Thump, thump, thump.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.
"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.

Väsynyt Ameeba nousee tietokoneen ääreltä ja laahustaa kahvinkeittimelle. Päätä särkee sen hakkaamisesta pöytään. Eilinen kokouskaan ei auttanut asiaa.

Kahvi piristää päivää, mutta pään ja pöydän yhteensaattaminen tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta. Piristäisiköhän muukin kylmä suihku kuin Henkilökohtaisen OpintoSuunnitelman (HOPS - tiedän, suomen kielessä ei pitäisi raiskata isoja kirjaimia edellä esitetyllä tavalla) tekeminen yhtä paljon?

HOPS:in teko kylmäsi sydäntä ja kylmää edelleen. Lähes kaikki peruskurssit on tehty, mutta muutama erittäin harmittava pirulainen on jäänyt jonnekin ruusuisten unelmien, kauniiden naisten ja totaalisen päänhajoamisen varjoon vuosien varrella.
Kuinka tämä on mahdollista?

Nyt pitäisi varmaankin laatia pitkällinen selvitys siitä, kuinka peräsimessä ollut muovipussi ohjasi imaginääristä opiskelujollaani aivan väärään suuntaan. Tai noh, oikeastaan oikeaan suuntaan, mutta hidasti matkaa ja vaikeutti kurssin pitämistä.

Pussia ei vaan taida löytyä varastosta.

Koululla tänään käydyn keskustelun perusteella voisin ihan oikeastikin olla valmis vuoden päästä jouluna.
Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä hommia giganttisen paljon, mutta joskushan nekin kaiketi jonkun pitää tehdä.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."

Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.