Omituisia tapahtumia.

Kävin tänään katsastamassa Tampereen lähikunnassa ajetun SM-rallin muutamaa erikoiskoetta. Ilma oli jälleen kerran kuin morsian, korvat jäätyivät jo EK 5:n aikana ja puntit olivat märkinä viimeistään autoon Pirkanhovin parkkipaikalla hypätessä.

Joskus pitää vähän ihmetellä.

Olen käynyt itse katsomassa Jyväskylän Suurajoja koko pienen ikäni. Nimikin on välissä vaihtunut (siis ajojen;), mikä lieneekään nykyään virallisten asiakirjojen mukaan. En tiedä. Eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Minulle Keski-Suomen autourheilutapahtuma tulee aina olemaan Suurajot.

Lapsena reissussa oli mukana silloin tällöin koko perhe, loppuajasta sitten enää minä ja isä. Muistikuvat ovat enemmän tai vähemmän hämäriä; metsää, eväitä, ohikiitäviä autoja. Autojonoja, taivaalla surraavia helikoptereita. Radioselostusta vieressä istuvan miehen pienestä matkavekottimesta. Talsimista pitkin peltoja. Vesisadetta, kylmää. Paljon ihmisiä.

Paljon hyviä muistoja, mutta myös ikäviä. Ikävät liittyvät yleensä vallitsevaan säätilaan, mukavat ihmisiin ja itse tapahtumaan.

Järjellä ajateltuna hommassa ei ole mitään järkeä.
Ihmiset ajavat autolla keskelle metsää tai peltoaukealle päästäkseen lompsimaan ojia, kyntöpeltoja ja mutaisia pikkuteitä pitkin soratien varteen "hyvälle katselupaikalle". (Hyvän katselupaikan tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. helvetin pitkä etäisyys omalta autolta ja se, että kaikki muutkin ovat löytäneet saman paikan.)

Yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.

Rallia katsomaanhan pitää myös saapua ajoissa, joten yleensä siellä optimaalisella tölläyspaikalla aikaa on vähintään tunti ennen ensimmäisen nolla-auton tuloa.

Itse rallin seuraaminenhan on penkkiurheilijan taivas: metsärajan takaa kuuluu auton ääntä. Viritetty moottori pitää hirviää älämölöä, järjestäjien pillit soivat, sora rapisee.
Wrrrruuuum! Siinä meni Kankkunen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Alen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Salonen.

Kärjen ohitettua katselupaikan voidaankin sitten jo siirtyä takaisin omalle autolle (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä) ja aloittaa jonottaminen seuraavalle EK:lle tai kotimatkalle.
Jono matelee vanhojen muistikuvien mukaan n. 20 km/h, kaikki ovat väsyneitä ja kaikki haluaisivat kotiin.
Jono matelee (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.)

Matkalla voidaan pysähtyä vielä huoltoasemalle täydentämään eväitä, mutta kotiin päästään yleensä siinä kymmenen aikaan illalla. Yleensä tässä vaiheessa ei enää sada vettä.

Silti.

Joka vuosi veri vetää Suurajoja katsomaan.