Tiede lähtee ihmettelystä.

Joskus aikanaan kävin hyvän ystäväni F:n kanssa tieteen filosofian kurssin. Kahden opintoviikon pläjäys oli järjestetty yhteistyössä mäen päällä olevan yliopiston kanssa.
Kurssin anti jäi kaikesta huolimatta vähän laihaksi (filosofiaa on luettu joskus enemmänkin), mutta otsikon mukainen lausahdus jäi mieleen.
"Tiede lähtee ihmettelystä."

Tänään ei tehdä tiedettä, vaan ihmetellään muuten vaan arjen pieniä omituisuuksia.
Kohdemaana aikaisemmasta linjasta poiketen Suomi ilmiöineen.
Muitakin maita käsitellään satunnaisesti.

Ihmetyksen aihe numero 1. - "Up North"
MTV:llä lähetetään ah-niin-hienoa ohjelmaa "Up North", jonka suomalaisen televisiokentän lipunkantaja Nelonen on näköjään myös ostanut.

Sitten siihen ihmettelyyn:
Ohjelman tunnuksessa kuvataan pingviinejä.
Kyseisiä juhlapukuun sonnustautuneita lintuja ei vaan taida asustella pohjoisella pallonpuoliskolla ollenkaan. (Viitaten myös vanhaan vitsiin, jossa kysytään jääkarhujen ja pingviinien yhteiselosta.)
Pitäisikö ohjelman nimi olla siis "Down South"?

Ihmetyksen aihe numero 2. - housukaupoilla
Kävin eilen Tampereen pääkadulla sijaitsevassa vaateliikkeessä etsimässä housuja.
En löytänyt.
Miksi en? Noh, siksi etten halua a) farkkuja b) jo valmiiksi paskaisen ja kulutetun näköisiä farkkuja.
Mikä helvetti tätä aikaa vaivaa? Saan kyllä itsekin aikaiseksi omat kulutusjälkeni housuihin.

Ihmetyksen aihe numero 3. - holhousyhteiskunta jyrää
Lastemme suojaamiseksi kaikki ohjelmat, joissa esiintyy seksiä (aah - olen kuuro ja sokea - viekää se sana pois - en halua kuulla) on joko poistettu ohjelmistosta kokonaan tai siirretty myöhäisyöhön.
N, kuukauden mittaisen empiirisen tutkimuksen perusteella väkivaltaa saa kuitenkin näyttää ihan koska lystää, kunhan sen varustaa maininnalla "voi olla lapsille haitallinen".
Jo aikaisemmin täällä mainitsemani Act!one oli ansainnut paremmin asioista tietävien ihmisten mielestä merkinnän K15 (tuli muuten la-iltana klo 22.30), mutta Kauniit ja rohkeat ei ole lapsille haitallinen (ei merkintää).

Ihmetyksen aihe numero 4. - suomalainen poliisi
Nuokuin viikko sitten lauantai-iltana pelkääjän paikalla mustassa audissa Kuopiosta Tampereelle. Jokainen voinee varmaan itsekin kuvitella sen hillittömän ruuhkan määrän, etenkin välillä Jämsä-Tampere.
Silti kyseisellä "pikataipaleenakin" tunnetulla tienpätkällä oli poliisi kyttäämässä tutkan kanssa.

Otetaanpa uusiksi:
pimeällä metsätaipaleella keskellä ei-mitään. Ei taloja, ei muita tielläliikkujia moneen kilometriin. Kuiva keli, hyvä näkyvyys.

Silti - poliisi puskassa. Kello oli muuten melkein 23 (ja olihan sitä ylinopeuttakin).

Eilen kävin Paven kanssa pussikaljalla Koskipuistossa, sillä toisella puolella, jossa ei ole niin paljon teinejä. Toisella puolella (=ihmisten puolella) koskea ajeli teini-ikäinen tuleva rattiapina mopolla pitkin puiston teitä käyden välillä ruopimassa nurmikolla. Tätä jatkui n. 15 minuuttia.
Missä oli poliisi?

Ihmetyksen aihe numero 5. - missä on oikeinkirotus (media)?
Sanaa "media" käytetään varsin paljon nykyisessä kielenkäytössä.
Itse olen jo pitkään ihmetellyt monikkomuotoa "mediat ottivat asian hyvin huomioon" tai "medioiden reaktio aiheeseen oli omituinen".
Medioiden reaktio voi ollakin omituinen, mutta käsittääkseni ammattikunta kirjoittaa tittelinsä kahdella e:llä (siis meedioiden jne).
Konsultoidaanpa hieman englannin sanakirjaa:
medium tiedotusväline
media tiedotusvälineet
(Mitenkähän se latinalaisperäisten sanojen taivutus taas menikään).

Lukiossa englantia opettanut herra Pinkki totesi komparatiivista seuraavaa (hakatessaan vaaleanpunaisella muovimiekalla pulpettiin):
"Kaksinkertaista komparatiivia ei oo eikä tuu!".
Samaa voisi sanoa kaksinkertaisesta monikosta.

Ihmetyksen aihe numero 6. - suomalaisen liikunnan painopisteet
Suomessa on aikanaan arvostettu yksilöurheilua ja -liikuntaa. Nykyään tuntuu siltä, että ainoastaan joukkueurheilulajeille löytyy tukea, harrastajia ja katsojia.

Menestystä ei kuitenkaan.
(Jääkiekkoa ei lasketa - sitä harrastetaankin niin helvetin monessa maassa. Salibandy? Niin no - montako harrastajamaata? Liitokiekko?)
Jalkapallo kertoo varsin hyvin suomalaisesta tasosta: ei huono, muttei hyväkään.
Näillä harrastajamäärillä menestyminen on melkoisen harvinainen tapahtuma.

Silti koululiikunnassa (tai missään muussakaan liikunnassa) ei painoteta yksilöliikuntaa. Sehän ei edesauta lapsen sosiaalista kehittymistä, pitäähän sitä oppia toimimaan tiimissä.
Niinpä niin.
Koska suomalainen joukkue on tuonut mitalin kesäolympialaisista? (Myönnetään, on niitä tullut. Jousiammunnasta (joka on yksilölaji kaikesta huolimatta) ja monesta muustakin yksilölajista, jossa kilpaillaan myös joukkueena.

Loppuun retorinen kysymys:
Kumman harrastuksen aloituskynnys on pienempi,
jääkiekon vai juoksun?
Salibandyn vai rullaluistelun?
Jalkapallon vai hiihdon?

Haluaisin nähdä sen hepun, joka astuu ulos kotinsa ulko-ovesta ja alkaa pelaamaan salibändyä...

---
Ihmettely loppuu tähän tällä kertaa. Ameeba palaa asiaan myöhemmin, aiheita löytyy rutkasti lisää.