Sormet, varpaat, korvat ja nenä.

[Soi: Nirvana - Smells Like Teen Spirit]
Erään kurssin välinäyttöön vaadittava materiaali on saatu kasaan poikkeuksellisesti jopa päivän etuajassa. Nyt sitten istun kotona koneen ääressä varpaat aivan älyttömässä hileessä.

Tänään on tarkoituksena mennä katsomaan kuinka PP-70 voittaa Suomen Cupin ottelussa helsinkiläisen suurseuran junnujoukkueen. Silloin voitaneen sanoa, että myös sormet, korvat ja nenäkin ovat jäässä.

Ulokkeiden jäätymisilmiöstä(kin) saa kiittää rakasta harrastustani luistelua.
Korvista on lähtenyt pari-kolme kertaa nahat jäätymisen seuraksena, sormet ovat jäässä päivittäin talvisin, varpaat samaten. Nenän nahka on vaihdettu aivan liian monta kertaa pakkasessa tai kesähelteillä (kuten Saksan reissukuvia nähneet voinevat todistaa).

Miksi kerron tästä ja mihin ihmeeseen se liittyy?
Noh, tämän viikon teemaan tietenkin.

Jaa miten?

Kuvitelkaa 25 asteen pakkanen, selkeä pimentyvä taivas Pyynikin kentän yllä ja n. 1,5 tuntia luistelua jäällä.

Saitteko kuviteltua? Hyvä!

Kuvitelkaapa sitten koppi kentän takana. Pitkät penkit seinustoilla, naulakoista roikkuu päällysvaatteita ja lattialla on lenkkitossuja. Lämpötila on jo nykyään aivan siedettävä. Nenän herkkiä värekarvoja kutkuttaa liikuntaa harrastaneista ihmisistä leviävä hien tuoksu.
Kuvitelkaa istuvanne penkillä ja ottavanne luistimet pois jalasta.

Onnistuiko?

Jalka näyttää valkoiselta ja elottomalta. Tuntoa ei ole, veri ei kierrä.
Nauhojen painaumat näkyvät oudon värisinä kohtina jalan päällä.

Mennäänpä pikakelauksella viiden minuutin päähän tulevaisuuten.
Osaatteko kuvitella? Nimittäin sen tunteen, kun "varpaat alkavat sulaa"? Veri palaa jalkaan verenkierron toipuessa shokkihoidosta pakkasessa.
Sillä tunteella on nimikin.
Kipu.