Vuosipäiviä, sanoi.

Vuosipäiviä pukkaa niin ettei tukka meinaa pysyä päässä. Ameeban yksivuotispäivät olivat ja menivät ja ennakkohehkutus jäi lunastamatta. Näinhän sitä taitaa aina välillä käydä...

Mutta, mutta. Seuraavaa vuosipäivää ei voi sivuuttaa noin vain; liki vuosi sitten lähdin Saksaan.
Vuoden kunniaksi fiilistelen täällä reisukuvilla ja saatanpa raottaa matkan aikana läppärille kirjoitettua hieman henkilökohtaisempaa päiväkirjaakin;) (Tässäpä jotain mitä odottaa, jäsen M?;)).

Noin muuten? Väsyttää edelleen, pää on edelleen kestokipeä ja hommia on vaikka muille jakaa. Iso D pitäisi pukata käyntiin.
Nimityskirjan sain tänään, työkone on lähes kunnossa ja rintterikin asennettuna

Kyl se täst.

Hyvää yötä?

Hoh hoi.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä melkein uudessa työpaikassa.

Tai siis, noh.

Työpaikka on jo vanha tuttu, virka on uusi. Eikä se edes oikeasti sopparin mukaan ala huomenna vaan perjantaina. Kuitenkin.

Jaa että miksi sitten olen tähän aikaan ylhäällä? Viimeiset tunnit on väännetty kryptisiä xsl-muunnoksia, jotta osaisi huomenna selittää ihmisille niiden toimintaa. Ehkä nyt sitten osaan, ehkä en.

Ainoa varma asia taitaa olla hirvittävä väsymys. Ja päänsärky.

Jotta hyvää yötä ja huomenta vaan itse kullekin.

Sama lepakko.

Sama lepakko samalla lepakkokanavalla. Lepakkoaika ei tosin täsmää, mutta lieneekö väliä...

Lepakon päätä särkee huonosti nukutun yön jäljiltä. Olokin on sekava liian monen nautitun kahvikupposen mellastaessa elimistössä. Lisätään soppaan vielä se, että kroppa ei tiedä mitä kello on vaan yrittää käydä ylikierroksilla.
A vot!

Sama fiilis oli muuten tiistaina mobiiliohjelmoinnin luennolla. On se vaan villiä, kun luennoitsija muuttuu yhtäkkiä kesken luennon erilaisiksi geometrisiksi kuvioiksi, taloiksi tai joksikin ihan muuksi. Onneksi tosin vain unessa...
Vielä villimpää on herätä siitä muutaman sekunnin mikrounesta; elimistö yrittää edelleen nukkua, tajunnan taso huojuu ja muutenkin on mukavaa.

Ai niin. Piti kaivaa kaikille kahvia vähätteleville artikkeli intternjeevitsin syövereistä; olkaa hyvä:
Kofeiini - sallittu tehoaine.
Muistikuvat silloisen ammattilaisurheilijan tukevista kahviannoksista ennen suoritusta pitänevät siis paikkansa;)

Loppuun pitäisi vielä heittää huono lepakkoaiheinen vitsi. Hmm.

Aaaargh! Onko tuo Ozzy?

Päivittää, ei päivitä, päivittää.

"Päivittää, ei päivittää, päivittää" mutisi punaiseen t-paitaan pukeutunut mies hörppiessään kahvia päänsärkyynsä.
Hidastunut päivitystahti oli ollut melkoinen ongelma jo jonkin aikaa, eikä edes vähiten blogialustan tähden. Stressi oli vienyt mustahousuiselta bloggajalta yöunet, sosiaaliset suhteet ja aimo kasan opintoviikkoja.

"Päivittää, ei päivittää, päivittää" kuului jo hieman tarmokkaammin puisen atk-työpisteen takaa. "Päivittää!". Vanha cd-levy ja uskollinen Nahkamies(tm) olivat tehneet päätöksen tokkuraisen sankarimme puolesta; levyä ei enää saanut palasteltua pienemmäksi pihtien avulla, joten "päivittää!".

Mutta voih! Työ kutsuu, joten tarina jatkuu.
Jos jatkuu.

Samalla lepakkokanavalla.

Vuosia vanha kuva, mutta aina-ah-niin ajankohtainen. 

Kahvia.

Buzz buzz, I am Coffee flavoured. I am popular in the workplace, even though I am often bitter. I am energetic to the point of being frenetic; buzz buzz, out of my way. I tend to overwork myself and need periods of recovery time. What Flavour Are You?

(via Turisti)

Suomen kansan latteuksia.

Palaan aiempaan juttusarjaani Suomen kansan latteimmista sanonnoista. Tällä kertaa kliseisessä tokaisussa on poikkeuksellisesti kuitenkin järkeä(kin):

"Yksi mies ei voi kantaa koko rykmentin murheita."

Joskus näissä militaarihenkeä uhkuvissa pienissä runoelmissa on ihan oikeasti ajatusta. Vai häh?

"Ei saa jäädä tuleen makaamaan."

Omin sanoin.

Tiedättehän ne kysymykset, joissa vaaditaan kertomaan Suomen kansalaissodasta 1918, toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista Saksassa tai suomalaisesta järviravusta omin sanoin ja jatkamaan paperin kääntöpuolelle?

Ette tiedä? Ai tiedätte kuitenkin? No hyvä.

Niin. Omin sanoin.. Olen aina halunnut tehdä kuten tehtävänanto määrää , mutta koskaan ei ole ollut tarpeeksi ns. munaa.

Niin niin. Munaa.

Noiden joskus muinaisuudessa yleensä esseemuotoisena vaadittujen vastausten kunniaksi ajattelinkin kirjoittaa tähän lyhyehkön raportin viime lauantain rullaluistelukisasta (tarkempi ilmestyy sitten joskus haarakonttorissa). Omin sanoin, olkaa hyvä:

Asjddshjf jlfsdhfsdhfklsd
daskjfj jkdjfk jkjkö lklklöj jkaödsjf weQPÅN
K kfdaspfsd sdfeiiii. Önmskldafnl jfd oopiåer, fjdaskfjös kjireja jmkmöfs?

Djaskljdaskl jdkf eqw kla sdasi älds jmlksafje m,msd...
dfasödjfköd 1!

fdasjklfdj .fdasnklön:( mkfmads, fdasfjlsd - kfdsöfsdj ;)
Afdskaösdjf fjskdfj köfds, jfdsklfjsd jklsjfd f jfsklöd jkj8erawä.
fdsalfds lfdköj jkjkfd uieawr ööassa ersekk tjjetsaa asdte, sadfda?

AFasjk ökkj ooo faskmdlöfm ödnasfd...
asdasj jjhjldsa äääase ääsdf äfestr fväsdf ääffä äf jkgfd äer. Äfds kjfdg ägjfdk äää ääsdfe äälke lökeä äler äasdtre äl,.e. sdfasä krelwa.

Mutasfasd köjklfsd minasdfas teQWwke?

Raporttia piisaisi vielä, mutta eiköhän tuostakin jo saanut käsityksen kisan kulusta...

Ampukaa käsikirjoittaja. Noh, mikä kestää?

Olo tuntuu siltä kuin olisi draamakomediassa, jonka käsikirjoittaja on yrittänyt vääntää kurjuuden kaakkoon käyttäen kaikkia mahdollisia kliseitä.

Miten näin voi käydä? Ei tämä voi olla totta.

Hyvän draaman perussääntöä seuraten osa tapahtumista pidetään pimennossa katsojalta lähes loppuun asti, kunnes heitetään traaginen tapahtuma suoraan mitäänaavistamattoman sohvaperunan popkornista ja limpparista pöhöttyneelle naamalle.

Hämmästys ja kauhistus valtaa mielen; mitä ihmettä? Kuinka tässä näin kävi? Miksi?

Niin se kai on, ettei täällä ihan oikeasti ole mikään helppoa ja asiat eivät mene koskaan kuten haluaisi. Draaman käsikirjoittaja päättää ohjaajan tukemana hahmojen kohtalosta täysin mielivaltaisesti ja omien oikkujensa mukaan.

Elämä on, kuten mainoksessa sanotaan.

Ja ei, tällä kertaa ei ole edes kyse Ameebasta. Jotenkin tuntuu vielä pahemmalta.

Siinä se ryökäle menee edelleen. Tuli vapaa! Mikä kestää?

Hoh hoo.

Lumihanki?

Ai niin. Sitä ei enää ole. No helvetti.

Kaipa läheisen kirkon piha ajaisi saman asian, kylmäähän sitä on sielläkin.

Kuka helvetti on suunnitellut tällaiset juhlapyhät? Ei mitään tekemistä (paitsi että olisi) ja kehon mukaan sunnuntai ensimmäisen kerran torstaina, sitten perjantaina, lauantaina, sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina.

Eilen tuli käytyä ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella rullaluistelukilpailussakin. Siis osalllistujana.
Mukavaa oli, vaikkakin lähes kymmenen vuoden tauko kilpailemisessa näkyi ja tuntuu tänään koivissa. Ja kyllä, turpaan tuli sekä vanhoilta että nuorilta;)

Aamulehden Valo -liitteessä oli muuten juttu sunnuntaiahdistuksesta. Ilmeisesti joku muukin kärsii samasta ilmiöstä...
(Kirjoitusta ei valitettavasti taida löytyä netistä. Sen sijaan tuolta löytyy hyvää matskua.)

Tiedä sitten lisääkö vai helpottaako tieto tuskaa.

Voisiko viikosta poistaa sunnuntain? Voisiko?
Bitte! Bitte!

Tänään ei kukaan vastaa.

Ns. "pääsiäisloma" alkoi tänään. Töihin tai rakkaaseen opinahjooni (joiden eroa ei enää nykyään juuri huomaa) ei tarvitse raahautua kuin vasta viikon päästä keksiviikkona.

Ah tätä loman rauhaa!

Ai niin. Niin juu. Pitää soodata kolmen kurssin harkkatöitä, käydä rullaluistelukisoissa(!) ja vääntää vähän sitä sun tätä.

Pelkkää lomaa siis.

Sparkassen katolla oleva kamera Koblenzissa näyttäisi mukavaa keliä. Jos sitä yrittäisi nauttia täälläkin keväisistä keleistä ja rentoutua vähän.

Tai jotain.

Mutta hei, tänään ei kukaan vastaa, olen lomalla.
Ja ei, älä jätä viestiä vastaajaan, en ole kytkenyt sitä päälle.

Yllätys.

You scored as atheism. You are... an atheist, though you probably already knew this. Also, you probably have several people praying daily for your soul. Instead of simply being "nonreligious," atheists strongly believe in the lack of existence of a higher being, or God. agnosticism 75% atheism 75% Paganism 67% Satanism 63% Buddhism 63% Islam 42% Judaism 25% Christianity 13% Hinduism 13% Which religion is the right one for you? (new version) created with QuizFarm.com

(via Skitsahdus)

Tulos ei liene taaskaan yllätys. Eikä liioin sekään, että tuloskoodin näkeminen toivottaa yöunet niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Miksi ihmeessä testituloksien esittämiseen ei voi panostaa?

Vielä lisää vettää myllyyn; huomaako jostain jotta missä testi on tehty? Kysymykset olivat suoraan aunarista, tulosteksteistä nyt puhumattakaan (Also, you probably have several people praying daily for your soul. - niin varmaan niin. Kaikki allekirjoittaneen sielun puolesta rukoilevat voisivat lopettaa homman turhana heti eikä kohta!).

Kyl noi amerikkalaiset on hienoa porukkaa.

Kirjallisuusklassikko.

Typerä testi la-illan kunniaksi:

George Orwell: Nineteen Eighty-Four. You are the
classic warning against the threat of
totalitarianism. To you, politics and
philosophy are inseparable, authorities suck
and the reality might not exist outside our
imaginations.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

(Via turisti)

Päätä särkee.

Maailma on suuri mut mitä sil on väliä
avara ja kaunis mut mitä sil on väliä
itse olen aina sama ja aina tässä
-- Maija Vilkkumaa / Ei / Ei susta huomaa

Joskus sitä ihmettelee mihin soppaan sitä oikein aina sormensa pistää.
Useimmiten soppa on liian kuumaa, jolloin sormet tulevat ulos isoille rakkuloille palaneena ja punaisina kuin kattilaan tapetut ravut.
Joskus keitto on liian kylmää ja sitä ei voi syödä - edes sormin.

Joskus tapahtuu jotain muuta.

Ja ne sanoo mä en tiedä susta yhtään mitään
enkä nää ketä vihata ja kestä pitää
joskus mietin millaista elämä ois ilman
ystävän seuraa
-- Maija Vilkkumaa / Pitkä ihan leikki / Ystävä

Päätä särkee.

Mistä on pieni elämä tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiran häntätupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty.

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pieni elämä tehty?
Mistä on pieni elämä tehty?
Murheista, suruista,
unen puutoksista.
Niistä on pieni elämä tehty.

[Toim.huom.: Keleen blogger. Pahoittelen kvartettipostauksia.]

Järki hoi.

Puolustusministerin päätöksen mukaisesti Helsingin Ilmatorjuntarykmentti Hyrylässä ja Savon Prikaati Mikkelissä lakkautetaan 1.1.2007 lukien.

Ministeri Kääriäinen on suuressa viisaudessaan päättänyt tänään varuskuntien lakkauttamisesta (lähde). Kertauksissa kapiaisilta kuultu huhu siis piti paikkansa; Hyrylä lopettaa toimintansa.
Pääkaupunki ei ilmeisesti tarvitse enää suojelua?

Kotkan rannikkoalue lakkautetaan 1.1.2007 lukien, jolloin osa sen toiminnoista liitetään Suomenlahden Meripuolustusalueeseen ja Reserviupseerikouluun.

Lisäksi Kääriäisen mielestä Kotkassa ei tarvita rannikkoaluetta ollenkaan 1.1.2007 alkaen. Mitä ihmettä nyt sitten tapahtuu Kotkan satamalle, kaupungin sloganille (Kotka - city by the sea) ja kuuluisille Meripäiville (terveisiä Merille!)?

Suomenlahden Meripuolustusalue ottaa tietenkin hoitaakseen normaalin rannikkotoiminnan hiekkarantoineen, kallioineen ja suojaisine poukamineen. Reserviupseerikoulu voikin sitten hoitaa viihdytyspuolen ja kantaa tukevilla käsivarsillaan Meripäivät.
Kuka sitä rannikkoaluetta nyt kaipaisikaan?

Hei hei HelItR.

Alles wird besser, aber nichts wird gut.

Mainitsinko jo tällä viikolla että väsyttää? Ai en?
No, mainitaan nyt sitten: väsyttää.

Väsyn määrästä muodostuu kohta jo tavaramerkki samaan malliin kuin erään toisen bloggaajan ahdistuksesta. Vaan minkäs tekee...

Rakkaan opinahjoni lehdessä kirjoitetaan jälleen kerran mielenkiintoisuuksia. Tällä kertaa kolumni ottaa kantaa suomalaisia koskeviin uskomuksiin maailmalla (rajaus Ameeban):

Ranskalaisten kavereideni mielestä useat suomalaiset miehet käyttäytyvät primitiivisesti.

Hmm. Could be, could be. Mitä tarkoittaa käyttäytyä primitiivisesti?

Vasta seuraava rivi kuitenkin räjäytti tajuntani:

Suomalaisnaisia koskeva stereotypia ei kuitenkaan liity väkivaltaisuuteen, vaan erääseen toiseen kenties hieman miesmäiseen käyttäytymiseen

Hmm? Mitä ihmettä? Luetaan eteenpäin:

Myös ruotsalainen miespuolinen kaverini naureskeli minulle ruotsalaisvitsieni jälkeen, että suomalaiset naiset ovat maailman helpoimpia. Yritin puolustautua selittämällä, että meillä miehet ovat maailman ujoimpia, ja jos naiset eivät koskaan tekisi aloitetta, niin ei tapahtuisi mitään.

Ahaa! Ilmeisesti miesmäistä käytöstä on se, että hypätään helposti vieraan ja mahdollisesti eksoottisen ihmisen kanssa suoraan sänkyyn? Hmm.
Aika erikoinen käsitys, sanon ma. Maailman ujoimpia? No jaa. Miten sen nyt sitten ottaa. Miksi käytös (ja aloitteiden tekeminen) koskee sitten vain ulkomaalaisia miehiä?

Loppukaneetti kruunaa kirjoituksen:

Se, että suomalaiset naiset saavat helposti miesseuraa maailmalla ei siis välttämättä johdukaan pelkästään siitä kotimaisesta naiskauneudesta. Tai jos suomalaiset miehet jäävät ulkomailla ilman seuraa, niin ei sitäkään tarvitse kauheasti ihmetellä.

Ahaa. Mihinkähän mahtaa perustua väite siitä, että suomalaiset miehet jäisivät ilman seuraa ulkomailla? Oman kokemukseni mukaan eksoottinen on valttia meni sitten ihan minne hyvänsä. Suomalainen mies on eksoottinen hyvin monessa paikassa siinä missä suomalainen nainenkin...
Ai niin. Onko joku ihan oikeasti kuvitellut sen johtuvan pelkästään kotimaisesta naiskauneudesta?

Niin no.

Atk-luokassa blogimerkinnän kirjoittaminen on hermoja rassaavaa hommaa. Ihmiset huutelevat toisilleen ah-niin-hauskoja kommentteja hauskoista verkkosivuista eikä vasemmalla puolen istuva kaveri ole vieläkään hahmottanut näppäimistön ja isoisän kirjoituskoneen käytön eroa.

Tällaisina hetkinä muistuu aina mieleen mp3-soitin ja sen käytön syyt.

Minäkö primitiivinen? Kyllä. Ja ylpeä siitä.

Unohtuiko jotain? Ai niin. Otsikko. Kuvaa hyvin talven kääntymistä kevääksi.

Alles wird besser, aber nichts wird gut

Eteläpuisto.

Ameeba South Parkissa?

Hahmokeneraattori tuolla (via Linko)

Pitäkää tunkkinne.

"Pitäkää tunkkinne!" huutaa trimmattupartainen Ameeba juostessaan laitoksen siipien suojaan.

En mää teille olis halunnutkaan töihin.

Töikuvio on siis selvillä ainakin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Sitten täytyy kassella lissää...

Joskus aiemmin tehdystä tentistäkin oli tullut ihan kohtuullinen arvosana, joten kaipa tämä tästä taas.

Vaaleanpunainen.

Töitä saa etsiä edelleen suuren suomalaisen yrityksen näytettyä vaaleanpunaista valoa.
Aikaisemmin valo oli sentään vielä vaaleanvihreä.

Mieli ei sen sijaan ole vaaleanpunainen edes naistenpäivän kunniaksi.

Ei.
Ehei.

Mieli on korkeintaan vaaleanharmaa. Musta se ei ole, eikä liioin valkoinen (keltaisesta nyt sitten puhumattakaan).

Miksi tässä elämässä ei ole koskaan mikään helppoa?
Miksi mitään ei saa koskaan valmiina?
Miksi asiat eivät suju koskaan kuten haluaisi niiden sujuvan?

Väsyttää.

Piristystä tarjoaa kahden tunnin harkkapalaveri. Not.

Päivän mietelause.

Päivän (tai illan) mietelause ei ole wanhan kaavan mukaan "oravalla on ongelma, käpy on jäässä."*

Illan mietelause on:

Kipu tervehtii kuin vanhaa ystävää.

Innoitus? Puolet keuhkoista jäi Pyynikin kentälle tänään.

Ja kyllä, kipu tervehti kuin vanhaa ystävää.

* [Toim.huom.: Edellinen lienee kehno sisäpiirin vitsi. Vitsin toimivuutta toistettuna liki joka ilta voi kysellä henkilöiltä K tai M. Ai kuin niin ennalta arvattava?;) Noh - siitäpähän saivat - mitäs kyselivät mielipiteitä niihin aikoihin illoista.]

Tänään tapahtunutta.

Istuin tänään bussissa kohti kotia synkeästä lähiöstä, jossa rakas opinahjoni sijaitsee. Erään toisen synkeän opinahjon kohdalla kuljettaja ohjasi normaaliin tapaan menopelinsä pysäkille, avasi ovet ja yritti sulkea mokomat ihmisten tultua sisään.

Takaovi ei suostunut sulkeutumaan vaikka mitä teki.

Kuljettaja ei kuitenkaan jää neuvottamaksi, vaan sammuttaa moottorin.
Valot sammuvat, moottori sammuu.

Starttaa uudelleen. Valot syttyvät, näyttötaululla vierii demoteksti ja kah! Takaovi menee kiinni.

On tämä tietotekniikka ihmeellistä!

Edellisen jälkeen piipahdin Lidlissä ostamassa leipää ja hämmentymässä kassalla.
Kuuntelin lapuista Rammsteinia ja melkein tipahdin persiilleni kun myyjä puhuikin suomea - mitä? Ai niin. Nyt oltiinkin taas Suomessa.

Pitäisiköhän sitä kiinnittää vähän enemmän huomiota ympäristöönsä?

Riikaa, sanoi hän. 

Varvas.

Haittaisikohan se juoksemista ja luistelua jos leikkaisi oikean jalan isovarpaan pois? Hmm.

Saattaisi hyvinkin haitata.

Ehkä se ei ole hyvä ajatus. Toisaalta sen jälkeen säästyttäisiin noloilta tilanteilta tietokoneen virtanapin ja varpaan kohdatessa epäsuotuisaan aikaan...

Ai miten näin voi tapahtua?

Se on niin pitkä juttu (not) etten taida jaksaa kirjoittaa sitä kokonaan.
Lyhyesti sanottuna: istun työtuolillani kohtuullisen epäergonomisessa asennossa, jossa oikea jalka on taitettuna vasemman alle. Silloin varvas on juuri optimaalisessa kohdassa virtanamiskaan nähden ja onnettomuus on valmis.

Se siitä. Olin kirjoittelemassa pitkähköä avautumisviestiä Ameebaan 80-luvun leluvertauksineen, mutten taidan jaksaa enää ruveta vääntämään.

Antaa olla, kirjoitan sitten joskus jos jaksan.

Noin muuten päivityksiin tulee tauko sunnuntaihin asti ellei vierailla mailla kaukana ole intternjeevitsiä edullisesti tarjolla.

Moi moi.

Mikä helvetti tätä maailmaa vaivaa?

Lastenvaunuja työntävä nuori nainen yrittää väkisin auton alle kävellessään punaisia päin. Kun ei onnistu, vaan vieressä istuva ja autoa ajava ystäväni ehtii jarruttaa, pomppaa pystyyn keskisormi.

Mitä helvettiä?

Olen aina itse kuvitellut, että punaisia päin ei pitäisi kävellä. Ainakaan silloin, jos autoja on tulossa. Tai silloin, jos työntää (oletettavasti) vauvaa vaunuissa.
Tai ainakin olen kuvitellut, että on ihan oma mokani jos meinaan tällaisessa tapauksessa jäädä alle.

Ilmeisesti olen kuvitellut väärin.

Kaupassa ei saisi ilmeisesti enää edes yrittää keskustelua hinnoista, etenkään jos on ostamassa kännykkää tai muuta kulutuselektroniikkaan luettavaa laitetta. Etenkään jos se hinta on tähtitieteellinen jo muutenkin (ja naapurissa 20 metrin päässä sijaitseva liike myy vastaavaa esim. 10 euroa halvemmalla).
"Onkohan tämä ihan viimeinen hinta?"
"Hinnat lukevat lapuissa"

Mitä helvettiä?

Olen aina kuvitellut, että myyjän tehtävä on myydä tuotteita ja olla asiantunteva myymänsä asian suhteen. Myyntitapahtumaan kuuluu mielestäni olennaisesti se, että asioista voidaan keskustella. Ei sitä hintaa ole pakko alentaa, mutta ainakin vastaus voisi olla ystävällisempi...
Olen aina myös kuvitellut, että kysyvä saa neuvoja - kaupassakin. Ei saa. Eihän myyjän tarvitse mitään tietää, hänhän on täällä vain töissä. Ja antaa asiakkaalle hänen haluamansa tuotteen. Tiedot? Ei sen väliä.

Vanhanaikainen? Kenties. Aivan sama.
Idealisti? Sitäkin.
Mieluummin idealisti kuin idiootti.

Stillerin jalanjäljissä.

Hmmph. Tenttimateriaali on luettu kertaalleen läpi lukuunottamatta 10-sivuista suttuista pdf-artikkelia.

Mieliala on noussut pahimmasta suosta sen verran, että tein testin. Tuloksena ei ollut Yle:n entinen pääjohtaja, vaan:

Sinua varjelee Fiat-traktorin henki.
Tämän traktorihengen suojelemat ihmiset ovat monimutkaista väkeä. Joskus he ovat varsinaisen rauhallista ja vakaata porukkaa, mutta toisinaan yltyvät heittämään huulta ja riehumaan ympäriinsä. Silti heihin voi aina luottaa ja he arvostavat nykyisen ajan mukavuuksia, unohtamatta kuitenkaan entisiä aikoja. Silloin kaikki oli sentään aitoa..

Tees sääkim testi
(Via Matkalla)

Jos lukisi sen artikkelin ja menisi juoksemaan vitutuksensa pois.

Viikon viimeinen päivä.

Sunnuntai.

Järjen ääni sanoo, ettei tietyssä päivässä voi olla aina vikaa.
Taikauskoa! Hölynpölyä!

Sunnuntai.

Silti lähes poikkeuksetta joka ainoa sunnuntai ottaa päähän. Väsyttää. Vituttaa. Masentaa. Ja tätä on siis tapahtunut jo viimeiset kuusi vuotta.

Sunnuntai.

Viime kesä oli piristävä poikkeus; vain yhtenä tai kahtena sunnuntaina ÄsVee nautti Ameeban seurasta. Vaihtunut maisema ilmeisesti auttoi asiaa...

Sunnuntai.

Motivaatio? Olen joskus kuullut sen sanan. Oliko se jotain syötävää?

Sunnuntai.

Tentti? Senkin sanan olen kuullut. Ai niin, sehän on huomenna.
Niin se edellinen sana? Juu, se liittyi tähän.

Sunnuntai.

Ulkona paistaa aurinko, mutta tänne asti se ei onneksi yletä.

Sunnuntai.

Farscape. Lenkki. Kahvia.

Sunnuntai.

Ehkä se risukasaan paistava aurinko ei aina sytytä kasaa tuleen.

Väsyttää. Ai mitä?

Puhutaan suoraan näin "aamun" kunniaksi: väsyttää ihan saatanasti.

Silmät seisovat päässä ja ajatus kulkee yhtä nopeasti kuin työhönottoprosessi eräässä suomalaisessa yrityksessä.

Plussapuolelle rankataan viive pään tyynyyn osumisen ja nukahtamisen välillä (mennään alle sekunnissa), miinuksena voidaan kai pitää ajatustoiminnan vaikeutumista.

Kahvia? Juu.

Sitä pitäisi vaan juoda ehkä kaksi tai kolme kahdeksan litran ämpärillistä.

Vähintään.

Ihmisistä yliopistomaailmassa.

<avautuminen>
Viimeisen muutaman vuoden aikana havainnot yliopistosta työyhteisönä ovat muuttuneet hieman tarkemmiksi. Tiettyjä ihmistyyppejä löytyy joka päivä lisää ja tiettyjen virkojen ominaispiirteet hahmottuvat.

Sattuneesta syystä olen viettänyt aikaani eräässä tietyssä harjoitusluokassa kohtuullisen paljon viime aikoina.
Mikäli edelliset harjoitukset on pitänyt tuntiassistentti (lue: opiskelija), taulu on pyyhitty, valot sammutettu ja tuolit järjestetty. Mikäli edellisen tunnin taas on pitänyt professori, asia ei ole aivan näin.
Taulu on pyyhkimättä (tietenkin!), valoja poltetaan vähintäänkin kotitarpeiksi (ei kiireisellä professorilla ole aikaa niiden sammuttamiseen) ja tuolit näyttävät siltä, että joku olisi halunnut rakentaa barrikadeja molemmille oville (siinä valitettavan hyvin onnistuen).
Katoaako siinä vuosien varrella jokin palikka päästä?

Toisia tyyppejä edustavat harjoituksissa käyvät opiskelijat; normaalit ja ei-niin-normaalit. Normaali opiskelija istuu omassa penkissään, tekee tehtävät ja vastaa korkeintaan silloin kun kysytään. Toinen tyyppi on ns "aktiivinen opiskelija", jonka pitää päästä todistamaan oma osaamisensa harjoituksessa. Pienimpiinkin asioihin kommentoidaan, puhutaan päälle jne jne. Jos ei löydy kommentoitavaa, valitetaan jälkikäteen siitä, ettei oppilaita ole otettu tarpeeksi huomioon.

On se vaan mukavaa.
</avautuminen>

Ääni menneisyydestä.

Havahdun kahvinjuontini lomasta siihen, että televisiosta kuuluu tuttu ääni. Ääni, jonka olemassaolon olen jo melkein unohtanut.

Laitan televisiota kovemmalle.

Ääni on pukeutunut trendikkäästi ja näyttää erilaiselta. Tai noh. Ainakin erilaiselta kuin omissa muistikuvissani.

Siirryn juomaan puolikasta kuppia aamuista kahviani sohvalle. Mikrolämmin elämänneste ei mene alas kovin hyvin.

Ääni keskustelee muiden saman alan ihmisten kanssa esikoisteoksestaan. Välillä joku vanhemmista äänistä sanoo jotain Äänen kannalta epämiellyttävää ja kaiken kuorrutuksen alta paljastuu sama ihminen, jonka joskus tunsin.
Sama nuotti äänessä, samat epävarmuuden merkit.

Pitkäkään alan koulutus ei ole hukuttanut kaikkia tuttuja piirteitä Äänestä.
Pitäisikö sen?

Puhelimeni päräyttää ilmoille soittoäänen. "Ootko sää tulossa vai et?".
Olen. En ole vain ehtinyt vielä lähteä, tulin koululta vajaa 15 minuuttia sitten.

Suljen television ja jätän kahvin kuppiinsa.

Pukiessani päälle harjoitusvaatteita mietin mennyttä. Olen menossa tekemään samaa asiaa kun silloin aikanaan. Ääni tekee samaa asiaa kun silloin aikanaan.
Toinen harrastaa, toinen tekee työkseen.

Ihmisen elämä on kummallinen kapistus.

Tuokiokuva.

Istuin äsken kirjastossa naputtelemassa rästiposteja ns. luppoaikana.
Takana istui joukko (oletettavasti) fukseja, jotka kertasivat kovaan ääneen johonkin verkkotekniikoiden tenttiin.

"Wlan - tää oli Virtual local area network."
"DNS - sehän oli se jatkuva virta tietoa."
"Http - sehän sijoittuu alemmalle kerrokselle kuin Ip."

Kaikki lausuttuna tulevan DI:n varmuudella ja järkähtämättömyydellä.

Toivottasti kertaavat ihan oikeasti ne asiat ennen tenttiä...

Olo parani hieman (hyvin) nukutun yön seurauksena. Ontto olo palasi kuitenkin vanhalle paikalleen luettuani erästä blogia - voihan sen asian näinkin sanoa.
Jokainen kokee mitä kokee ja tuntee mitä tuntee, mutta harvemmin asiat ovat mustavalkoisia.
Vaikka jotain haluaisikin, ei sitä välttämättä aina voi tehdä. Ei pysty eikä kykene.
Ja syyt eivät aina ole tekosyitä.

Parempaa oloa itse kullekin toivotellen (ja odottaessa).

Past is past is past

Matkalla tarjosi päivän meemin.

Menneisyys on hieno asia.
Voisikohan sen poistaa jollain?

10 vuotta sitten minä...
1. Suunnittelin lukio-opintojani.
2. Harjoittelin tavoitteellisesti.
3. Olin idealisti.

5 vuotta sitten minä...
1. Olin juuri aloittanut opintoni silloisella korkeakoululla.
2. Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni.
3. Opettelin elämään reservissä.

3 vuotta sitten minä...
1. Olin eronnut silloisesta elämäni rakkaudesta ja totuttelin elämään yksin.
2. Suunnittelin hyvien ystävieni kanssa erään rullaluisteluseuran tulevaisuutta.
3. Olin jo kyyninen.

1 vuosi sitten minä...
1. Puuhasin lähtöä vaihtoon.
2. Kävelin junaratojen välissä
3. Yritin toipua.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen opiskellut.
2. Olen harjoitellut enemmän kuin vuosiin.
3. Osallistuin viimeistä kertaa akateemiseen MM-kyykkään.

Eilen minä...
1. Juoksin vajaan tunnin lenkin.
2. Olin kuolemanväsynyt.
3. Menin rikki.

Tänään minä...
1. Yritin selvitä päivästä.
2. Pidin harjoitukset vaihtelevalla menestyksellä.
3. Pelasin koomassa tietokoneella koko illan.

Huomenna minä...
1. Pidän harjoitukset paremmalla menestyksellä.
2. Lepään.
3. Teen töitä.

Asiat eivät mene koskaan helposti.

Oscar Gaalan historia

Nelonen, tuo nykyisen kanavaviidakon villi ja vapaa rasavilli, kertoo meille katsojille tänään Oscar Gaalan historiasta.

Enää pitäisi tietää kuka helvetti se Oscar Gaala oikein on...

Italialainen mafiapomo? USA:han emigroitunut entinen huippupoliitikko?
Näyttelijä? Laulaja?

Toisaalta sukunimi "Gaala" yleisnimenä tarkoittaa Gummeruksen sivistyssanakirjan mukaan juhlaa tai juhlapukua.

Kuuluisa juhlapukujen tekijä? Räätäli? Muotoilija? Helsingin kovin pailuhai?

Yhdistettynä molemmat nimet tuottavat päänvaivaa yksinkertaiselle ajattelijalle: "Oscar Gaala".
Jos sen kirjoittaisikin jollain muulla tapaa?

Ehkä Oscar on ansainnut historiallisen paikkansa lähibaarista löytyvän "Kaisa pöydän" ja kaikkien kaverin "Yhdys Sanan" rinnalla.

Taidan jatkaa koti tehtävien tekemistä tällä tieto koneella.

Kukkua.

Kerpele.

Puppugeneraattori jyllää sisältöä verkkopalveluihin. Tai noh, ainakin yrittää. Eikä edes oikeastaan sisältöä verkkopalveluihin, vaan vastauksia moisen kurssin viikkoharjoituksiin.

Puuduttaa.

Viimeisin roskalehti röpästelee eduskunnan menoja (IL tutki eduskunnan oudot kulut). Lehden mielestä outoihin kuluihin kuuluvat mm. Päivi Lipposen käyntikortit, Mooseksen Commari ja erilaisiin edustustilaisuuksiin kuluneet varat.
Panee vaan miettimään.
Nimittäin sitä, että mitä siellä lehden toimituksessa sitten maksetaan itse? En oikein jaksa uskoa, että toimittajasetä kustantaa itse omat työkäyntikorttinsa, työpuhelimensa tai tärkeiden asiakkaidensa kestittämisen.

No jaa. Mistäs sitä ikinä tietää...

Poiminnat jutuissa herättävät hillittyä pelonsekaista huvitusta. Miksi ihmeessä toimittaja haluaa huomion kiinnittyvän tähän? Minkälainen mielikuva lehteä kassajonossa silmäilevälle halutaan jättää? Millaisia pääpiirteitä on korostettu?

Noin muuten ottaa vaan kevyesti päähän. Verraton matkapuhelinoperaattorini vaikuttaa päivä päivältä perseettomämmältä.
Tänään allekirjoittaneelle ei ole saanut soitettua. Tekstiviestit toki tulevat läpi.
Ja miten asiaa kommentoidaan?

Häiriöitä puheluliikenteessä
Saunalahden verkossa toimivissa GSM-liittymissä saattaa esiintyä tällä hetkellä tavoitettavuusongelmia. Vikaa selvitetään parhaillaan.

Pahoittelemme häiriötä.

"Saattaa" esiintyä tavoitettavuusongelmia? Se se muuten on. Voi jumalauta.

Taidan kohta kantaa pienet pennoseni jonnekin muualle.

Väsyttää.

Osavuosikatsaus.

Ameeba täyttää 28.2. vuoden. Kunnoitettava ikä avautumispaikaksi ja omaisten tuskaa maailmanmatkailun aikana helpottamaan tehdylle paikalle, eikö vain?

Yksittäisiä viestejä vuoden aikana on kertynyt yli 300, joten lähes kerran päivässä on kirjailtu sielun synkän pohjamudan pohjimmaisia aatoksia.

Tämä lyhyt ajanjakso on muuttanut elämääni kumman paljon; vaihto tietysti ensimmäisenä. Kuuppa on vähemmän sekaisin, masentaa (viesteistä huolimatta) vähemmän ja valmistuminen on n. 30 opintoviikkoa lähempänä toteutumistaan.
Kunto on parantunut.
Luistelu maistuu taas.

Silti väsyttää.

Ensi kuussa pitänee käydä kellottamassa the pakollinen aika jotta pääsisi verrattomaan luistelukauden ranking-listaan. Viime vuonna sijoitus oli luokaton, tänä vuonna toivottavasti vähän korkeampi;)

Ameeba juhlistaa synttäreitään virtuaalisesti 28.2.
Tervetuloa juhlimaan!

Takaisin kotiin?

Elämä piristyi kertalaakista löydettyäni intternetin syövereistä tiedon Mittelrhein-Maratonista!

Lähtö Oberweselista, maali Koblenzissa.

Hei - kuulostaa tutulta! Ai niin. Määhän luistelin melkein tän saman reitin jo viime kesänä;)

19. kesäkuuta pitänee siis lähteä takaisin kotiin.

Ja muille kiinnostuneille tiedoksi: tiepinnoite on pääsääntöisesti unelmakunnossa (nastarenkaita kun ei saa käyttää), reitti on erittäin nopea ja maisemat uskomattoman hienot.

Joko tuli tarpeeksi ylisanoja?
[21:58 varmistusposti ilmoittautumisesta kolahti postiin. Kannattaa muuten ilmoittautua kohtuullisen pian; mukaan mahtuu vain 4000 luistelijaa.]

Nari nari.

Syksyisin väsyttää, kun valo määrä vähenee, sataa vettä ja talvi lähenee.

Talvella väsyttää, kun valoa ei juurikaan ole, sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee luistelemaan ja jos on oikein kiltti poika, saattaa jopa sataa luntakin! Pakkasta? Juu, sitäkin. Silloin on jo tehnyt ilmojen herroille muutakin kuin vain pyydellyt parempia ilmoja...

Keväällä väsyttää, kun valon määrä kasvaa ja keho ei pysty sopeutumaan tarpeeksi nopeasti. Sataa vettä ja on kurjaa.
Joskus sentään pääsee hiihtämään ja juoksemaan huikaisevan kauniilla ilmalla. Yleensä ei.

Kesällä väsyttää, kun valoa on liikaa. Keho ei sopeudu täysin valoisiin öihin. Sataa vettä ja on kurjaa. Joskus sentään pääsee rullaluistelemaan, ellei sada tai ole muuten vaan märkää. Yleensä ei pääse luistelemaan.

Väsyttää.

Bayern München kompastui Bielefeldissä

Jäsen M! Bielefeld vei Bayerin suuruutta 3-1.

Joko Biele jää liigaan?

Arkiston aarre.

Sunnuntain kunniaksi vilautus menneestä ajasta ennen Ameeban netti-inkarnaation syntyä.
Sunnuntai on ollut tuolloinkin pop!

(30.11.2003) Vitutuksesta

Hyvin muodostunut, jalostunut ja pitkään kypsynyt. Hapokas.
Suomeksi sanottuna sunnuntain vitutus.

Lisää arkistojen aarteita joskus.

Jaa niin. Tämä on muuten ajalta, jolloin pää pysyi kasassa oluella, luistelulla ja 22 tunnilla töitä koulun lisäksi viikossa.

Miksi?
No siksi. Mitä miehen lopulliseen hajottamiseen taas tarvittiinkaan?

[Toim.huom.: Tätä ja edellistä viestiä sävyttää päänsärky ja väsymys (lue: krapula jossain muodossaan). Pirteämpiä juttuja tulevalla viikolla.]

Ihana päivä.

Voi kuinka ihana päivä! Siis sunnuntai.

Seren biisi vuosien takaa soi päässä ("Ihana päivä, ihana päivä") ja sisäänrakennetuissa silmälappuvideoissa pyörii Mikontalo taustalla kuvattu visuaalinen iloittelu.

Ihana päivä.

Eilen kyykättiin varmaankin viimeistä kertaa, tuskin enää ensi vuonna jaksaa. Kaikki säätö ja homma tuntien kylmässä seisomista varten ei (enää) oikein tunnu sen arvoiselta.

Sininen pulkka pääsi laskemaan vain yhdet portaat ja muutaman mäen, punainen pulkka taisi olla tositoimissa vieläkin vähemmän.
Ei vanha enää jaksa.

Ihana päivä.

Alkulohkoon jäätiin tänä(kin) vuonna. Kiitoksia vaan sille joukkueelle, joka jäi pois! Pilasitte pelituntuman kokonaan...

No jaa. Olihan siellä ihan mukavaakin;)

Ihana päivä.

Joskus sitä ihmettelee maailman menoa; ihmiset vanhenevat, perheellistyvät ja porvarillistuvat samaan aikaan kun itse pysyy samana.

Tai no.

Ehkä sitä itsekin vanhenee.

Ihana päivä.

Pala esiin!

Pala esiin!

Jaa häh?

Pala ulos?
Joo, se kuulostaa paremmalta. Sitähän tämä saattaa oireillakin. Lepääminen ei oikein riitä, aamuisin herää entistäkin väsyneempänä eikä oikein saa mitään aikaiseksi (tai ainakin on sellainen tunne). Koko ajan on kiire.

Pala ulos, kuten paniikissa oleva abi suomentaisi englannin kirjallisissa.

Kahvia?
Kyllä kiitos.

Päivän roskalehtiannos.

Iltalehti 08.02.2005:

Kevään hius- ja meikkimuodissa näkyy viitteitä Afrikan savanneista, Elviksestä, Gwen Stefanista ja Hollywoodin glamourista.

Jaa mitä? Näkyy viitteitä Afrikan savanneista? Hmm. (Norsunkakkaa?)
(Tarkemmalla lukemisella näköjään: Ruskeat värit saaneet vaikutteensa eläinten turkeista.. Eivät vaan uskalla myöntää totuutta, mokomat pelkurit.)

Elina osti 20 vaatetta vartissa

Taasko keskitytään ns oikeisiin asioihin? Ai niin. Kuka Elina?
Tunsin kyllä joskus Elinan, mutta...

Sarasvuo haluaa nännit piiloon

Omansa? Jonkun muun? (Itse ajatus on sinällään ihan fiksu, mutta jälleen kerran irrotettu taitavasti asiayhteydestään.)

Jaa miksi tällainen lehdistökatsaus? IL:n näköispainosta pääsee lukemaan ilmaiseksi netissä. Paljonkohan enemmän mainostajat ovat valmiita pulittamaan?

Monikanavaisuus on pop.

Ja tänään se on täytetty.

Harjoitustyö meni läpi 10 minuutin keskustelulla luennoitsijan kanssa eikä korjattua versiotakaan tarvinnut palauttaa.

Maailmassa on sittenkin oikeutta!

Liki opiskelujen alusta asti piinannut kurssi poistuu valikoimasta tämänpäiväisen tentin jälkeen...

Saavutusta on varmaankin pakko juhlistaa lauantaina Kyykässä. Pussikaljaeläimet ottaa taas ansaitun(?) paikkansa lohkon kärjessä(?) murskaten ainakin jonkin joukkueen toiveet jatkosta (todennäköisesti omansa)).

YleX:llä ihmiset soittavat radioon ja laulavat Jonnaa.

On se.
Se se on.

Pitäisiköhän soittaa?

Hoh hoi.

Onko se paljon vai vähän jos saa n. puolet viikonlopulle suunnitelluista jutuista tehtyä?

Onko se paljon vai vähän jos saa harkkatyöstä bumerangin aivan naurettavasta syystä?
(Tulostus erilainen kuin mallipedissä...)

Onko se paljon vai vähän jos maksaa merkkikengistä puolet alkuperäisestä hinnasta, mutta silti enemmän kuin mihin oli alun perin valmistautunut?

Onko se paljon vai vähän jos nukkuu kolmena yönä viikossa alle viisi tuntia, kolmena n. seitsemän ja yhtenä kymmenen?

Kumman kaa olisit mieluummin, leikkuupuimurin vai vanhan fordin?

(Ai kuinka niin väsyttää?)

Piip.

[ Piip ! ]

On se vaan mukavaa kun nykyään jokainen hilavitkutin toimii akuilla. Ja se, että jokainen vehjes varoittaa virtaskan loppumisesta äänimerkillä.

[ Piip ! ]

Äänimerkin kuultuaan voi sitten rynnätä lähimmälle sähköpistoriasialle ja tunkea laturin (Ai saatana! Missä se laturi on?) toisen pään rasiaan ja toisen ladattavaan laitteeseen.
Mutta mitäs sitten kun laturi ei olekaan saatavilla - sähköstä nyt puhumattakaan?

[ Piip ! ]

Viime kesänä Puolassa värkkien lataaminen oli jännittävää. Laturi oli jäänyt kämpille Koblenziin, pistorasiat näyttivät omituisilta ja puhelin huusi virtaa kovaa ääneen.
En sitten ladannut. Muu kuin johtavan matkapuhelinvalmistajan puhelin aiheuttaa mielenkiintoisia ongelmia...

[ Piip ! ]

Sitten kun se vehkeen vihdoin saa johtoon kiinni syttyvät valot tyydytystä auheuttaen takaisin päälle ja laite ilmoittaa latautuvansa.

Paitsi jos ei lataudukaan.

[ Piip ! ]

Pitkällisen johdon ja laitteen asettelun jälkeen toivottu tulos saadaan aikaiseksi ja vehjes sanoo, jotta virtaa on vielä.
Mitä ihmettä? Miksi se sitten halusi välttämättä seinään kiinni ja sammutti itsensä?
Virtaahan oli vielä!

[ Piip ! ]

Lopulta useiden tuntien ja lievän hermostumisen päätteeksi lataus on tyydyttävä ja laite taas toimintakuntoinen. [Toim.huom.: Useat tunnit tarkoittaa tässä yhteydessä jotain väliltä 10 min - 20 h . Toimintakunto tarkoittaa sitä, että laitteella voidaan toimia taas hetken verran.].

[ Piip ! ]

Sykli alkaa taas alusta laitteen huutaessa lisää virtaa.

[ Piip ! ]

Kuuleeko joku muukin jotain omituista piippausta vai onko se vaan mä?
Mistä se tulee?

[ Piip ! ]

Ahaa! Ameeban akku näyttää tyhjenevän kovaa vauhtia. "Akku lähes tyhjä."

[ Piip ! ]

Mistähän löytyisi virtaa? Onko kellään laturia?

[ Piip ! ]

Perjantai.

Kaksi alle viiden tunnin yöunta vajaan viikon sisällä alkaa jättämään merkkinsä Ameeban toimintaan. Urheillessa keho hikoilee kuin pahimman krapulan aikana ja suorana seisominen tuottaa aina välillä ongelmia.
Onneksi sai sentään viime yönä nukuttua univelkaa hieman pois.

Enivei, teinpä testin perjantain kunniaksi:

ESTJ - "Administrator". Much in touch with the external environment. Very responsible. Pillar of strength. 8.7% of total population.

Take Free Jung Personality Test
personality tests by similarminds.com

Njaah. Miten sen nyt sitten ottaa...

Tiistaina tuli kellotettua kauden ensimmäinen aika Pyynikillä. Viisi sekuntia ennätyksestä. Hyvä vai huono? Sepä se.

Nyt syömään ja juomaan kahvia.

All you need is...

All You Need is a Masentunut Ameeba and a Dream.

Tee siekin tyhmä slokani.
(via Saunasiideri ja muutama muu paikka.)

Sloganpulautin tekee muuten kammottavaa html -koodia. Omin karvaisin kätösin sai taas kerran korjailla muiden tekosia...

Muuta? Ai niin.

All you need is opintoviikkos.

Tänään jätettiin anomus 12 paikallisesta, joista kahdeksan pitäisi olla "varmoja" (tässä kohtaa jokainen noin kolmesta lukijastani voi heilutella Austin Powermaisesti jäniksenkorvia lauseen ympärillä - suuria sellaisia).
Loppuja sedät tai tädit laitosten syövereissä sitten arpovat saksankielisiin kurssikuvauksiin perustuen. Pitäkää hauskaa!;)

[Pitihän sitä vielä kerran palata pulauttimen pariin. Päivän paras mietelause, olkaa hyvä:

From Our Paska to Yours.

. Jotta niin.]

Kuole ruoja, kuole!

Se se muuten on.

Paska on palautuskunnossa. VIHDOIN!

Kuole, kurja kurssi, kuole.

Eihän tätä väännettykään kuin helvetin pitkään tänä vuonna - aikaisemmista vuosista en viitsi tässä yhteydessä edes puhua.
Jälleen kerran suuri ja synkeä valmistuminen lähestyy:)=

Nyt nukkumaan ansaittuja unia.

[Korattu kirotusviretä hiemn virkeämpänä ja työn jo palauttaneena]

Olen pateettinen.

Äsken kuultua RadioMafia - eikun siis YleX:ltä: "...sanoitukset heijastelevat omaa pateettista elämääni...". Hmm?

Vaatii jo vähän rohkeutta kutsua omaa elämäänsä pateettiseksi.
Saati sitten itseään.

Tässä yhteydessä sanon kuitenkin sen; olen joskus pateettinen.
Useimmiten en, mutta parhaina päivinä kenties;)

Ja kaikille englannin kieleen ihastuneille tiedoksi:

Pateettinen:

"liioitteleva, paatoksellinen, suurieleinen, mahtipontinen."

Lähde: Nurmi, Rekiaro. 1997. Sivistyssanakirja. Gummerus Kirjapaino oy. 264 s.

Sinfonia voi olla pateettinen. Naapurin surkea kaveri ei kovinkaan usein.

Tämänkin pienen tiedonjyvän Ameeballe opetti aikanaan (tadaa!) nainen - kuinkas muutenkaan?;) Onnea vaan jäsen E:lle sinne jonnekin - nähdään taas leffassa.

Musiikkityyli.

You are Electronica. Strange, but innovative.


Which Musical Genre Are You?
brought to you by Quizilla
(Via Matkalla)

Kaikenlaisia otuksia sitäkin.

Kyllä meitä on vaan moneen junaan. Asemallekin riittää väkeä.

Lueskelin aamulla rakkaan opinahjoni opiskelijoille lähettämää paperilehteä pelonsekaisilla tunteilla. Eihän tämä voi olla totta, eihän? Eihän tällaisia kusipäitä oikeasti ole, eihän?

Kyllä niitä kai vaan on.
[Eräs kirjoitus käsitteli ystävän opiskelua kokiksi ammattikoulussa. Kirjoittaja oli pöyristynyt mm siitä, että pipoa ei saa pitää päässä ruokapöydässä, kädet pitää pestä ja ruskean kastikkeen ohje pitää osata. Olihan tämä varmasti huumoria?]

Nyt istun kirjastossa lukemassa verkkojulkaisua samaiselta yliopistolta.
Taas kerran tulee sama mieleen; onhan tämä vaan toimittajasedän huumorpläjäys, onhan?
[Oman kyseenalaisen anonymiteettini suojaamiseksi en julkaise linkkiä lehteen...]

Seppo on harrastanut sijoittamista pörssikuplan vuosista alkaen. Sepon harrastus sai jo lukioaikana lentävän lähdön, kun hän tutustui ystävän kautta Helsingissä toimivaan pankkiiriliikkeen omistajaan. Nuoren pojan silmät kirkastuivat, kun hän näki yrityksen kiiltävät marmorilattiat ja pääsi kurkistamaan liikemiesten arkeen.

Hmm. Kiiltävät lattiat? Hmmph.

Pörssiboomi kouli Seposta analyyttisen sijoittajan. Noviisina Seppo toimi omien sanojensa mukaan sijoittajana kuin naiset – tunteella.

Öhöm. Mitähän nyt sitten edes viitsisi sanoa? Enpä taida edes kommentoida.

- Kun muut lukevat kirjoja menninkäisistä, minä luen tilinpäätöksiä ja yrityshistoriaa. Lisäksi käyn päivittäin läpi talouslehdet sekä pörssitiedotteet.

Huhuu! Huhuuu! Maa kutsuu Seppoa!
Kaiken tekemisen tarkoituksena ei tarvitse olla rahan tienaaminen - lukeminen on paljon muutakin (Itsensä kehittäminen? Rentoutuminen?). Btw; kaikki kirjat, jotka eivät käsittele taloutta eivät kerro menninkäisistä.

Seppo on itse ansainnut sijoittamiseen tarvittavan pääoman.

Hmm. Olisi mielenkiintoista tietää tästäkin jotain tarkempaa - rohkenen itse hieman epäillä (etenkin tämän lausunnon perusteella: Lukioikäisenä oli vaikea pysyä maanpinnalla, kun vuosittainen osakevaihto kipusi useaan miljoonaan markkaan.).

Sisäpiiritiedon käyttöä Seppo ei hyväksy. Tilanteita on toki tullut, jolloin sisäpiiritietoa olisi ollut saatavilla. Mielenkiintoisen yksityiskohdan hän kertoo yritysten heikosta tietoturvasta.
-Kun yritysten tietoturva-asiat olivat retuperällä, minulla olisi ollut mahdollisuus käyttää tilannetta hyväksi.

Ihanx tosi? Millä ihmeellä tämä olisi ollut sisäpiiritietoa? Yritysten heikko tietoturva ei tietääkseni ole ollut mikään yllätys kenellekään alaa edes hieman seuranneelle. Tipsi yrityksen työntekijältä ei tee asiasta vielä kovin ihmeellistä.

Hukkasin itseni rahaan, olin hirveä mulkku siihen aikaan. Halusin elää elämääni "ilman rahaa, ei voi olla kivaa" -sloganin avulla, hän muistelee.

Ja nyt asia on jotenkin toisin?

Hän ei tavoittele monimiljonääriyttä, ennemmin normaalia omakotitaloa, lapsia ja vaimoa. Arvot ovat palanneet maanpinnalle.
- Kun rahaa on vähän enemmän, huomaa hyvinkin nopeasti, ettei tarvitse uusinta kännykkää, hän kertoo. Samaan aikaan kirjoittaja siirtää uutta puhelinhankintaansa pöydällä paperien alle piiloon.

Mä lepään mun tapauksen.

Pitäisikö käydä kateeksi?

Ei.

Sääliä?

Kenties, mutta sääli on sairaus.

Ei voi olla kivaa ilman rahaa. Jep jep.

Jep jep.

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Kuinkahan kaikki asiat menevät aina samaan aikaan käteen?
Onkohan siinä jokin taika?

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Luistelemaankin pääsisi, vaan ei ole aikaa ennen kuin ha(r)joitustyö on pulkassa ja palautettu.
Ongelmat eivät edes ole isoja, mutta ajatuksesta ei oikein saa kiinni.
Pointterit vilisevät päässä ja kommunikointikanavissa on kai taas kerran kohinaa.

Jep jep. Sellaistahan se elämä on.

Onkohan sitä soodannut taas tarpeeksi pitkään kun strongin sijaan kirjoittaa string?


Tunnelmaan sopivaa kuvitusta, vol 1. Piirretty vielä pahemman vitutuksen avulla jokunen vuosi sitten. 

Voiko vaatia?

Kahvia. Pikaluistelua televisiossa (Urheilukanava). Keskeneräinen harjoitustyö, jossa dedis 12 tunnin kuluttua.

Voiko mies enää muuta vaatia?

Niin no. No niin no.

Kenties sitä, että se htyö olisi jo valmis ja Ellen J:tä ei päästettäisi enää televisioon (neiti M lienee tästä samaa mieltä oltuaan aikanaan samalla luokalla;)). Ruisleipäkään ei olisi pahitteeksi kun pääsi loppumaan.

Lisäksi olisi kiva, että palkkaisivat muita kuin seinäjokelaisia (-jokisia?) pikaluistelijoita kisoja kommentoimaan.

..."Lähetys palaa takaisin koodikoodin pariin"...

Toppi kuoppaan ja sarja perään.

Visukinttu heittää ilmoille meemin Menopaussin innoittamana (tai sieltähän se kai oikeastaan alkoi;)).

Miun mielestä parhaita kirjoituksiani viimeisen vuoden varrella ovat olleet seuraavat (n. TOP-14):

1. Tsuuh, Tsuuh!
   
   Kertomus Ameeban loputtomasta matkasta maailman junissa, asemilla ja tiettömillä taipaleilla.


2. Outoja ilmiöitä, osa n.
   
   Niin kovin tyypillistä ihmettelyä maailman menosta. Tällä kertaa Saksassa.


3. Hullun miehen maine
   
   Kuin mie aina onnistun?


4. Hyvään kotiin.
   
   Tarjous meni jo ohi, mutta juttu kannattaa silti lukea;)


5. Was willst du?
   
   Tulevaisuuspohdintaa, rakas Watson.


6. Sormet, varpaat, korvat ja nenä.
   
   Kertomus kivusta.


7. Bury The Hatchet
   
   Pitäisikö se kirves jo haudata? Menneisyyden haamujen kohtaaminen.


8. Itsenäisyyspäivää.
   
   Itsenäisyyspäiväkatsaus.


9. Riippuvuus
   
   Riippuvuus on iloinen asia. Kts myös seuraava artikkeli.


10. Kahvista ja elämästä.
    
    Kahvi ja elämä. Voimakaksikko?


11. Lupaus on lupaus on lupaus.
    
    Mitähän sitä tulikaan luvattua?


12. Suomi, oi Suomi.
    
    Kyä tää Suami on hiano maa.


13. Aihe vaihtunut.
    
    Aihe vaihtui.


14. Elämäni kilometrit
    
    Laskelmia. Montako kilometriä olet itse edennyt? (Päivitetty muuten viimeksi syyskuussa - ei pidä välttämättä enää paikkansa)

Järjestys on lähinnä satunnainen.

[Toim.huom.: Tämänkin kirjoittamiseen meni runsaasti hyvää koodausaikaa.]

Hmmmph.

Hmmph.
Joskus sitä epäilee oman sähköpostinsa toimintaa.

Tällä viikolla en ole saanut yhteenkään(!) suhteellisen monesta lähettämästäni ihan kohtuullisen tärkeästä postista vastausta. Missähän ihmeessä ne tukokset tällä kertaa majailevat?
Panee vaan epäilemään.

Lisäksi olen tänään juonut liikaa kahvia, nukkunut aivan liian pitkään ja lusmuillut ihan perkeleen kauan tyhmän nettipelin parissa.
Harkkatyö edistyy huisia vauhtia - tai sitten ei.

Hiiiiiii!

Hiiiiii!.

Sinne se karkasi, stressitaso nimittäin.
Tuon vasemmanpuoleisen synkeännäköisen pilven vierestä sen meni väistäen nippa nappa Näsinneulan.

Palaakohan se enää koskaan tänne maan pinnalle?

Toivoa sopisi tai Ameeban pää, verisuonet, sydän ja maksa sanovat sopimuksensa irti.

"Nythän on kuitenkii siis niin, että mehän ollaan todella syvällä.", kuten vanha psykologian ja filosofian opettajani lukiosta olisi sanonut.

Syvällä siellä itsessään.

Pitäisköhän sitä tehrä jottain?

Kaiken se kärsii.

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.

Joskus vaan panee miettimään kaikkea sitä, mitä on valmis kestämään.
Takavuosina kestämisen pääsyynä on ollut parisuhde. Paljon on kärsitty, paljon on kestetty.

Jälkikäteen ajatellen ei ehkä olisi pitänyt.
Vaan mitä sitä sitten olisi tehnyt?

Pitäisikö tuntea olonsa huonoksi (Huono Ihminen (tm)) jos on (salaa) tyytyväinen siitä, että joku toinen saa nykyään sietää samaa kökköä jota itse nieli?

Ei.

Helpotuksen huokaus.

Huoh.

Maanantain tentti meni läpi!
Tulos oli hieman vaisu, mutta mitäpä siitä murehtimaan. Jäljellä olevien kurssien määräkin tipahti taas kerran, joten askel askeleelta päästään lähemmäksi Valmistumista isolla Veellä.

Nyt pitäisikin sitten vääntää harkkatyötä.
Voisiko joku lainata vähän motivaatiota?

Hei.

miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla
ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla
mietin, mitä ilman jään
mitä häpesin ja kenet petin
miksen iloitse siitä, mitä sain
miksi aina suren: tuonkin menetin
-- Trio Niskalaukaus, Hämmennys ja viha (osa)/ Rajaportti

Lyriikoiden postaus karkottaa varmaan ne vähäisetkin lukijat polkasta, mutta arvatkaa taas kerran kiinnostaako palan vertaa?
Timppa sanoo sen laulussa niin pätevästi että pakko on lainata ("ja kun katson sitä, mistä tulin niin muistelen usein pahalla"). Voiko pess^H^H^H^Hrealistin elämää kuvata paremmin?

Kaipa sitä voi. Tällä kertaa kolahti silti.

Hain muuten kaikki 202 vaihtovalokuvaa kehityksestä. Näitä katsellessani en muistele pahalla;)

Muanantai.

Hoh hoi. Saapas näkee menikö tentti vieläkään läpi.
Noh - ainakin osasin muutaman tehtävän enemmän kuin viimeksi. Vaan ehken kuitenkaan tarpeeksi...

Nörtti-testikin tuli tehtyä:

Tekijä ei aivan selvästi ole kovin perillä siitä, mitä pitäisi tietää ollakseen Nörtti. Jaksollisen järjestelmän tunteminen ei tee (mielestäni) kenestäkään vielä moista...

Viikon alun mietelause:

Jos olisin lapsena tiennyt millaista on olla aikuinen, olisin jäänyt lapseksi.

Yleislääke ja ajatus.

Miks mulla ei oo tällast? Ma tahdon. 

Sikermä.

Synkistelytunnelma.
Siispä sikermä sanoja.

Surut
Minä seisoin ja huusin
tappara kädessä:
"Tulkaa, nyt tulkaa,
tulkaa kaikki,
te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet,
huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet,
niin koitamme kerran,
ken meistä voittaa,
ja voitettu olkoon
ääneti niinkuin
hauta, mi kuusten
keskellä hiljainen on."

Näin minä huusin
tappara kädessä,
katsoin uhmaten
kalliosolaan
uotellen kuoleman karjaa.
"Pelkäätkö Tuonelan
untelo ukko,
pelkäätkö vuossadan
nuorinta lasta,
pelkäätkö päivyen poikaa?"

Eivät ne tulleet
silloin surut,
tulivat silloin,
kun makasin maassa
kamppaillen Luojani kanssa.
Tulivat takaa kuin konnat, löivät
kahleisiin minut, mierolle möivät,
tekivät minusta
heikon miehen,
polttivat otsaani
orjan merkin,
jota ei huuhdo
vesi, ei veri,
eikä huulet kauneimman neidon
-- E.Leino, Suru / Pyhä kevät, 1901

Lisää. Kuunneltu viime keväänä kohtuullisen usein. Lensi roskikseen Saksassa.

kun lakit päähän vedettiin
kaikesta kaikki tiedettiin
mitä vanhemmiksi vartutaan
sitä tyhmemmiksi muututaan
enkä minä ainakaan
mistään tiedä paskaakaan
eilen kun kotiin palasin
avain ei sovi lukkoihin
ikkunasta vaatteitani lentää
-- A.Kela, 1972 (osa) / Suuria kuvioita, 2003

Ja tämä soitetaan sitten joskus Ameeballekin.

On suo. Pitkospuut. Tienä on vain pitkospuut.
Ja ne vie luokse töllin harmaan töllin huolenharmaan.
Pois on asukas. Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

Hän sai köyhyyden. Osakseen sai köyhyyden.
Vierahaks' joskus hallan varmaan, joskus hallan varmaan.
Nyt on huoli pois. Lopun saivat puute ja huolet, maiset vaivat.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

Ja onni ihmeellinen vasta onhan Hintriikasta
päästä jälleen kuulemaan miten veisataan!
Niin harvoin tänne tuolta hallaiselta suolta
köyhä joutaa lähtemään leipäkiireiltään.
Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran kastejuhlaan Herran.
Jäi jo kauas taa aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin
mies rakas Peltoniemen Hintriikan.

Ei elä onni hallasuolla, siellä kukka kuolla
tahtoo ennen aikojaan kesken nuoruuttaan.
Niin myöskin päivä koitti, jolloin kellot soitti
puolisolle Hintriikan hetken muutaman...
Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan, suon ja töllin harmaan.
Pois on asukas. Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.
-- Peltoniemen Hintriikan surumarssi / Helismaa

Leskinen sanoo ja Tervomaa laulaa sen hienosti. Kuunneltu edellisenä syksynä ahkeraan:

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos
Osaan hyvää uutta vuotta toivottaa
Mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa

Saatan kohtaa vaikeudet silmästä silmään
Saatan olla hiljaa jos niin vaaditaan
Saatan seppeleen mä laskea ja lähteä jatkamaan

Rakkaus on kuollut elämän virtaan
Pelasta mut jos se sopii sinun pirtaan
Pelasta mut, Pelasta

Voisin kulkee väsymättä maailman ääriin
Voisin tulla takaisin ja hengähtää
Mutta sinä kun oot mennyt
Ei henkeäkään mulle jää

Maailman tuuliin mä menetin rakkaan
Pelasta mut jos se käy sun almanakkaan
Pelasta mut, Pelasta

Heikosti tajuan mä elämisen taikaa
Pelasta minut jos sinulla on aikaa
Pelasta mut, Pelasta mut
-- J. Leskinen, Rakkauden haudalla

Hmm. Pirteää?
Ei.

Ei tarvitsekaan.
Väsyttää.

Elämän pieniä iloja.

On se elämä joskus ihan mukavaakin! Huolimatta kaikesta stressaavasta, maanantaina odottavasta tentistä ja viikon päästä uhkaavana häämöttävästä dediksestä.

Tänään elämän pieniä iloja sponsoroi siskoni poika, joka jaksaa innostua leikkijunasta aivan mielettömästi. Tiedättekö? Sellaisesta, jonka päälle voi mennä istumaan ja ohjaamaan junaa. Sitten vaari/eno työntää rahaa laitteeseen ja ilon äänet ovat entistä kovempia.
Voi kun vielä pystyisi innostumaan asioista samalla tavalla!

Toisena ilopillerinä toimi entisen avokkini kummityttö, jonka näin sattumalta äiteineen kaupungilla. Kohta viisivuotias pikkutyttö tunnisti synkeän kulkijan ennen kuin kumpikaan vanhemmista ihmisistä oli kiinnittänyt mitään huomiota toisiinsa.
Mukava huomata että siinäkin perheessä jonkun mielestä on edelleen hyvä tyyppi;)

Aiemmin mainittu netistä kaiveltu tieto pitää paikkansa.
Panee vaan miettimään...
Toisaalta olo on huomattavasti paljon parempi tämänkin jälkeen - nysse on aivan sama. Jos ei aikaisemminkaan oltu mitään velkaa, nyt sitä ollaan vielä vähemmän.

Hyvä ystäväni R sanoi tähän aiheeseen liittyen joskus seuraavaa (sensuuri Ameeban):

Miksi (toisen sukupuolen edustajat) ovat samanlaisia kuin apinat?
Kumpikaan ei irrota liaanista ennen kuin saa seuraavasta kiinni...

(Valituksia mielipiteistä voi osoittaa kommenttiosastoon, allekirjoittaneelle hlökohtaisesti tai lumilapiolla pihamaalla. Lumilapion tulisi olla mallia alumiininen. Valurautaisia ei saa käyttää. Henkilökohtaisesti valituksia voi osoittaa ns. "kasvokkain". Tällöin tulee noudattaa Suomen lakeja. Kommenttiosastoon valituksia tai omia mielipiteitä kirjoitettaessa tulee myös muistaa hyvät tavat ja se, että Ameeba voi pahoittaa mielensä eikä puhu enää koskaan teille. Nih.)

Uutta putkeen.

Eilisestä testistä innostuneena pukkaan heti uutta perään Neil-sedän hengessä:

You are most like Death of the Endless. Humanity's
attitude toward Deaths gift is strange. They
fear the sunless lands. It is as natural to
die as it is to be born. But they fear her.
Dread her. Feebly they try to placate her.
They do not love her.


Which of the Endless are you most like?
brought to you by Quizilla

Pihalla paistaa vaihteeksi aurinko.

Kah.

Kah, enpä ole tehnytkään testejä piiiiitkään aikaan.

Joten tässä yksi:

You are a Siamese! You are fun-loving, playful,
energetic, talkative, and exotic. You are the
center of attention and you love every minute
of it.


What breed of cat are you?
brought to you by Quizilla

Jep jep.

Eilisen puolella tuli sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvät uutiset liittyivät oikeastaan rakenteellisesti täysin niihin huonoin ja toisin päin - helmikuussa tiedetään sitten enemmän.

Sellaista se elämä kai on.
[Toim.huom.: Mahdolliset kirotusvireet, epäjodomukasudet ja typot sponsoroi läheinen ravitsemusliike ja saksalainen päivittäistavaraketju.]

Lehdistökatsaus.

Ameeban iltaa piristää lehdistökatsaus keltaisissa tunnelmissa.
Päivän Iltalehti esittelee jo kauan jäsen M:n kanssa keskustellun matsin Matin ja Jannen välillä ("Asiantuntijat arvioivat Matin ja Jannen - KUMPI ON PAREMPI?").

Ajat ovat toiset ja miehet ovat vaihtuneet, mutta mäkihypyn kuningas on yhä Matti Nykänen. Janne Ahonen on Nykästä kuitenkin jo uhkaavan lähellä.

Hmm. Ahosella on kuitenkin ilmeisesti toimiva perhe-elämä, onnellinen avioliitto ja asiat muutenkin kunnossa. Matti on miettimässä tekojaan aivan jossain muualla.

Mutta kumman päävalmentaja Nikunen ottaisi mieluummin tiimiinsä, mäkihyppyhistorian parhaan miehen vai tämän hetken hyppykuninkaan?

- Kyllä mä Ahosen ottaisin, Nikunen vastaa naurahtaen.

Eikä ehkä vähiten siksi, että Ahosta ei ole tarvinnut baareista etsiä.

Ja taas kiusataan sairasta miestä. Ei, Ahosta ei varmastikaan tarvitse etsiä baarista. Mattia tarvitsee, mutta tuleeko sille nauraa?

Jos taas lööpin alkuperäisen otsikon ("Janne vs Matti") idean mukaisesti kaksikko laitettaisiin vastakkain vaikkapa nyrkkeilykehään, olisi jälki varmaankin hirveää katseltavaa. Rappioitunut entinen huippu-urheilija, nykyinen alkoholisti vastaan huippukunnossa oleva nykyinen urheilija...
En haluaisi nähdä.

Sivuilta löytyi myös "hauska" mainos Painonvartijoiden sivuilla olevaan huisiin laihdutuskoneeseen. Koneeseen saa lähettää oman kuvansa ja kuvasta manipuloidaan 60 kiloa pois (sponsorina näyttää olevan jokin synkeä amerikkalainen yritys.).

En lähettänyt.
Miksi en?
Jos nykyisestä elopainostani otettaisiin pois 60 kg, jäisi jäljelle n. 10 kiloa.

Ja ei, en laita linkkiä mokomaan koneeseen (enkä Painonvartijoihin). Painonvartijat (järjestönä) toivotan sinne minne aurinko ei paista ja kone saisi mennä samaa tietä.

Olen itse joskus nähnyt kuinka pahaa jälkeä ihmisen mielelle voidaan tehdä jatkuvalla laihduttamisen tuputtamisella. Sitä en halua nähdä enää koskaan.
Jos pelkkä käynti torilla rasvaprosentin mittauksessa humpuukivehjeksellä riittää aiheuttamaan merkittävän kriisin, on jossain jotain vikaa.

Sairas maailma, sairaat ihmiset.

Jospa jokainen meistä pitäisi itsestään sellaisena kuin on?
Ei sellaisena kuin meidän lehtien mielestä pistäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän "muiden ihmisten" mielestä pitäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän yhteiskunnan mielestä pitäisi olla.
Ei sellaisena kuin meidän omasta mielestämme pitäisi olla.

Vaan sellaisena kuin jokainen meistä on.

Yritetäänkö?

Hermot, ne hermot.

Palaa kiinni. Hitsata. Polttaa päreet.

Rakkaalla lapsella on monen monta eri nimeä.
Ainoa yhteinen tekijä on hermojen palaminen eri asteissaan; hermostuttaa, vituttaa, ottaa päähän.

Ai niin mikä?
Eilinen kirjoitus antaa osviittaa aiheeseen. Tänään käteen lyötiin toistakymmentä diaa, negaa ja kangastarraa. Ai että onko skanneria? Juu, monta on.
Ainakin kolme.
Tai sitten ei.
Ainakin niitä diaskannereita.

Logojen laatu ei riitä. Ihme!

Taustan voi kuulemma vaihtaa toiseen. Selvä.
(Olisiko näistä voinut sanoa yhtään aikaisemmin?)

Onneksi asiakas on aina oikeassa.

Se siitä valituksesta.
Toisaalla saa ruikuttaa sopimuksen mukaisia rahojaan ulos. Työ on jo onneksi tehty, mutta...
Alkaa pännimään tämä epätietoisuus muutenkin. Tässä kohtaa laulumiehenä laittaisin varmaan jo lauluksi ("josset sä soita?"), mutta urheilumiehenä lähtisin juoksemaan. Ja muuten lähdenkin. Kohta.

<avautuminen tyyppi="synkea" syy="vasymys, vitutus" prioriteetti="alin">
Toisaalla blogistanissa ihmetellään seuraavaa:

Lopuksi: On se nyt hemmetti, kun aikuista, 26-vuotiasta äitiä kutsutaan kirjassa tytöksi. Argh.

Kieltämättä erikoista, mutta. Miehiä pojitellaan varmaankin vähintään yhtä paljon kuin naisia tytötellään. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä ei ole viihtyisää kuunnella keski-ikäisten (tai vain muutaman vuoden vanhempien) naisten pojittelua. En mäkään tytöttele teitä. Niin kerta.

Ai niin.

Eihän se ole ongelma kun kohteena on mies.
Saahan miehistä kertoa vitsejäkin, ihan sellaisia kuin haluaa. Ja kukaan ei saa pahastua. Siis kun on mies.
</avautuminen>

Päivä on pelastettu.

Tällaisten lauseiden takia sitä on aina mukava vääntää veppisivuja hengenpitimikseen:

Pääsivun lay-outia muuttaisin myös vähän.

Vähän? Ja vain pääsivun lay-outia?
Hienoa!

Niin, eihän se sinällään kova urakka ole, kun on tyylisivuja käytetty koko roskan tekemisessä. Mielenkiintoiset @import -hässäkät sitäpaitsi vain lisäävät katu-uskottavuutta...

Ollapa täällä taas! Joskus on nähty vähän parempiakin kelejä kuin nyt Tampereella... (Koblenz 22.5.2004) 

Mihin myö mennään?

<avautuminen title="miksi, oi miksi" importance="low">
Panee taas miettimään. Miettimään sitä, minne tämä maailma ja Suomi on menossa.

Televisiossa saa näyttää kovaa väkivaltaa parhaaseen katseluaikaan, mutta seksiä ei ollenkaan (tai noh - joskus puolen yön jälkeen). Onko väkivalta terveellisempää lapsille kuin (suhteellisen) normaali seksi?

Radiossa piipataan kirosanoja pois oikein suuren maailman malliin! Hei kuulkaas ny - kyllä ne lapset ne siellä koulussa oppii. Sitäpaitsi se piippaaminen ei auta mitään.

Pihalla sataa vettä. Näsijärvi ei ole jäässä. On muuten tammikuun 9. päivä ja maa on Suomi. Mitä helvettiä?

Apulannan keikan taltiointi viime kesältä Raumanmeren Juhannuksesta saa K15-merkinnän televisiossa ("Apulanta lyö ällikällä: Mitä ihmettä pyövelit, vampyyrit, draculat ja kaikenmaailman omituiset otukset tekevät bändin keikalla? Lavalla on valtaisat markkinat ja siinä sivussa bändi heittää tukun tutuimpia hittejään. ARGHHH. RMJ2004LIVE. Ohjelma sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille. www.yle.fi/raumanmeri").
Mitä helvettiä? Tämän illan ohjelmistossa ilman ko. merkintää esitetään kuitenkin mm. seuraavia ohjelmia: Rysän päällä, Simple life - leidit landella ja Karen Sisco.
Näissäkö on vähemmän seksiä/väkivaltaa kuin Apulannan keikalla?
Sosiaaliporno on ilmeisesti selkeästi hyväksyttävämpää kuin oikea?

Missä olet, nykyinen kulttuuriministerimme? Intiassa? Kirkossa?

Lasten suojelu on tärkeää, mutta voitaisiinkohan siinäkin ihan oikeasti puuttua oikeisiin asioihin? Edelleenkään en näe syytä asettaa suomalaiselle stand up -ohjelmalle tai artistin juhannuskeikalle ikärajaa K15. Ihan yhtä hyvin suomalaiselle vapulle kaupungilla pitäisi asettaa ehdoton ikäraja K18, juhannuksesta en viitsi tässä edes puhua...

No joo. Muistelenpa vaan että joskus omassa nuoruudessani Ritari Ässää paheksuttiin sen tyrkyttämien epäilyttävien arvojen vuoksi (väkivaltaa ja silkkaa seksiä!) ja Halinallet lopetettiin sen aiheuttaman kohun seurauksena (en nyt jaksa muistaa oliko sarja liian väkivaltainen siihen aikaan esitettäväksi vai mitä).

Oi niitä aikoja.

On tämä maailma vaan aika kipeä paikka.
</avautuminen>

Kuvaavaa, sanoisin.

Hmmph.

Valitsin vaihtoaikana itse otetuista tai muilta kopsatuista n. 5000 digikuvasta 200 paperille asti päätyväksi. Jääpähän edes jotain jäljelle jos rakas tietokoneeni, varmistusdvd:ni ja työpöytäni sattuvat tuhoutumaan mystisesti...

Kuvia katsellessa mieleen muistui monia mukavia muistoja. Moni asia oli jo päässyt unohtumaankin - kuten yhden ihmisen nimi. Muutaman ihmisen kanssa olen edelleen aktiivisesti yhteydessä, mutta monen kanssa kontakti on katkennut jo nyt.

Surullista sinällään, mutta näinhän se elämä kulkee.

Mikäli taloudellinen tilanne paranee töiden myötä ostan uuden kameran, oman domainin ja vaiks mitä;)
(Tosin sisälläni asuva pessimisti sanoo jotta eihän se tapahru. (Miksi ihmeessä se muuten puhuu epämääräisen oloista likipohojalaasta?))

Urheilukanava on muuten tehnyt vuoden urheiluteon näyttämällä kuningaslajin EM-kilpailuja suorana (Luisteluliiton tiedote aiheesta)!

Sunnuntai^H^H^H äääh.

Sunnuntai. Eikun siis. Mitä ihmettä?

Arkipyhä laittaa Ameeba-paran pään ja sisäisen kellon ihan sekaisin. Tuntuu sunnuntailta. Keho valmistelee vanhaa kunnon ÄsVeetä*, vaikka on vasta perjantai!
Keskiviikon oluella piipahtamisella ja eilisellä sukuloinnilla voi tietysti olla asian kanssa tekemistä, yleensä kun ajoittuvat akselille pe-la-su.

Aika omituista kuitenkin. Olen ilmeisesti täysin ÄsVeen* orja. Kuinkahan ilmiöstä pääsisi eroon?
Toiselle sukupuolelle pakollisen kansalaisvelvollisuuden suorittamisen jälkeen vanha ystäväni on seurannut järjestäen liki jokainen sunnuntai muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Oikestaan ÄsVeen* tuloon voi luottaa enemmän kuin Näsijärven jäätymiseen, VR:n aikatauluihin tai Ameeban valmistumiseen ennen ison J:n seuraavaa tulemista.

Voisikohan valtiolta periä korvauksia?

(*Uteliaille tietämättömille: ÄsVee = sunnuntaivitutus).

Vuoden ensimmäinen kuvapolkkaus. Neljän kuukauden päästä tällä terassilla on olennaisesti mukavampaa... (Bonuksena kuvassa näkyy eräs vanhoista asuintaloistani. Sielläpä asuisin vieläkin jos asia olisi ollut vain minusta kiinni.) 

Lumi.

Lumi peittää alleen harmaan maan siloittaen muodot. Jäljelle jää tasainen valkea kenttä.

Paitsi kaupungin keskustassa, jossa lumityöt sisäpihassa hoidetaan 07.00 - 07.30 välisenä aikana arkiaamuna.
Jossa kadut ovat aina mustia - tai ainakin ruskeita, harmaita tai ikävän värisiä.

Silti.

Lumi ja jää kunniaan!

Hakukoneromantiikkaa.

Hienon päivän ilta kaartuu yöhön Man on The Moonin seurana. Loistava elokuva, täytyy sanoa. Osoittaa hyvin, että Carrey osaa ihan oikeasti näytellä.

Kaiken keskellä kuitenkin katsaus hakukoneiden romanttiseen sanomaan, osa n+1.
Miten ihmeessä tänne päädytään tällaisilla hakusanoilla?

Panee vaan miettimään, miksi ihmiset hakevat internetistä niin erikoista tavaraa...

Top-3 haut viime aikoina:

1. haava, arpi.
   No jaa. Arvista ja haavoista löytyy kyllä kokemusta - lähinnä saantipuolella.


2. ajetelmia uusi vuosi
   Tässä yksi: Kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti


3. sontaluukku
   Juu, kyllähän sitäkin täältä aina välillä tulee. Tämä auttanee kuitenkin enemmän.

Jälleen kerran joku on hakenut Masentunutta Ameebaa lapsille, joku on etsinyt sensuellia seuraa ja toiset etsivät hiiriä ja ennustuksia.
Kestosuosikiksi on Ameeban lisäksi muodostunut tietyn suomalaisen neidin Pelipoika -lehden kuvat. Pitäisiköhän ne kaivaa jostain esiin kun niitä niin kovasti haetaan?
Ei. Ei pidä.

Meitä on moneen junaan. Onneksi matkaseurassakin riittää.

Jaa häh?

Jaa mitä? Uusi vuosi? Niin joo. Niin kai sen on.

Voi helvetti.

Pihalla tuntuu onneksi jo aavistus kevättä ja valon määrä kasvaa koko ajan. Silti ottaa päähän. Väsyttää ja vituttaa. Kuinka taas yksi vuosi lipsahti ohi?
Selkä on jumissa ja koko ajan on kylmä.

Helvetin helvetti.

Edelleen tuntuu siltä, että osa itsestä olisi lakannut olemasta n. 1,5 vuotta sitten. Entinen, iloinen Ameeba katosi jonnekin Masentuneen Ameeban syövereihin. Aina välillä kirkkaammat värit pilkottavat harmaan lomasta vain kadotakseen taas.

Onko mahdollista että joku vie iloisuuden mukanaan?

Kerpele.

Oli menneessä vuodessa jotain hyvääkin, noin 4 kuukauden ajan. Aika Saksassa jätti jälkensä lähtemättömän kaipuun jonnekin muualle. Pois, ei tänne.

Kerpeleen kerpele.

Tämä vuosi?
Valmistuminen? (Uusi) työpaikka? Sisältöä elämään? Uusi ennätys 500 metrillä? Uusi (toimiva) ihmissuhde? Terveempi sielu terveemmässä ruumiissä? Ensimmäinen maraton? 15-vuotis luistelijajuhla?
Elämä?

Saapas näkee.

Vuoden viimeinen testeily.

Heipä hei. Ameebala julkaisee vuoden viimeisen testituloksen.
Tämä on saattanut täällä jo jossain kohtaa ollakin, mutta arvatkaa vaan kiinnostaako mua yhtään...

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Jep jep;)

Pihalla paistaa aurinko asettaen mahtavat puitteet uuden vuoden odotukselle. Ei tosin sillä että tässäkään vuodessa loppujen lopuksi vikaa olisi ollut, ainakaan tarkemmin ajatellen.
(Sitä paitsi mikä tahansa vuosi on hyvä jos siitä viettää kesäkuukaudet oikeasti lämpimässä ja ei-ihan-niin-sateisessa ilmastossa. Vai mitä, jäsen J?;))

Harvinaista, eikö totta?

Sedistä mukaillen Väestörekisterikeskuksen tilasto omasta sukunimestäni.

On se vaan kiva olla harvinaisuus;)

                       Lkm  Miehet  Naiset  Suomessa  Ulkomailla

Nykyisenä nimenä        9 				

Entisenä nimenä         1     0       1       1         0

Kuolleilla              3     1       2       3         0

Yhteensä                13 				

Top is pop.

Kauan lupailtua yhteenvetoa vuodesta ei näy vieläkään, sillä onhan tätä vanhaakin jäljellä runsaasti. Sen sijaan viihdytän lukijoitani (Huhuu! Onko siellä ketään?) top-listoilla.
Kuten kaikissa kunnon urheilukilpailuissa, jaetaan kolmelle parhaalle palkinnot. Muut jäävät armotta valittamaan huonoa onneaan. Sillä tärkeintähän ei ole jalo kilpa vaan hyvät palkinnot...

Top-3 juhannukset

1. 2000. Virroilla. Humalassa. Exclusive. Hyvää musiikkia, hauskoja ihmisiä.


2. 2003. Yyterissä. Lievässä humalassa. Mökkijuhannus. Hyviä ystäviä ja silloinen avokki.


3. 2004. Koblenzissa. Ei juurikaan humalassa. Grillijuhannus Rheinin rannalla ystävien kanssa.

Top-3 waput

1. 2000. Fuksiwappu. Hirveässä humalassa. Ei muuta.


2. 2003. Tampereella. Kohtuullisessa humalassa. Wappu silloisen avokin ja hyvien ystävien kanssa.


3. 2002. Tampereella. Viimeinen(?) opiskelijawappu.

Top-3 fyysiset suoritukset

1. 1999. Kesäyön marssi. 2x30 km marssia 10 kg:n lisäpainon kanssa vuorokauden sisällä.


2. 1999. Helsinki-marssi. 120 km polkupyörämarssi, 30 km yösuunnistus, 10 km marssi ja partioammunta.


3. 2004. Pirkan Hölkkä. 33 km juoksua. Oma ennätys ja kolmas Pirkka.

Top-3 urheilulajit (itse suoritettuna)

1. Rullaluistelu.


2. Pikaluistelu.


3. Juoksu.

Top-3 urheilulajit (penkkiurheilijana)

1. Jalkapallo.


2. Mäkihyppy.


3. Jääkiekko.

Ajetut automerkit Top-3

1. Renault.


2. Citroen.


3. Volkswagen.

Top-3 luistellut rullaluistimet

1. K2 Mod X Pro.


2. K2 Usa Racing.


3. Rapsin jokin mielenkiintoinen malli.

Top-3 saavutukset

1. Hengissä säilyminen.


2. Hengissä säilyminen.


3. Hengissä säilyminen.

Top-3 Vieraillut maat

1. Saksa.


2. Tsekki.


3. Puola.

Top-3 riidanaiheet (entisten) "elämän naisten"© kanssa

1. Ajankäyttö ja sen hallinta (työnarkomaani?).


2. Sisutus.


3. Kommunikaatio.

Top-3 seuratut blogit (ei järjestystä)

• Varo vaan.


• Ei sinutella.


• Matkalla

Top-3 syyt lopettaa tämän listan kirjoittaminen

1. Mielikuvituksen puute.


2. Loppujen top-listojen julkaisukelvottomuus.


3. Halua saada kahvia.

Joulun satoa. 

Joulua, sanoi.

"Hyvää" sanoi juuri parran ajanut "joulua" mies.
Aamu oli alkanut hitaanlaisesti; herätyskelloa oli siirretty herättämään myöhemmin jo kaksi kertaa, kahvi oli vasta tippumassa ja unihiekat valuivat vielä suihkun viemäriin.

Kaikki oli melkein valmista! Lahjat oli ostettu (melkein kaikki), (melkein kaikki) tavarat pakattu kotikotiin lähtöä varten, sänki kynitty (melkein siististi) ja aamupala syöty (melkein kokonaan).

Enää pitäisi hakea muutama lahja, syödä aamiainen loppuun ja toivottaa kaikille lukijoille hyvää joulua (ei välttämättä tässä järjestyksessä).

Hyvää joulua!

Lopuksi Ameeban suositukset joululle:
Viihtykää perheenne seurassa, jättäkää alkomahooli kotiin, syokää liikaa kinkkua ja laatikoita, ottakaa herne nenään veljenne antamista skäbä-lahjoista, pelastakaa joulukuusi perheen kissan hyökkäykseltä (toistetaan tarpeellinen määrä kertoja), nauttikaa elämästä ja joulusta. Kosketelkaa toisianne.

Se on täytetty.

Se on täytetty!.
Tenttiviikko, haistattelu, harkkatöiden tarkastukset ja moni muu asia on onnellisesti jätetty taakse. Useimmat jopa onnistuivat ainakin kelvollisesti. Tai noh.

No niin no. Kelvollisesti.

Aurinkokin paistaa taas risukasaan, pihalla on pakkasta ja univelka monta tuntia pienempi. Elämän ei voi sanoa hymyilevän, mutta ainakin se yrittää kovasti pidätellä Mona Lisamaista salaperäistä virnettä. Eikö se ole kertonut kaikkea?

Ei. Ei se ole.

Sunnuntai.

Sunnuntai-illan postaus alkaa perinteisen valituksen säestämänä: väsyttää, ottaa päähän ja masentaa.. Keli on aivan aunuksesta, stressiä pukkaa päälle ja suodatinpussit pääsivät loppumaan aamulla (pikakahvia, ah kuinka hienoa!).

Noh, edellisistä huolimatta tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin yleensä. Huomenna alkaa tentin jälkeen loma!

Lomaa kestää asioiden kehittymisestä riippuen tammikuun puoliväliin asti - tai sitten ei. Jos hyvin käy ei lomaa tarvitse juurikaan pitää... (Tai hyvin ja hyvin. Mitenkähän sen sitten ottaa?).

Lomallakin piisaa töitä; erään yrityksen kotskasivut odottelevat valmistumistaan, ohjelmoinnin harkkatyö kummittelee mielessä ja kaikkea muutakin pitäisi tehdä. Toisaalta - niin sitä on pitänyt tehdä lähes kaikki viimeisten vuosien vapaa-ajat. Mutta eipähän ainakaan tartte tänä vuonna tarkistaa harjoitustöitä;)

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella. Lupauksia ja yhteenvetoja voinee odottaa joskus lähempänä h-hetkeä...
Elokuulupaus on pidetty joskus siinä jopa ihan kohtuullisesti onnistuen;)

Lopuksi:
Terveisiä vieraille maille kaukahille, jos satut tätä lukemaan!
(Tiedät kyllä itse kuka olet;)).

Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua?

"Missä kuvittelet olevasi viiden vuoden kuluttua?" kysyttiin eilen eräässä tilaisuudessa. Tilaisuus kesti 2,5 tuntia, paikalla oli allekirjoittaneen lisäksi kolme ihmistä ja tunnelma oli - hmm - mielenkiintoinen.
Mahdollisia tuloksia sopii odottaa ennen vuoden vaihtumista. Toivottavasti ovat positiivisia;)

Ja itse kysymykseen (tai oikeastaan vastaukseen) liittyen; En ainakaan enää opiskele nykyisessä opinahjossani.

Misä mää oon ja kuka mää silloin oon, tiätsä? Sitä mää en tiijä. Sen näkee.

Kahvia koneeseen.

Kone yskähteli aamulla tavallistakin enemmän. Syksy on jälleen kerran perinyt veronsa ja virta alkaa olemaan vähissä...

Tämä paljastus tuli varmaan totaalisena yllätyksenä Ameebaa seuranneille! Eihän täällä ole mistään muusta höpistykään muutamaa viimeistä kuukautta. Ai niin - paitsi siitä, että ottaa päähän. Ja masentaa.

No jaa. Ei tilanne välttämättä ole oikeasti ihan näin huolestuttava;)

Kaadetaan vähän lisää kahvia koneeseen di kyl se siitä taas käynnistyy kohti kirjastoa ja tilinpäätöksen ihanaista maailmaa.

Sanoituksia, biisejä ja melankoliaa.

Tänään on taas yksi niistä päivistä. On kaiketi se aika kuusta.
Tai jotain.

Joku pukkasi blogistanissa meemiä liikenteeseen jonkin aikaan sitten, tiedä sitten kuka hän mahtoi olla. Meemi liittyi erobiiseihin tai muuten vaan kappaleisiin, jotka assosioituvat tiettyihin elämänvaiheisiin, ihmisiin tai herättävät tunteita.

Samuli Edelmanin "Mun sydämellä on kypärä" kirii erobiisien listaykköseksi. Tuo aina mieleen viime syksyn, haljun olon ja pään totaalisen rikkoutumisen.

Oon yksin ja se tuntuu hyvältä.
Mä oon viisas.
Mun sydämmel on kypärä.
Mä oon kaunis,vaikka itse sanonkin.
Ja voin paljon paremmin.

Tätäkin viestiä sponsoroi rakas opinahjoni ja erittäin järkevä tapa sijoittaa kaikki tentit juuri ennen joulua taaten juhlapyhille maksimaalisen stressitason ja jatkuvan väsymyksen. Kiitos.

Väsyttää. Jotkin asiat sentään ovat paremmin kuin ennen, vaan niistä lisää joskus.
Voisikohan se talvi kohta tulla?

Ajatelmia.

Tentti käytiin tekemässä. Tuloksena ei varmaankaan ole Täydellinen Onnistuminen, muttei myöskään Täydellinen Epäonnistuminen. Arvosanaveikkaus: 3. Uusinnassa joutunee käymään tammikuun alussa kun numba ei miellytä.

Kollega sanailee parisuhteen lopusta Just Sopivasti
(pakko lainata, kun on niin osuva!):

Ero. Kun nainen valmistelee eroa, suhde jatkuu kutakuinkin normaalisti ja asioista ei puhuta. Nainen suree itsekseen ja käy eroprosessia kaikessa hiljaisuudessaan läpi. On ehkä tavallista myötämielisempi miehen toilailuja kohtaan koska on surullinen pian päättyvästä suhteesta. Ja kun aika koittaa, ilmoittaa nainen, että nyt pitäisi vähän jutella. Ei oikeasti enää mitään jutella, eikä pelasteta. Nainen on suhteen jo päättänyt siinä vaiheessa. Mies tässä vaiheessa puolestaan herää kuin heitettäisiin kylmää vettä nukkuvan päälle.

Menee kummasti yksiin omien kokemusten kanssa. Juttelu on aivan turhaa kun toinen on jo käsitellyt asian (ainakin omasta mielestään) kaikilta kanteilta ystäviensä, tukihenkilöidensä ja äitinsä kanssa. Ainoa, jolle asiasta ei ole ilmoitettu, on mies.

Olen muuten kuullut tuon "meidän täytyisi vähän jutella" juuri edellä esitetyssä muodossa. Nykyään sen merkityksenkin tietää jo aika tarkkaan; homma on ohi. Ihan turha vinkua. Ruvetaan pakkaan näitä tavaroita.

Just sopivasti ei ole tähän mennessä kuulunut vakiplokien jaloon joukkoon, mutta taitanee nousta sinne tämän kirjoituksen myötä;)

Kirjoituksen piti muuten alun perin käsitellä em. aihetta, mutta hieman eri kantilta. Ajatus muuttui just sopivasti.

Tukkeuma.

Kirjoittajalle iskee aina joskus omituinen tukos. Siitäkin huolimatta, että kirjoittaja kirjailee vain omia päähänpistojaan, tapahtumiaan ja tapahtumattomuuksiaan yksinkertaiseen blogiin.
Joskus syynä tähän on se, että tapahtuu liian paljon pienen ajan sisällä.

Näin on kenties päässyt käymään tässä bolkassa.

Päivitystahti on laskenut kuin lehmän häntä ja yhä useampi kirjoituksista on ollut haina meemilaivan seuraamista. Omituisia kielikuvia ja metaforiakin käytetään aivan liikaa. Pitäisi päästä takaisin ruohonjuuritasolle!

Rikkana rokassa olleet valokuvat ovat jääneet viime aikoina myös huolestuttavan vähälle. Tuskin ne tosin edes ketään kiinnostavatkaan...

Ehkä kupillinen kahvia sulattaisi tukkeuman (runo)suonista.

Arpeutunut mies.

Olenko jo muistanut mainita, että tapanani on googlettaa tuntemiani ihmisiä? Tirkistelyä se on pienikin tirkistely ja useimmiten hauskaa;)
(Tosin vain näin sähköisesti).

Joskus vaan tulee mieleen jotta onko moisessa mitään järkeä? Ilmiönähän tämä(kin) on sukua rupien nyppimiselle; vanhojen asioiden (ja (esi)historiaan kuuluvien ihmisten) ei voi antaa olla rauhassa. Kun haava on paranemassa ja arpeutuu, on sitä pakko nyppiä aina säännöllisen epäsäännöllisesti (Tosta kulmasta saa kiinni, miepä katson sinne ruven alle. Oliskohan se jo parantunut? Oho, nyt sieltä tulee verta. Voi voi.) Ilman tätä haavat umpeutuisivat aivan liian nopeasti ja arvistakaan ei jäisi kovin suuria jälkiä...

Kesällä arpeutumista ja ruven lähtöä hidasti vanhojen valokuvien katselu (tätä ei muuten kannata tehdä!), nyt aihetta sponsoroi koulukaverit.com ja epämääräinen opiskelijakortti teksteineen. Hip hei!

Oikeastaan koko rupea ei enää pitäisi olla. Iholla pitäisi näkyä korkeintaan hieman vaaleampi arpi, johon aurinko ei ole ottanut niin hyvin kiinni. Silti se näköjään on olemassa. Haamuarpi? Haamuraaja?

Menköön arpi kotiinsa. Miua ei oikeastaan kiinnosta.

Iholla on vielä tilaa uusillekin arville.
[Toim.huom.: Näitä ei kuitenkaan kaivata eikä odoteta, nih.]

Meemilauman perässä.

Meemilauma kulkee ja sopuli seuraa. Oma randomoitu lista kaikista levyltä löytyvistä mp3 -tiedostoista (valikoituna 10 ensimmäistä):

1. OlliS - Melodic Attractions


2. Rammstein - Morgenstern


3. Mark Hamilton - Prepare to Miau!


4. Bo Kaspers Orkester - Hem i säng.


5. Bob Marley - Easy Skanking


6. Depeche Mode - Little Fifteen


7. Depeche Mode - When The Body Speaks


8. Rammstein - Mein Herz brennt


9. Nightwish - Two for Tragedy


10. U2 - Spanish Eyes

(Via NT ja moni muu paikka)

Mikään ei nolota, mutta WinAmpin surullisenkuuluisa pseudorandom -toiminto surettaa ja antaa kohtuullisen omituisen kuvan valikoimasta;) Ylihyppäyksiä en myöskään tehnyt kun en viitsinyt - hyvä näinkin.

Alati epäileväinen ihminen epäilee meemin tarkoitusta; onko takana RIAA tai Teosto?
Miun kaikki biisit on ainaskii varmuuskopioita oikeista levyistä.