Heippa.

Nyt se on leikin loppu!

Tai ainakin tämä blogin.

Ns anonyymina kirjoittaminen on muisto vain. Liian moni lukija tietää kuka tätä kirjoittaa.

Liian usein tänne vuodattamisesta seuraa tosielämässä jotain.

Ehkä palaan tänne takaisin joskus, ehkä en.

Nyt on liikaa kaikkea.

Heippa.

Päivityksiä, sanoi.

Päivityksiä?

Ei kai nyt sentään täällä!

No jos nyt kuitenkin?

No joo.

Ehkä vain vähän.

Asensin verrattomaan matkapuhelimeeni Opera Minin uusimman version, jossa on monia hauskoja toimintoja.

Eräs näistä on tietenkin ainakin omasta mielestäni erittäin sujuva kuvien päivitys blogiin.
Tuloksia nyt ja myöhemmin osoitteessa:
http://my.opera.com/masentunutameeba/blog/

Tuki RSS-virroille on myös loistava ominaisuus. Nyt pääsee lukemaan suosikkiblogejaan helpommin vaikka bussia odottaessa...

Mobitesti (taas!)

Jaksamisesta.

Nyt täytyy sanoa, etten jaksa.

En vain jaksa.

Musiikkia ei edes saa tarpeeksi kovalle, että ajatukset hukkuisivat.
Kännin vetäminen ei oikein ole vaihtoehto.

Mitäs sitten?

Luvassa käsien hikoilua.

Säätiedotus lupaa käsien hikoilua etelästä alkaen.

Syynä voidaan pitää ylläpidetyn sivuston sisällönhallintajärjestelmän päivittämistä versiosta 0.13 versioon 1.0.2.

Toivottavasti onnistuu - edes kohtuullisesti.

Siitäs sait.

Siitäs sait, saatana!

Viimeinenkin viisaudenhammas lepää YTHS:n hammaslääkäreiden roska-astiassa. Ei muuten auttanut yhtään oloa suhteellisen totaalisesti valvotun/huonosti nukutun yön jälkeen.

Nyt sitten väsyttää, ikeneen kolottaa leikkausjäljen kohdalta ja selkä on aivan Scheissena.

Hienosti menee, mutta menköön.

Keittolounas (tai oikeastaan keittopäivällinen) ei tyydyttänyt nälkää, mutta ehkä tälläkin selviää. Jospa sitä huomenna uskaltaisi syödä jo vähän kiinteääkin ruokaa.

Jaaha ja nyt vuotaa verta. On se kivaa.

Saken paitaa hankkimaan.

Mestaruus tuli oikeaan osoitteeseen kun Tampere United murskasi HJK:n eilen illalla.

Nyt pitäisi sitten suunnitella Sakke Saarisen, nro 13, paidan hankkimista.

Pojalle, tietenkin;)

Todellisuus.

Todellisuus?

Niin mikä?

Olo tuntuu aivan joltain muulta kuin todelliselta. Ihan kuin eläisi jossain mielenkiintoisessa välitilassa, limbossa, toden ja tarun välillä.

Elämä muuttui kertaheitolla, vaikkakin siihen oli jo valmistauduttu pitkään.

Silti.

Toivottavasti todellisuus ei kolauta päähän vaan asettuu päälle pehmeästi. Syytä ainakin olisi!

Väsynyt, mutta onnellinen.
Tai jotain.

Henk.koht. DNA

Personal DNA.
(Selitykset näkyviin viemällä kursori alueiden päälle.)

Animated Leader

(Tarkemmat tulokset)

(Via Marjut,)

13.10.2006

13.10.2006.

Päivä, jonka tulen muistamaan lopun ikääni.

Miksi?

Siksi.

Meita on nykyään kolme.

Tunteellinen mies.

Tunteellinen mies? Minä?

En tietenkään ole!

Noh, mitä nyt tulee melkein tippa silmään kun katselee vaikkapa YouTubesta luisteluvideoita (niisk!).

Siinä on vaan jotain siivottaman hienoa ja koskettavaa kun sadat tai tuhannet luistelijat rynnistävät kaarteeseen tai starttaavat.

Ei sille vaan voi mitään.

Lisätään vielä musiikkia taustalle niin voi voi, kyllä lähtee!

Katsokaa nyt näitä pätkiä, ei voi muuta kuin sanoa: määkin haluaisin olla tuolla!

• Master 2 Mix Final Indoor National 200


• Inline Marathon - 40 Km Race

Niisk.

Säätöä taas kerran.

Ei oo helppoa ei.

Nyt leiska näyttää edes vähän siltä miltä sen halusi näyttävän.
Tosin vain vähän.

Säätö jatkuu kun jaksaa.

Lauantai-iltana

Kalja - check.
Sohva - check.
Matsi -

Mitä helvettiä?

Ai niin. Se tulee maksulliselta Canal -plussalta.

Ei sitten katsota matsia.

Radio Suomelta näyttäisi tulevan suora lähetys.
Laiha lohtu, mutta kai se on lohtu sekin.

Väsyttää, aivan hirvittävän paljon.

Teetsä jotain täällä?

Tänään, yhden kieppeillä.

Istun, teen töitä, odotan ihmisiä vastaanottoajalle.
Ovi on raollaan, ihmisiä kulkee ohi.

Yhtäkkiä arvon herra johtaja pistää pään ovesta sisään:

-"Ai sää oot täällä. Teetsä jotain täällä?"

Ei, en tee, muuten vaan istun yksin tyhjässä videoneuvottelutilassa näpyttelemässä tietokonetta.

-"Joo, teen. Siinä oven vieressä on varauslista. Vastaanottoaika."
-"Ai jaa. No kauanko se kestää?"
-"Sekin lukee siinä oven vieressä, mutta kahteen astihan se on."

Voi vitun vittu. Pehmeneekö pää tietyn koulutustason saavuttamisen jälkeen vai mistä on kyse?

Ei, en tee mitään. Se varauslista on siinä varmaankin ihan vain huvin vuoksi, ei niistä merkinnöistä kannata mitään välittää.

Ai niin, en varmaan muutenkaan tee työajalla juuri koskaan juuri mitään.

Ei helvetti.

Myöhemmin; huikean palkkausjärjestelmäuudistuksen virallinen julkistaminen.

Vesi kielellä; mitä sieltä tulee?

Ei mitään. Ei vittu yhtään mitään.

Palkka nousisi kokonaista seitsemän (7) euroa kuukaudessa!

Mitä nyt puhuttiin, että se olisi noussut reilulla satasella, mutta eihän se mitään.

Seitsemällä eurolla saa jo, hetkinen, vaikkapa seitsemän kahvia alakerran kahviosta.

Kyllä sillä vaan kelpaakin röyhiä.

Mutta ei se mitään.

Hankalan ihmisen maineen olen saanut jo aikaa sitten.

Elämää, ei sen enempää.

Saatanan Blogger on syönyt kolme viimeistä postaustani, en ole jaksanut niitä enää uudestaan kirjoitella.

Niinpä kaikki noin kaksi lukijaani ovat välttyneet vuodatukselta väsymyksestä ja...

Niin, enimmäkseen väsymyksestä.

Väsyttää edelleen. Jopa niin paljon, että lukioaikaiset haavekuvat pään peitteiden läpi pistettävästä kofeiiniruiskeesta nousevat jälleen ajatuksiin.

Nääh, ei se toimisi kuitenkaan.

Hauskana teknisenä yksityiskohtana alan ilmoittelemaan aina kun muistan juotujen kahvikuppien määrän työpaikan listasta. Kiinnostavaa? No ei varmasti.

Juotuja kupillisia aikavälillä 25.9 - 3.10:
12.

Tänään ei mittään.

Voi, sanoi mustapartainen, voi, mies haroessaan hiuksiaan tuskissaan.

Kaikki oli mennyt päin helvettiä, näin meidän kesken. Mustapartainen oli nukkunut huonosti jo pitkään, tehnyt aivan liikaa töitä ja ollut muutenkin aivan liikaa menossa.

Mustapartaisen ilmiasu muistutti enemmän Kalevan Alkon entisiä suurkäyttäjiä kuin kunniallista tutkijaa; mustat muovipussit silmien alla puhuivat omaan kieltään satunnaisille tarkkailijoille; jotainhan sitä on vedetty.

Niinpä niin. Niinhän sitä on.

Kahvia, ja paljon. Tai oikeastaan eipäs vähätellä: helvetin paljon.

Ehkä ne mustat pussit mustapartaisen silmien alla ovatkin täynnä kahvia?

Nääh.

Kaljaa kuitenkin. Tai kossua.

Mustapartainen repii vuoroin hiuksiaan, vuoroin partaansa. Miten ihmeessä tässä taas kävi näin?

Enpä tiedä.

Motivointia a la Ameeban työpaikka.

<avautuminen>

Ei vittu sanon minä.

Jaa niin miksi?

Meillä töissä osataan motivointi, harvinaisen hyvin.

Kolme päivää konferenssissa, meno yön yli junalla koska firma ei maksa kotimaan lentoja ellei matkaan mene yli kahtatoista tuntia, tulo junalla, kahdeksan tuntia.

Kävely tapahtumapaikalle hotellilta, kävely rautatieasemalta hotellille ja kaikki tietenkin myös toiseen suuntaan.
Koska firma ei maksa takseja ja busseja ei yllättäen kulje kovin hyvin.

Esitelmä vaivalla kirjoitetusta artikkelista, aktiivista keskustelua, verkostoitumista.
Vähän unta, paljon töitä.

Ja sitten, kotiinpaluumatkalla sähköpostissa odottaa viesti sihteeriltä:

Pomo haluaa tietää piditkö esitelmän XX:ssä. T: Sihteeri.

No mitä vittua? En pitänyt, ihan piruuttani vaan hengailin paikalla kolme (työ-)päivää muiden töiden kasautuessa.

Ihan vittuillakseni matkustin junassa yhteensä melkein kaksikymmentä tuntia kolmen ja puolen päivän sisällä.

Ihan vaan vittuillakseni tein artikkelia työkaverin kanssa hiki hatussa (omalla ajalla).

Ihan vaan vittuillakseni.

Mitä helvettiä? Jos menen konferenssiin esittelemään paperin, oletus on varmaankin että myös pidän esityksen, ei muuta,

Kyllä meillä osataan motivoida.

Mol.fi, sinne se työ mennyt on?

</avautuminen>

Säätöä ja vääntöä

Ei se olekaan niin helppoa.

Uuden leiskan vääntäminen siis.

Etenkään kun pitäisi samaan aikaan valmistella huomisia luentoja, vääntää muutamaa projektia ja varailla junalippuja ensi viikon konferenssiin.

Väsymys kiusaa, edelleen. Siitä tuskin pääsee eroon.
Tai noh, ehkä sitten haudassa.

Sekään ei muuten helpota leiskan vääntöä.

Eikä helpottanut lauantaina juostua puolimaratoniakaan.

Hoh hoi.

Onnistui!

Hei, se onnistui!

Ameeba asuu uudessa Bloggerin versiossa.

Uusia ominaisuuksia ei ole vielä tullut vastaan (ainakaan kovin montaa).

Jospa sitten tulevaisuudessa;)

(Edit: Ulkoasu mennee uusiksi tänään, kaikki muukin epävakaus johtunee säätämisestä. Pahoittelen haamupäivityksiä!)

(Edit2: Huoh. Bloggerin teemat näyttävät sanalla sanoen aivan hirveiltä. Uutta leiskaa tekemään, siis.)

Pitkä kuiva kausi.

Pitkä ja kuiva bloggaamaton kausi loppui juuri nyt.

Jaa miksi en kirjoitellut mitään?

Yritin päivittää Ameeban pellin alla hyrisevän Bloggerin Beta-versioon (lisää Beta-versiosta englanniksi).

Ei onnistunut ihan kuten elokuvissa.

Tänään (jo tänään! Eihän tässä kulunutkaan kuin noin kymmenen päivää!) sain postia Bloggerin käyttötuelta kahden sinne lähetetyn spämmiviestin jälkeen:

Thanks for your interest in the new Blogger in beta and we're sorry we were unable to switch you over.
Please try switching again at a later date via the promo that will reappear in your dashboard, and be sure to remember your Google Account information as you will need it to switch to the new version of Blogger.
For now, you can still log in to Blogger using your original Blogger account.

Mikä pahinta, päivityksestä kertova nappula ilmestyi taas blogin hallintapalveluun.
Onkohan tänään jo later date?

Olenkohan riittävän itsetuhoinen?

Hmm.

Lienee sanomattakin selvää, mihin tulokseen päädyin.

Mikäli päivityksiä ei (taaskaan) tipu, olen muuttanut varmistuskotiini osoitteeseen
http://masentunutameeba.wordpress.com.