All you need is...

All You Need is a Masentunut Ameeba and a Dream.

Tee siekin tyhmä slokani.
(via Saunasiideri ja muutama muu paikka.)

Sloganpulautin tekee muuten kammottavaa html -koodia. Omin karvaisin kätösin sai taas kerran korjailla muiden tekosia...

Muuta? Ai niin.

All you need is opintoviikkos.

Tänään jätettiin anomus 12 paikallisesta, joista kahdeksan pitäisi olla "varmoja" (tässä kohtaa jokainen noin kolmesta lukijastani voi heilutella Austin Powermaisesti jäniksenkorvia lauseen ympärillä - suuria sellaisia).
Loppuja sedät tai tädit laitosten syövereissä sitten arpovat saksankielisiin kurssikuvauksiin perustuen. Pitäkää hauskaa!;)

[Pitihän sitä vielä kerran palata pulauttimen pariin. Päivän paras mietelause, olkaa hyvä:

From Our Paska to Yours.

. Jotta niin.]

Kuole ruoja, kuole!

Se se muuten on.

Paska on palautuskunnossa. VIHDOIN!

Kuole, kurja kurssi, kuole.

Eihän tätä väännettykään kuin helvetin pitkään tänä vuonna - aikaisemmista vuosista en viitsi tässä yhteydessä edes puhua.
Jälleen kerran suuri ja synkeä valmistuminen lähestyy:)=

Nyt nukkumaan ansaittuja unia.

[Korattu kirotusviretä hiemn virkeämpänä ja työn jo palauttaneena]

Olen pateettinen.

Äsken kuultua RadioMafia - eikun siis YleX:ltä: "...sanoitukset heijastelevat omaa pateettista elämääni...". Hmm?

Vaatii jo vähän rohkeutta kutsua omaa elämäänsä pateettiseksi.
Saati sitten itseään.

Tässä yhteydessä sanon kuitenkin sen; olen joskus pateettinen.
Useimmiten en, mutta parhaina päivinä kenties;)

Ja kaikille englannin kieleen ihastuneille tiedoksi:

Pateettinen:

"liioitteleva, paatoksellinen, suurieleinen, mahtipontinen."

Lähde: Nurmi, Rekiaro. 1997. Sivistyssanakirja. Gummerus Kirjapaino oy. 264 s.

Sinfonia voi olla pateettinen. Naapurin surkea kaveri ei kovinkaan usein.

Tämänkin pienen tiedonjyvän Ameeballe opetti aikanaan (tadaa!) nainen - kuinkas muutenkaan?;) Onnea vaan jäsen E:lle sinne jonnekin - nähdään taas leffassa.

Musiikkityyli.

You are Electronica. Strange, but innovative.


Which Musical Genre Are You?
brought to you by Quizilla
(Via Matkalla)

Kaikenlaisia otuksia sitäkin.

Kyllä meitä on vaan moneen junaan. Asemallekin riittää väkeä.

Lueskelin aamulla rakkaan opinahjoni opiskelijoille lähettämää paperilehteä pelonsekaisilla tunteilla. Eihän tämä voi olla totta, eihän? Eihän tällaisia kusipäitä oikeasti ole, eihän?

Kyllä niitä kai vaan on.
[Eräs kirjoitus käsitteli ystävän opiskelua kokiksi ammattikoulussa. Kirjoittaja oli pöyristynyt mm siitä, että pipoa ei saa pitää päässä ruokapöydässä, kädet pitää pestä ja ruskean kastikkeen ohje pitää osata. Olihan tämä varmasti huumoria?]

Nyt istun kirjastossa lukemassa verkkojulkaisua samaiselta yliopistolta.
Taas kerran tulee sama mieleen; onhan tämä vaan toimittajasedän huumorpläjäys, onhan?
[Oman kyseenalaisen anonymiteettini suojaamiseksi en julkaise linkkiä lehteen...]

Seppo on harrastanut sijoittamista pörssikuplan vuosista alkaen. Sepon harrastus sai jo lukioaikana lentävän lähdön, kun hän tutustui ystävän kautta Helsingissä toimivaan pankkiiriliikkeen omistajaan. Nuoren pojan silmät kirkastuivat, kun hän näki yrityksen kiiltävät marmorilattiat ja pääsi kurkistamaan liikemiesten arkeen.

Hmm. Kiiltävät lattiat? Hmmph.

Pörssiboomi kouli Seposta analyyttisen sijoittajan. Noviisina Seppo toimi omien sanojensa mukaan sijoittajana kuin naiset – tunteella.

Öhöm. Mitähän nyt sitten edes viitsisi sanoa? Enpä taida edes kommentoida.

- Kun muut lukevat kirjoja menninkäisistä, minä luen tilinpäätöksiä ja yrityshistoriaa. Lisäksi käyn päivittäin läpi talouslehdet sekä pörssitiedotteet.

Huhuu! Huhuuu! Maa kutsuu Seppoa!
Kaiken tekemisen tarkoituksena ei tarvitse olla rahan tienaaminen - lukeminen on paljon muutakin (Itsensä kehittäminen? Rentoutuminen?). Btw; kaikki kirjat, jotka eivät käsittele taloutta eivät kerro menninkäisistä.

Seppo on itse ansainnut sijoittamiseen tarvittavan pääoman.

Hmm. Olisi mielenkiintoista tietää tästäkin jotain tarkempaa - rohkenen itse hieman epäillä (etenkin tämän lausunnon perusteella: Lukioikäisenä oli vaikea pysyä maanpinnalla, kun vuosittainen osakevaihto kipusi useaan miljoonaan markkaan.).

Sisäpiiritiedon käyttöä Seppo ei hyväksy. Tilanteita on toki tullut, jolloin sisäpiiritietoa olisi ollut saatavilla. Mielenkiintoisen yksityiskohdan hän kertoo yritysten heikosta tietoturvasta.
-Kun yritysten tietoturva-asiat olivat retuperällä, minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tilannetta hyväksi.

Ihanx tosi? Millä ihmeellä tämä olisi ollut sisäpiiritietoa? Yritysten heikko tietoturva ei tietääkseni ole ollut mikään yllätys kenellekään alaa edes hieman seuranneelle. Tipsi yrityksen työntekijältä ei tee asiasta vielä kovin ihmeellistä.

Hukkasin itseni rahaan, olin hirveä mulkku siihen aikaan. Halusin elää elämääni "ilman rahaa, ei voi olla kivaa" -sloganin avulla, hän muistelee.

Ja nyt asia on jotenkin toisin?

Hän ei tavoittele monimiljonääriyttä, ennemmin normaalia omakotitaloa, lapsia ja vaimoa. Arvot ovat palanneet maanpinnalle.
- Kun rahaa on vähän enemmän, huomaa hyvinkin nopeasti, ettei tarvitse uusinta kännykkää, hän kertoo. Samaan aikaan kirjoittaja siirtää uutta puhelinhankintaansa pöydällä paperien alle piiloon.

Mä lepään mun tapauksen.

Pitäisikö käydä kateeksi?

Ei.

Sääliä?

Kenties, mutta sääli on sairaus.

Ei voi olla kivaa ilman rahaa. Jep jep.

Jep jep.

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Kuinkahan kaikki asiat menevät aina samaan aikaan käteen?
Onkohan siinä jokin taika?

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Luistelemaankin pääsisi, vaan ei ole aikaa ennen kuin ha(r)joitustyö on pulkassa ja palautettu.
Ongelmat eivät edes ole isoja, mutta ajatuksesta ei oikein saa kiinni.
Pointterit vilisevät päässä ja kommunikointikanavissa on kai taas kerran kohinaa.

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Onkohan sitä soodannut taas tarpeeksi pitkään kun strongin sijaan kirjoittaa string?


Tunnelmaan sopivaa kuvitusta, vol 1. Piirretty vielä pahemman vitutuksen avulla jokunen vuosi sitten. 

Voiko vaatia?

Kahvia. Pikaluistelua televisiossa (Urheilukanava). Keskeneräinen harjoitustyö, jossa dedis 12 tunnin kuluttua.

Voiko mies enää muuta vaatia?

Niin no. No niin no.

Kenties sitä, että se htyö olisi jo valmis ja Ellen J:tä ei päästettäisi enää televisioon (neiti M lienee tästä samaa mieltä oltuaan aikanaan samalla luokalla;)). Ruisleipäkään ei olisi pahitteeksi kun pääsi loppumaan.

Lisäksi olisi kiva, että palkkaisivat muita kuin seinäjokelaisia (-jokisia?) pikaluistelijoita kisoja kommentoimaan.

..."Lähetys palaa takaisin koodikoodin pariin"...

Toppi kuoppaan ja sarja perään.

Visukinttu heittää ilmoille meemin Menopaussin innoittamana (tai sieltähän se kai oikeastaan alkoi;)).

Miun mielestä parhaita kirjoituksiani viimeisen vuoden varrella ovat olleet seuraavat (n. TOP-14):

1. Tsuuh, Tsuuh!
   
   Kertomus Ameeban loputtomasta matkasta maailman junissa, asemilla ja tiettömillä taipaleilla.


2. Outoja ilmiöitä, osa n.
   
   Niin kovin tyypillistä ihmettelyä maailman menosta. Tällä kertaa Saksassa.


3. Hullun miehen maine
   
   Kuin mie aina onnistun?


4. Hyvään kotiin.
   
   Tarjous meni jo ohi, mutta juttu kannattaa silti lukea;)


5. Was willst du?
   
   Tulevaisuuspohdintaa, rakas Watson.


6. Sormet, varpaat, korvat ja nenä.
   
   Kertomus kivusta.


7. Bury The Hatchet
   
   Pitäisikö se kirves jo haudata? Menneisyyden haamujen kohtaaminen.


8. Itsenäisyyspäivää.
   
   Itsenäisyyspäiväkatsaus.


9. Riippuvuus
   
   Riippuvuus on iloinen asia. Kts myös seuraava artikkeli.


10. Kahvista ja elämästä.
    
    Kahvi ja elämä. Voimakaksikko?


11. Lupaus on lupaus on lupaus.
    
    Mitähän sitä tulikaan luvattua?


12. Suomi, oi Suomi.
    
    Kyä tää Suami on hiano maa.


13. Aihe vaihtunut.
    
    Aihe vaihtui.


14. Elämäni kilometrit
    
    Laskelmia. Montako kilometriä olet itse edennyt? (Päivitetty muuten viimeksi syyskuussa - ei pidä välttämättä enää paikkansa)

Järjestys on lähinnä satunnainen.

[Toim.huom.: Tämänkin kirjoittamiseen meni runsaasti hyvää koodausaikaa.]

Hmmmph.

Hmmph.
Joskus sitä epäilee oman sähköpostinsa toimintaa.

Tällä viikolla en ole saanut yhteenkään(!) suhteellisen monesta lähettämästäni ihan kohtuullisen tärkeästä postista vastausta. Missähän ihmeessä ne tukokset tällä kertaa majailevat?
Panee vaan epäilemään.

Lisäksi olen tänään juonut liikaa kahvia, nukkunut aivan liian pitkään ja lusmuillut ihan perkeleen kauan tyhmän nettipelin parissa.
Harkkatyö edistyy huisia vauhtia - tai sitten ei.

Hiiiiiii!

Hiiiiii!.

Sinne se karkasi, stressitaso nimittäin.
Tuon vasemmanpuoleisen synkeännäköisen pilven vierestä sen meni väistäen nippa nappa Näsinneulan.

Palaakohan se enää koskaan tänne maan pinnalle?

Toivoa sopisi tai Ameeban pää, verisuonet, sydän ja maksa sanovat sopimuksensa irti.

"Nythän on kuitenkii siis niin, että mehän ollaan todella syvällä.", kuten vanha psykologian ja filosofian opettajani lukiosta olisi sanonut.

Syvällä siellä itsessään.

Pitäisköhän sitä tehrä jottain?

Kaiken se kärsii.

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.

Joskus vaan panee miettimään kaikkea sitä, mitä on valmis kestämään.
Takavuosina kestämisen pääsyynä on ollut parisuhde. Paljon on kärsitty, paljon on kestetty.

Jälkikäteen ajatellen ei ehkä olisi pitänyt.
Vaan mitä sitä sitten olisi tehnyt?

Pitäisikö tuntea olonsa huonoksi (Huono Ihminen (tm)) jos on (salaa) tyytyväinen siitä, että joku toinen saa nykyään sietää samaa kökköä jota itse nieli?

Ei.

Helpotuksen huokaus.

Huoh.

Maanantain tentti meni läpi!
Tulos oli hieman vaisu, mutta mitäpä siitä murehtimaan. Jäljellä olevien kurssien määräkin tipahti taas kerran, joten askel askeleelta päästään lähemmäksi Valmistumista isolla Veellä.

Nyt pitäisikin sitten vääntää harkkatyötä.
Voisiko joku lainata vähän motivaatiota?

Hei.

miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla
ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla
mietin, mitä ilman jään
mitä häpesin ja kenet petin
miksen iloitse siitä, mitä sain
miksi aina suren: tuonkin menetin
-- Trio Niskalaukaus, Hämmennys ja viha (osa)/ Rajaportti

Lyriikoiden postaus karkottaa varmaan ne vähäisetkin lukijat polkasta, mutta arvatkaa taas kerran kiinnostaako palan vertaa?
Timppa sanoo sen laulussa niin pätevästi että pakko on lainata ("ja kun katson sitä, mistä tulin niin muistelen usein pahalla"). Voiko pess^H^H^H^Hrealistin elämää kuvata paremmin?

Kaipa sitä voi. Tällä kertaa kolahti silti.

Hain muuten kaikki 202 vaihtovalokuvaa kehityksestä. Näitä katsellessani en muistele pahalla;)

Muanantai.

Hoh hoi. Saapas näkee menikö tentti vieläkään läpi.
Noh - ainakin osasin muutaman tehtävän enemmän kuin viimeksi. Vaan ehken kuitenkaan tarpeeksi...

Nörtti-testikin tuli tehtyä:

Tekijä ei aivan selvästi ole kovin perillä siitä, mitä pitäisi tietää ollakseen Nörtti. Jaksollisen järjestelmän tunteminen ei tee (mielestäni) kenestäkään vielä moista...

Viikon alun mietelause:

Jos olisin lapsena tiennyt millaista on olla aikuinen, olisin jäänyt lapseksi.

Yleislääke ja ajatus.

Miks mulla ei oo tällast? Ma tahdon. 

Sikermä.

Synkistelytunnelma.
Siispä sikermä sanoja.

Surut
Minä seisoin ja huusin
tappara kädessä:
"Tulkaa, nyt tulkaa,
tulkaa kaikki,
te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet,
huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet,
niin koitamme kerran,
ken meistä voittaa,
ja voitettu olkoon
ääneti niinkuin
hauta, mi kuusten
keskellä hiljainen on."

Näin minä huusin
tappara kädessä,
katsoin uhmaten
kalliosolaan
uotellen kuoleman karjaa.
"Pelkäätkö Tuonelan
untelo ukko,
pelkäätkö vuossadan
nuorinta lasta,
pelkäätkö päivyen poikaa?"

Eivät ne tulleet
silloin surut,
tulivat silloin,
kun makasin maassa
kamppaillen Luojani kanssa.
Tulivat takaa kuin konnat, löivät
kahleisiin minut, mierolle möivät,
tekivät minusta
heikon miehen,
polttivat otsaani
orjan merkin,
jota ei huuhdo
vesi, ei veri,
eikä huulet kauneimman neidon
-- E.Leino, Suru / Pyhä kevät, 1901

Lisää. Kuunneltu viime keväänä kohtuullisen usein. Lensi roskikseen Saksassa.

kun lakit päähän vedettiin
kaikesta kaikki tiedettiin
mitä vanhemmiksi vartutaan
sitä tyhmemmiksi muututaan
enkä minä ainakaan
mistään tiedä paskaakaan
eilen kun kotiin palasin
avain ei sovi lukkoihin
ikkunasta vaatteitani lentää
-- A.Kela, 1972 (osa) / Suuria kuvioita, 2003

Ja tämä soitetaan sitten joskus Ameeballekin.

On suo. Pitkospuut. Tienä on vain pitkospuut.
Ja ne vie luokse töllin harmaan töllin huolenharmaan.
Pois on asukas. Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

Hän sai köyhyyden. Osakseen sai köyhyyden.
Vierahaks' joskus hallan varmaan, joskus hallan varmaan.
Nyt on huoli pois. Lopun saivat puute ja huolet, maiset vaivat.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

Ja onni ihmeellinen vasta onhan Hintriikasta
päästä jälleen kuulemaan miten veisataan!
Niin harvoin tänne tuolta hallaiselta suolta
köyhä joutaa lähtemään leipäkiireiltään.
Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran kastejuhlaan Herran.
Jäi jo kauas taa aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin
mies rakas Peltoniemen Hintriikan.

Ei elä onni hallasuolla, siellä kukka kuolla
tahtoo ennen aikojaan kesken nuoruuttaan.
Niin myöskin päivä koitti, jolloin kellot soitti
puolisolle Hintriikan hetken muutaman...
Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan, suon ja töllin harmaan.
Pois on asukas. Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.
-- Peltoniemen Hintriikan surumarssi / Helismaa

Leskinen sanoo ja Tervomaa laulaa sen hienosti. Kuunneltu edellisenä syksynä ahkeraan:

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
Osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään
Saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan

Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Pelasta mut jos se sopii sinun pirtaan
Pelasta mut, Pelasta

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
Voisin tulla takaisin ja hengähtää
Mutta sinä kun oot mennyt
Ei henkeäkään mulle jää

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan
Pelasta mut jos se käy sun almanakkaan
Pelasta mut, Pelasta

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa
Pelasta minut jos sinulla on aikaa
Pelasta mut, Pelasta mut
-- J. Leskinen, Rakkauden haudalla

Hmm. Pirteää?
Ei.

Ei tarvitsekaan.
Väsyttää.

Elämän pieniä iloja.

On se elämä joskus ihan mukavaakin! Huolimatta kaikesta stressaavasta, maanantaina odottavasta tentistä ja viikon päästä uhkaavana häämöttävästä dediksestä.

Tänään elämän pieniä iloja sponsoroi siskoni poika, joka jaksaa innostua leikkijunasta aivan mielettömästi. Tiedättekö? Sellaisesta, jonka päälle voi mennä istumaan ja ohjaamaan junaa. Sitten vaari/eno työntää rahaa laitteeseen ja ilon äänet ovat entistä kovempia.
Voi kun vielä pystyisi innostumaan asioista samalla tavalla!

Toisena ilopillerinä toimi entisen avokkini kummityttö, jonka näin sattumalta äiteineen kaupungilla. Kohta viisivuotias pikkutyttö tunnisti synkeän kulkijan ennen kuin kumpikaan vanhemmista ihmisistä oli kiinnittänyt mitään huomiota toisiinsa.
Mukava huomata että siinäkin perheessä jonkun mielestä on edelleen hyvä tyyppi;)

Aiemmin mainittu netistä kaiveltu tieto pitää paikkansa.
Panee vaan miettimään...
Toisaalta olo on huomattavasti paljon parempi tämänkin jälkeen - nysse on aivan sama. Jos ei aikaisemminkaan oltu mitään velkaa, nyt sitä ollaan vielä vähemmän.

Hyvä ystäväni R sanoi tähän aiheeseen liittyen joskus seuraavaa (sensuuri Ameeban):

Miksi (toisen sukupuolen edustajat) ovat samanlaisia kuin apinat?
Kumpikaan ei irrota liaanista ennen kuin saa seuraavasta kiinni...

(Valituksia mielipiteistä voi osoittaa kommenttiosastoon, allekirjoittaneelle hlökohtaisesti tai lumilapiolla pihamaalla. Lumilapion tulisi olla mallia alumiininen. Valurautaisia ei saa käyttää. Henkilökohtaisesti valituksia voi osoittaa ns. "kasvokkain". Tällöin tulee noudattaa Suomen lakeja. Kommenttiosastoon valituksia tai omia mielipiteitä kirjoitettaessa tulee myös muistaa hyvät tavat ja se, että Ameeba voi pahoittaa mielensä eikä puhu enää koskaan teille. Nih.)

Uutta putkeen.

Eilisestä testistä innostuneena pukkaan heti uutta perään Neil-sedän hengessä:

You are most like Death of the Endless. Humanity's
attitude toward Deaths gift is strange. They
fear the sunless lands. It is as natural to
die as it is to be born. But they fear her.
Dread her. Feebly they try to placate her.
They do not love her.


Which of the Endless are you most like?
brought to you by Quizilla

Pihalla paistaa vaihteeksi aurinko.

Kah.

Kah, enpä ole tehnytkään testejä piiiiitkään aikaan.

Joten tässä yksi:

You are a Siamese! You are fun-loving, playful,
energetic, talkative, and exotic. You are the
center of attention and you love every minute
of it.


What breed of cat are you?
brought to you by Quizilla

Jep jep.

Eilisen puolella tuli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset liittyivät oikeastaan rakenteellisesti täysin niihin huonoin ja toisin päin - helmikuussa tiedetään sitten enemmän.

Sellaista se elämä kai on.
[Toim.huom.: Mahdolliset kirotusvireet, epäjodomukasudet ja typot sponsoroi läheinen ravitsemusliike ja saksalainen päivittäistavaraketju.]

Lehdistökatsaus.

Ameeban iltaa piristää lehdistökatsaus keltaisissa tunnelmissa.
Päivän Iltalehti esittelee jo kauan jäsen M:n kanssa keskustellun matsin Matin ja Jannen välillä ("Asiantuntijat arvioivat Matin ja Jannen - KUMPI ON PAREMPI?").

Ajat ovat toiset ja miehet ovat vaihtuneet, mutta mäkihypyn kuningas on yhä Matti Nykänen. Janne Ahonen on Nykästä kuitenkin jo uhkaavan lähellä.

Hmm. Ahosella on kuitenkin ilmeisesti toimiva perhe-elämä, onnellinen avioliitto ja asiat muutenkin kunnossa. Matti on miettimässä tekojaan aivan jossain muualla.

Mutta kumman päävalmentaja Nikunen ottaisi mieluummin tiimiinsä, mäkihyppyhistorian parhaan miehen vai tämän hetken hyppykuninkaan?

- Kyllä mä Ahosen ottaisin, Nikunen vastaa naurahtaen.

Eikä ehkä vähiten siksi, että Ahosta ei ole tarvinnut baareista etsiä.

Ja taas kiusataan sairasta miestä. Ei, Ahosta ei varmastikaan tarvitse etsiä baarista. Mattia tarvitsee, mutta tuleeko sille nauraa?

Jos taas lööpin alkuperäisen otsikon ("Janne vs Matti") idean mukaisesti kaksikko laitettaisiin vastakkain vaikkapa nyrkkeilykehään, olisi jälki varmaankin hirveää katseltavaa. Rappioitunut entinen huippu-urheilija, nykyinen alkoholisti vastaan huippukunnossa oleva nykyinen urheilija...
En haluaisi nähdä.

Sivuilta löytyi myös "hauska" mainos Painonvartijoiden sivuilla olevaan huisiin laihdutuskoneeseen. Koneeseen saa lähettää oman kuvansa ja kuvasta manipuloidaan 60 kiloa pois (sponsorina näyttää olevan jokin synkeä amerikkalainen yritys.).

En lähettänyt.
Miksi en?
Jos nykyisestä elopainostani otettaisiin pois 60 kg, jäisi jäljelle n. 10 kiloa.

Ja ei, en laita linkkiä mokomaan koneeseen (enkä Painonvartijoihin). Painonvartijat (järjestönä) toivotan sinne minne aurinko ei paista ja kone saisi mennä samaa tietä.

Olen itse joskus nähnyt kuinka pahaa jälkeä ihmisen mielelle voidaan tehdä jatkuvalla laihduttamisen tuputtamisella. Sitä en halua nähdä enää koskaan.
Jos pelkkä käynti torilla rasvaprosentin mittauksessa humpuukivehjeksellä riittää aiheuttamaan merkittävän kriisin, on jossain jotain vikaa.

Sairas maailma, sairaat ihmiset.

Jospa jokainen meistä pitäisi itsestään sellaisena kuin on?
Ei sellaisena kuin meidän lehtien mielestä pistäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän "muiden ihmisten" mielestä pitäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän yhteiskunnan mielestä pitäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän omasta mielestämme pitäisi olla.

Vaan sellaisena kuin jokainen meistä on.

Yritetäänkö?

Hermot, ne hermot.

Palaa kiinni. Hitsata. Polttaa päreet.

Rakkaalla lapsella on monen monta eri nimeä.
Ainoa yhteinen tekijä on hermojen palaminen eri asteissaan; hermostuttaa, vituttaa, ottaa päähän.

Ai niin mikä?
Eilinen kirjoitus antaa osviittaa aiheeseen. Tänään käteen lyötiin toistakymmentä diaa, negaa ja kangastarraa. Ai että onko skanneria? Juu, monta on.
Ainakin kolme.
Tai sitten ei.
Ainakin niitä diaskannereita.

Logojen laatu ei riitä. Ihme!

Taustan voi kuulemma vaihtaa toiseen. Selvä.
(Olisiko näistä voinut sanoa yhtään aikaisemmin?)

Onneksi asiakas on aina oikeassa.

Se siitä valituksesta.
Toisaalla saa ruikuttaa sopimuksen mukaisia rahojaan ulos. Työ on jo onneksi tehty, mutta...
Alkaa pännimään tämä epätietoisuus muutenkin. Tässä kohtaa laulumiehenä laittaisin varmaan jo lauluksi ("josset sä soita?"), mutta urheilumiehenä lähtisin juoksemaan. Ja muuten lähdenkin. Kohta.

<avautuminen tyyppi="synkea" syy="vasymys, vitutus" prioriteetti="alin">
Toisaalla blogistanissa ihmetellään seuraavaa:

Lopuksi: On se nyt hemmetti, kun aikuista, 26-vuotiasta äitiä kutsutaan kirjassa tytöksi. Argh.

Kieltämättä erikoista, mutta. Miehiä pojitellaan varmaankin vähintään yhtä paljon kuin naisia tytötellään. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä ei ole viihtyisää kuunnella keski-ikäisten (tai vain muutaman vuoden vanhempien) naisten pojittelua. En mäkään tytöttele teitä. Niin kerta.

Ai niin.

Eihän se ole ongelma kun kohteena on mies.
Saahan miehistä kertoa vitsejäkin, ihan sellaisia kuin haluaa. Ja kukaan ei saa pahastua. Siis kun on mies.
</avautuminen>

Päivä on pelastettu.

Tällaisten lauseiden takia sitä on aina mukava vääntää veppisivuja hengenpitimikseen:

Pääsivun lay-outia muuttaisin myös vähän.

Vähän? Ja vain pääsivun lay-outia?
Hienoa!

Niin, eihän se sinällään kova urakka ole, kun on tyylisivuja käytetty koko roskan tekemisessä. Mielenkiintoiset @import -hässäkät sitäpaitsi vain lisäävät katu-uskottavuutta...

Ollapa täällä taas! Joskus on nähty vähän parempiakin kelejä kuin nyt Tampereella... (Koblenz 22.5.2004) 

Mihin myö mennään?

<avautuminen title="miksi, oi miksi" importance="low">
Panee taas miettimään. Miettimään sitä, minne tämä maailma ja Suomi on menossa.

Televisiossa saa näyttää kovaa väkivaltaa parhaaseen katseluaikaan, mutta seksiä ei ollenkaan (tai noh - joskus puolen yön jälkeen). Onko väkivalta terveellisempää lapsille kuin (suhteellisen) normaali seksi?

Radiossa piipataan kirosanoja pois oikein suuren maailman malliin! Hei kuulkaas ny - kyllä ne lapset ne siellä koulussa oppii. Sitäpaitsi se piippaaminen ei auta mitään.

Pihalla sataa vettä. Näsijärvi ei ole jäässä. On muuten tammikuun 9. päivä ja maa on Suomi. Mitä helvettiä?

Apulannan keikan taltiointi viime kesältä Raumanmeren Juhannuksesta saa K15-merkinnän televisiossa ("Apulanta lyö ällikällä: Mitä ihmettä pyövelit, vampyyrit, draculat ja kaikenmaailman omituiset otukset tekevät bändin keikalla? Lavalla on valtaisat markkinat ja siinä sivussa bändi heittää tukun tutuimpia hittejään. ARGHHH. RMJ2004LIVE. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille. www.yle.fi/raumanmeri").
Mitä helvettiä? Tämän illan ohjelmistossa ilman ko. merkintää esitetään kuitenkin mm. seuraavia ohjelmia: Rysän päällä, Simple life - leidit landella ja Karen Sisco.
Näissäkö on vähemmän seksiä/väkivaltaa kuin Apulannan keikalla?
Sosiaaliporno on ilmeisesti selkeästi hyväksyttävämpää kuin oikea?

Missä olet, nykyinen kulttuuriministerimme? Intiassa? Kirkossa?

Lasten suojelu on tärkeää, mutta voitaisiinkohan siinäkin ihan oikeasti puuttua oikeisiin asioihin? Edelleenkään en näe syytä asettaa suomalaiselle stand up -ohjelmalle tai artistin juhannuskeikalle ikärajaa K15. Ihan yhtä hyvin suomalaiselle vapulle kaupungilla pitäisi asettaa ehdoton ikäraja K18, juhannuksesta en viitsi tässä edes puhua...

No joo. Muistelenpa vaan että joskus omassa nuoruudessani Ritari Ässää paheksuttiin sen tyrkyttämien epäilyttävien arvojen vuoksi (väkivaltaa ja silkkaa seksiä!) ja Halinallet lopetettiin sen aiheuttaman kohun seurauksena (en nyt jaksa muistaa oliko sarja liian väkivaltainen siihen aikaan esitettäväksi vai mitä).

Oi niitä aikoja.

On tämä maailma vaan aika kipeä paikka.
</avautuminen>

Kuvaavaa, sanoisin.

Hmmph.

Valitsin vaihtoaikana itse otetuista tai muilta kopsatuista n. 5000 digikuvasta 200 paperille asti päätyväksi. Jääpähän edes jotain jäljelle jos rakas tietokoneeni, varmistusdvd:ni ja työpöytäni sattuvat tuhoutumaan mystisesti...

Kuvia katsellessa mieleen muistui monia mukavia muistoja. Moni asia oli jo päässyt unohtumaankin - kuten yhden ihmisen nimi. Muutaman ihmisen kanssa olen edelleen aktiivisesti yhteydessä, mutta monen kanssa kontakti on katkennut jo nyt.

Surullista sinällään, mutta näinhän se elämä kulkee.

Mikäli taloudellinen tilanne paranee töiden myötä ostan uuden kameran, oman domainin ja vaiks mitä;)
(Tosin sisälläni asuva pessimisti sanoo jotta eihän se tapahru. (Miksi ihmeessä se muuten puhuu epämääräisen oloista likipohojalaasta?))

Urheilukanava on muuten tehnyt vuoden urheiluteon näyttämällä kuningaslajin EM-kilpailuja suorana (Luisteluliiton tiedote aiheesta)!

Sunnuntai^H^H^H äääh.

Sunnuntai. Eikun siis. Mitä ihmettä?

Arkipyhä laittaa Ameeba-paran pään ja sisäisen kellon ihan sekaisin. Tuntuu sunnuntailta. Keho valmistelee vanhaa kunnon ÄsVeetä*, vaikka on vasta perjantai!
Keskiviikon oluella piipahtamisella ja eilisellä sukuloinnilla voi tietysti olla asian kanssa tekemistä, yleensä kun ajoittuvat akselille pe-la-su.

Aika omituista kuitenkin. Olen ilmeisesti täysin ÄsVeen* orja. Kuinkahan ilmiöstä pääsisi eroon?
Toiselle sukupuolelle pakollisen kansalaisvelvollisuuden suorittamisen jälkeen vanha ystäväni on seurannut järjestäen liki jokainen sunnuntai muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Oikestaan ÄsVeen* tuloon voi luottaa enemmän kuin Näsijärven jäätymiseen, VR:n aikatauluihin tai Ameeban valmistumiseen ennen ison J:n seuraavaa tulemista.

Voisikohan valtiolta periä korvauksia?

(*Uteliaille tietämättömille: ÄsVee = sunnuntaivitutus).

Vuoden ensimmäinen kuvapolkkaus. Neljän kuukauden päästä tällä terassilla on olennaisesti mukavampaa... (Bonuksena kuvassa näkyy eräs vanhoista asuintaloistani. Sielläpä asuisin vieläkin jos asia olisi ollut vain minusta kiinni.) 

Lumi.

Lumi peittää alleen harmaan maan siloittaen muodot. Jäljelle jää tasainen valkea kenttä.

Paitsi kaupungin keskustassa, jossa lumityöt sisäpihassa hoidetaan 07.00 - 07.30 välisenä aikana arkiaamuna.
Jossa kadut ovat aina mustia - tai ainakin ruskeita, harmaita tai ikävän värisiä.

Silti.

Lumi ja jää kunniaan!

Hakukoneromantiikkaa.

Hienon päivän ilta kaartuu yöhön Man on The Moonin seurana. Loistava elokuva, täytyy sanoa. Osoittaa hyvin, että Carrey osaa ihan oikeasti näytellä.

Kaiken keskellä kuitenkin katsaus hakukoneiden romanttiseen sanomaan, osa n+1.
Miten ihmeessä tänne päädytään tällaisilla hakusanoilla?

Panee vaan miettimään, miksi ihmiset hakevat internetistä niin erikoista tavaraa...

Top-3 haut viime aikoina:

1. haava, arpi.
   No jaa. Arvista ja haavoista löytyy kyllä kokemusta - lähinnä saantipuolella.


2. ajetelmia uusi vuosi
   Tässä yksi: Kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti


3. sontaluukku
   Juu, kyllähän sitäkin täältä aina välillä tulee. Tämä auttanee kuitenkin enemmän.

Jälleen kerran joku on hakenut Masentunutta Ameebaa lapsille, joku on etsinyt sensuellia seuraa ja toiset etsivät hiiriä ja ennustuksia.
Kestosuosikiksi on Ameeban lisäksi muodostunut tietyn suomalaisen neidin Pelipoika -lehden kuvat. Pitäisiköhän ne kaivaa jostain esiin kun niitä niin kovasti haetaan?
Ei. Ei pidä.

Meitä on moneen junaan. Onneksi matkaseurassakin riittää.

Jaa häh?

Jaa mitä? Uusi vuosi? Niin joo. Niin kai sen on.

Voi helvetti.

Pihalla tuntuu onneksi jo aavistus kevättä ja valon määrä kasvaa koko ajan. Silti ottaa päähän. Väsyttää ja vituttaa. Kuinka taas yksi vuosi lipsahti ohi?
Selkä on jumissa ja koko ajan on kylmä.

Helvetin helvetti.

Edelleen tuntuu siltä, että osa itsestä olisi lakannut olemasta n. 1,5 vuotta sitten. Entinen, iloinen Ameeba katosi jonnekin Masentuneen Ameeban syövereihin. Aina välillä kirkkaammat värit pilkottavat harmaan lomasta vain kadotakseen taas.

Onko mahdollista että joku vie iloisuuden mukanaan?

Kerpele.

Oli menneessä vuodessa jotain hyvääkin, noin 4 kuukauden ajan. Aika Saksassa jätti jälkensä lähtemättömän kaipuun jonnekin muualle. Pois, ei tänne.

Kerpeleen kerpele.

Tämä vuosi?
Valmistuminen? (Uusi) työpaikka? Sisältöä elämään? Uusi ennätys 500 metrillä? Uusi (toimiva) ihmissuhde? Terveempi sielu terveemmässä ruumiissä? Ensimmäinen maraton? 15-vuotis luistelijajuhla?
Elämä?

Saapas näkee.