Torjuntavoitto.

Sininen valtio saavutti torjuntavoiton keltaisesta valtiosta. Diplomaattisuhteet on avattu uudelleen ja joukkoja vaihdettu.

Kertausharjoitus on siis ohi. Ilmat olivat pääsääntöisesti kohtuullisen mukavat, tekemistä riitti (ainakin joskus) ja hajoaminen pysyi siedettävissä rajoissa.
Iloisina uutisina kerrottiin KH-vuorokausien kertyvän seuraavan puolen vuoden sisään varsin mittaavalla määrällä. On se mukavaa kun on tärkeä (not).

Ylennys sentään on tulossa ilmeisesti Itsepäisyyspäivänä.

Väsy painaa edelleen päälle. Viime yönä tuli nukuttua pitkästä aikaa yli kahdeksan tuntia (edellisestä moisesta yöstä olikin sitten 8 yötä - muut yöt välillä 3 - 5 h).

Kaiken moista sitäkin pitää ihmisen Isänmaansa eteen tehdä.

Aasinsillan kautta päästään Suomi-Ruotsi -maaotteluun, joka on parhaillaan käynnissä jossain päin Ruotsia. Suomi ottaa turpaan oikein kunnolla - naisten viesteissä hävittiin sekä naisissa että nuorissa, kuten myös miehissäkin.

Ruotsin kieli kuulostaa muuten aivan kamalalta, vaikka puhujana olisikin kaunis ihminen (kuten Carolina Klüft).

Kotona kertauksista palaavaa erittäin väsynyttä kulkijaa odotti n. 20 uutta sähköpostiviesti (asiallista), 250 spämmifiltterin tuhoamaa viestiä, pino kirjeitä (whee - ei yhtään laskua) ja "mielenkiintoisessa" kunnossa oleva olohuone.

Minkähän helvetin takia sängystäni muuten löytyi tyhjä tupakka-aski?

Tänään pitäisi enää valmistella mallivastaukset huomisiin harjoituksiin, sopia teetuokiosta ja vastailla kilometrin mittaisiin saksankielisiin sähköpostiviesteihin.

Niin juu. Sodessa olisi ollut nettikoneita, mutta vakavasti nettiriippuvaiset(?) varusmiehet miehittivät taistelupisteet likimain koko ajan.

Kaipa sitä pitää tietyille ihmisillekin vihdoin kirjoittaa - viikon sisään olen saanut muutaman tekstiviestin ja kirjeen, joissa ihmetellään sitä, etten ole ottanut yhteyttä ja jotta olenko edes elossa.
Lämmittäähän se sydäntä, ei siinä mitään.

Hajoituksista palaamisen jälkeen Ameeba suihkaisi Itä-Suomalaiseen kalakukkokaupunkiin rullaluistelutapahtumaa järjestämään. Reissu kasvatti univelkaa entisestään, mutta oli muuten ok.

Päätän monologini retoriseen kysymykseen:
"Miksi hyökkääjä on aina keltainen valtio?"