Isänmaan toivo.

Huomenna alkaa 10 päivää kestävä valtion sponsoroima bloggaustauko.
Lisämerkintöjä saapi odottaa siis viimeistään syyskuun 3. päivä (ellei sotilaskodissa pääse nettiin).

Tuleva viikko sisältää pahan keltaisen valtion ilkeiden hävittäjälauttojen ja tutkaherätekoneiden tutkaruudulta seuraamista ja alasampumista. Odotettavissa on myös erikoisjoukkojen hyökkäyksiä yksikköä vastaan.
Välissä ajetaan kortti takaisin, ammutaan reserviläisiä (ei kai sitä muuten sanottaisi reserviläisammunnaksi?), kerrataan laitteiston toimintaa, pystytetään ja puretaan telttaa, opetellaan uusien vempeleiden toimintaa, ammutaan pahoja hyökkääjiä räkäpäillä, puhdistetaan asetta, kaivetaan nenää, nukutaan levottomasti, istutaan soden terassilla ja heitetään paskaa läppää.

Kaikkea ah-niin-kivaa.

Väsyttää jo valmiiksi.

No jaa. Valmistuminen otti tänään muutaman askeleen (Babysteps to the door...Babysteps to the tram) eteenpäin ja pääaineeksi vaihtunee hypermedia.
Töikuviotkin varmistuivat, joten taas on syksylle tekemistä.
Toiseen paikkaan pitäisi opetella GroupWaren säätämistä. Toivottavasti siihenkin löytyy aikaa.

Teetuokio siirrettiin päällekkäisistä aikatauluista johtuen syyskuun alkuun eli kertausten jälkeiseen aikaan. Saapas näkee mitä sekin tuo tullessaan;)

Haluan tässä muistaessani toivottaa onnea hyvälle ystävälleni Mielentilalle, joka menee naimisiin lauantaina. Onnea!
Sääli vaan, että olen itse tiedustelemassa maastoa samaan aikaan...

Lopuksi lainaus Suomen kansan latteimmista sanonnoista hieman muunneltuna:
Tampere vaikenee, mutta vain hetkeksi.