen kun sä olit kitissy sun porukoilles tarpeeks pitkään että sä sait ne).
Jaa et muista vai? Tuolta sä löydät jotain matskuu.

Joopa joo. Noin vakavasti ottaen tuli aikanaan itsekin keräiltyä Transformers-hahmoja kohtuullisen innokkaasti. Olihan niissä oma, selkeä viehätyksensä ja miksipä ei?
Sarjalle on luotu toimiva kehyskertomus, hahmot ovat viimeistellyn näköisiä ja oheismarkkinointi ja -mainonta on hoidettu mallikkaasti (tv-sarja, sarjakuva jne).

Rahastaminen näyttää muuten jatkuvan edelleen - em. saitilla on kuvia 20-vuotisjuhlamalleista;)

Joskus aikanaan halusin muuten (luonnollisesti) olla Optimus Prime. Olihan se nyt niiiiin hiano.

Mikä Transformer sä haluaisit olla?
(Vastaukset numeroon 0700-I-am-robot, PVM + 3,89 eur/min),

Ganz kurz.

Approsta on palattu hengissä kotiin uudenkarhea haalarimerkki taskussa, pää älyttömän kipeänä ja väsymys silmiä painaen.
Opiskelijatapahtumissa käyminen ja haalarien käyttö on nyt virallisesti ohi (ainakin ennen kertaa seuraavaa), joten epämääräisen värinen suoja-asuste joutaa takaisin naftaliiniin.

Varsinaiseen tapahtumaan kuvineen palataan sitten joskus jos jaksetaan.

Ameeba on taukonsa aikana joutunut myös arvostelun kohteeksi.
Ei sytytä? Ei sitten.
Tunnehan lienee molemminpuolinen.

Kotiinpaluun kunniaksi testejäkin on taas tehty.

Ensimmäinen löytyi S-Jannelta, olkaa hyvä:

Ameeba, your celebrity soul mate is someone who's Classy

It's all about subtle style and sophistication with you. That's why when it comes to matters of the heart, the celeb who'll snare yours will be a classy character both onscreen and off. Whether you're strutting the red carpet or sharing a romantic rendezvous on Rodeo Drive, only a class act will be right for the part of your soul mate.

Someone like Julianne Moore has just the right combination of good looks, charm, and smarts to keep up with a star like you. Dinner dates filled with intellectual conversations and soft candlelight would keep this silver-screen dream burning bright. So reserve a table for two. You never know when you might meet someone special who's as classy as you!

Buhaa. Tyylikäs? Jaa mää vai?
BTW: testi vaatii rekisteröitymisen (joka ilmeisesti on joskus tilapäisessä mielenhäiriössä tullut tehtyä).

Toinen löytyi Marjutin verrattomien sivujen kautta. Edellisessä piski-testissä olin dobermanni, nyt näemmä Plott Hound (mikä sitten suomeksi lieneekään.)
Kyseisestä koirarodusta sanotaan siis näin:

A tough and persistent individual that is able to stand up to the biggest adversaries. Not someone to be messed with.

Heh heh.

"Terve vaan, muru" näyttää jatkuvan uusilla jaksoilla. Vaikuttaa hyvältä.

Jotain vikaa, vikaa, vikaa, vikaa, vikaa...

Joskus tuntuu siltä, että päässä olisi jotain vikaa.
Esimerkiksi nyt.

Olen kirjoittanut viimeisen kaksi tuntia ah-niin-mainion pakollisen peruskurssin harjoitustyötä otsikolla "Choon tiedonhallinnan prosessimalli tuotekehityksessä".

Muistin jopa vaihtaa otsikon nykyiseksi. Aiempi oli "hevonpaskabingo".

Pää on aivan tukossa ja ajatus ei kulje. Sormet takovat näppäimiä omaan rauhalliseen tahtiinsa aivojen vastaväitteistä vähät välittäen. Lisäksi ne näppäimet eivät yleensä ole edes oikenkirotuksen kannalta toivottuja.

Stereoissa soi Digitally Importedin vocal trance -stream. Suosittelen.

Huomenna tulee lähtö.
Siis Jyväskylään. Haalarit kaivetaan viimeistä(?) kertaa naftaliinista (ok - vaatehuoneen perukoilta) ja vetäistään päälle, jotta sulaudun paremmin uusien ja kauniiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon.

Muuttolaatikot olohuoneen nurkassa pistävät joka kerta silmään. Vituttaa.
Jokohan ne olisi kohta aika purkaa siitä pois pyörimästä?
Eihän vuosi ole pitkä aika säilyttää täysiä laatikoita, eihän?

Muistuttavat vielä ikävästi olemassaolollaan itse muutosta, siihen johtaneista syistä ja edellisestä asuinpaikasta (ja -kumppanista). Ahdistaa.

No niin no.

Kaikki raitistuu.

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

sairaassa maailmassa ollaan sekaisin
tervettä paikkaa mä etsin vieläkin - vaikka väkisin
jos olet puolellani niin olet minua vastaan
kohtalotoverini mä nostan maljan nostan toisen

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

jos olet puolellani
niin olet minua vastaan
kohtalontoverini
mä nostan maljan nostan toisen nostan kohta kolmannenkin

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

-- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat / Kaikki raitistuu

Ismolla on nerokkaita lyriikoita jälleen kerran - itse ilmiöhän lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus katselleet vierestä läheisten ihmisten elämää (ja sen viemistä eteenpäin).

Miksikö tällainen postaus? Joskus tuntuu tältäkin...

Tilanne ohi, hajaantukaa.

"Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää" sanoi mustapartainen mies huokaistuaan helpotuksesta palvelupaketti kakkosen onnistuneen asennuksen jälkeen.

Kaikki ah-niin-jännittävää näytelmää seuranneet voivat hengittää taas, päästää veren kiertämään kumppanin käsissä ja rentoutua muutenkin.

Kaikki on hyvin.

Ainakin toistaiseksi.

To Boldly Go

Rohkeasti pitäisi ruveta asentamaan SP 2:sta tähän koneeseen.

Pelottaa.

Mitäs jos kone ei enää toimikaan? Musiikki lakkaa, blogeja ei pääse lukemaan ja koulutyöt jäävät tekemättä.
Onkohan sitä tullut aavistuksen verran riippuvaiseksi tietokoneesta?

Tornikirje lähtee postiin tänään - kai sinne on pakko taas kerran vääntäytyä.

Jalkoihin muuten sattuu vieläkin, vaikka eilen juostu 40 minuutin lenkki auttoi asiaa;)

Jos päivityksiä ei tipu muutamaan päivään, on kone sanonut sopimuksensa irti.
Silloin Ameebaa voi etsiä hermoparantolasta ( jossa jo muutenkin on vakituinen paikka varattuna arvoisalle isännällenne).

Jospa kuitenkin ottaisi varmuuskopiot DVD:lle ennen asennusta.

Metapostaus.

Viikon loppuun on hyvä (jälleen kerran) tarkastella kummallisia hakusanoja. Siis sellaisia, joilla tänne on päädytty.

Kestosuosikkeina pintansa pitävät edelleen Masentunut, Ameeba, lapsille ja vastaa.

Ameeba ei edelleenkään vastaa lapsille blogin luvusta aiheutuneista vahingoista.
Aivan turha tulla kitisemään.

Tämän viikon uutena yllättäjänä on ystävämme jostain päin Aasiaa. Tämä (oletettavasti) miespuolinen henkilö päätyi sivulle hakusanoilla "johtika xxx".
Sillä lailla.
Moni kyseisen kurssin (johtika - johdatus tietokantajärjestelmiin) TTY:llä käynyt olisi ihmeissään, mikäli kurssille olisi ilmestynyt jotain xxx-merkinnän oikeuttavaa materiaalia.
Tai no.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä JPe on opiskelijoiden huvitukseksi keksinyt.

Ameeban sivuilta ei löydy myöskään kuvia edellisestä Pelipoika -lehdessä esiintyneestä suomalaisesta neitokaisesta. Eikä tule muuten löytymäänkään.
Etsikää kuvanne jostain muualta, pliiiish.

TOP-viiteen pääsee myös yhdistelmä "Masentunut Ameeba lapsille". Mitä ihmettä? Joku huolestunut perheenäiti on hakenut lapsilleen ... Masentunutta Ameebaa?
Mikäli kyseessä on siis Blogistanin ulkopuolella paremmin tunnettu MA, kyseessä on I. Alangon biisi, jota toivottavasti kukaan ei soita lapsilleen.
Jos taas haun kohteena on tämä blogi, suosittelen lukemaan ensimmäisen kappaleen tästä kirjoituksesta.

Kummastuksen sormen hämmästyksen suuhun vei myös hakutermi "autourheilutapahtuma".
Autourheilusta voidaan olla montaa mieltä, mutta mukava sitä on ainakin katsella. Tämänhän todistavat jo aiemmat postauksetkin.

Kipeäjalkainen Ameeba lopettaa hämmästelyn erään mielenkiintoisen ihmisen sanoihin kuluneelta viikolta:
Mikä sua ei sitten vituttaisi?

Siinäpä vasta pulma.

Väsynyt, mutta onnellinen.

Olotila on kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen.
Tämän syksyn pääkoitos on takana - siitä selvittiin kunnialla ja ainakin tällä hetkellä vammojen määrä vaikuttaisi olevan pyöreä nolla.

Raportti löytyy jälleen kerran haarakonttorista.

Muuta?

Ei tällä erää. Ilma oli mukava ja aikakin varsin tyydyttävä.

Ihan onnistunut keikka siis.

Postia, postia, postia vaan

Eteisen lattialla odotti tänään yllätys; kirje, jonka vasemmassa yläkulmassa oli tuttu torni-logo. Johan tässä on kolme viikkoa edellisistä kertauksista toivuttukin...

Joulurahat tulevat tietysti tarpeeseen;)

Eilinen kirjoitus on kirvoittanut myös Ameeban historian (lähes) ensimmäiset kommentit. Hyvä niin. Aihe ansaitsee keskustelunsa ja kyllä, kyllä se on arka aihe ainakin kohtuullisen monelle miehelle. Ainakin jos sitä vartta on vähemmän kuin "minimipituus" 180 cm.

Mikähän mahtaisi olla vastaanotto deitti-ilmoituksessa, jos mies ilmoittaisi etsivänsä vähintään C-kuppisilla rinnoilla varustettua naista?
(Juu, tiedän, saattaisi toimiakin jostain sairaasta syystä).

Enivei - ainahan sitä saa haaveilla;)
(Disclaimer: Edellinen esimerkki oli täysin hypoteettinen.)

"Tampere tunnetuksi" ry:llä on ilmeisesti ihan liikaa rahaa kun polttavat Valoviikkojen härdellejä jo nyt. Pöllö tuijottaa ikkunasta sisään.

Loppu.