Ameeban matka Koblenzin halki, osa 12.

[Sama pätee edelleen.]

ke 28.04.2004------------------------14. pvä - viikko 2

Tänään ei juosta. krapula ei ainakaan vielä ole äärimmäisen paha, mutta turha sitä on härnätä...
Päivä alkoi rattoisasti Wintöötin suojausvirheellä ja ivo-buutilla. Whee.
Pitäisiköhän tälle koneelle antaa nimeksi "paska" tai jotain.

Njooh. Eilen illalla oli itse asiassa toudella hauskaa - pieni disko sijaitsee yhdessä huoneessa ESG:n kellarissa.
---
Jou jou. Kotona ollaan siis taas. Koululla ei ollut sinällään mitään tekemistä, mutta tulipahan päivitettyä klubin sivut kurssien osalta.
Syömäpuolikin oli ihan ok - mensa rullaa aina joskus.

Syömän ja koulun jälkeen kävin Janin kanssa shoppailemassa (whee!) - 7/8 -housut tarttui mukaan Henkasta ja Maukasta. Kenkien hinta on toudella edullinen, pitänee ostaa jotkut täällä olon aikana.

Krapulakin on jo hieman hellittänyt:)=
---
n. 45 minuutin juoksulenkki takana. Puolentoista kilometrin ylämäkiveto tekee hyvää reisille ja keuhkoille.
---
Kävin kurkkaamassa Janin kämppää. Kohtuullisen paljon isompi kuin tämä.

Nyt alkaa väsyttämään. Yöunet jäivät eilen kuitenkin kohtuullisen pieniksi (6 h). Ilta oli kuitenkin erittäin hauska! Kuten sanottua, disko sijaitsi ESG:n alakerrassa pienessä huoneessa. Ihan täynnä ihmisiä ja loistava tunnelma!
Ennen riskoa grillailtiin pihalla ja juotiin olutta koko vaihtariporukan voimin.

Sikspäkki maksoi sen 3,20 - joten ei kovin kallis ilta:)

Tuli sitten lisäohjelmaa muutenkin - 8 päivän keikka Puolaan.
Przemek järkkää retken, matkaan on lähdössä n. 12 ihmistä.

Ai niin. Lenkin aikana pihalla satoi vettä taivaan täydeltä - sadelenkki ruuls.
---
Väsyttää. Taidan mennä nukkumaan.

Koulumatkani varrella. Eipä lampaisiin kovin usein Tampereella törmää (joten hyvä että edes jossain) 

Hmmph. Nyt on oltu kotona puoli tuntia. Aamulla lähdettiin liikenteeseen 7.30, joten tulee näille päiville mittaa.

Väsyttää.

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 11.

[edelleen.]

ti 27.04.2004------------------------13. pvä - viikko 2

Huomenta! Taas kerran juostuna n. 20 min. Ilma on kaunis ja linnut laulavat:)
---
Aamiainen syötynä - valmiinä lähtemään koululle. Tänään on saksan tunti ja pitäisi myös käydä Martinin juttusilla. Muuta ohjelmaa ei oikeastaan sen tarkemmin ole.
Kill Bill vol 2 pitäisi käydä myös kahtomassa - vaan en osaa sanoa minä päivänä.
Bis Später!
---
Kill Bill taitaa jäädä ainakin Koblenzissa katsomatta. Yhtään englanninkielistä kopiota ei tässä kaupungissa ole:( noh, toivottavasti Bonnissa tai Frankfurtissa on.

Isäpappa yritti äsken soittaa - liekö ollut taskupuhelu tai jotain.

Koulupäivä oli ihan ok. Saksantunti oli ja meni - datiivi ja akkusatiivi alkavat vähitellen muistumaan mieleen. Koekin saatiin takaisin - virheitä oli - riittävästi.
Noh, kyä se siitä.
Martin-setäkin tuli nähtyä, ihan ok miekkonen. Hirveässä paniikissa vaan opintojen suhteen. Tulipahan nekin asiat suurin piirtein selville kuitenkin.

O2:lla kävin myös passin kopion ja sen helvetin faksin kanssa. Siellä sitten kävi ilmi, ettei mokomaa enää tarvitse faksata kun kerran homma tehtiin liikkeessä. Voi hanuri sanon mie. noh, nyt on kolme kopiota passista kaikille tarvitseville!

Englannin kurssile tarvitsee tasokokeen päästäkseen edistyneempien ryhmään. Whee.
Revin kyllä pelihousuni ihan täysin jos joutuu siihen alkeisryhmään.
Bouzaima oli sieltä mieltä, ettei se kylläkään ole mikään paha.
---
Hmmph. Pojjaat saivat kurssiohjelmankin sitten vihroin valmihiksi. Pitänee siis vääntää kohta mainoksetkin valmiiksi.
---
Pitäkää tunkkinne. Kele. (Ei tullut voittoa hertassa.)
---
Pitää kyllä käydä ostamassa kirja kohta. Täällä hajoaa kuuppa, kun ei oo mithään luettavaa.
Oli se taskupuhelu isiltä. Olivat olleet taas koirakoulussa Talmanin kanssa - melko hankalaa kuulemma:) Ei mikään ihme kun tietää Talmanin herttaisen ja heti uskovan luonteen.
---
Ryypyllehän se tämäkin päivä meni. ESG:llä on vaihteeksi pileet - sinnepä sitten.

Vaihto-opiskelijan arkea? Työntekoväline ja työntuhoväline. 

Pakko tehdä duunii...

...jotta rahaa saa (I.Alanko osui ja upotti taas kerran).

Ilmeisesti blogspotin blogeihinkin pääsee taas kun tännekin on eksynyt ihmisiä. Tervetuloa vaan takaisin!

Pimennon aikana matka Koblenzin halki on jatkunut osaan 10 asti. Muutoin ei ole oikein ollut aikaa päivittelyihin koulu- ja työkuvioilta.
Niin.
Muista aikaavievistä jutuista nyt sitten puhumattakaan.

Kotia voisi lähtiä kohta.

Väsyttää.

Hmmph.

Hmmph. Taas täällä. Eikä siellä, mistä viime aikoina on paljon kirjoitettukin.

On se.

RyanAirin hinnat kesäkuulle ovat edelleen pilvissä. Toivottavasti tulevat sieltä alaskin joskus (siis ennen lomaa).
Vielä pitäisi päättää matkakohteet (siis Saksan lisäksi).

Se se on.

Matkalla koulusta kotskaan (kirjanpitäjän kautta, tietenkin, kukas nyt suoraan 8 tunnin työpäivän jälken kotiin haluaisi) kävin kaupassa. Kyllä, kaupassa!

Juu. Ihan oikeasti. K-kaupassa vielä kaiken lisäksi.

Niin juu. Mistähän sitä piti edes puhua?

Ai niin. Tullessani sieltä kaupasta näin omituisen ilmestyksen. Noin omanikäiseni nainen lyhyessä hameessa, polvisukat (punavalkoraidalliset), kireä toppi. Vaaleat hiukset ja aurinkolasit työnnettynä otsalle.

Jaa niin että mitä sitten?

No. Sitten se nainen moikkasi.

Neiti M näyttää nykyään aika erilaiselta kuin ennen.

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 10.

[jep]

ma 26.04.2004------------------------12. pvä - viikko 2

Huomenta! Juostuna taas kerran n. 20 min. Päivä näyttää erittäin hienolta tässä vaiheessa aamua.

Kohta lähretähän koululle.
Ai niin. Eilistä lenkkiä ei välttämättä huomaa edes kovin hyvin. Perse on kipeä.
---
Kotskabortaalissa ollaan taas kerran.
Kello on viisitoista yli kymmenen ja tätä ennen ei aamun jälkeen ole käyty kotona tänään... Eli pitkä päivä siis.

Avausluento jäi käymättä - oli ilmeisesti sitten kuitenkin pidetty aamukympiltä.

Aamulla siis surffailin netissä vähän aikaa. Sitten syömään, oluelle (kyllä, yliopistolla on myös baari) ja kaupungille seikkailemaan hetkeksi. Siellä otettiin Golfille liittymä, käytiin hakemassa miulle astioita ja syötiin (ranskalaiset). Sitten tultiin koululle, jossa otettiin vaihteeksi olut:) Ja taas nettiin. Suomi oli voittanut Ukrainan 5-1 tänään.
Chattasin ICQ:ssa Mikan kanssa hetken aikaa.
Ok. Edellisen jälkeen taas kerran oluelle (tästä tulee jo tapa?).
Olusella tavattiin tsekkitytöt, joiden kanssa sitten jonnin aikaa jutskattiin.

Kotiinlähtö mutkistui, kun busseja meni vain tunnin välein - kävelyreisu koko porukalle.
Noh, nyt ollaan kotona - toivottavasti tsekitkin.
Humalatila on edelleen kohtuullinen.
Well, oh well. I just have to cope with it.

Njooh. Perjantaina pidetään wappubileet yhdessä tsekkiläisten kanssa.
Mielenkiinnolla odotan Suomi-tsekki -wappua (joskaan en sitä seuraavaa krapulaa).

StuBissa joku londri rupesi juttelemaankin. Golf oli näreissään, kun kuulemma
puhui vaan miulle. Noh - tiedä sitten häntä.

Golf ja Klaru StuBissa. Taustalla yliopiston kirjasto ja muita suhteellisen anonyymejä rakennuksia. 

Muistaessani: soita/laita viestiä Irkulle (soitti siis sunnuntaina).
[Editor's note 10.6: Ei sitten tullut soitettua.]

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 9

[juu juu]

su 25.04.2004------------------------11. pvä - viikko 2

Hoh hoi. Osaisikohan joku kertoa miulle miksi nää yöt on aina niin rauhallisia ja aamulla herää levänneenä?

Unia voisi kutsua taas kerran vähintäänkin omituisiksi. Mitäs mieltä olette vaikka siitä, että olin vanhan ala-asteluokkani kanssa missä lie koulun retkellä. Mukana reissusa oli jostain omituisesta syystä myös neiti M. Homma päättyi siihen, että mie ja neiti M viskottiin suklaakarkeilla toisiamme koulun pihassa yrittäen välttää kiinnijäämistä talonmiehelle..
Siitä taas kotipsykoanalyytikoille eväitä.

Suklaavälikohtaukseen liittyi ties mitä jekkuja ennen sitä uima-altaassa ja pukukopissa, tosin niissä ei ollut M osallisena,
Hmmph. Uniosastolla enemmän aiheesta.

Joo. Painajainen näyttäisi muuten olevan der Alptraum saksaksi.

Aamu tuntuisi käynnistyvän taas kerran vähän hitaanlaisesti. Well oh well.
Such is life.
---
Terveisiä perseestä joo. Tiputin sitten kahvikupin lattialle ja ihammäsäkshän sen meni.
Nyt tarvii sitten käydä ostamassa uusi. Voi kele.
Terveisiä myös Klausille, ei täällä tahallaan yritetä herättää.
---
Järkytyksestä toivuttuani totean, että pitäisi varmaan ruveta New yorkilaisen yliopiston rehtoriksi. WSJ:n mukaan ovat jossain vaiheessa maksaneet 800 000 taalaa kuussa palkkaa miehelle. Mie voisin tuohon hintaan tyytyä vain kuukauden tai kahden pestiin.
Noh, päiväkin riittäisi.

Nyt mennään. hei hei.
---
Ja takaisinkin tultiin ehjänä. Tosin olo on melkoisen voipunut js koivet Scheissena. 3,5 tuntia oltiin rullilla liikenteessä, siitä luistelua ehkä 3 h ja loput taukoa tai arpomista.
Puolisen tuntia kävelin Moselin rantaan, joten kaikkinensa oltiin n. 4 h reisussa.

Matkaa kertyi varmaan jossain 30 ja 40 kilsan välissä, paha sanoa. Pääsinpä kuitenkin kartalta pois:)= Pelkkiä kartan ruutuja laskien matkaa kertyy yhteen suuntaan jossain siellä 20x800m, joten kyllä sitä matkaa tuli. Kävin siis Lahnsteinissa asti Rheinin rantaa pitkin.
Pyörätiet olivat n. puolet matkasta sanalla sanoen kelvottomassa kunnossa.
Noh, kyllä tuota reittiä voi toistekin kokeilla (tosin itärantaa!).

Jännittävää muuten että jalkamiehille merkityt pätkät olivat koko matkalla kestopäällystettyjä, pyöräilijät saivat ajella välillä hiekallakin. Toinen hieno asia on se, että asvaltti päättyy äkkiarvaamatta monessa kohtaa hiekkatiehen. Pointsit saksalaisille!

Luistelin koko matkan tänne kämpälle. Toisin sanoen luistelin myös ne helvetilliset mäet tenniskeskukselta ylös... Täytyy sanoa, etten ole rullilla aikaisemmin vittumaisemmissa mäissä käynyt - edes Lukonmäki ei vedä vertaa.

Njooh. Pitäisi ainakin koivista löytyä potkua Suomeen palatessa.

Lenkistä jäi hyvä maku suuhun! Seuraavan tosin veikkaan tekeväni Moselin vartta pitkin - länsipuolta. Itäpuolen tiet olivat huonossa kunnossa, eikä pyörätietä edes ollut kovin pitkää matkaa.
---
Oh hoh. Koomasin sängyssä hetken - nyt väsyttää entistä enemmän. Onneksi se kahvikuppikin meni rikki...
---
Niin joo. Nähtiin eilisellä kaupunkikierroksella se baarikin, jossa torstaina käytiin.
Näytti melkoisen karulta:) Ja nimi ei tosiaan ollut Prinzip vaan Residenz.
Enkä muuten olisi taatusti osannut sinne päivänvalossa - tai yöllä.

Mahtoikohan lenkki menneä perhana jo vähän yli. Nyt on kyllä kohtuullisen rikki. Tuli sitä kyllä aika lujaa lasketeltua Südbrückeltä asti.
---
Suomi oli voittanut USA:n 4-2. Piti Mikalta tarkistaa sekin asia.

Lenkkeily on pop. Syömätauko Rheinin rannalla Koblenzin ja Lahnsteinin välissä. 

Sellainen merkintä vuosi sitten. Tänään?
Otsassa nöpöttää, väsyttää ja on nälkä.

Kaikki on siis ennallaan.

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 8.

la 24.04.2004------------------------10. pvä - viikko 2

On se vaan hieno asia, että Saksassa posti kannetaan lauantaisinkin.
Isäukon kirje tuli vihdoin - matkavakuutuskortti ja kertauskutsu liitteenä.

Kertaukset tehdään sitten Haapajärvellä ja kyseessä on taisteluharjoitus.
Toisin sanoen kaikki toiveet makkaranpaistoviikosta voi heittää;)

Ok. Sitten arkisempiin asioihin.
Kävin juoksemassa n. 20 min, ilma oli kaunis eikä vielä liian kuuma.
Sitten vaan ruiskuun ja kohta pitäisi syödäkin jotain.

Käsipyykki on muuten siistiä hommaa (noh, ehkä ei kirjaimellisesti, mutta).
---
Hmmph. On toi luistelu vaan hiano laji! Kesäisin(kin) sormet ja varpaat on koko ajan jäässä huolimatta ilman lämpötilasta. Kuinkahan hileessa mahtaisivat olla, jos polttaisin tupakkaa?
---
Jepjep. Tuli käytyä kaapungilla. Ihan mukava reissu.
Matkaan tarttui Löhr-Centeristä makuualusta (4,5 eur).

Aika tyhjänpäiväisiä kuvia tuli otettua, mutta onhan tuota tilaa vielä.

Olin siis liikenteessä Janin&Jonnan seurassa.
Syömässä käytiin Subwayssa - saksaksi tilaaminen onkin sitten jo oma lukunsa.
Puolikkaat tilattiin, mutta kokonaiset toimittivat - siispä eka kerta kokonainen Sub syötynä.

Huomenna pitäisi varmaan lähteä luistelemaan, katselin nyt jo vähän paikkoja valmiiksi. Rheinin vartta varmaankin lasketellaan alas (tai siis ylös).
Reppuun on tarkoituksena pakata luistelun ajaksi iso pullo vettä, banaaneja, kamera, kengät ja hieman rahaa + tietenkin känny.
Kaksi tai kolme tuntia olisi ihanteellinen aika. Siitä enemmän on vähän liikaa ja vähemmän ei kelpaa.
---
Ja taas väsyttää. Ihmeellistä toimintaa - olen saanut varmaankin raitisilmamyrkytyksen tai jotain.
Siispä - kahvia koneeseen!
---
Ei pitäisi muuten koskaan ruveta pelaamaan pasianssia.
Pakko saada yksi peli läpi, sitten voi lopettaa tältä illalta.
---
Ja seitsemän minuuttia myöhemmin peli on läpi. Mistähän tämäkin ilmiö johtuu?
J&J on alakerrassa tv-huoneessa, taidan käydä katsomassa missä mokoma sijaitsee.
Sen jälkeen nukuttelemaan että jaksaa huomenna herätä kohtuullisissa ajoissa.
---
Jou. Tuli sekin nähtyä - ihan ok. Pöytäjalkapallot ja kaikki...
Ei vaan pysty vakavalla naamalla katsomaan saksaksi dubattuja elokuvia.
Ja kun ei pysty, ei pysty...
---
Golf kävi moikkaamassa - oli ostamassa Prepaidia ja tarvitsi suomentelua (tai siis englannoksia).

Hohhoi. Kai sitä pitää ihan oikeasti mennä kohta nukkumaan.
Täytyy heittää naamariin kylläkin ruokaa - muuten ei jaksa sitäkään vähää.
---
Illan tässä kohtaa heittäydytään filosofisiksi.
Itse asiassa, nyt kun asiaa on miettinyt tarkemmin, olen kiitollinen neiti K:lle siitä että niin kävi kuin kävi. En olisi taatusti lähtenyt tähänkään reissuun, jos seurustelu olisi jatkunut. Muutama muukin kokemus olisi jäänyt pois - osan olisi ollut syytäkin. Osa on ollut hauskoja ja hyviä kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois!

Tämä on ensimmäinen kerta meikäläisen elämässä, kun on oikeasti aikaa itselle; tehdä
juuri sitä mitä haluaa. Ei tarvitse miettiä töitä eikä varsinaisesti kouluakaan. Jos nyt saisi sen kymmenkunta ECTS:ää, olisin tyytyväinen;)

Hmmph. 9.15 herätyskello pärähtää päälle.
Hjuva yo.

[huomio lukemisen jälkeen: väsyneenä kirjoitettu tajunnanvirta on itsellekin
vaikeaa seurattavaa.]

Vier Türme (tai siis yksi niistä..) Koblenzin keskustassa.. 

Tämänpäiväisen merkinnän suhteen suoritettiin karsintaa karskilla otteella. Poistetut merkinnät myynnissä joskus ilmestyvässä kokoomateoksessa.
Nimiä vaihdettu, jotta blogin satunnaiset lukijat pysyisivät kärryillä henkilöhahmoista (joskaan ei aivan kaikkia).

Lisäsin sivupalkkiin palautespostiosoitteen.

Karpulainen mies lähtee käymään kalamarkkinoilla.

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 7.

[...ja samat sanat taas kerran...]

pe 23.04.2004------------------------9. pvä - viikko 2

Krapulauutisista päivää! Tämän päivän tilannetiedotus:
ei kovin paha.

Ok. Eilen käytiin siis pohjilla evankelisessa asuntolassa ja mentiin sen jälkeen baariin.
Pohjat oli ihan ok (siis tilaisuutena - tankkauskin onnistui), baarikin menetteli.
Musiikki oli Prinzipissä [editor´s note 25.4: paikan nimi ei kylläkään ollut Prinzip, vaan joku muu saman tyylinen..][16.5, sama: on muuten Residenz] kyllä kelvotonta, mutta muuten homma toimi.
Porukkaa oli liikenteessä pirun paljon (tai oikeastaan kuulemma vaan keskimääräisesti), 0,5 litran olut maksoi 1,5 euroa ja silleen. Ja ne jutut siitä kortista ja ulos mennessä maksamisesta pitivät kyllä paikkansa.

Hööh. tänään käydään vähän hitaalla.
---
Vieläkin käydään kohtuullisen pienillä kierroksilla ja hitaalla tempolla - vaikka on jo ilta.

Ok.

Päivä oli ja meni lievän krapulan hallitsemana. Kävelin aamulla koululle sateesta huolimatta (Haltin takki kestää itse asiassa täysin vettä.). Kirjastokierros kärsi väen vähyydestä ja oli melkoisen kuivakka. Noh, tulipahan sekin nähtyä. Kirjasto on kyllä ihan hieno, siitä ei pääse mihinkään.

Purin koululla sähköpostisumaa varmaankin tunnin verran tai jotain. Spämmiä oli tullut sata viestiä (tosin kaikki oli onneksi tapettu) ja asiallista postia jonnin verran.
En saanut syystä tai toisesta koulun omaa SSH-asiakasta toimimaan, joten hain Puttyn netistä ja käytin sitä alustana.

Tänään oli ihan mukava päivä. Huolimatta kohtuullisen poskelleen menneestä saksan tentistä, krapulasta ja jalkojen jäätymisestä.

Saksalainen näppis on muuten perverssi vekotin.
Miksi helvetissä y ja z on vaihdettu keskenään?

Väsyttää ihan törkeästi.
---
Ja edelleen väsyttää. Järjestelin tältä reissulta ottamani digikuvat ACDSeen kategorioihin.
Nytpä niitä voisi olla mukavampaa katsella.
---

Golf kävi pyörähtämässä. Saattaa tulla huomenna mukaan kaupungille - tai sitten ei.

Oikeastaan aika rentouttavaa, kun ei ole mitään tekemistä. Tai no - akkujahan täällä ladataan. Siksipä sitä ei isoja paineita koulusta otetakaan.

Hmmph. Väsyttää ihan törkeästi, mutten tiedä viitsiikö sitä mennä perjantai-iltana vähän kymmenen jälkeen nukkumaan.
---
Hey stop haunting me. It should be easy; as easy as when you stopped wanting me.
-- Sinead O´Connor.
---
Ääähhähää. Sainpas helvetti oman tulokseni Miinaharavan kunniatauluun:)
---
Kämpe tuli juuri kotiin. Mielenkiintoista olisi myös tietää, missä se mies luuhaa. Ei oikein vaikuta miekkoselta, jolla olisi tyttöystävä jossain odottamassa.

Hoh hoi. Ratkaistiin sitten sekin ongelma - ei menty nukkumaan ennen kymmentä eikä edes vähän sen jälkeen.. Nyt kello on melkein kaksitoista.
Eli siis - öitä!

Yliopistoa. Oikealla kirjasto, edessä Informatikin laitos. 

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 6.

[...edelleen...]

to 22.04.2004------------------------8. pvä - viikko 2

Toisen viikon eka aamu! Väsymys on varsin mittava, johtuneeko huonosta iltasyömisestä vai mistä.
Tänään jäi aamulenkki tekemättä, mutta tein sen sijaan aamuvenyttelyt.

Homma vaikuttaa ihan hyvältä kaikin puolin täällä, etenkin kun sai ilmoittautumisen tehtyä jne.
Lauantaina voisi tehdä "turistikierroksen" keskustassa, mikäli säät vaan suovat.
Ja sunnuntaina ajattelin lähteä pidemmälle rullalenkille, 2-3 h voisi olla sopiva. (Reppu selässä ja eväät repussa:)).

Toivottavasti ne internjevits-tunnarit pelittävät jo tänään. Alkaa kuuppa hajomaan kohtsillään, kun ei oikein tiedä mistään mithään.
Sivuhuomio oikeinkirotukseta - läppärin näppäimistö ei välttämättä ole optimaalinen tällaiseen kirjoitteluun. Pukkaan se piikkiin ainakin osa näistä vireistä.

Nyt taas kerran koululle.
---
Kämpillä taas - vähän aikaa.
Aamulla oli "who is who" -tilaisuus, jossa esiteltiin Studentwerkin etc toimintaa. Mukavaa tilaisuudessa oli se, että mukana oli "vanhempiakin" vaihtareita.

Lisäksi Bettina-täti kertoili ekskursioista sinne ja tänne.
Taidan mennä melkein kaikille itse (ainakin Trier, Frankfurt jne.). Eivät edes maksaneet kovin paljon.

Tunnarit toimivat ja lipaston koneet näyttivät hyviltä. Huomenna uudestaan. Mensa-karte tuli myös hommattua ja Mensan sapuskat testattua - ok. Ei hyvää, mutta 1,70 eurolla varsin syötävää.

Iltapäivällä käytiin kaupunkikierroksella. Oli ihan ok keikka, tosin opas jaaritteli ja kertoi erittäin huonoja vitsejä (eeva taisi houkutella aatamia kahdella hedelmällä, ei yhdellä jne).
Naama on palanut uudemman kerran.

Njooh, kohta lähdetään sitten ekoihin vaihtaribileisiin.
Pohjat on jo ostettu.

Saas nährä miten ukon käy huomenna saksan kokeessa. Ei välttämättä kovin hyvin - vaan
ei sillä taida olla mithään väliä.

Kaupunkikierros ja Deutsches Eck. 

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 5.

[Samaa tuubaa edelleen]

ke 21.04.2004------------------------7. pvä

Taas uusi päivä al-saksan perheryhmässä.

Aamulenkki on tehty (20 min) ja aamusapuskat heitetty naamariin.
Kohta täytyy lähteä hinautumaan koulua kohden. Kymmeneltä alkaa Öffentlichkeitsarbeit -esittely kaupungin taholta - tuskin mitään kovin mielekästä.
---
Taas täällä (alkaako kotiinpaluukappale aina näin?).
Öffentlichkeitsarbeit -luento oli itse asiassa ihan mielenkiintoinen ja sen piti hemmo koululta. Kertoili vähän koulusta, sen taustoista jne.

Sain tänään sitten hirveän säädön jälkeen Sozialbeitragin maksettua.
Ei, sitä ei voinut kuitenkaan maksaa käteisellä huolimatta siitä, mitä Bettina sanoi. Maksoin mokoman siis Postipankissa.

Edellisestä seuraa se, että lompakossa on uudenuutukainen Studentenausweis.
Helvetin pahviläpyskä, olisin toivonut sentään kunnon korttia. Noh, sellaistahan tämä on.
---
Jatketaan edellisestä todeten vaan, että kukaan ei taida olla kiinnostunut allekirjoittaneen ruumiintoiminnoista.

Jätin tänään myös tunnarihakemuksen LaKeen. Huomenna pitäisi olla tunnusten auki - toivottavasti myös ovat! Viikon lähes täydellinen internjevits -pimento ei ole koskaan hyvä asia:)
No joo, olen kyllä päässyt pari kertaa nettiin, mutta ovat olleet yleisiä ja huonoja koneita. Ylpällä näkyi olevan sentään kohtuullisen makoisat vempeleet ja toivottavasti SSH Client!
Alkaa kyllästyttämään impin käyttö ihan täysin.

Nyt voi siis ajella bussilla ihan niin paljon kun sielu sietää.
En taida kuitenkaan ainakaan vielä käyttää tilaisuutta kovin aktiivisesti hyväkseni - kävely on terveellistä ja vahvistaa lihaksia&keuhkoja.
Bussissa voi sitä paitsi istua kotonakin, saksalaisessa maisemassa harvemmin pääsee Tampereella kävelemään.

Kyllä saksalaiset ovat muuten hullua porukkaa! Pihalla on Antenna Koblenzin "virallisen" lämpömittarin mukaan lämmintä 23 astetta - ihmiset ovat pitkissä housuissa ja takeissa liikenteessä. Ma ei ymmarra.
Meinasin itse läkähtyä tänään shortseissa ja poolossa.

Vappuun asti voisi pysytellä täällä mestoilla, sitten täytyy varmaankin lähteä katselemaan paikkoja muualla Saksassa.

Windows näköjään tunnistaa USB-laitteita valikoivasti. Tällä käynnistyksellä mokoma unohti kortinlukijan ja muistipalikan.
Eipä niitä nyt tällä hetkellä kyllä mihinkään tarvitsekaan.
---
Jottei totuus unohtuisi; suunnitelmia (mitä tars tehrä):
* Tour de France:a pitäisi käydä katsomassa.
* Bundesligan matsi pitäisi käydä katsomassa.
* Rulliskisa pitäisi käydä luistelemassa.

Ja silleen. Sitten olisi kai hyvä opiskella (joskaan se ei ole pakollista) ja saksaa olisi hyvä oppia paremmin (suotavaa).

Jalkaterien ulkonäöstä päätelleen nekin kaipaisivat varmaan hoitoa joskus.
Ihan yliarvostettua touhua tosin sellainenkin.

Ai niin. Kävin tänään ensimmäistä kertaa täällä olon aikana skeballa. Iso Döner 3 eetua, oli myös aika iso. Samalla keikkaa opittiin uusi sana: Hähnchen (kana). Kebabilla käynti siis kannattaa.
Paikkaa pitäneet hemmot olisivat voineet olla lomalla mistä tahansa tamperelaisesta kebaberiasta.

Njooh. Ongelmana täällä on se, että on vaikea olla tekemättä mitään.
Ei ole sohvaa ja töllötintä.

Tähän väliin yksi huomio liittyen postissa ja opintotoimistossa asiointiin.
Kokemuksen perusteella on paljon paljon parempi, että yritän sönkätä asioita huonolla saksalla. Saksalaisten jumalattoman huonoa englantia ei jaksa kuunnella kukaan.
---
Was sollte ich jetzt machen?
---
Ho ho. Pieni kävelylenkki takana. Sanottu jo tuhat kertaa, mutta sanon vielä kerran: kyllä täällä vaan on kaunista.
---
Kärpänen perkele. Ei suostu asettumaan tapettavaksi.

Jou jou. Kuvat saatiin taas kaikesta huolimatta siirrettyä koneelle.
Toivottavasti arvoisa isäpappa on saanut kirjeen jo postiin.
Olisi mukava nähdä se kertauskutsu (eli tietää missä helvetissä sitä sitten oikein ollaan syksyllä).

Lyönpä tässä muuten vedon pystyyn - tiedä sitten onko muita lukijoita;)
Missä olen vuoden päästä tähän aikaan, eli 21.4 klo 22.42?
Kotona on varmaan hyvä arvaus, mutta missä kotona ja kenen kanssa?

Jätetään asia hautumaan. Nyt suihku&nukkumaan.
Mutta ennen sitä vielä yksi sivuhuomio: melkein sata riviä tuli tänäänkin kirjoitettua.

Niin, tätä tuli ihmeteltyä vuosi sitten.

Lyönpä tässä muuten vedon pystyyn - tiedä sitten onko muita lukijoita;)
Missä olen vuoden päästä tähän aikaan, eli 21.4 klo 22.42?
Kotona on varmaan hyvä arvaus, mutta missä kotona ja kenen kanssa?

Itse itselleni vastaten:
Kotona. Tulin juuri kaverilta tekemästä harkkatyötä, joka ei taida valmistua dedikseen mennessä.
Koti sijaitsee samassa paikassa kuin vuosi sitten (siis Suomen koti).
Kenen kanssa? Jääköön kotitehtäväksi selvittää.

Kevät? (@Koblenz Karthause. Mini-Mal:in katto kuvan alalaidassa.) 

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 4.

[Samat vanhat jorinat]

ti 20.04.2004------------------------6. pvä

Ho ho ho and Merry Christmas for Ya'all!

Ma ei ymmarra. Sita ma ei ymmarra, miksi ma aina saan sen suihkun seinään loppuvan huoneen. Niin oli M-torilla, niin on nyt Hämeenkadulla ja niin on täälläkin.
Suihkun ääni herättää mut joka helvetin kerta, ei tarvita edes Tuoppia kakomaan suihkuun.
Välissä oli hyvä I-rannassa ja Hämeenpuistossa, mutta sattuneesta syystä niissä kohteissa ei enää asuta.
Hyvin nukutun yön kruununa oli kämppiksen säätäminen vessassa joskus kolmen aikaan... Sen jälkeen ei sitten kovin hyvin nukuttukaan ennen aamua (tosin silloin noustiin ylös).

Hmmph. Banaani on melkein raakaa.

Taidan pitää lepopäivän reenaamisesta tänään, silla oikean jalkaterän päällä oleva
jänne vihoittelee.

---

Kotona taas.

Palaan asiaan ruokailun jälkeen (reissun 1.(!) olut, kuppi kahvia ja lihapullia).

---

Njooh, täällä ollaan taas.
Alan vähitellen ymmärtämään miksi Milla pelasi freecelliä niin paljon.

Koululla tuli käytyä ja ensimmäinen infotilaisuus istuttua. Kohtuullisen turhaa jorinaa. Noh, lappuja tuli täytettäväksi entistä enemmän.
Olisi kiva tietää, onko Suomi yhtä vaikea maa muuttaa hetkeksi asumaan?
Suomesta lähtö jos sujui kivuttomasti, on täällä päässä sitten vähintäänkin sen edestä vaivaa.

Kävin tänään hakemassa vakuutusyhtiöstä sen todistuksen koululle, eli se on ok.
Bettina-täti oli myös sitä mieltä, että Sozialbeitragin voi maksaa käteisellä.

Saksantunnilla tuli taas mieleen että olisi voinut kerrata vähän sitä kieltä ennen matkalle lähtöä. Nooh, täällä ollaan muutenkin takki auki liikenteessä.

Vaikuttaisi muuten siltä, että akateeminen vapaus ja vastuu pätee täälläkin.
Eli ketään ei kiinnosta kuinka paljon opintoja teen tai olen tekemättä.
Onneksi tuli tehtyä Maila-tädin vaatimat viikot täyteen jo (kiitos Jaffa!).

Tänään kerrataan sitten kielioppia. Kai se nimittäin on pakko - perjantaina on koe.

Taidan lähteä kohta katsomaan olisiko Chat Inn auki. Samalla keikalla voisi käydä ottamassa muutamat kuvat "Pispalan portaista".

---

Jou. CI oli kiinni kuten vähän oletinkin. Nooh, sellaista se on.

Kuvasin portaita - ovat kyllä komiat.
Kuvatkin voisi oikestaan ladata koneelle asti.

---

Ei toi taidakaan olla sinällään pöllömpi vehje - nimittäin kameran mukana tullut ACDSee for Pentax. Kategoriat vaikuttavat oikeinkin käteviltä noin äkkiseltään katsoen.

Kerpele vaan, tämänkään kameran valovoima ei tahdo riittää. Täytyy nyt yrittää kikkailla.

Opinpa manuaalin lukemisestakin taas jotain - ainakin osaan säätää tarkennusta käsin.

Olo on joltisenkin pöllämystynyt. Pitäisi katsella kielioppia, vaan ei jaksa.
Väsyttää taas ihan törkeästi, muttei tahdo vielä mennä nukkumaankaan (eikä siitä sitäpaitsi mitään tulisikaan),

102 kunnian päivää jäljellä - vai miten se meni. Niistä vietetään Tampesterissa
Raisan ja Jussin häissä näillä näkymin 4 (torstaina perille, sunnuntaina tai maanantaina pois, riippuen vähän lentojen hinnoista).

Ei, en ole vielä niin ryytynyt kuin yllä olevasta voisi päätellä=)
Laskinpahan vuan nuakin pois pyärimästä.

Nämäkin tekstit taitavat pidentyä ja pidentyä päivä päivältä.
Ehkäpä siihenkin kehitykseen tulee muutos jossain kohtaa - tai sitten ei.

---

Kannattaa muuten jättää työtuolin keinumekanismi auki, mikäli haluaa odottamatonta jännitystä elämäänsä...

---

Ok. So stimmt es!
Iltalukemistoa löytyy. Näyttää muuten tuokin kirja ihan yhtä tylsältä kuin lukioaikanakin:/

---

Varpaat on jäässä. Pitäisi varmaan käyttää sukkia.

Ns. lepopäivän pitäminen saattoi myös olla helvetin hyvä ajatus. Jänne on edelleen
kipeä eikä aamulenkki olisi varmaankaan asiaa mitenkään helpottanut.

WinAmpin pseudorandom -algoritmi tuli tiensä päähän äsken - yritti soittaa samaa kappaletta koko ajan...

Viimeinen paketti kertaus-Nessuja loppui juuri. On siis syytäkin päästä takaisin;)

Käsi pystyyn kaikki, jotka ovat yllättyneitä siitä, ettei USB-palikka toimi suoraan yhteen tän louskun kanssa! Noh, missä ne kädet on?
--

Herranjumala sentään. Perun pahat puheeni, paska - korjaan - windows tunnisti palikan sittenkin *nostaa nöyränä kätensä pystyyn*!

Taidanpa varmuuskopsata näitä tiedostoja sinne. On ainakin kahdessa paikassa eikä ole kiinni pelkästään siitä, kestääkö mylly elokuuhun asti.

Aamun ohjelmaa:
* Jospa vaihtaisi vähän musiikkia soittimeen, nyt alkaa jo kyllästyttämään.
* aamulenkki (yritä ny ees;))

Muita huomioita tässä kohtaa koulutusta:
* kuuden päivän aikana tekstiä on tuotettu 647 riviä (tämän rivin nro 20.4.2004)
* tästä seuraa (sama kirjoitustahti olettaen), että elokuun alussa on
kasassa n. 11 000 riviä.
-> nyt kasassa on n. 12,5 sivua UE:lla tulostettuna (n. 51 riviä/sivu).
-> elokuussa papereita olisi siis n. 210

Ihan noin paljoahan sivuja ei varmaankaan tule, tuskinpa tätä kirjoittelua tulee ihan joka päivä tehtyä. Tai mistäs sitä tietää.

Vertailun vuoksi: Neil Gaiman, Smoke and Mirrors
* jokaisella sivulla on 34 riviä ja rivillä 50 merkkiä

Tässä tekstissä jokaisella rivillä on tilaa 80 merkille:)

Se siitä pelleilystä. Nyt suihkuun, lukemaan ja nukkumaan.

Vähän pienemmät portaat. Näitähän oli mukava kävellä, eikö vain, jäsen M? 

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 3.

[Tämä liittyy aiempaan postaukseen ja viettämääni aikaan Saksassa viime kesänä.]

ma 19.04.2004------------------------5. pvä

Ei sitten etsitty polkua tänä aamuna. Kooman määrä on sellainen, ettei menty ollenkaan lenkille...
Rääppää oli silmissä varmaankin kaksi kiloa.
Täytyy toivoa, etten ole jollekin allerginen täällä (kaikki mahdollinen kukkii, joten mistäs helvetistä sitä tietää).

Kuuluisa saksalainen kierrätysinto jaksaa huvittaa. Enpä ole siitä vielä muita merkkejä nähnyt kuin isot kierrätysastiat pihamaalla. Ruoka on pakattu yksittäisiin kovamuovisysteemeihin, jotka eivät ainakaan suomalaisen silmään näytä erityisen ympäristöystävällisiltä.

Doddi. Aamiainen on syöty (kuppi kahvia, jugurttia ja banaani).

Sellainen hämmästyttävä keksintö kuin kuivauskaappi on muuten jäänyt leviämättä Saksaan asti.

---

Wieder hier.

Hubi ja kortinlukija ostettiin sitten Saturnista, yhteensä 19,99 eur. Ei mielestäni kovin paha hinta, kun molemmat tuntuisivat vielä toimivankin;) Sain siis kuvat pois kamerasta ja muistin tyhjäksi. Itse asiassa aika kätsä vekotin toi kortinlukija.

Yliopistolla ei ollut vaihteeksi ketään asiaankuuluvaa ihmistä paikalla.
Päivystysajat ovat siis huomenna ja torstaina. Noh, tuskinpa tässä niin sian selässä ollaan.
(Ei allekirjoittanutta täältä enää ainakaan pois saa häädettyä;)).
On se muuten hienoa, että läystäkkeessä mainitaan AOK:n toimiston olevan kampusaluella, muttei sanota missä siellä. Kysyin asiaa yhdeltä tytsältä eikä hääkään tiennyt mistään mithään.
Jäi sitten Sozialbeitrag maksamatta ja ilmoittautumatta koululle. Noh, kenties huomenna, tai sitten ei.

Kohta on muuten pantu haisemaan 500 euroa tässä kuussa rahaa (siis täällä paikan päällä). Noh, siihen rahaan on ostettu kamera ja kaikki muutkin kamat ja peitot sun muut.

Kävin taas kerran netissäkin, tällä kertaa hintaan 5 eur/tunti.
Selain oli IE ja systeemi persiistä. Noh, sain sentään luettua postini ja päivitettyä MA:n.

En voi kyllä kauhean kauniisti sanoa näistä yhden ja kahden sentin kolikoista.
Oikeastaan vituttaa aika tavalla pitää niitä lompakossa - enkä kuitenkaan muista käyttää niitä kaupassa. Jospa lykkäisin ne pöytälaatikkoon korkoa kasvamaan.

Helvetti että on hieno toi O2:n prepaid-liittymä. Pitää perkele faksata vielä erikseen jonnekin tollaanen lappu ja liittää siihen vielä kopio passistakin. Todella hienoa toimintaa.

---

Joo joo. Voisi mennä juoksemaan ja samalla keikkaa kurkata löytäisikö ne rullaluisteluhemmot Fort Konstantinilta. Njooh, niin teen.

---

Oppia ikä kaikki. Der Friedhof on siis hautausmaa. Tiedänpä seuraavalla kerralla kiertää juokselenkillä senkin...
Hämäävää - oli heti arboretumin vieressä. Ihan samalla lailla pilkuntarkasti hoidetun näköisiä paikkoja molemmat.

Tunnin verran tuli juostua. Täytyy sanoa, että maastot ovat aivan upeat!
Pyynikki jää jopa kakkoseksi paikka paikoin.
Pispalan portaatkin löysivät haastajan. Törmäsin sattumalta aika merkittävän pitkiin portaisiin, jotka alkavat todella oudosta paikasta.
Kokoa ja näköä riittää - siellä tullaan käymään toistekin;)

---

Ei löytynyt rullaluistelijoita FK:lta. Pitääköhän sitä perhana hinautua sinne Lützeliin perjantaina. Olisi kyllä kivaa päästä luistelemaan porukassa.

Nestehukka taitaa tällä hetkellä olla melkoinen. siispä kahvia keittämään ja lisää vettä hakemaan.

---

Jussin kanssa joskus puhuin Maija Vilkkumaan sanoituksista. Ihmettelen kyllä, mistä ajatukset tulevat jos eivät aidosta elämästä: "hän on nainen, joka ei ymmärrä ketään".
Heh heh. Ihme juttu että tuli ero miekkosen kanssa.

---

Sain hirveän kikkailun jälkeen vanhan nokialaisenkin lataamaan itseään.
Ihmeen pitkään sitä perhanan pelleilyä tulikin katseltua (puhelimen ja laturin johdon pään tulee olla juuri tarkalleen oikeassa kiertokulmassa keskenään, että vehje toimii).

Pitäisi varmaan joku päivä tehdä vähän testejä vessan ilmastoinnin kanssa.
Ilmastointi toimii aina silloin, kun huusissa käy joku.
Enpä vaan ole vielä saanut selville, lähteekö mokoma toimimaan ajastimella vai millä.

---

Porukatkin sitten pärräyttivät puhelun, kun kerroin saksa-simin numeron.
Olihan se toisaalta ihan mukava kuulla sieltäkin päin jotain.
Toisaalta toi vähän erikoisen olon.
Noh, sellaista kai tämä ulkomaan matkailu on - muuten menee hyvin, mutta kun kuulee kotoa...

Nyt nukkumaan että jaksaa huomenna olla pirteä ja selittää sitä ja tätä.
(Ihan niin kuin pirteydestä olisi mitään pelkoa...).

Koblenz, Karthause. Kohti Rheinia. 

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 2.

[Tämä liittyy aiempaan postaukseen ja viettämääni aikaan Saksassa viime kesänä.]

su 18.04.2004------------------------4. pvä

Heh heh. Tänään vakituisen huumoripläjäyksen tarjoaa Wall Street Journal Europe,
jonka otin parempaan talteen koululta.
Uskomatonta tuubaa amerikkalaiset kollegamme ilmeisesti nielevät.

Aamulenkki tuli taas tehtyä (n. 20 min) samoilla poluilla kuin eilen.
Kyllä täällä vaan maasto on pikkuisen mäkisempää kuin kotopuolessa;)

Ilma näyttää vähän epävakaalta, en oikein tiedä mitä rullaluistelun kanssa pitäisi tehdä. Jospa lähtisi kävelylle tässä jossain kohtaa luistimet ja kyrpärä repussa.

Hmm. Tekisi mieli nähdä muitakin paikkoja Saksassa ja lähimaastossa.
Tour mennee Strasbourgin läpi tai läheltä, joten sinnepä sitä kai ainakin pitäisi suunnata. Kölniin näyttäisi olevan matkaa n. 80 kilometriä, eli eipä ole sekään paha
matka.
RyanAir taitaa lentää muuten Hahnista Pariisiinkin - mitenkäs olisi Tourin huipennus Champs Elyseellä?;)
Pitänee käydä Hauptbahnhofilla haistelemassa juna- ja bussimatkojen hintoja. Se Bundesliga -matsikin pitäisi käydä katsomassa.

---

Rullalenkki tuli sitten tehtyä! Ihan ok, kunhan pääsi oikeille paikoille.
Tunnin verran varmaankin tuli luisteltua aktiivisesti, puoli tuntia pällistelin paikkoja Deutsches Eck:illä. On se vaan hiano.

En muuten jaksa ymmärtää, miksei pyöräteitä päällystetä asvaltilla. Nyt ne harvatkin hammaspaikat uhkaavat tipahtaa laatoituksella...

Yhden lenkin ja muutaman päivän kaupungissa palloilun perusteella voisin todeta seuraavaa:
Saksa ei välttämättä ole niin kovin edistyksellinen rullaluistelumaana kuin olen kuvitellut sen olevan. Kypärää käyttäviä ihmisiä on löytynyt yksi (ja kirjoitan tätä juttua itse).
Moselin ja Rheinin rannassa kävelevät mummelit ja papat katsoivat rullaluistelevaa kirjoittajaanne kuin lehmä uutta veräjää. Kaipa se kypärä teki senkin...

Veikkaisin, että oma asenne kypärää kohtaan on muuttunut viime vuosina. Aikaisemmin en olisi käyttänyt mokomaa mistään hinnasta, nykyään se tulee lykättyä päähän aika automaattisesti.

Päivän suuri mietelause seuraa:
Mielestäni pelkkien suojien käyttö ilman kypärää on kuin ehkäiseminen keskeytetyn yhdynnän menetelmällä; toimii, mutta riski on kohtuullisen suuri.

Moselia ei sitten tarvitse luistella etelään päin ollenkaan. Pyörätie oli uskomattoman kehnossa kunnossa (n. 50 m välein päällyste puuttui kokonaan) ja kapea kuin mikä just.

Saksalaiset jugurtit ovat muuten aika mielenkiintoinen tuttavuus. Kotopuolessa nytkin syömäni suklaahässäkkä olisi varmaankin luokiteltu vanukkaaksi.

Njooh. Oikoreitti koululle on tosiaankin oikoreitti ja melkoisen lyhyt. Matkaa kertyy varmaankin muutama kilometri ja aikaa kulunee mennessä 20-30 min.
Lyhyestä reitistä hienon aasinsillan kautta Tuusan nyrkkisääntöön fysiikan tunnilla: "minkä voimassa voittaa, matkassa häviää". Pätee muuten oikein hyvin, tosin käännettynä. Korkeuseroa kertyy muutaman sadan metrin matkalla aika paljon.

---

Sampsan vittuilu saksalaisista naisista pitää muuten valitettavan hyvin paikkansa.
Enpä ole kovin montaa siedettävän näköistä naista vielä nähnyt tällä reissulla.

--

Oh hoh. Panee väsyttämään, sano.

Löysin kamerastakin kohdan, josta pääsee vaihtamaan päivämäärän ja ajan.
Oli muuten kohtuullisen syvälle piilotettu valikoihin.

----

Kerpele. Tylsää, tylsää ja vielä kerran tylsää.
Ei ole oikein mithään tekemistä. Siinä suhteessa ollaan samalla viivalla kuin kotopuolessa, tosin vituttaa huomattavasti vähemmän ainakin tällä hetkellä.

Huomisen nakkeja ovatkin sitten yliopistolla käynti (taas!) ja kortinlukijan etsiminen Saturnista tai siitä atk-puodista matkalla Löhrstrasselle.

Prepaid tarvitsee varmaankin myös avata - vihdoin.
Olivat vaan aika julmetun kalliita nekin...
O2 tarjoaa tosin kevyimmillään 3 kuukauden sopimusta - saapas näkee.

Varpaat on vaihteeksi jäässä, which is nice.

---

Perkeleen paskakasa. Siis tämä tietokone.

Tänään on sitten kaaduttu kaksi kertaa ja nyt se kieltäytyy taas kerran tunnistamasta puhelinta. On se vaan niiiiiiiin kivaa.

---

Joskohan sitä menisi nukkumaan. Väsyttää ihan törkeästi, vaikka kello on peräti kymmenen.
Kele kun ei oo sohvaa, jolle voisi mennä koomaamaan töllön ääreen.

Matto olisi varmaan ihan hyvä tässäkin kämpässä, ei näyttäisi yhtään niin karulta enää sen jälkeen. Noh, saapa katsoa mitä löydetään ja mistä.

Lueskelin tekemisen puutteessa turistikarttaa. Deutsches Eckiä vastapäätä oleva linna on vähän yli sata metriä Rheinin pinnasta. Tää kämppä taitaa sijaita vielä vähän korkeammalla;)

Iltapala ja pää tyynyyn. Näin se menee tänään.

Huomenaamulla voisi etsiä autobahnin viereen menevän polun. Näyttää ainakin kartassa melkoiselta syheröltä - siis sopiva aamulenkkipaikaksi;)

Moselin rannalla ensimmäisellä rullalenkillä Saksan kamaralla. 

Artikkelianalyysiä.

Lueskelin tässä päivänä eräänä mäen päällä olevan yliopiston lehteä Aikalainen. Silmään sattui (auts!) juttu opettajankoulutuksesta ja sen sukupuolittumisesta otsikolla "Sukupuoli erottaa opettajia".

Pitää varmaankin paikkansa, ei siinä mitään.

Lueskelin jutun läpi, ihan ok, asiallinen, mutta.

Mutta mutta.

Tässäpä pieni laskutoimitus artikkelissa esiintyneistä sukupuolta kuvaavista sanoista (missä tahansa taivutusmuodoistaan):
* nainen 4 kpl
* mies 3 kpl
* poika 2 kpl

Missä ihmeessä jutun kaikki tytöt ovat? Ja mistä lähtien yliopistoon on otettu opiskelemaan poikia?

Äidinkielen opettamisesta kiinnostuneista valtaosa oli naisia. K.P, M.K ja M.V poikkesivat massasta. Heidän lisäkseen vain yksi poika oli tullut tutustumaan kirjallisuusaineiden ja suomen kielen opiskeluun.

Hmm. Luennolla on ollut määrä x naisia ja neljä poikaa?

Miksi naiset ovat naisia ja miehet ovat poikia?

Panee vaan ihmettelemään.

Ameeban matka Koblenzin halki, osa 1:

[Tämä liittyy aiempaan postaukseen ja viettämääni aikaan Saksassa viime kesänä.]

la 17.04.2004------------------------3. pvä

Aamulenkki on tältäkin päivältä takana, n. 25 min. Löysin vihdoin oikein polunkin, jolla voipi juosta vähän paremmin.

Terveellinen (sic!) aamiainen on pian takana (jugurttia ja banaania), sitten täytyisi kehitellä jotain tekemistä. Luulenpa etten jaksa tänään lähteä keskustaan möllöttämään ollenkaan.
Muutaman viime päivän aikana käynyt sielläkin ihan riittävän monta kertaa...

Niin, piti sanomani vielä sitä nettikahvilasta jotain. Jotenkin absurdi olo istua Saksassa talon kellarissa olevassa kahvilassa, jossa puhutaan melkeinpä vain ja ainoastaan venäjää :o

Muita huomioita; ei mikään ihme, että Esko hermostui tähän vehkeeseen. Tänäänkin päivä on aloitettu iloisesti buuttaamalla kone ja repimällä akku irti.
Hienoa toimintaa kaiken kaikkiaan.

Winkku ei sitten suostu yhteistyöhön kameran kanssa. Kai sitä on pakko ostaa jostain halpa kortinlukija (tai keikata jostain USB-ajurit).

USB-hubikin voisi olla iloinen asia. Tässä vekottimessa on vain yksi USB-portti ja johtoja lojuu pöydällä kolmeen laitteeseen.

Loppuun vielä muutama sananen taustoista:
Kirjoitin tässäkin postauksessa esiintyvää päiväkirjaa läppärillä ollessani Koblenzissa vaihdossa viime kesänä.
Osa merkinnöistä saattaa olla päällekkäisiä Ameebassa samoihin aikoihin esiintyneiden merkintöjen kanssa, tai sitten ei;) Todennäköisesti täydentävät kokonaisuutta tai jotain.
Aivan kaikkea en aio julkaista ja pidätän oikeuden editoida omia sekavuuksiani (jotta kyseenalainen julkisuuskuvani ei kärsisi enää yhtään enempää;)).

Tekstin tasosta on turha rutista. Kirjailin merkintöjä enimmäkseen itselleni (ja vasta viimeiseksi kellekään muulle).

Njaah. Viimeinen päiväys on 12.07.2004. Siihen asti joudutten kärsimään omituisen mielen tuotoksista.

Olkaa hyvä ja nauttikaa (tai yrittäkää edes).

Simmerner Strasse, paloaseman edusta. 17.04.2004. 

Lammas väsyneen miehen vaatteissa.

Which flock do you follow?

this quiz was made by alanna
(Via)

Terveisiä töistä.

Töissä istuskellaan. Ensimmäistä kokonaista päivää siis.

Aamu on mennyt rattoisasti tieteellisiä artikkeleita tutkiessa ja ison D:n lähteiden metsästyksessä. Kylhää noita näköjään löytyy intternjeevitsin syövereistä ihan kiitettävästi ja hyvä niin...

Eilen tuli korkattua shortsikausikin; lämmintä oli varjossa melkein 13 astetta ja auringossa enemmän = shortsit jalkaan. Juu, en kuitenkaan laittanut terassille tai töihin, vaan rullaluisteluun. Toimivat oikein hyvin. Ei ollut yhtään kylmä ja yksikään pää ei tipahtanut katselijoiden harteilta vaikka kovin moni sitä yrittikin.

Tänään ilma näyttääkin sitten jo tutulta ja kovin suomalaiselta; lämmintä on seitsemisen astetta ja sataa vettä. Whee!

Ny syämään.

Vuosipäiviä, sanoi.

Vuosipäiviä pukkaa niin ettei tukka meinaa pysyä päässä. Ameeban yksivuotispäivät olivat ja menivät ja ennakkohehkutus jäi lunastamatta. Näinhän sitä taitaa aina välillä käydä...

Mutta, mutta. Seuraavaa vuosipäivää ei voi sivuuttaa noin vain; liki vuosi sitten lähdin Saksaan.
Vuoden kunniaksi fiilistelen täällä reisukuvilla ja saatanpa raottaa matkan aikana läppärille kirjoitettua hieman henkilökohtaisempaa päiväkirjaakin;) (Tässäpä jotain mitä odottaa, jäsen M?;)).

Noin muuten? Väsyttää edelleen, pää on edelleen kestokipeä ja hommia on vaikka muille jakaa. Iso D pitäisi pukata käyntiin.
Nimityskirjan sain tänään, työkone on lähes kunnossa ja rintterikin asennettuna

Kyl se täst.

Hyvää yötä?

Hoh hoi.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä melkein uudessa työpaikassa.

Tai siis, noh.

Työpaikka on jo vanha tuttu, virka on uusi. Eikä se edes oikeasti sopparin mukaan ala huomenna vaan perjantaina. Kuitenkin.

Jaa että miksi sitten olen tähän aikaan ylhäällä? Viimeiset tunnit on väännetty kryptisiä xsl-muunnoksia, jotta osaisi huomenna selittää ihmisille niiden toimintaa. Ehkä nyt sitten osaan, ehkä en.

Ainoa varma asia taitaa olla hirvittävä väsymys. Ja päänsärky.

Jotta hyvää yötä ja huomenta vaan itse kullekin.

Sama lepakko.

Sama lepakko samalla lepakkokanavalla. Lepakkoaika ei tosin täsmää, mutta lieneekö väliä...

Lepakon päätä särkee huonosti nukutun yön jäljiltä. Olokin on sekava liian monen nautitun kahvikupposen mellastaessa elimistössä. Lisätään soppaan vielä se, että kroppa ei tiedä mitä kello on vaan yrittää käydä ylikierroksilla.
A vot!

Sama fiilis oli muuten tiistaina mobiiliohjelmoinnin luennolla. On se vaan villiä, kun luennoitsija muuttuu yhtäkkiä kesken luennon erilaisiksi geometrisiksi kuvioiksi, taloiksi tai joksikin ihan muuksi. Onneksi tosin vain unessa...
Vielä villimpää on herätä siitä muutaman sekunnin mikrounesta; elimistö yrittää edelleen nukkua, tajunnan taso huojuu ja muutenkin on mukavaa.

Ai niin. Piti kaivaa kaikille kahvia vähätteleville artikkeli intternjeevitsin syövereistä; olkaa hyvä:
Kofeiini - sallittu tehoaine.
Muistikuvat silloisen ammattilaisurheilijan tukevista kahviannoksista ennen suoritusta pitänevät siis paikkansa;)

Loppuun pitäisi vielä heittää huono lepakkoaiheinen vitsi. Hmm.

Aaaargh! Onko tuo Ozzy?

Päivittää, ei päivitä, päivittää.

"Päivittää, ei päivittää, päivittää" mutisi punaiseen t-paitaan pukeutunut mies hörppiessään kahvia päänsärkyynsä.
Hidastunut päivitystahti oli ollut melkoinen ongelma jo jonkin aikaa, eikä edes vähiten blogialustan tähden. Stressi oli vienyt mustahousuiselta bloggajalta yöunet, sosiaaliset suhteet ja aimo kasan opintoviikkoja.

"Päivittää, ei päivittää, päivittää" kuului jo hieman tarmokkaammin puisen atk-työpisteen takaa. "Päivittää!". Vanha cd-levy ja uskollinen Nahkamies(tm) olivat tehneet päätöksen tokkuraisen sankarimme puolesta; levyä ei enää saanut palasteltua pienemmäksi pihtien avulla, joten "päivittää!".

Mutta voih! Työ kutsuu, joten tarina jatkuu.
Jos jatkuu.

Samalla lepakkokanavalla.

Vuosia vanha kuva, mutta aina-ah-niin ajankohtainen. 

Kahvia.

Buzz buzz, I am Coffee flavoured. I am popular in the workplace, even though I am often bitter. I am energetic to the point of being frenetic; buzz buzz, out of my way. I tend to overwork myself and need periods of recovery time. What Flavour Are You?

(via Turisti)

Suomen kansan latteuksia.

Palaan aiempaan juttusarjaani Suomen kansan latteimmista sanonnoista. Tällä kertaa kliseisessä tokaisussa on poikkeuksellisesti kuitenkin järkeä(kin):

"Yksi mies ei voi kantaa koko rykmentin murheita."

Joskus näissä militaarihenkeä uhkuvissa pienissä runoelmissa on ihan oikeasti ajatusta. Vai häh?

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan."

Omin sanoin.

Tiedättehän ne kysymykset, joissa vaaditaan kertomaan Suomen kansalaissodasta 1918, toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista Saksassa tai suomalaisesta järviravusta omin sanoin ja jatkamaan paperin kääntöpuolelle?

Ette tiedä? Ai tiedätte kuitenkin? No hyvä.

Niin. Omin sanoin.. Olen aina halunnut tehdä kuten tehtävänanto määrää , mutta koskaan ei ole ollut tarpeeksi ns. munaa.

Niin niin. Munaa.

Noiden joskus muinaisuudessa yleensä esseemuotoisena vaadittujen vastausten kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa tähän lyhyehkön raportin viime lauantain rullaluistelukisasta (tarkempi ilmestyy sitten joskus haarakonttorissa). Omin sanoin, olkaa hyvä:

Asjddshjf jlfsdhfsdhfklsd
daskjfj jkdjfk jkjkö lklklöj jkaödsjf weQPÅN
K kfdaspfsd sdfeiiii. Önmskldafnl jfd oopiåer, fjdaskfjös kjireja jmkmöfs?

Djaskljdaskl jdkf eqw kla sdasi älds jmlksafje m,msd...
dfasödjfköd 1!

fdasjklfdj .fdasnklön:( mkfmads, fdasfjlsd - kfdsöfsdj ;)
Afdskaösdjf fjskdfj köfds, jfdsklfjsd jklsjfd f jfsklöd jkj8erawä.
fdsalfds lfdköj jkjkfd uieawr ööassa ersekk tjjetsaa asdte, sadfda?

AFasjk ökkj ooo faskmdlöfm ödnasfd...
asdasj jjhjldsa äääase ääsdf äfestr fväsdf ääffä äf jkgfd äer. Äfds kjfdg ägjfdk äää ääsdfe äälke lökeä äler äasdtre äl,.e. sdfasä krelwa.

Mutasfasd köjklfsd minasdfas teQWwke?

Raporttia piisaisi vielä, mutta eiköhän tuostakin jo saanut käsityksen kisan kulusta...

Ampukaa käsikirjoittaja. Noh, mikä kestää?

Olo tuntuu siltä kuin olisi draamakomediassa, jonka käsikirjoittaja on yrittänyt vääntää kurjuuden kaakkoon käyttäen kaikkia mahdollisia kliseitä.

Miten näin voi käydä? Ei tämä voi olla totta.

Hyvän draaman perussääntöä seuraten osa tapahtumista pidetään pimennossa katsojalta lähes loppuun asti, kunnes heitetään traaginen tapahtuma suoraan mitäänaavistamattoman sohvaperunan popkornista ja limpparista pöhöttyneelle naamalle.

Hämmästys ja kauhistus valtaa mielen; mitä ihmettä? Kuinka tässä näin kävi? Miksi?

Niin se kai on, ettei täällä ihan oikeasti ole mikään helppoa ja asiat eivät mene koskaan kuten haluaisi. Draaman käsikirjoittaja päättää ohjaajan tukemana hahmojen kohtalosta täysin mielivaltaisesti ja omien oikkujensa mukaan.

Elämä on, kuten mainoksessa sanotaan.

Ja ei, tällä kertaa ei ole edes kyse Ameebasta. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta.

Siinä se ryökäle menee edelleen. Tuli vapaa! Mikä kestää?

Hoh hoo.

Lumihanki?

Ai niin. Sitä ei enää ole. No helvetti.

Kaipa läheisen kirkon piha ajaisi saman asian, kylmäähän sitä on sielläkin.

Kuka helvetti on suunnitellut tällaiset juhlapyhät? Ei mitään tekemistä (paitsi että olisi) ja kehon mukaan sunnuntai ensimmäisen kerran torstaina, sitten perjantaina, lauantaina, sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina.

Eilen tuli käytyä ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella rullaluistelukilpailussakin. Siis osalllistujana.
Mukavaa oli, vaikkakin lähes kymmenen vuoden tauko kilpailemisessa näkyi ja tuntuu tänään koivissa. Ja kyllä, turpaan tuli sekä vanhoilta että nuorilta;)

Aamulehden Valo -liitteessä oli muuten juttu sunnuntaiahdistuksesta. Ilmeisesti joku muukin kärsii samasta ilmiöstä...
(Kirjoitusta ei valitettavasti taida löytyä netistä. Sen sijaan tuolta löytyy hyvää matskua.)

Tiedä sitten lisääkö vai helpottaako tieto tuskaa.

Voisiko viikosta poistaa sunnuntain? Voisiko?
Bitte! Bitte!

Tänään ei kukaan vastaa.

Ns. "pääsiäisloma" alkoi tänään. Töihin tai rakkaaseen opinahjooni (joiden eroa ei enää nykyään juuri huomaa) ei tarvitse raahautua kuin vasta viikon päästä keksiviikkona.

Ah tätä loman rauhaa!

Ai niin. Niin juu. Pitää soodata kolmen kurssin harkkatöitä, käydä rullaluistelukisoissa(!) ja vääntää vähän sitä sun tätä.

Pelkkää lomaa siis.

Sparkassen katolla oleva kamera Koblenzissa näyttäisi mukavaa keliä. Jos sitä yrittäisi nauttia täälläkin keväisistä keleistä ja rentoutua vähän.

Tai jotain.

Mutta hei, tänään ei kukaan vastaa, olen lomalla.
Ja ei, älä jätä viestiä vastaajaan, en ole kytkenyt sitä päälle.

Yllätys.

You scored as atheism. You are... an atheist, though you probably already knew this. Also, you probably have several people praying daily for your soul. Instead of simply being "nonreligious," atheists strongly believe in the lack of existence of a higher being, or God. agnosticism 75% atheism 75% Paganism 67% Satanism 63% Buddhism 63% Islam 42% Judaism 25% Christianity 13% Hinduism 13% Which religion is the right one for you? (new version) created with QuizFarm.com

(via Skitsahdus)

Tulos ei liene taaskaan yllätys. Eikä liioin sekään, että tuloskoodin näkeminen toivottaa yöunet niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Miksi ihmeessä testituloksien esittämiseen ei voi panostaa?

Vielä lisää vettää myllyyn; huomaako jostain jotta missä testi on tehty? Kysymykset olivat suoraan aunarista, tulosteksteistä nyt puhumattakaan (Also, you probably have several people praying daily for your soul. - niin varmaan niin. Kaikki allekirjoittaneen sielun puolesta rukoilevat voisivat lopettaa homman turhana heti eikä kohta!).

Kyl noi amerikkalaiset on hienoa porukkaa.

Kirjallisuusklassikko.

Typerä testi la-illan kunniaksi:

George Orwell: Nineteen Eighty-Four. You are the
classic warning against the threat of
totalitarianism. To you, politics and
philosophy are inseparable, authorities suck
and the reality might not exist outside our
imaginations.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

(Via turisti)

Päätä särkee.

Maailma on suuri mut mitä sil on väliä
avara ja kaunis mut mitä sil on väliä
itse olen aina sama ja aina tässä
-- Maija Vilkkumaa / Ei / Ei susta huomaa

Joskus sitä ihmettelee mihin soppaan sitä oikein aina sormensa pistää.
Useimmiten soppa on liian kuumaa, jolloin sormet tulevat ulos isoille rakkuloille palaneena ja punaisina kuin kattilaan tapetut ravut.
Joskus keitto on liian kylmää ja sitä ei voi syödä - edes sormin.

Joskus tapahtuu jotain muuta.

Ja ne sanoo mä en tiedä susta yhtään mitään
enkä nää ketä vihata ja kestä pitää
joskus mietin millaista elämä ois ilman
ystävän seuraa
-- Maija Vilkkumaa / Pitkä ihan leikki / Ystävä

Päätä särkee.

Mistä on pieni elämä tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pieni elämä tehty?
Mistä on pieni elämä tehty?
Murheista, suruista,
unen puutoksista.
Niistä on pieni elämä tehty.

[Toim.huom.: Keleen blogger. Pahoittelen kvartettipostauksia.]

Järki hoi.

Puolustusministerin päätöksen mukaisesti Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Hyrylässä ja Savon Prikaati Mikkelissä lakkautetaan 1.1.2007 lukien.

Ministeri Kääriäinen on suuressa viisaudessaan päättänyt tänään varuskuntien lakkauttamisesta (lähde). Kertauksissa kapiaisilta kuultu huhu siis piti paikkansa; Hyrylä lopettaa toimintansa.
Pääkaupunki ei ilmeisesti tarvitse enää suojelua?

Kotkan rannikkoalue lakkautetaan 1.1.2007 lukien, jolloin osa sen toiminnoista liitetään Suomenlahden Meripuolustusalueeseen ja Reserviupseerikouluun.

Lisäksi Kääriäisen mielestä Kotkassa ei tarvita rannikkoaluetta ollenkaan 1.1.2007 alkaen. Mitä ihmettä nyt sitten tapahtuu Kotkan satamalle, kaupungin sloganille (Kotka - city by the sea) ja kuuluisille Meripäiville (terveisiä Merille!)?

Suomenlahden Meripuolustusalue ottaa tietenkin hoitaakseen normaalin rannikkotoiminnan hiekkarantoineen, kallioineen ja suojaisine poukamineen. Reserviupseerikoulu voikin sitten hoitaa viihdytyspuolen ja kantaa tukevilla käsivarsillaan Meripäivät.
Kuka sitä rannikkoaluetta nyt kaipaisikaan?

Hei hei HelItR.

Alles wird besser, aber nichts wird gut.

Mainitsinko jo tällä viikolla että väsyttää? Ai en?
No, mainitaan nyt sitten: väsyttää.

Väsyn määrästä muodostuu kohta jo tavaramerkki samaan malliin kuin erään toisen bloggaajan ahdistuksesta. Vaan minkäs tekee...

Rakkaan opinahjoni lehdessä kirjoitetaan jälleen kerran mielenkiintoisuuksia. Tällä kertaa kolumni ottaa kantaa suomalaisia koskeviin uskomuksiin maailmalla (rajaus Ameeban):

Ranskalaisten kavereideni mielestä useat suomalaiset miehet käyttäytyvät primitiivisesti.

Hmm. Could be, could be. Mitä tarkoittaa käyttäytyä primitiivisesti?

Vasta seuraava rivi kuitenkin räjäytti tajuntani:

Suomalaisnaisia koskeva stereotypia ei kuitenkaan liity väkivaltaisuuteen, vaan erääseen toiseen kenties hieman miesmäiseen käyttäytymiseen

Hmm? Mitä ihmettä? Luetaan eteenpäin:

Myös ruotsalainen miespuolinen kaverini naureskeli minulle ruotsalaisvitsieni jälkeen, että suomalaiset naiset ovat maailman helpoimpia. Yritin puolustautua selittämällä, että meillä miehet ovat maailman ujoimpia, ja jos naiset eivät koskaan tekisi aloitetta, niin ei tapahtuisi mitään.

Ahaa! Ilmeisesti miesmäistä käytöstä on se, että hypätään helposti vieraan ja mahdollisesti eksoottisen ihmisen kanssa suoraan sänkyyn? Hmm.
Aika erikoinen käsitys, sanon ma. Maailman ujoimpia? No jaa. Miten sen nyt sitten ottaa. Miksi käytös (ja aloitteiden tekeminen) koskee sitten vain ulkomaalaisia miehiä?

Loppukaneetti kruunaa kirjoituksen:

Se, että suomalaiset naiset saavat helposti miesseuraa maailmalla ei siis välttämättä johdukaan pelkästään siitä kotimaisesta naiskauneudesta. Tai jos suomalaiset miehet jäävät ulkomailla ilman seuraa, niin ei sitäkään tarvitse kauheasti ihmetellä.

Ahaa. Mihinkähän mahtaa perustua väite siitä, että suomalaiset miehet jäisivät ilman seuraa ulkomailla? Oman kokemukseni mukaan eksoottinen on valttia meni sitten ihan minne hyvänsä. Suomalainen mies on eksoottinen hyvin monessa paikassa siinä missä suomalainen nainenkin...
Ai niin. Onko joku ihan oikeasti kuvitellut sen johtuvan pelkästään kotimaisesta naiskauneudesta?

Niin no.

Atk-luokassa blogimerkinnän kirjoittaminen on hermoja rassaavaa hommaa. Ihmiset huutelevat toisilleen ah-niin-hauskoja kommentteja hauskoista verkkosivuista eikä vasemmalla puolen istuva kaveri ole vieläkään hahmottanut näppäimistön ja isoisän kirjoituskoneen käytön eroa.

Tällaisina hetkinä muistuu aina mieleen mp3-soitin ja sen käytön syyt.

Minäkö primitiivinen? Kyllä. Ja ylpeä siitä.

Unohtuiko jotain? Ai niin. Otsikko. Kuvaa hyvin talven kääntymistä kevääksi.

Alles wird besser, aber nichts wird gut

Eteläpuisto.

Ameeba South Parkissa?

Hahmokeneraattori tuolla (via Linko)

Pitäkää tunkkinne.

"Pitäkää tunkkinne!" huutaa trimmattupartainen Ameeba juostessaan laitoksen siipien suojaan.

En mää teille olis halunnutkaan töihin.

Töikuvio on siis selvillä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Sitten täytyy kassella lissää...

Joskus aiemmin tehdystä tentistäkin oli tullut ihan kohtuullinen arvosana, joten kaipa tämä tästä taas.

Vaaleanpunainen.

Töitä saa etsiä edelleen suuren suomalaisen yrityksen näytettyä vaaleanpunaista valoa.
Aikaisemmin valo oli sentään vielä vaaleanvihreä.

Mieli ei sen sijaan ole vaaleanpunainen edes naistenpäivän kunniaksi.

Ei.
Ehei.

Mieli on korkeintaan vaaleanharmaa. Musta se ei ole, eikä liioin valkoinen (keltaisesta nyt sitten puhumattakaan).

Miksi tässä elämässä ei ole koskaan mikään helppoa?
Miksi mitään ei saa koskaan valmiina?
Miksi asiat eivät suju koskaan kuten haluaisi niiden sujuvan?

Väsyttää.

Piristystä tarjoaa kahden tunnin harkkapalaveri. Not.

Päivän mietelause.

Päivän (tai illan) mietelause ei ole wanhan kaavan mukaan "oravalla on ongelma, käpy on jäässä."*

Illan mietelause on:

Kipu tervehtii kuin vanhaa ystävää.

Innoitus? Puolet keuhkoista jäi Pyynikin kentälle tänään.

Ja kyllä, kipu tervehti kuin vanhaa ystävää.

* [Toim.huom.: Edellinen lienee kehno sisäpiirin vitsi. Vitsin toimivuutta toistettuna liki joka ilta voi kysellä henkilöiltä K tai M. Ai kuin niin ennalta arvattava?;) Noh - siitäpähän saivat - mitäs kyselivät mielipiteitä niihin aikoihin illoista.]

Tänään tapahtunutta.

Istuin tänään bussissa kohti kotia synkeästä lähiöstä, jossa rakas opinahjoni sijaitsee. Erään toisen synkeän opinahjon kohdalla kuljettaja ohjasi normaaliin tapaan menopelinsä pysäkille, avasi ovet ja yritti sulkea mokomat ihmisten tultua sisään.

Takaovi ei suostunut sulkeutumaan vaikka mitä teki.

Kuljettaja ei kuitenkaan jää neuvottamaksi, vaan sammuttaa moottorin.
Valot sammuvat, moottori sammuu.

Starttaa uudelleen. Valot syttyvät, näyttötaululla vierii demoteksti ja kah! Takaovi menee kiinni.

On tämä tietotekniikka ihmeellistä!

Edellisen jälkeen piipahdin Lidlissä ostamassa leipää ja hämmentymässä kassalla.
Kuuntelin lapuista Rammsteinia ja melkein tipahdin persiilleni kun myyjä puhuikin suomea - mitä? Ai niin. Nyt oltiinkin taas Suomessa.

Pitäisiköhän sitä kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönsä?

Riikaa, sanoi hän. 

Varvas.

Haittaisikohan se juoksemista ja luistelua jos leikkaisi oikean jalan isovarpaan pois? Hmm.

Saattaisi hyvinkin haitata.

Ehkä se ei ole hyvä ajatus. Toisaalta sen jälkeen säästyttäisiin noloilta tilanteilta tietokoneen virtanapin ja varpaan kohdatessa epäsuotuisaan aikaan...

Ai miten näin voi tapahtua?

Se on niin pitkä juttu (not) etten taida jaksaa kirjoittaa sitä kokonaan.
Lyhyesti sanottuna: istun työtuolillani kohtuullisen epäergonomisessa asennossa, jossa oikea jalka on taitettuna vasemman alle. Silloin varvas on juuri optimaalisessa kohdassa virtanamiskaan nähden ja onnettomuus on valmis.

Se siitä. Olin kirjoittelemassa pitkähköä avautumisviestiä Ameebaan 80-luvun leluvertauksineen, mutten taidan jaksaa enää ruveta vääntämään.

Antaa olla, kirjoitan sitten joskus jos jaksan.

Noin muuten päivityksiin tulee tauko sunnuntaihin asti ellei vierailla mailla kaukana ole intternjeevitsiä edullisesti tarjolla.

Moi moi.

Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa?

Lastenvaunuja työntävä nuori nainen yrittää väkisin auton alle kävellessään punaisia päin. Kun ei onnistu, vaan vieressä istuva ja autoa ajava ystäväni ehtii jarruttaa, pomppaa pystyyn keskisormi.

Mitä helvettiä?

Olen aina itse kuvitellut, että punaisia päin ei pitäisi kävellä. Ainakaan silloin, jos autoja on tulossa. Tai silloin, jos työntää (oletettavasti) vauvaa vaunuissa.
Tai ainakin olen kuvitellut, että on ihan oma mokani jos meinaan tällaisessa tapauksessa jäädä alle.

Ilmeisesti olen kuvitellut väärin.

Kaupassa ei saisi ilmeisesti enää edes yrittää keskustelua hinnoista, etenkään jos on ostamassa kännykkää tai muuta kulutuselektroniikkaan luettavaa laitetta. Etenkään jos se hinta on tähtitieteellinen jo muutenkin (ja naapurissa 20 metrin päässä sijaitseva liike myy vastaavaa esim. 10 euroa halvemmalla).
"Onkohan tämä ihan viimeinen hinta?"
"Hinnat lukevat lapuissa"

Mitä helvettiä?

Olen aina kuvitellut, että myyjän tehtävä on myydä tuotteita ja olla asiantunteva myymänsä asian suhteen. Myyntitapahtumaan kuuluu mielestäni olennaisesti se, että asioista voidaan keskustella. Ei sitä hintaa ole pakko alentaa, mutta ainakin vastaus voisi olla ystävällisempi...
Olen aina myös kuvitellut, että kysyvä saa neuvoja - kaupassakin. Ei saa. Eihän myyjän tarvitse mitään tietää, hänhän on täällä vain töissä. Ja antaa asiakkaalle hänen haluamansa tuotteen. Tiedot? Ei sen väliä.

Vanhanaikainen? Kenties. Aivan sama.
Idealisti? Sitäkin.
Mieluummin idealisti kuin idiootti.

Stillerin jalanjäljissä.

Hmmph. Tenttimateriaali on luettu kertaalleen läpi lukuunottamatta 10-sivuista suttuista pdf-artikkelia.

Mieliala on noussut pahimmasta suosta sen verran, että tein testin. Tuloksena ei ollut Yle:n entinen pääjohtaja, vaan:

Sinua varjelee Fiat-traktorin henki.
Tämän traktorihengen suojelemat ihmiset ovat monimutkaista väkeä. Joskus he ovat varsinaisen rauhallista ja vakaata porukkaa, mutta toisinaan yltyvät heittämään huulta ja riehumaan ympäriinsä. Silti heihin voi aina luottaa ja he arvostavat nykyisen ajan mukavuuksia, unohtamatta kuitenkaan entisiä aikoja. Silloin kaikki oli sentään aitoa..

Tees sääkim testi
(Via Matkalla)

Jos lukisi sen artikkelin ja menisi juoksemaan vitutuksensa pois.

Viikon viimeinen päivä.

Sunnuntai.

Järjen ääni sanoo, ettei tietyssä päivässä voi olla aina vikaa.
Taikauskoa! Hölynpölyä!

Sunnuntai.

Silti lähes poikkeuksetta joka ainoa sunnuntai ottaa päähän. Väsyttää. Vituttaa. Masentaa. Ja tätä on siis tapahtunut jo viimeiset kuusi vuotta.

Sunnuntai.

Viime kesä oli piristävä poikkeus; vain yhtenä tai kahtena sunnuntaina ÄsVee nautti Ameeban seurasta. Vaihtunut maisema ilmeisesti auttoi asiaa...

Sunnuntai.

Motivaatio? Olen joskus kuullut sen sanan. Oliko se jotain syötävää?

Sunnuntai.

Tentti? Senkin sanan olen kuullut. Ai niin, sehän on huomenna.
Niin se edellinen sana? Juu, se liittyi tähän.

Sunnuntai.

Ulkona paistaa aurinko, mutta tänne asti se ei onneksi yletä.

Sunnuntai.

Farscape. Lenkki. Kahvia.

Sunnuntai.

Ehkä se risukasaan paistava aurinko ei aina sytytä kasaa tuleen.

Väsyttää. Ai mitä?

Puhutaan suoraan näin "aamun" kunniaksi: väsyttää ihan saatanasti.

Silmät seisovat päässä ja ajatus kulkee yhtä nopeasti kuin työhönottoprosessi eräässä suomalaisessa yrityksessä.

Plussapuolelle rankataan viive pään tyynyyn osumisen ja nukahtamisen välillä (mennään alle sekunnissa), miinuksena voidaan kai pitää ajatustoiminnan vaikeutumista.

Kahvia? Juu.

Sitä pitäisi vaan juoda ehkä kaksi tai kolme kahdeksan litran ämpärillistä.

Vähintään.

Ihmisistä yliopistomaailmassa.

<avautuminen>
Viimeisen muutaman vuoden aikana havainnot yliopistosta työyhteisönä ovat muuttuneet hieman tarkemmiksi. Tiettyjä ihmistyyppejä löytyy joka päivä lisää ja tiettyjen virkojen ominaispiirteet hahmottuvat.

Sattuneesta syystä olen viettänyt aikaani eräässä tietyssä harjoitusluokassa kohtuullisen paljon viime aikoina.
Mikäli edelliset harjoitukset on pitänyt tuntiassistentti (lue: opiskelija), taulu on pyyhitty, valot sammutettu ja tuolit järjestetty. Mikäli edellisen tunnin taas on pitänyt professori, asia ei ole aivan näin.
Taulu on pyyhkimättä (tietenkin!), valoja poltetaan vähintäänkin kotitarpeiksi (ei kiireisellä professorilla ole aikaa niiden sammuttamiseen) ja tuolit näyttävät siltä, että joku olisi halunnut rakentaa barrikadeja molemmille oville (siinä valitettavan hyvin onnistuen).
Katoaako siinä vuosien varrella jokin palikka päästä?

Toisia tyyppejä edustavat harjoituksissa käyvät opiskelijat; normaalit ja ei-niin-normaalit. Normaali opiskelija istuu omassa penkissään, tekee tehtävät ja vastaa korkeintaan silloin kun kysytään. Toinen tyyppi on ns "aktiivinen opiskelija", jonka pitää päästä todistamaan oma osaamisensa harjoituksessa. Pienimpiinkin asioihin kommentoidaan, puhutaan päälle jne jne. Jos ei löydy kommentoitavaa, valitetaan jälkikäteen siitä, ettei oppilaita ole otettu tarpeeksi huomioon.

On se vaan mukavaa.
</avautuminen>

Ääni menneisyydestä.

Havahdun kahvinjuontini lomasta siihen, että televisiosta kuuluu tuttu ääni. Ääni, jonka olemassaolon olen jo melkein unohtanut.

Laitan televisiota kovemmalle.

Ääni on pukeutunut trendikkäästi ja näyttää erilaiselta. Tai noh. Ainakin erilaiselta kuin omissa muistikuvissani.

Siirryn juomaan puolikasta kuppia aamuista kahviani sohvalle. Mikrolämmin elämänneste ei mene alas kovin hyvin.

Ääni keskustelee muiden saman alan ihmisten kanssa esikoisteoksestaan. Välillä joku vanhemmista äänistä sanoo jotain Äänen kannalta epämiellyttävää ja kaiken kuorrutuksen alta paljastuu sama ihminen, jonka joskus tunsin.
Sama nuotti äänessä, samat epävarmuuden merkit.

Pitkäkään alan koulutus ei ole hukuttanut kaikkia tuttuja piirteitä Äänestä.
Pitäisikö sen?

Puhelimeni päräyttää ilmoille soittoäänen. "Ootko sää tulossa vai et?".
Olen. En ole vain ehtinyt vielä lähteä, tulin koululta vajaa 15 minuuttia sitten.

Suljen television ja jätän kahvin kuppiinsa.

Pukiessani päälle harjoitusvaatteita mietin mennyttä. Olen menossa tekemään samaa asiaa kun silloin aikanaan. Ääni tekee samaa asiaa kun silloin aikanaan.
Toinen harrastaa, toinen tekee työkseen.

Ihmisen elämä on kummallinen kapistus.

Tuokiokuva.

Istuin äsken kirjastossa naputtelemassa rästiposteja ns. luppoaikana.
Takana istui joukko (oletettavasti) fukseja, jotka kertasivat kovaan ääneen johonkin verkkotekniikoiden tenttiin.

"Wlan - tää oli Virtual local area network."
"DNS - sehän oli se jatkuva virta tietoa."
"Http - sehän sijoittuu alemmalle kerrokselle kuin Ip."

Kaikki lausuttuna tulevan DI:n varmuudella ja järkähtämättömyydellä.

Toivottasti kertaavat ihan oikeasti ne asiat ennen tenttiä...

Olo parani hieman (hyvin) nukutun yön seurauksena. Ontto olo palasi kuitenkin vanhalle paikalleen luettuani erästä blogia - voihan sen asian näinkin sanoa.
Jokainen kokee mitä kokee ja tuntee mitä tuntee, mutta harvemmin asiat ovat mustavalkoisia.
Vaikka jotain haluaisikin, ei sitä välttämättä aina voi tehdä. Ei pysty eikä kykene.
Ja syyt eivät aina ole tekosyitä.

Parempaa oloa itse kullekin toivotellen (ja odottaessa).

Past is past is past

Matkalla tarjosi päivän meemin.

Menneisyys on hieno asia.
Voisikohan sen poistaa jollain?

10 vuotta sitten minä...
1. Suunnittelin lukio-opintojani.
2. Harjoittelin tavoitteellisesti.
3. Olin idealisti.

5 vuotta sitten minä...
1. Olin juuri aloittanut opintoni silloisella korkeakoululla.
2. Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni.
3. Opettelin elämään reservissä.

3 vuotta sitten minä...
1. Olin eronnut silloisesta elämäni rakkaudesta ja totuttelin elämään yksin.
2. Suunnittelin hyvien ystävieni kanssa erään rullaluisteluseuran tulevaisuutta.
3. Olin jo kyyninen.

1 vuosi sitten minä...
1. Puuhasin lähtöä vaihtoon.
2. Kävelin junaratojen välissä
3. Yritin toipua.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen opiskellut.
2. Olen harjoitellut enemmän kuin vuosiin.
3. Osallistuin viimeistä kertaa akateemiseen MM-kyykkään.

Eilen minä...
1. Juoksin vajaan tunnin lenkin.
2. Olin kuolemanväsynyt.
3. Menin rikki.

Tänään minä...
1. Yritin selvitä päivästä.
2. Pidin harjoitukset vaihtelevalla menestyksellä.
3. Pelasin koomassa tietokoneella koko illan.

Huomenna minä...
1. Pidän harjoitukset paremmalla menestyksellä.
2. Lepään.
3. Teen töitä.

Asiat eivät mene koskaan helposti.

Oscar Gaalan historia

Nelonen, tuo nykyisen kanavaviidakon villi ja vapaa rasavilli, kertoo meille katsojille tänään Oscar Gaalan historiasta.

Enää pitäisi tietää kuka helvetti se Oscar Gaala oikein on...

Italialainen mafiapomo? USA:han emigroitunut entinen huippupoliitikko?
Näyttelijä? Laulaja?

Toisaalta sukunimi "Gaala" yleisnimenä tarkoittaa Gummeruksen sivistyssanakirjan mukaan juhlaa tai juhlapukua.

Kuuluisa juhlapukujen tekijä? Räätäli? Muotoilija? Helsingin kovin pailuhai?

Yhdistettynä molemmat nimet tuottavat päänvaivaa yksinkertaiselle ajattelijalle: "Oscar Gaala".
Jos sen kirjoittaisikin jollain muulla tapaa?

Ehkä Oscar on ansainnut historiallisen paikkansa lähibaarista löytyvän "Kaisa pöydän" ja kaikkien kaverin "Yhdys Sanan" rinnalla.

Taidan jatkaa koti tehtävien tekemistä tällä tieto koneella.

Kukkua.

Kerpele.

Puppugeneraattori jyllää sisältöä verkkopalveluihin. Tai noh, ainakin yrittää. Eikä edes oikeastaan sisältöä verkkopalveluihin, vaan vastauksia moisen kurssin viikkoharjoituksiin.

Puuduttaa.

Viimeisin roskalehti röpästelee eduskunnan menoja (IL tutki eduskunnan oudot kulut). Lehden mielestä outoihin kuluihin kuuluvat mm. Päivi Lipposen käyntikortit, Mooseksen Commari ja erilaisiin edustustilaisuuksiin kuluneet varat.
Panee vaan miettimään.
Nimittäin sitä, että mitä siellä lehden toimituksessa sitten maksetaan itse? En oikein jaksa uskoa, että toimittajasetä kustantaa itse omat työkäyntikorttinsa, työpuhelimensa tai tärkeiden asiakkaidensa kestittämisen.

No jaa. Mistäs sitä ikinä tietää...

Poiminnat jutuissa herättävät hillittyä pelonsekaista huvitusta. Miksi ihmeessä toimittaja haluaa huomion kiinnittyvän tähän? Minkälainen mielikuva lehteä kassajonossa silmäilevälle halutaan jättää? Millaisia pääpiirteitä on korostettu?

Noin muuten ottaa vaan kevyesti päähän. Verraton matkapuhelinoperaattorini vaikuttaa päivä päivältä perseettomämmältä.
Tänään allekirjoittaneelle ei ole saanut soitettua. Tekstiviestit toki tulevat läpi.
Ja miten asiaa kommentoidaan?

Häiriöitä puheluliikenteessä
Saunalahden verkossa toimivissa GSM-liittymissä saattaa esiintyä tällä hetkellä tavoitettavuusongelmia. Vikaa selvitetään parhaillaan.

Pahoittelemme häiriötä.

"Saattaa" esiintyä tavoitettavuusongelmia? Se se muuten on. Voi jumalauta.

Taidan kohta kantaa pienet pennoseni jonnekin muualle.

Väsyttää.

Osavuosikatsaus.

Ameeba täyttää 28.2. vuoden. Kunnoitettava ikä avautumispaikaksi ja omaisten tuskaa maailmanmatkailun aikana helpottamaan tehdylle paikalle, eikö vain?

Yksittäisiä viestejä vuoden aikana on kertynyt yli 300, joten lähes kerran päivässä on kirjailtu sielun synkän pohjamudan pohjimmaisia aatoksia.

Tämä lyhyt ajanjakso on muuttanut elämääni kumman paljon; vaihto tietysti ensimmäisenä. Kuuppa on vähemmän sekaisin, masentaa (viesteistä huolimatta) vähemmän ja valmistuminen on n. 30 opintoviikkoa lähempänä toteutumistaan.
Kunto on parantunut.
Luistelu maistuu taas.

Silti väsyttää.

Ensi kuussa pitänee käydä kellottamassa the pakollinen aika jotta pääsisi verrattomaan luistelukauden ranking-listaan. Viime vuonna sijoitus oli luokaton, tänä vuonna toivottavasti vähän korkeampi;)

Ameeba juhlistaa synttäreitään virtuaalisesti 28.2.
Tervetuloa juhlimaan!

Takaisin kotiin?

Elämä piristyi kertalaakista löydettyäni intternetin syövereistä tiedon Mittelrhein-Maratonista!

Lähtö Oberweselista, maali Koblenzissa.

Hei - kuulostaa tutulta! Ai niin. Määhän luistelin melkein tän saman reitin jo viime kesänä;)

19. kesäkuuta pitänee siis lähteä takaisin kotiin.

Ja muille kiinnostuneille tiedoksi: tiepinnoite on pääsääntöisesti unelmakunnossa (nastarenkaita kun ei saa käyttää), reitti on erittäin nopea ja maisemat uskomattoman hienot.

Joko tuli tarpeeksi ylisanoja?
[21:58 varmistusposti ilmoittautumisesta kolahti postiin. Kannattaa muuten ilmoittautua kohtuullisen pian; mukaan mahtuu vain 4000 luistelijaa.]

Nari nari.

Syksyisin väsyttää, kun valo määrä vähenee, sataa vettä ja talvi lähenee.

Talvella väsyttää, kun valoa ei juurikaan ole, sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee luistelemaan ja jos on oikein kiltti poika, saattaa jopa sataa luntakin! Pakkasta? Juu, sitäkin. Silloin on jo tehnyt ilmojen herroille muutakin kuin vain pyydellyt parempia ilmoja...

Keväällä väsyttää, kun valon määrä kasvaa ja keho ei pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti. Sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee hiihtämään ja juoksemaan huikaisevan kauniilla ilmalla. Yleensä ei.

Kesällä väsyttää, kun valoa on liikaa. Keho ei sopeudu täysin valoisiin öihin. Sataa vettä ja on kurjaa. Joskus sentään pääsee rullaluistelemaan, ellei sada tai ole muuten vaan märkää. Yleensä ei pääse luistelemaan.

Väsyttää.

Bayern München kompastui Bielefeldissä

Jäsen M! Bielefeld vei Bayerin suuruutta 3-1.

Joko Biele jää liigaan?

Arkiston aarre.

Sunnuntain kunniaksi vilautus menneestä ajasta ennen Ameeban netti-inkarnaation syntyä.
Sunnuntai on ollut tuolloinkin pop!

(30.11.2003) Vitutuksesta

Hyvin muodostunut, jalostunut ja pitkään kypsynyt. Hapokas.
Suomeksi sanottuna sunnuntain vitutus.

Lisää arkistojen aarteita joskus.

Jaa niin. Tämä on muuten ajalta, jolloin pää pysyi kasassa oluella, luistelulla ja 22 tunnilla töitä koulun lisäksi viikossa.

Miksi?
No siksi. Mitä miehen lopulliseen hajottamiseen taas tarvittiinkaan?

[Toim.huom.: Tätä ja edellistä viestiä sävyttää päänsärky ja väsymys (lue: krapula jossain muodossaan). Pirteämpiä juttuja tulevalla viikolla.]

Ihana päivä.

Voi kuinka ihana päivä! Siis sunnuntai.

Seren biisi vuosien takaa soi päässä ("Ihana päivä, ihana päivä") ja sisäänrakennetuissa silmälappuvideoissa pyörii Mikontalo taustalla kuvattu visuaalinen iloittelu.

Ihana päivä.

Eilen kyykättiin varmaankin viimeistä kertaa, tuskin enää ensi vuonna jaksaa. Kaikki säätö ja homma tuntien kylmässä seisomista varten ei (enää) oikein tunnu sen arvoiselta.

Sininen pulkka pääsi laskemaan vain yhdet portaat ja muutaman mäen, punainen pulkka taisi olla tositoimissa vieläkin vähemmän.
Ei vanha enää jaksa.

Ihana päivä.

Alkulohkoon jäätiin tänä(kin) vuonna. Kiitoksia vaan sille joukkueelle, joka jäi pois! Pilasitte pelituntuman kokonaan...

No jaa. Olihan siellä ihan mukavaakin;)

Ihana päivä.

Joskus sitä ihmettelee maailman menoa; ihmiset vanhenevat, perheellistyvät ja porvarillistuvat samaan aikaan kun itse pysyy samana.

Tai no.

Ehkä sitä itsekin vanhenee.

Ihana päivä.

Pala esiin!

Pala esiin!

Jaa häh?

Pala ulos?
Joo, se kuulostaa paremmalta. Sitähän tämä saattaa oireillakin. Lepääminen ei oikein riitä, aamuisin herää entistäkin väsyneempänä eikä oikein saa mitään aikaiseksi (tai ainakin on sellainen tunne). Koko ajan on kiire.

Pala ulos, kuten paniikissa oleva abi suomentaisi englannin kirjallisissa.

Kahvia?
Kyllä kiitos.

Päivän roskalehtiannos.

Iltalehti 08.02.2005:

Kevään hius- ja meikkimuodissa näkyy viitteitä Afrikan savanneista, Elviksestä, Gwen Stefanista ja Hollywoodin glamourista.

Jaa mitä? Näkyy viitteitä Afrikan savanneista? Hmm. (Norsunkakkaa?)
(Tarkemmalla lukemisella näköjään: Ruskeat värit saaneet vaikutteensa eläinten turkeista.. Eivät vaan uskalla myöntää totuutta, mokomat pelkurit.)

Elina osti 20 vaatetta vartissa

Taasko keskitytään ns oikeisiin asioihin? Ai niin. Kuka Elina?
Tunsin kyllä joskus Elinan, mutta...

Sarasvuo haluaa nännit piiloon

Omansa? Jonkun muun? (Itse ajatus on sinällään ihan fiksu, mutta jälleen kerran irrotettu taitavasti asiayhteydestään.)

Jaa miksi tällainen lehdistökatsaus? IL:n näköispainosta pääsee lukemaan ilmaiseksi netissä. Paljonkohan enemmän mainostajat ovat valmiita pulittamaan?

Monikanavaisuus on pop.

Ja tänään se on täytetty.

Harjoitustyö meni läpi 10 minuutin keskustelulla luennoitsijan kanssa eikä korjattua versiotakaan tarvinnut palauttaa.

Maailmassa on sittenkin oikeutta!

Liki opiskelujen alusta asti piinannut kurssi poistuu valikoimasta tämänpäiväisen tentin jälkeen...

Saavutusta on varmaankin pakko juhlistaa lauantaina Kyykässä. Pussikaljaeläimet ottaa taas ansaitun(?) paikkansa lohkon kärjessä(?) murskaten ainakin jonkin joukkueen toiveet jatkosta (todennäköisesti omansa)).

YleX:llä ihmiset soittavat radioon ja laulavat Jonnaa.

On se.
Se se on.

Pitäisiköhän soittaa?

Hoh hoi.

Onko se paljon vai vähän jos saa n. puolet viikonlopulle suunnitelluista jutuista tehtyä?

Onko se paljon vai vähän jos saa harkkatyöstä bumerangin aivan naurettavasta syystä?
(Tulostus erilainen kuin mallipedissä...)

Onko se paljon vai vähän jos maksaa merkkikengistä puolet alkuperäisestä hinnasta, mutta silti enemmän kuin mihin oli alun perin valmistautunut?

Onko se paljon vai vähän jos nukkuu kolmena yönä viikossa alle viisi tuntia, kolmena n. seitsemän ja yhtenä kymmenen?

Kumman kaa olisit mieluummin, leikkuupuimurin vai vanhan fordin?

(Ai kuinka niin väsyttää?)

Piip.

[ Piip ! ]

On se vaan mukavaa kun nykyään jokainen hilavitkutin toimii akuilla. Ja se, että jokainen vehjes varoittaa virtaskan loppumisesta äänimerkillä.

[ Piip ! ]

Äänimerkin kuultuaan voi sitten rynnätä lähimmälle sähköpistoriasialle ja tunkea laturin (Ai saatana! Missä se laturi on?) toisen pään rasiaan ja toisen ladattavaan laitteeseen.
Mutta mitäs sitten kun laturi ei olekaan saatavilla - sähköstä nyt puhumattakaan?

[ Piip ! ]

Viime kesänä Puolassa värkkien lataaminen oli jännittävää. Laturi oli jäänyt kämpille Koblenziin, pistorasiat näyttivät omituisilta ja puhelin huusi virtaa kovaa ääneen.
En sitten ladannut. Muu kuin johtavan matkapuhelinvalmistajan puhelin aiheuttaa mielenkiintoisia ongelmia...

[ Piip ! ]

Sitten kun se vehkeen vihdoin saa johtoon kiinni syttyvät valot tyydytystä auheuttaen takaisin päälle ja laite ilmoittaa latautuvansa.

Paitsi jos ei lataudukaan.

[ Piip ! ]

Pitkällisen johdon ja laitteen asettelun jälkeen toivottu tulos saadaan aikaiseksi ja vehjes sanoo, jotta virtaa on vielä.
Mitä ihmettä? Miksi se sitten halusi välttämättä seinään kiinni ja sammutti itsensä?
Virtaahan oli vielä!

[ Piip ! ]

Lopulta useiden tuntien ja lievän hermostumisen päätteeksi lataus on tyydyttävä ja laite taas toimintakuntoinen. [Toim.huom.: Useat tunnit tarkoittaa tässä yhteydessä jotain väliltä 10 min - 20 h . Toimintakunto tarkoittaa sitä, että laitteella voidaan toimia taas hetken verran.].

[ Piip ! ]

Sykli alkaa taas alusta laitteen huutaessa lisää virtaa.

[ Piip ! ]

Kuuleeko joku muukin jotain omituista piippausta vai onko se vaan mä?
Mistä se tulee?

[ Piip ! ]

Ahaa! Ameeban akku näyttää tyhjenevän kovaa vauhtia. "Akku lähes tyhjä."

[ Piip ! ]

Mistähän löytyisi virtaa? Onko kellään laturia?

[ Piip ! ]

Perjantai.

Kaksi alle viiden tunnin yöunta vajaan viikon sisällä alkaa jättämään merkkinsä Ameeban toimintaan. Urheillessa keho hikoilee kuin pahimman krapulan aikana ja suorana seisominen tuottaa aina välillä ongelmia.
Onneksi sai sentään viime yönä nukuttua univelkaa hieman pois.

Enivei, teinpä testin perjantain kunniaksi:

ESTJ - "Administrator". Much in touch with the external environment. Very responsible. Pillar of strength. 8.7% of total population.

Take Free Jung Personality Test
personality tests by similarminds.com

Njaah. Miten sen nyt sitten ottaa...

Tiistaina tuli kellotettua kauden ensimmäinen aika Pyynikillä. Viisi sekuntia ennätyksestä. Hyvä vai huono? Sepä se.

Nyt syömään ja juomaan kahvia.