Kuvapolkkaa osassa 3

Puhelinkoppifetisisti iskee, osa 1. Kuinka niin omituista kuvata tyhjiä puhelinkoppeja? (@ Koblenz Karthause) 

Bury The Hatchet

"Jos se sua yhtään lohduttaa, menee mulla taas varmaan vuosi tästä selviämiseen."

Niinpä. Ei helpottanut silloin eikä helpota nyt. Taannoinen kirjoitukseni vuodesta ja yhdestä päivästä odottaa edelleen toteutumistaan. Kyllähän kipu, vitutus ja orpo olo vähitellen helpottavat, mutta koskahan sitä toipuu?

Ilmiönä on varmaankin kyse samasta kun toissa sunnuntaina Pirkan Hölkässä. Alkuverryttelyssä kipeäksi tullut jalkapöytä vihoitteli ensimmäiset 15 kilometriä. Sen jälkeen ei tuntunut enää missään - puutuminen pelastaa aina. Kivusta tulee enemmän tai vähemmän normaalitila; sattuu kuitenkin. Miksi siis kiinnittää huomiota pieneen yksittäiseen kolotukseen?

"Mää pelkään tekeväni elämäni pahimman virheen tässä."

Niinpä niin. Virheitä tehdään ja niistä kärsitään.
Jälleen kerran mieleen hiipii sana: jos.
Sillehän ei onneksi ole nykyään sijaa, sillä jossittelu on jossittelua.

Ameebasta voidaan olla montaa mieltä, mutta lyhytvihaiseksi ei ole koskaan kukaan erehtynyt sanomaan. Olisikohan siis aika jo haudata kirves ja tehdä sopu menneisyyden ja sen haamujen kanssa?

[Toim.huom.: Tätä viestiä innoitti tänään Herwoodin bussissa nähty ja moikattu haamu hieman kauempaa menneisyydestä.]

Kuvapolkkaus, osa 2.

Suomea puolustamassa, osa 1. Tukkimiehen täi(?) tutkimassa hieman isompaa otusta 

Uusi viikko uusine kujeineen

Uusi, uljas viikko on taas saatu alkuun. Tukkoisesti, mutta kuitenkin.
Pieni pakkanen pihalla piristää mieltä kovasti, auringostakaan ei ole haittaa.
Luistelemaankin saattaa päästä jo tämän vuoden puolella;)

Itse asiassa kirjoitan tätä ihan toisesta paikasta kuin yleensä eli koulun mikroluokasta odotellessani naapurissa pidettävien harjoitusten loppumista. Pitäisi päästä tekemään itse malliharkat valmiiksi ainakin kerran ennen kuin niitä joutuu opettamaan muille opiskelijoille...
Whee, sanoo Ameeba.

Myöhään ollaan siis liikenteessä. Vaan näinhän se joskus menee.

Jalkapallopainotteinen viikko jatkuu myös alkavalla viikolla Suomen pelatessa keskiviikkona Hollantia vastaan Amsterdamissa MM-karsintaa. Lauantaina tuli sentään voitto kotiin Ratinasta, vaikkakin peli oli paikka paikoin rumaa. Summa summarum: hyvinhän se meni;)

Lauantain penkkiurheilurientoihin kuului myös Ilves-TPS -peli Hakametsässä. Ei hyvä.
Ei ollenkaan hyvä.
Toinen erä oli Ipalta aivan luokatonta peliä, ensimmäinen ja kolmas sentään siedettävää. Ja turpaanhan sieltä tuli.
Kun soppaan lisätään vielä pelin ajankohta humalaisine ihmisineen...

Njooh.

Kai sitä pitää taas mennä.

Sattuu.

Takamukseen sattuu (ja ennen kuin joku neropatti ehtii hihitellen nostaa karvaisen kätensä ja ehdottaa jotain poskettoman hienoa täytyy todeta: "Ei, se ei johdu siitä, mistä sen kuvittelet johtuvan)".

Kivun aiheuttaja nojaa tällä hetkellä olohuoneen seinään oranssin ompelukoneen ja muuttolaatikoiden välissä.
Punainen maali on iskeytynyt muutamasta kohtaa irti, ruuvinkannoissa näkyy ruosteen kukkia ja kahvojen violetti maali on raappiutunut osuttuaan liian monta kertaa maahan.

Oikeastaan kipu ei kohdistu takamukseen (ok - perseeseen), vaan yleisesti jonnekin nivusten alueelle. Ei ole tarpeeksi tuntumaa. Vaan ihmekös tuo kun viimeksi on mokomaa toimintaa harjoitettu 1,5 vuotta sitten.

Pihalla päivällä vallinnut muutaman asteen lämpötila ei auttanut kipua ollenkaan, kurkkukin tuntuu karhealta. Flunssahan tästä vielä puuttuisikin.

Uudet perseen kipeytymistä edesauttaneet kengät saivat vanhat klossit pohjaansa jo tiistaina ja uusi kumi vaihdettiin puhjenneen tilalle lauantaina. Tänään itse rakkine sai tulikasteensa pitkän vintilläolon aiheuttaman uupumuksen jälkeen.
[Toim.huom.: Ei se oikeasti ole rakkine, ei kannata pahoittaa mieltänsä.]

Tunti Nakamuran selässä raikkaassa ulkoilmassa kauniissa auringonpaisteessa nosti mielialan uusiin korkeuksiin - ehkä tästä elämästä tulee vielä jotakin.

Ja vaikkei tulisikaan...
...ainakin saan ajaa pyörällä.

Kuvabloggaus, vol 1.

Rakkaita kesämuistoja Luxemburgista. Mitenkähän lienee? 

[Toim.huom.: Tämä on siis ensimmäinen kuvapostaus. Lisää seuraa myöhemmin.]

Mikä on sun...?

Sä-passiivi on iloinen asia. Ainakin jos kysytään mahdollista paluutaan tekevältä suomalaiselta autourheilijalta, Tilt-tv:n juontajalta tai Joonas Hytöseltä.

"Tiedätsä? Sun renkaista lähtee pito kun sä meet siihen mutkaan.

Aamupäivän lievän väsynyttä tunnelmaa piristi peliohjelmassa kysytty viikon kysymys (tms):
"Mikä on sun Crash Bandicootein kokemus?"

Nooh? Vastauksia otetaan vastaan kommenttiosastolla.

Muistätsä muuten sen Tranformers-systeemin? Se mikä tuli silloin, kun sä olit ihan kersa? Siinä oli niitä robottei joista sä sait autoja, veneitä tai helikoptereita. (tietysti siis sen jälkeen kun sä olit kitissy sun porukoilles tarpeeks pitkään että sä sait ne).
Jaa et muista vai? Tuolta sä löydät jotain matskuu.

Joopa joo. Noin vakavasti ottaen tuli aikanaan itsekin keräiltyä Transformers-hahmoja kohtuullisen innokkaasti. Olihan niissä oma, selkeä viehätyksensä ja miksipä ei?
Sarjalle on luotu toimiva kehyskertomus, hahmot ovat viimeistellyn näköisiä ja oheismarkkinointi ja -mainonta on hoidettu mallikkaasti (tv-sarja, sarjakuva jne).

Rahastaminen näyttää muuten jatkuvan edelleen - em. saitilla on kuvia 20-vuotisjuhlamalleista;)

Joskus aikanaan halusin muuten (luonnollisesti) olla Optimus Prime. Olihan se nyt niiiiin hiano.

Mikä Transformer sä haluaisit olla?
(Vastaukset numeroon 0700-I-am-robot, PVM + 3,89 eur/min),

Ganz kurz.

Approsta on palattu hengissä kotiin uudenkarhea haalarimerkki taskussa, pää älyttömän kipeänä ja väsymys silmiä painaen.
Opiskelijatapahtumissa käyminen ja haalarien käyttö on nyt virallisesti ohi (ainakin ennen kertaa seuraavaa), joten epämääräisen värinen suoja-asuste joutaa takaisin naftaliiniin.

Varsinaiseen tapahtumaan kuvineen palataan sitten joskus jos jaksetaan.

Ameeba on taukonsa aikana joutunut myös arvostelun kohteeksi.
Ei sytytä? Ei sitten.
Tunnehan lienee molemminpuolinen.

Kotiinpaluun kunniaksi testejäkin on taas tehty.

Ensimmäinen löytyi S-Jannelta, olkaa hyvä:

Ameeba, your celebrity soul mate is someone who's Classy

It's all about subtle style and sophistication with you. That's why when it comes to matters of the heart, the celeb who'll snare yours will be a classy character both onscreen and off. Whether you're strutting the red carpet or sharing a romantic rendezvous on Rodeo Drive, only a class act will be right for the part of your soul mate.

Someone like Julianne Moore has just the right combination of good looks, charm, and smarts to keep up with a star like you. Dinner dates filled with intellectual conversations and soft candlelight would keep this silver-screen dream burning bright. So reserve a table for two. You never know when you might meet someone special who's as classy as you!

Buhaa. Tyylikäs? Jaa mää vai?
BTW: testi vaatii rekisteröitymisen (joka ilmeisesti on joskus tilapäisessä mielenhäiriössä tullut tehtyä).

Toinen löytyi Marjutin verrattomien sivujen kautta. Edellisessä piski-testissä olin dobermanni, nyt näemmä Plott Hound (mikä sitten suomeksi lieneekään.)
Kyseisestä koirarodusta sanotaan siis näin:

A tough and persistent individual that is able to stand up to the biggest adversaries. Not someone to be messed with.

Heh heh.

"Terve vaan, muru" näyttää jatkuvan uusilla jaksoilla. Vaikuttaa hyvältä.

Jotain vikaa, vikaa, vikaa, vikaa, vikaa...

Joskus tuntuu siltä, että päässä olisi jotain vikaa.
Esimerkiksi nyt.

Olen kirjoittanut viimeisen kaksi tuntia ah-niin-mainion pakollisen peruskurssin harjoitustyötä otsikolla "Choon tiedonhallinnan prosessimalli tuotekehityksessä".

Muistin jopa vaihtaa otsikon nykyiseksi. Aiempi oli "hevonpaskabingo".

Pää on aivan tukossa ja ajatus ei kulje. Sormet takovat näppäimiä omaan rauhalliseen tahtiinsa aivojen vastaväitteistä vähät välittäen. Lisäksi ne näppäimet eivät yleensä ole edes oikenkirotuksen kannalta toivottuja.

Stereoissa soi Digitally Importedin vocal trance -stream. Suosittelen.

Huomenna tulee lähtö.
Siis Jyväskylään. Haalarit kaivetaan viimeistä(?) kertaa naftaliinista (ok - vaatehuoneen perukoilta) ja vetäistään päälle, jotta sulaudun paremmin uusien ja kauniiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon.

Muuttolaatikot olohuoneen nurkassa pistävät joka kerta silmään. Vituttaa.
Jokohan ne olisi kohta aika purkaa siitä pois pyörimästä?
Eihän vuosi ole pitkä aika säilyttää täysiä laatikoita, eihän?

Muistuttavat vielä ikävästi olemassaolollaan itse muutosta, siihen johtaneista syistä ja edellisestä asuinpaikasta (ja -kumppanista). Ahdistaa.

No niin no.

Kaikki raitistuu.

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

sairaassa maailmassa ollaan sekaisin
tervettä paikkaa mä etsin vieläkin - vaikka väkisin
jos olet puolellani niin olet minua vastaan
kohtalotoverini mä nostan maljan nostan toisen

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

jos olet puolellani
niin olet minua vastaan
kohtalontoverini
mä nostan maljan nostan toisen nostan kohta kolmannenkin

kaikki raitistuu
nuoruus hiljalleen katoaa
kaikki raitistuu
koittaa elämän pelastaa
kaikki raitistuu
löytää paremman maailman
kaikki raitistuu
minä en

-- Ismo Alanko Säätiö: Minä ja pojat / Kaikki raitistuu

Ismolla on nerokkaita lyriikoita jälleen kerran - itse ilmiöhän lienee tuttu kaikille, jotka ovat joskus katselleet vierestä läheisten ihmisten elämää (ja sen viemistä eteenpäin).

Miksikö tällainen postaus? Joskus tuntuu tältäkin...

Tilanne ohi, hajaantukaa.

"Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää" sanoi mustapartainen mies huokaistuaan helpotuksesta palvelupaketti kakkosen onnistuneen asennuksen jälkeen.

Kaikki ah-niin-jännittävää näytelmää seuranneet voivat hengittää taas, päästää veren kiertämään kumppanin käsissä ja rentoutua muutenkin.

Kaikki on hyvin.

Ainakin toistaiseksi.

To Boldly Go

Rohkeasti pitäisi ruveta asentamaan SP 2:sta tähän koneeseen.

Pelottaa.

Mitäs jos kone ei enää toimikaan? Musiikki lakkaa, blogeja ei pääse lukemaan ja koulutyöt jäävät tekemättä.
Onkohan sitä tullut aavistuksen verran riippuvaiseksi tietokoneesta?

Tornikirje lähtee postiin tänään - kai sinne on pakko taas kerran vääntäytyä.

Jalkoihin muuten sattuu vieläkin, vaikka eilen juostu 40 minuutin lenkki auttoi asiaa;)

Jos päivityksiä ei tipu muutamaan päivään, on kone sanonut sopimuksensa irti.
Silloin Ameebaa voi etsiä hermoparantolasta ( jossa jo muutenkin on vakituinen paikka varattuna arvoisalle isännällenne).

Jospa kuitenkin ottaisi varmuuskopiot DVD:lle ennen asennusta.

Metapostaus.

Viikon loppuun on hyvä (jälleen kerran) tarkastella kummallisia hakusanoja. Siis sellaisia, joilla tänne on päädytty.

Kestosuosikkeina pintansa pitävät edelleen Masentunut, Ameeba, lapsille ja vastaa.

Ameeba ei edelleenkään vastaa lapsille blogin luvusta aiheutuneista vahingoista.
Aivan turha tulla kitisemään.

Tämän viikon uutena yllättäjänä on ystävämme jostain päin Aasiaa. Tämä (oletettavasti) miespuolinen henkilö päätyi sivulle hakusanoilla "johtika xxx".
Sillä lailla.
Moni kyseisen kurssin (johtika - johdatus tietokantajärjestelmiin) TTY:llä käynyt olisi ihmeissään, mikäli kurssille olisi ilmestynyt jotain xxx-merkinnän oikeuttavaa materiaalia.
Tai no.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä JPe on opiskelijoiden huvitukseksi keksinyt.

Ameeban sivuilta ei löydy myöskään kuvia edellisestä Pelipoika -lehdessä esiintyneestä suomalaisesta neitokaisesta. Eikä tule muuten löytymäänkään.
Etsikää kuvanne jostain muualta, pliiiish.

TOP-viiteen pääsee myös yhdistelmä "Masentunut Ameeba lapsille". Mitä ihmettä? Joku huolestunut perheenäiti on hakenut lapsilleen ... Masentunutta Ameebaa?
Mikäli kyseessä on siis Blogistanin ulkopuolella paremmin tunnettu MA, kyseessä on I. Alangon biisi, jota toivottavasti kukaan ei soita lapsilleen.
Jos taas haun kohteena on tämä blogi, suosittelen lukemaan ensimmäisen kappaleen tästä kirjoituksesta.

Kummastuksen sormen hämmästyksen suuhun vei myös hakutermi "autourheilutapahtuma".
Autourheilusta voidaan olla montaa mieltä, mutta mukava sitä on ainakin katsella. Tämänhän todistavat jo aiemmat postauksetkin.

Kipeäjalkainen Ameeba lopettaa hämmästelyn erään mielenkiintoisen ihmisen sanoihin kuluneelta viikolta:
Mikä sua ei sitten vituttaisi?

Siinäpä vasta pulma.

Väsynyt, mutta onnellinen.

Olotila on kliseisesti väsynyt, mutta onnellinen.
Tämän syksyn pääkoitos on takana - siitä selvittiin kunnialla ja ainakin tällä hetkellä vammojen määrä vaikuttaisi olevan pyöreä nolla.

Raportti löytyy jälleen kerran haarakonttorista.

Muuta?

Ei tällä erää. Ilma oli mukava ja aikakin varsin tyydyttävä.

Ihan onnistunut keikka siis.

Postia, postia, postia vaan

Eteisen lattialla odotti tänään yllätys; kirje, jonka vasemmassa yläkulmassa oli tuttu torni-logo. Johan tässä on kolme viikkoa edellisistä kertauksista toivuttukin...

Joulurahat tulevat tietysti tarpeeseen;)

Eilinen kirjoitus on kirvoittanut myös Ameeban historian (lähes) ensimmäiset kommentit. Hyvä niin. Aihe ansaitsee keskustelunsa ja kyllä, kyllä se on arka aihe ainakin kohtuullisen monelle miehelle. Ainakin jos sitä vartta on vähemmän kuin "minimipituus" 180 cm.

Mikähän mahtaisi olla vastaanotto deitti-ilmoituksessa, jos mies ilmoittaisi etsivänsä vähintään C-kuppisilla rinnoilla varustettua naista?
(Juu, tiedän, saattaisi toimiakin jostain sairaasta syystä).

Enivei - ainahan sitä saa haaveilla;)
(Disclaimer: Edellinen esimerkki oli täysin hypoteettinen.)

"Tampere tunnetuksi" ry:llä on ilmeisesti ihan liikaa rahaa kun polttavat Valoviikkojen härdellejä jo nyt. Pöllö tuijottaa ikkunasta sisään.

Loppu.

Mikä on miehen mitta?

Hmm. Ei varmaankaan pitäisi mennä (tähänkään) mukaan, mutta...
En voi vastustaa kiusausta.

Minya kirjoittaa polkassaan (Pitkänä, kiitos!) miesten vähimmäispituusvaatimuksesta, johon SchizoJanne varsin kärkevästi (ja syystä!) vastaa.

Pituus. Siis miehen pituus. Tai naisen pituus?

Mikä helvetti siinä oikein on, että pitäisi olla 190 senttiä pitkä? Vaatimattomalla 174 senttimetrin pituudellani on aina pärjännyt - useimmiten paremminkin kuin pidemmät miehet. Armeijassa pisimmät kaverit kokivat suurimmat ongelmat marsseilla ja muutenkin fyysisessä koulutuksessa; keho ei kestänyt.
Pitkä varsi vaatisi seurakseen myös siihen soveltuvan hyvän motoriikan (jota useimmiten ei löydy) ja riittävän lihaksiston (joka saattaa jopa joskus löytyäkin).

Oletteko koskaan nähneet aivan äärimmäisen pitkiä kestävyysurheilijoita?

Niin. Olen minäkin.
Ehkä noin yhden tai kaksi verrattuna tuhansiin keskikokoisiin (joihin muuten myös itse katson lukeutuvani).

Itse asiassa pitkän miehen vaatimukseen olen törmännyt seikkaillessani joskus deittipalstojen ihmeellisessä maailmassa, en niinkään reaalimaailman puolella. Moni sanoo haluavansa ehdottomasti vähintään kymmenen senttiä pidemmän kaverin, mutta luonnollisessa ympäristössä tämä ei enää pädekään. Tavallinen 170 ja risat kelpaa hyvin.

Mikä pituudessa vakuuttaa?

Mikä sitten pitäisi olla naisen pituus? Aivan sama.
Suurin piirtein saman mittainen on oma ihanteeni. Vaihteluväliä löytyy vanhoista tuttavuuksista kuitenkin n. 30 senttiä välillä 150-180.
Tutuin hahmo tuntuu kuitenkin löytyvän 170 sentin hujakoilta (taivallusta jokusen vuoden seuranneet voinevat tämänkin todistaa oikeaksi väitteeksi.)

Mitä sillä on väliä? Oma itsetuntoni kestää kyllä pidemmän naisen koska tahansa. Jos taas vastakkaisen sukupuolen ylpeys ei anna myöden lyhyemmän (tai saman mittaisen - tai vain hieman pidemmän) miehen kanssa seurustelua, ei hommassa liene ajatusta muutenkaan.

Retorinen kysymys:
"Montako maailmanmullistusta on aiheuttanut äärimmäisen pitkä mies?"

Pienet kapiaiset ovat armeijassa kaikkein vittumaisimpia. Sama yleistys pätee elämässä muutenkin; "lyhyinä" elämässä pärjäävistä tulee väkisinkin ehkä hieman tylympiä ja aggressiivisempia.
Jaa miksi?
Siksi, että aina pitää todistaa jotain.

Nytkin.

Aihe vaihtunut.

Tämän kirjoituksen piti alunalkaen käsitellä vihaa, vihaisuutta ja vihan näyttämättä jättämistä.

Viha.
Mikä ihana tunne.

Mutta ei, nyt ei siltikään käsitellä vihaa.
Nyt käsitellään a) väsymystä, b) paikkojen kolottamista ja c) kahvin juontia.

Leppäkertun miehen tarkkuudella kirjoitettu lista käsitellään lukijan hämäämiseksi käännetyssä järjestyksessä (siitäs saitte!).

c) Kahvin juonti.
Kahvia ei kannattaisi enää juoda tähän aikaan illasta. Väsyttää vaan niin pirusti, että asialle on pakko tehdä jotain.
Lenkillä käynti väsyttää vaan enemmän (sitäpaitsi kävin jo juoksemassa noin kolme varttia). Ikkunaa ei viitsi avata ettei tule flunssaa.

Minä juon nyt kahvia.

b) Paikkojen kolotus
Reisiin sattuu. Selkään sattuu. Jalkapöytään sattuu (oikea jalka). Perseeseen sattuu.
Päähän sattuu (mutta eri syistä). Mainitsinko jo selän?

Kipu on kivaa, etenkin kun sen lähteen tietää. Nykyisen kolotuksen syy löytyy eilisestä harjoituksesta, joka muistutti Mattia ja Teppoa lukuunottamatta aivan täysin sivukonttoriin kirjoittamaani tarinaa.
Vettäkin satoi - hmm - riittävästi. Ok, myönnettäköön että tarinassa mainittu yleisökin loisti poissaolollaan (onneksi!).

Sillä se lähtee millä se tulikin.
[Toim.huom.: Sunnuntain ja Pirkan Hölkän jälkeen paikkoja kolottaa varmaankin entistä enemmän, mutten _todellakaan_ aio juosta mokomaa toiste kivun poistamiseksi (ainakaan ennen ensi vuotta).]

a) Väsymys
Väsymys on ainainen seuralaiseni ja jakaa yksinoikeudella keltaisen Saksasta tuodun tyynyn ja erinäisten paperien kanssa sänkyni. Nukkuminen ei auta. Liikkuminen ei auta. Loma varmaankin auttaisi.
Mistähän sellaisen saisi?
Opiskelijanhan ei tarvitse lomia pitää - opiskeluhan on yhtä lomaa!
Niinpä niin.
Väsyttää.

x) Muuta?
Kotskabortaalin kiillotus jatkuu. XHTML Transitional sulattaa yllättävää kyllä iframen käytön :o. Täytyypä siis päivänä jonain vääntää vieraskirjan toteutus siistimmäksi (tai ainakin kokeilla miltä se näyttäsi).

Muistoille.

Have you ever thought about committing suicide?
Leaving the world behind?

The sorrow, the pain and the fear
of the unknown future

Delivering from any human needs and pressure
in just one second

Your cry for help is lost in this lonely world
in which you are completely alone

Nobody helps you when you're feeling down
and the loneliness is breaking your heart

It would be so simple to go down
the stairs of the final way

But the fear of the unknown world beyond,
of having nothing, of being nothing

Keeps you on your designated way
and takes away your longing for self-destruction

That is why
you will never commit suicide

--Kai Tracid / Suicide

Aikanaan paljon korvaläpissä soinut biisi saa tässä palstatilaa yhden postauksen verran.

Vanhojen aikojen kunniaksi; toivottavasti eivät enää koskaan palaa.

Selittämätön valoilmiö

Ameeban taivaalle ilmestyi kesken arkisen ja tympiän tiistaipäivän outo valoilmiö. Taitaa olla aurinko.

Oudon valoilmiön takaa löytyy yksi vastaanotettu kirje Verovirastolta (jossa ilmoitetaan veronpalautuksista - whee!) ja yksi vastaanotettu sähköposti.

Aurinko paistaa tällä hetkellä muuten oikeastikin.

Masentunut Ameeba punikkila lapsille

Joskus Googlen hakutuloksia voi pitää aika mielenkiintoisina. Ameebaan on päädytty mm. yllä olevilla hakusanoilla.
Pelkäänpä pahoin, ettei täältä vaan löydy mitään lapsille sopivaa.

Mitään lapsille sopivaa ei löydy myöskään MTV3:n vaalikoneesta, jossa rikotaan taas kerran yksinkertaisimpiakin käytettävyys- ja kyselyperiaatteita. Viisi vaihtoehtoa, mutta EOS viimeisenä jne jne. Wunderbar!
Koneen tuloksiakin voinee pitää lähinnä viitteellisinä, missä nyt sinällään ei ole mitään ihmeellistä.

Toinen ärsyttävä asia on vaivannut jo pitkään pientä mieltä aiheuttaen suunnatonta ärsytystä. Jos Blogistaan tarjoaa RSS-feediä, miksi ei sitten tarjoa sitä kunnolla? Muutamat Blogistanin asukkaat tarjoavat 250 merkin alkupalan, loput pitää käydä lukemassa wepistä erikseen. Oikeastaan vielä ärsyttävämpää kuin kyttäillä päivityksiä normaalilla "selain ja pinseri" -menetelmällä.
Eturivissä ärsytyskynnyksen yli sukeltaa erään Helsingin kaupunginosan oma temmellyspalsta, jonka lukeminen on jäänyt käytännön syistä vähän vähemmälle.

Jos jotain tekee, vois sen tehrä kunnolla.

[Toim.huom.: Pienen valituksen tarjoaa aikainen(?) aamuherätys ja kurja keli pihamaalla.]

(Suomi) sairastaa.

Sunnuntaikoomassa sohvalla kahvia nauttiessa tulee seurattua toisesta silmäkulmasta omituisia tv-sarjoja. Kuten tänään sunnuntaina Sailor Moonia SubTv:ltä.
Sairas sarja, sanon ma.

Tänään aiheena on laihdutus. Sarja alkaa päähenkilön astuessa vaakaan. "Iiik! Painoa on tullut lisää!". Perhe auttaa ja tukee lyömällä lisää vettä kiukaalle "et liiku tarpeeksi.", "syöt liikaa" jne.
Suurisilmäisten manga-hahmojen taivalta seuraa käsittääkseni aika moni nuori ihminen sunnuntaisinkin. Minkälaisen käsityksen ohjelmasta saa aikaan?

Toinen hieno esimerkki löytyy jostain tuolta n. 15 vuoden takaa ja vanhasta naapuristani. Naapurintyttö oli vielä silloin luokkaa hieman pyöreämpi (kuten varsin moni keskenkasvuinen nyt sattuu olemaan), muttei lihava. Äitinsä mukavana ja vastuullisena kasvattajana vaan tapasi nalkuttaa tyttärensä lihavuudesta; jos penkille istuttaessa reidet leviävät, on liian lihava - pitää laihduttaa!

Käsi ylös heti! Kenen reidet eivät leviä istuttaessa?

Sairaaksihan tämä homma menee.

Eräs viime vuosina elokuvissakin esiintynyt vanha tuttavuuteni sanoi viime kesänä päääkaupunkiseudun valtalehdessä asian kaiketi jotenkin näin:
"Nuorempana tarkkailin syömisiäni.".
Kaunis tapa ilmaista vähemmän kaunis asia.

Lisää sairauden merkkejä löytyy viikonlopun Iltalehdestä.
Esimerkkeinä toimikoon vaikkapa seuraavat otsikot:
"Julkkikset ja lukijat kertovat: Jättäminen on taitolaji"
- Mitä helvettiä? Minkälaisessa maassa lehdessä neuvotaan jättäjiä? Miten niin taitolaji?
"Vankitoverit pitävät huolta Matista"
- Olisikohan vanhaa mäkikotkaa höyhennetty jo tarpeeksi? Sosiaalipornohan on tietysti iloinen asia.
"Anne Hedman: En veisi vauvaa salamavaloihin"
- En minäkään, mutta kuka on Anne Hedman? (Tiedän olevan kulttuuribarbaari, mutta pitäisikö tämä oikeasti tietää?)

Sama lista jatkuisi loputtomiin, jos vaan jaksaisi puuttua asiaan.

Ai niin. Se jo kertaalleen mainittu lastenohjelma päättyi onnellisesti. Laihduttaminen oli pahan vihollisen ilkeä suunnitelma, jolla varastettiin ihmisiltä energia. Silti.
Hieman ihmettelen.

Laihduttaminen ei ole iloinen asia.
Syömishäiriö ei ole iloinen asia.
Pettäminen ei ole iloinen asia.
Alkoholistin ja mielenterveydeltään järkkyneen vankilassa olo/toilailu ei ole iloinen asia.
Vauvan raahaaminen julkisuuteen ei ole iloinen asia.

Sen sijaan aurinko on.

Menkää ulos.
Liikkukaa.
Nauttikaa olostanne.
Älkää laihduttako.

Lauantai ei mittään

Lauantai vaikutti aivan loistavalta kunnes United otti ja hävisi HJK:lle 4-1 Ratinassa. Aika hyvin pelissä, jossa kotijoukkue käytännössä hallitsi peliä ainakin 60 prosenttia ajasta.

Enää ei siis mene hyvin.

Muuten ottelu oli positiivinen kokemus ainakin maksupolitiikaltaan; joskus sponsoritkin ovat iloinen asia (nimim. vapari, kahvia ja makkaraa maksamatta latin latia).

Aamulla(?) tuli validoitua omat sivut harkkojen mallivastausten teon lomassa. Nyt nekin toteuttavat sitten XHTML 1.0 -(pöytä)standaaria. (Mahtaakohan tämä kiinnostaa ketään? Aiva sama).


SchizoJannelta löytyi tämän lauantain turha testi.
Vastuu tulkinnoista siirtyy jälleen kerran lukijalle, kuten aina tässä Blogissa.

You are Form 5, Dragon: The Weaver.

"And The Dragon seperated the virtuous from
the sinful. He tore his eyes from his sockets
and used them to peer into the souls of those
on trial to make a judgement. He knew that
with endless knowledge came endless
responsibility."

Some examples of the Dragon Form are Athena
(Greek), St. Peter (Christian), and Surya
(Indian).
The Dragon is associated with the concept of
intelligence, the number 5, and the element of
wood.
His sign is the crescent moon.

As a member of Form 5, you are an intelligent and
wise individual. You weigh options by looking
at how logical they are and you know that while
there may not always be a right or wrong
choice, there is always a logical one. People
may say you are too indecisive, but it's only
because you want to do what's right. Dragons
are the best friends to have because they're
willing to learn.


Which Mythological Form Are You?
brought to you by Quizilla

Jaahas. Itsensä helvettiin koodaaminen pitäisi kai aloittaa kohta.

Rajansa kaikella.

Törmänsinpä jostain aamun väsynein silmin tällaiseen paikkaan. Huomaako jostain, että .fi -domain on vapautunut?

Yhden asian sivu sai varmistettua, nimittäin oman äänestyskäyttäytymiseni.
Jo verraton, hauska ja ennen kaikkea valistava porvari.com -sivusto on aiheuttanut tuskia - "punikkila.fi" menee aivan yli.

Tervetuloa Ameriiikkaan pojjaat! Täällä saa loata vastustajaa ihan niin paljon kun haluaa.

On se vaan jännä juttu.

Nooh, eipä ko. puoleen listoilla kotikunnassani ole moneen vuoteen enää ketään sopivaa ihmistä ollutkaan. Ainakaan sen jälkeen kun Jussa jäi eläkkeelle.

Niin, se äänestäminen ja sen varmistuminen. En taatusti äänestä ainakaan nuorta kokoomuslaista nähtyäni tuon sivun. Joten: Mission Accomplished!.

Alakulopäivä.

"Taas rannat kuulla saa,
ja lapset koulutiensä aloittaa

On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet,
ja kaupunkien kasvot kylmenneet

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei"

-- Syyskuu (osa) / Hector (Nostalgia 1972)

Hoh hoi. Päivä on mennyt taas vuoristorataa. Välillä on vituttanut kuin pientä elukkaa, välillä on vituttanyt vain ihan vähän. Jaa että mistä se johtuu?

Jaa-a.

Joku on joskus jossain todennut, että toipumiseen menee vuosi ja yksi päivä. Vuosi on kohta kulunut, enää odotellaan sitä yhtä päivää.

Kävin juoksemassa vanhoilla juoksureiteilläni Hämeenpuistossa ja Näsinkalliolla. Lenkki kulki hyvin, mutta vanhasta tottumuksesta jalat meinasivat viedä vanhan oven eteen. Lihasmuisti ei ole vielä oppinut uutta asuinpaikkaa.

Joskus aina päähän pälkähtää iso kolmikirjaiminen sana. Arvaatteko?
Se on jos.

Jos asiat olisivat menneet toisin, olisin avannut sen oven, juossut seitsemänteen kerrokseen ja astunut sisään leppoisaan eteiseen, jossa kaksi kissaa olisi tullut vastaan. Toisin sanoen olisin mennyt kotiin.

Eräs lapsuudestani mieleen muistuvista sanonnoista sopii tähän kuin nykki päähän, olkaa hyvä:
"Jos tädillä olisi munat, se olisi setä."

Se siitä jossittelusta.

Elämäni kilometrit

Kilometrejä? Metrejä? Senttejä?

Millä mitataan saavutuksia elämässä? Joku mittaa omiaan lasten määrällä, toinen julkaisujensa määrällä, kolmas rahamassinsa paksuudella (tai kaatamiensa naisten lukumäärällä).
Itse ajattelin tässä kohtaa päätyä mittaamaan elämääni kilometreillä.

Kenties omituinen valinta, mutta aiva sama (kuten ystäväni T Porista tähän toteaisi).

Tämänhetkinen olin- ja asuinpaikkani sijaitsee siis seuraavissa koordinaateissa (kaikki etäisyydet linnuntietä tai muuten epämääräisesti mitattuja):
* Etäisyys vanhempieni nykyisestä asuinpaikasta: 43 km
* Keskimääräinen etäisyys sisarilleni: 128 km
* Etäisyys synnyinpaikastani: 2,4 km
* Etäisyys ensimmäisestä asuinpaikastani: 1,9 km
* Etäisyys ensimmäisestä omasta asunnostani (siis sellaisesta, jossa asuin poissa kotikotoa): 0,6 km
* Etäisyys edellisestä asuinpaikastani: 1 km
* Etäisyys ensimmäisestä koulustani (ala-aste): 10,7 km
* Etäisyys toisesta koulustani (yläaste): 24 km
* Etäisyys kolmannesta koulustani (lukio): 1,6 km
* Etäisyys nykyisestä koulustani (jääkööt arvattavaksi): 7,2 km
* Etäisyys varusmiespalveluksen suorituspaikkaan: 168 km
* Etäisyys lähimmästä baarista: 0,01 km
* Etäisyys lähimmästä ruokakaupasta: 0,03 km
* Etäisyys lähimmästä yökerhosta: 0,02 km
* Etäisyys lähimmästä bussipysäkistä: 0,025 km
* Etäisyys ensimmäisestä kunnon työpaikastani: 0,2 km
* Etäisyys nykyiselle työpaikalleni: 7,2 km
* Etäisyys paikkaan, jossa rakastuin ensimmäistä kertaa ("oikeasti"): 20 km
* Etäisyys paikkaan, jossa "se" tapahtui ensimmäisen kerran: 178 km
* Etäisyys ensimmäiseen: n+1 km (ok - tätä en laske mukaan)
* Keskimääräinen etäisyys kahden edellisen elämäni naisen viimeksi tiettyyn asuinpaikkaan: 1,3 km
* Pisin koskaan 24 h:n aikana kävelemäni etäisyys (=matka): 60 km
(Mitenkähän tämä tulikaan mieleen edellisestä? Kipu on kivaa...)
* Cooperin testissä juostu ennätys: 3,5 km

Yhteenlaskettu etäisyys:
658,685 km

Elämäni kilometrilukema tykyttää tällä erää siis noin 660 kilometrissä.

Whee!

Vuosittain on siis edetty n. 26 kilometriä...

ÄsVee tulee taas.

ÄsVee, tuttavien kesken vaan sunnuntaivitutus, tulee taas hypättyään varsinaisen sunnuntain yli.
Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. En ollut edes ryyppäämässä tänä viikonloppuna (perjantain pelejä ja muutamaa olutta lukuunottamatta), joten krapulaakaan ei voi ilmiöstä syyttää.

Saksassa ÄsVee suorastaa loisti poissaolollaan, mistä sitten johtuukaan. Ainakin siellä oli jotain tekemistä - aina. Aina löytyi uusia paikkoja, jossa ei vielä ollut käynyt. Tampereella sen sijaan uudet ja mielenkiintoiset paikat ovat kortilla 25 täällä asutun vuoden jälkeen. Lempäälääkään ei viitsi lähteä tutkimaan (vrt Koblenz ja Andernach).
[Toim.huom.: Lempäälää yhtään halveksumatta.]
Ilmiöstä oli muuten puhetta hyvän ystäväni J:n kanssa - on huomannut saman jutun Suomeen palattuaan. Ei se Vaajakoskikaan ilmeisesti niin hieno paikka ole;)

Poltin tänään hermoni Elisan asiakaspalvelun sijaan DNA:n asiakaspalveluun. Tai oikeastaan tekniseen tukeen (neuvo "ota se virtapiuha irti ja anna olla ilman n. 5 minuuttia" ei oikein lohduta jos konsti on ensimmäinen kokeiltu).
Jaa että miksi? Noh - porukoille pitäisi asentaa ADSL-liittymä.
DSL-valo ei vaan pala ja quso ei kulje.
Teknistä tukeahan ko. firma muuten tarjoilee hintaan 0,37 euroa per minuutti. Halpaa on kuin jugurtti, saa nyt sitten nähdä vastaavatko sähköpostiin (ja koska).

Nooh, elämä on knaiffii.

Omituisia tapahtumia.

Kävin tänään katsastamassa Tampereen lähikunnassa ajetun SM-rallin muutamaa erikoiskoetta. Ilma oli jälleen kerran kuin morsian, korvat jäätyivät jo EK 5:n aikana ja puntit olivat märkinä viimeistään autoon Pirkanhovin parkkipaikalla hypätessä.

Joskus pitää vähän ihmetellä.

Olen käynyt itse katsomassa Jyväskylän Suurajoja koko pienen ikäni. Nimikin on välissä vaihtunut (siis ajojen;), mikä lieneekään nykyään virallisten asiakirjojen mukaan. En tiedä. Eikä oikeastaan kiinnostakaan.
Minulle Keski-Suomen autourheilutapahtuma tulee aina olemaan Suurajot.

Lapsena reissussa oli mukana silloin tällöin koko perhe, loppuajasta sitten enää minä ja isä. Muistikuvat ovat enemmän tai vähemmän hämäriä; metsää, eväitä, ohikiitäviä autoja. Autojonoja, taivaalla surraavia helikoptereita. Radioselostusta vieressä istuvan miehen pienestä matkavekottimesta. Talsimista pitkin peltoja. Vesisadetta, kylmää. Paljon ihmisiä.

Paljon hyviä muistoja, mutta myös ikäviä. Ikävät liittyvät yleensä vallitsevaan säätilaan, mukavat ihmisiin ja itse tapahtumaan.

Järjellä ajateltuna hommassa ei ole mitään järkeä.
Ihmiset ajavat autolla keskelle metsää tai peltoaukealle päästäkseen lompsimaan ojia, kyntöpeltoja ja mutaisia pikkuteitä pitkin soratien varteen "hyvälle katselupaikalle". (Hyvän katselupaikan tunnusmerkkeihin kuuluvat mm. helvetin pitkä etäisyys omalta autolta ja se, että kaikki muutkin ovat löytäneet saman paikan.)

Yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.

Rallia katsomaanhan pitää myös saapua ajoissa, joten yleensä siellä optimaalisella tölläyspaikalla aikaa on vähintään tunti ennen ensimmäisen nolla-auton tuloa.

Itse rallin seuraaminenhan on penkkiurheilijan taivas: metsärajan takaa kuuluu auton ääntä. Viritetty moottori pitää hirviää älämölöä, järjestäjien pillit soivat, sora rapisee.
Wrrrruuuum! Siinä meni Kankkunen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Alen.
Wrrrruuuum! Siinä meni Salonen.

Kärjen ohitettua katselupaikan voidaankin sitten jo siirtyä takaisin omalle autolle (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä) ja aloittaa jonottaminen seuraavalle EK:lle tai kotimatkalle.
Jono matelee vanhojen muistikuvien mukaan n. 20 km/h, kaikki ovat väsyneitä ja kaikki haluaisivat kotiin.
Jono matelee (yleensä tässä vaiheessa sataa vettä.)

Matkalla voidaan pysähtyä vielä huoltoasemalle täydentämään eväitä, mutta kotiin päästään yleensä siinä kymmenen aikaan illalla. Yleensä tässä vaiheessa ei enää sada vettä.

Silti.

Joka vuosi veri vetää Suurajoja katsomaan.

Koiruus.

Aamukahvin vaikutusta odotellessa:

What Common Breed of Dog Are You?
brought to you by Quizilla

Tervetuloa Suomeen!

Kello on kohta puoli yksitoista lauantaiaamuna. Asunnossa ei näe lukea edes aamun lehteä ilman valoja, kirjasta nyt puhumattakaan. Ikkunan vieressä voisi ehkä silmiensä kustannuksella jatkaa Pratchettin Monstrous Regimentin lukemista.

Pihalla sataa ja lämpöäkin on peräti 12 astetta.

Sitten pitäisi olla vielä positiivinen, energinen ja ulospäin suuntautunut.

Tervetuloa Suomeen!

Woaah.

[Soi: Depeche Mode - Easy Tiger]

Pakko todeta otsikon mukaisesti toisella kotimaisella "woaah". Katselin juuri Frank Millerin samannimiseen klassikkoon perustuvan elokuvan Sin Cityn trailerin.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen traileri antaa odottaa ja paljon antaakin. Tunnelma on juuri kohdallaan muistuttaen viime syksyn stressinpoistajasta Max Payne 2:sta. Mustavalkoinen kuva, toimiva musiikki, mahtavat leikkaukset - toivottavasti elokuva on edes puoliksi yhtä hyvä.

Ei Jessica Albaakaan voi väheksyä;)=

Leffan promojulisteet kannattaa myös tsekata.

Täydelliseen epäonnistumiseen tarvitaan tietokone.

Nyt väsyttää. Tuttavan ja tämän tyttären tietokonetta on säädetty n. puoli yhdestä alkaen. Kaikki toimi ihan kuin elokuvissa, kunnes jälkimmäisen töistä ostama kone käynnistettiin ensimmäisen kerran.

Windows NT. Whee.

NT:n tunnetusti erinomainen USB-tuki aiheutti hieman päänvaivaa, samoin koneen tuulettimesta kuuluva - hmm - erikoinen ääni.
Toimii kuitenkin.
Weppikameran asentaminen jäi haaveeksi vain, samaten monen muun jutun.
Ei se homma oikeasti niin helppo voinutkaan olla.
Elisan ADSL-liittymä meni tuskatta verkkoon kaikkine sekoiluineen modeemin kanssa.

Miksi, oi miksi asiat eivät voi olla koskaan helppoja?

Ko. firman palvelujen lisääntyneen kysynnän vuoksi sähköpostia tarvitsevat asiakkaat joutuvat aktivoimaan liittymänsä ennen käyttöä (Aktivoi ennen käyttöä - pitäisi lukea jokaisessa kunnon tuotteessa). Kilkutin luo tunnukset enemmän tai vähemmän dynaamisesti, mikä aiheuttaa mielenkiintoisia ilmiöitä koneella, jossa ei ole tulostinta kiinni. (Ai miten niin? Noh, kirjaapa sitten kaikki tunnukset satunnaisine salasanoineen käsin oikein paperille. Ai että tallentaa sivu? Hieno ajatus. Ei tullut mieleenkään. Kehyksien tallentaminen on aina niin mukavaa).

No joo.
NT:lle pitänee tehdä jotain tulevaisuudessa, mutta Ameeba karkasi kotiin nukkumaan.
Asiaan palataan ensi viikolla.

Otsikko kertoo eräästä sanonnasta, joka kuuluu näin:
Erehtyminen on inhimillistä, mutta täydelliseen epäonnistumiseen tarvitaan tietokone"

Huoh.

Ei tullut sitten tähän maahan ensimmäistä kiakon maailman cup -voittoa.
Eipä se toisaalta ainakaan allekirjoittaneen odotuksissa ollut tänne tulossakaan...

Nyt väsyttää, vaikka kömmin jo ennen pelin loppua sänkyyn nukkumaan. Toivottavasti eilen ostetut vitamiinipillerit auttavat ainakin jatkuvaan ramaisemiseen; univelkaa niillä tuskin saa kuitattua pois.

Viikonlopun Affenanmaa jäänee väliin jos maanantaina mielitään tentistä läpi. Viime vuonnahan reissu jäi käymättä perheteknisten asioiden vuoksi.
Onkohan Ameebasta enää ollenkaan tuohon Suomen etäpesäkkeeseen lähtijäksi?

Talvi tulee.

Keittiön ikkunan taakse on ilmestynyt talven tulosta kertova pöllö. Vielä valottomilla silmillään se tuijottaa tietokoneen takana istuvaa nuutuneen näköistä Ameebaa.

Liekö nälkäinen.

Lokakuun 22. päivä silmiin syttyy valo ja keittiössäkin näkee taas lukea ilman kattovalaisimen tarjoamaa vähäistä apua.

Aamupäiväinen päivitys odotti tulemistaan kuin tietyt ihmisryhmät herra J:n paluuta. Onneksi blogger toimii sentään hieman nopeammin.

Väsyttää taas aivan sairaasti. Tämäkin kielii osaltaan talven ja syksyn tulosta - koko ajan väsyttää ja mikään unen määrä ei auta. Stressi alkaa pukkaamaan päälle ja rullaluistelukausi loppuu.

No jaa.
Ei kai se oikeasti ihan niin mustavalkoista ja synkkää vielä ole. Omien lupauksiensa pettäminen on sitäpaitsi kuulemma tyhmää hommaa, joten yritän nyt ainakin toistaiseksi välttää sitä.

Koodikoodi ei kiinnosta yhtään sen enempää kuin keväälläkään. Pakkohan sitäkin on vääntää, mikäli valmiiksi joskus mielii...
Tai sitten ei.

Pakkohan ei ole kuin kuolla ja maksaa veronsa.

Wirallisen ja henkilökohtaisen sivuston uusittu leiska sisältöineen alkaa olemaan kohta julkaisukunnossa. Osoitteen tietävät henkilöt voinevat suunnata paikalle tulevien viikkojen aikana (jossakin käsittämättömässä toimeliaisuuden puuskassaan).

Piti muuten eilen kirjoittamani sunnuntaivitutuksesta. En kirjoittanut.
Sitä ei loppujen lopuksi tullut puusavotan työntäessä laajaa rintamaansa tajuntaan ja vallatessa mielen synkkyyteen taipuvat osat hetkellisesti. Tänään onneksi savotta on muisto vain...

Keskiviikon harjoituksia pitämässä on muuten todella pirteä assistentti (syypää).
Kisastudioon on liittymässä alkuperäisen suunnitelman mukaan herrat Mielentila ja Aina Väsynyt Nyrppis (kuten ystävälliset tytöt lukion vuosikirjassa herrasmiehestämme totesivat).

Talvi tulee, tilkitkää ikkunat ja kaivakaa brändy esiin!

Quickie

[Toim.huom.: Kaikki pikaista blog-kirjoitusta kaipaavat voinevat jatkaa eteenpäin. Jotain muuta pikaista etsivät: Menkää pois.]

Pikainen postaus ennen bussin lähtöä kohti Tampereen ja koko maailman(?) sivistyksen kehtoa, Hervantaa, alkaa tästä.

Viikonloppu vaappui vakaasti ohi ilman suurempia tapahtumia, mitä nyt tuli nukuttua Suomen lätkämatsi sohvalla ja herättyä kovaääniseen huutoon televisorin suunnalta ("Suomi voitti!"). Hieno tulos - tasosta muuten en osaa sanoa oikein mitään.

Helvetin paksujen ja pitkien pöllien sahaaminen moottorisahalla ja pinoon kasaaminen on muuten yllättävä rentouttavaa puuhaa sekin. Kannattaa kokeilla joskus.

Nyt pitää taas lähteä ansiotöihin. Hei hei.

Puhuttaessa keinotekoisten uhkien luomisesta...

...erittäin hyvänä esimerkkinä toimii seuraava uutinen (Nelonen/STT):
Maavoimien esikunta Mikkeliin

Maavoimaesikunta sijoitetaan Mikkeliin ja merivoimien esikunta siirretään Turkuun, vahvisti pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

Maavoimien pääesikuntaa esitettiin aikaisemmin myös siirrettäväksi Hämeenlinnaan. Kaupungin puolesta liputtivat hämeenlinnalaiset demariministerit Tarja Filatov ja Johannes Koskinen.

Nykyiset kolme maanpuolustusaluetta ja sotilasläänit tullaan lakkauttamaan ja tilalle perustetaan seitsemän uutta sotilaslääniä.

Vanhanen vahvisti myös, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat neljän vuoden siirtymäajan kuluessa eli vuoteen 2016 mennessä.

Vanhanen tiedotti asioista tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksen jälkeen perjantaina. STT-NELONEN

Sillä lailla.

Viimeiset 50 vuotta jokaiselle suomalaiselle miehelle on taottu armeijassa päähän, että uhka tulee idästä. Lähipuolustus suunnitellaan itään, keltainen valtio hyökkää aina idästä jne jne.

Sitten maavoimien esikunta siirretään itärajan pintaan.
[Toim.huom.: Miinatilanteeseen en viitsi edes ottaa kantaa.]

Järki hoi!

Jälleen kerran retorinen kysymys:
"Vetävätkö poliitikot ns. kotiin päin?"

Tiede lähtee ihmettelystä.

Joskus aikanaan kävin hyvän ystäväni F:n kanssa tieteen filosofian kurssin. Kahden opintoviikon pläjäys oli järjestetty yhteistyössä mäen päällä olevan yliopiston kanssa.
Kurssin anti jäi kaikesta huolimatta vähän laihaksi (filosofiaa on luettu joskus enemmänkin), mutta otsikon mukainen lausahdus jäi mieleen.
"Tiede lähtee ihmettelystä."

Tänään ei tehdä tiedettä, vaan ihmetellään muuten vaan arjen pieniä omituisuuksia.
Kohdemaana aikaisemmasta linjasta poiketen Suomi ilmiöineen.
Muitakin maita käsitellään satunnaisesti.

Ihmetyksen aihe numero 1. - "Up North"
MTV:llä lähetetään ah-niin-hienoa ohjelmaa "Up North", jonka suomalaisen televisiokentän lipunkantaja Nelonen on näköjään myös ostanut.

Sitten siihen ihmettelyyn:
Ohjelman tunnuksessa kuvataan pingviinejä.
Kyseisiä juhlapukuun sonnustautuneita lintuja ei vaan taida asustella pohjoisella pallonpuoliskolla ollenkaan. (Viitaten myös vanhaan vitsiin, jossa kysytään jääkarhujen ja pingviinien yhteiselosta.)
Pitäisikö ohjelman nimi olla siis "Down South"?

Ihmetyksen aihe numero 2. - housukaupoilla
Kävin eilen Tampereen pääkadulla sijaitsevassa vaateliikkeessä etsimässä housuja.
En löytänyt.
Miksi en? Noh, siksi etten halua a) farkkuja b) jo valmiiksi paskaisen ja kulutetun näköisiä farkkuja.
Mikä helvetti tätä aikaa vaivaa? Saan kyllä itsekin aikaiseksi omat kulutusjälkeni housuihin.

Ihmetyksen aihe numero 3. - holhousyhteiskunta jyrää
Lastemme suojaamiseksi kaikki ohjelmat, joissa esiintyy seksiä (aah - olen kuuro ja sokea - viekää se sana pois - en halua kuulla) on joko poistettu ohjelmistosta kokonaan tai siirretty myöhäisyöhön.
N, kuukauden mittaisen empiirisen tutkimuksen perusteella väkivaltaa saa kuitenkin näyttää ihan koska lystää, kunhan sen varustaa maininnalla "voi olla lapsille haitallinen".
Jo aikaisemmin täällä mainitsemani Act!one oli ansainnut paremmin asioista tietävien ihmisten mielestä merkinnän K15 (tuli muuten la-iltana klo 22.30), mutta Kauniit ja rohkeat ei ole lapsille haitallinen (ei merkintää).

Ihmetyksen aihe numero 4. - suomalainen poliisi
Nuokuin viikko sitten lauantai-iltana pelkääjän paikalla mustassa audissa Kuopiosta Tampereelle. Jokainen voinee varmaan itsekin kuvitella sen hillittömän ruuhkan määrän, etenkin välillä Jämsä-Tampere.
Silti kyseisellä "pikataipaleenakin" tunnetulla tienpätkällä oli poliisi kyttäämässä tutkan kanssa.

Otetaanpa uusiksi:
pimeällä metsätaipaleella keskellä ei-mitään. Ei taloja, ei muita tielläliikkujia moneen kilometriin. Kuiva keli, hyvä näkyvyys.

Silti - poliisi puskassa. Kello oli muuten melkein 23 (ja olihan sitä ylinopeuttakin).

Eilen kävin Paven kanssa pussikaljalla Koskipuistossa, sillä toisella puolella, jossa ei ole niin paljon teinejä. Toisella puolella (=ihmisten puolella) koskea ajeli teini-ikäinen tuleva rattiapina mopolla pitkin puiston teitä käyden välillä ruopimassa nurmikolla. Tätä jatkui n. 15 minuuttia.
Missä oli poliisi?

Ihmetyksen aihe numero 5. - missä on oikeinkirotus (media)?
Sanaa "media" käytetään varsin paljon nykyisessä kielenkäytössä.
Itse olen jo pitkään ihmetellyt monikkomuotoa "mediat ottivat asian hyvin huomioon" tai "medioiden reaktio aiheeseen oli omituinen".
Medioiden reaktio voi ollakin omituinen, mutta käsittääkseni ammattikunta kirjoittaa tittelinsä kahdella e:llä (siis meedioiden jne).
Konsultoidaanpa hieman englannin sanakirjaa:
medium tiedotusväline
media tiedotusvälineet
(Mitenkähän se latinalaisperäisten sanojen taivutus taas menikään).

Lukiossa englantia opettanut herra Pinkki totesi komparatiivista seuraavaa (hakatessaan vaaleanpunaisella muovimiekalla pulpettiin):
"Kaksinkertaista komparatiivia ei oo eikä tuu!".
Samaa voisi sanoa kaksinkertaisesta monikosta.

Ihmetyksen aihe numero 6. - suomalaisen liikunnan painopisteet
Suomessa on aikanaan arvostettu yksilöurheilua ja -liikuntaa. Nykyään tuntuu siltä, että ainoastaan joukkueurheilulajeille löytyy tukea, harrastajia ja katsojia.

Menestystä ei kuitenkaan.
(Jääkiekkoa ei lasketa - sitä harrastetaankin niin helvetin monessa maassa. Salibandy? Niin no - montako harrastajamaata? Liitokiekko?)
Jalkapallo kertoo varsin hyvin suomalaisesta tasosta: ei huono, muttei hyväkään.
Näillä harrastajamäärillä menestyminen on melkoisen harvinainen tapahtuma.

Silti koululiikunnassa (tai missään muussakaan liikunnassa) ei painoteta yksilöliikuntaa. Sehän ei edesauta lapsen sosiaalista kehittymistä, pitäähän sitä oppia toimimaan tiimissä.
Niinpä niin.
Koska suomalainen joukkue on tuonut mitalin kesäolympialaisista? (Myönnetään, on niitä tullut. Jousiammunnasta (joka on yksilölaji kaikesta huolimatta) ja monesta muustakin yksilölajista, jossa kilpaillaan myös joukkueena.

Loppuun retorinen kysymys:
Kumman harrastuksen aloituskynnys on pienempi,
jääkiekon vai juoksun?
Salibandyn vai rullaluistelun?
Jalkapallon vai hiihdon?

Haluaisin nähdä sen hepun, joka astuu ulos kotinsa ulko-ovesta ja alkaa pelaamaan salibändyä...

---
Ihmettely loppuu tähän tällä kertaa. Ameeba palaa asiaan myöhemmin, aiheita löytyy rutkasti lisää.

Thump, thump, thump.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.
"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."
Hiljaisuus.

Väsynyt Ameeba nousee tietokoneen ääreltä ja laahustaa kahvinkeittimelle. Päätä särkee sen hakkaamisesta pöytään. Eilinen kokouskaan ei auttanut asiaa.

Kahvi piristää päivää, mutta pään ja pöydän yhteensaattaminen tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta. Piristäisiköhän muukin kylmä suihku kuin Henkilökohtaisen OpintoSuunnitelman (HOPS - tiedän, suomen kielessä ei pitäisi raiskata isoja kirjaimia edellä esitetyllä tavalla) tekeminen yhtä paljon?

HOPS:in teko kylmäsi sydäntä ja kylmää edelleen. Lähes kaikki peruskurssit on tehty, mutta muutama erittäin harmittava pirulainen on jäänyt jonnekin ruusuisten unelmien, kauniiden naisten ja totaalisen päänhajoamisen varjoon vuosien varrella.
Kuinka tämä on mahdollista?

Nyt pitäisi varmaankin laatia pitkällinen selvitys siitä, kuinka peräsimessä ollut muovipussi ohjasi imaginääristä opiskelujollaani aivan väärään suuntaan. Tai noh, oikeastaan oikeaan suuntaan, mutta hidasti matkaa ja vaikeutti kurssin pitämistä.

Pussia ei vaan taida löytyä varastosta.

Koululla tänään käydyn keskustelun perusteella voisin ihan oikeastikin olla valmis vuoden päästä jouluna.
Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä hommia giganttisen paljon, mutta joskushan nekin kaiketi jonkun pitää tehdä.

"Thump, thump, thump, aih, thump, thump, aih, saatana, thump..."

Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.

Danten koottuja ajatuksia kyberavaruudessa.

Tai sitten. Törmäsin pitkästä aikaa surffaillessani ah-niin-hauskaan-ja-varmasti-pätevään testiin nimeltään "Dante's Inferno Test". Kaiken pärskimisen ja huonovointisuuden keskellä tulos oli seuraava:

The Dante's Inferno Test has banished you to the Sixth Level of Hell - The City of Dis!
Here is how you matched up against all the levels:

Level	Score
Purgatory (Repenting Believers)	Very Low
Level 1 - Limbo (Virtuous Non-Believers)	Moderate
Level 2 (Lustful)	Very High
Level 3 (Gluttonous)	Low
Level 4 (Prodigal and Avaricious)	High
Level 5 (Wrathful and Gloomy)	Moderate
Level 6 - The City of Dis (Heretics)	Very High
Level 7 (Violent)	High
Level 8- the Malebolge (Fraudulent, Malicious, Panderers)	High
Level 9 - Cocytus (Treacherous)	Low

Take the Dante's Inferno Hell Test

Jälleen kerran voidaan kysyä, onko kukaan ihmeissään? Minä en ainakaan...

Viri viri tööt tööt.

Olo ei muuten parantunut reeneissä käymisellä yhtään.
Saldona Pyynikillä tehdystä työstä on vieläkin sekavampi olo, aivan helvetillisen kipeät paikat, kaksi krampannutta pohjelihasta, kipeä pää ja muutenkin entistä tukkoisempi olo.

Mieleen hiipii epäilys siitä, ettei kohtuullisen erikoinen olo johdu pelkästään univelasta. Kenties sitä on tulossa kipeäksi.
Toivottavasti kuitenkaan ei - tässä olisi vähän muutakin tekemistä kun potea kotosohvalla (sitäpaitsi "nahkainen sohva" tai oikeammin sen pinnoite tarttuu ikävästi kiinni ihoon).

Neiti M sanoi miesten sairastamisesta joskus varsin osuvasti seuraavaa:
"Koska miehet eivät yleensä ole kipeitä eivätkä ole siihen tottuneita, ovat he kipeäksi tullessaan ihan kuin pieniä lapsia. Marisevat ja heittäytyvät muiden hoidettavaksi."

On muuten niitä ainoita fiksuja juttuja, joita olen ko. naisen suusta kuullut (ja vielä satun muistamaankin).

Tyhjä.

Miehen olo on tyhjä. Kertausharjoitukset on tehty tämän vuoden osalta, Saksassa on viihdytty koko kesä ja rullaluistelukausikin alkaa olemaan ohi.

Mitäs nyt sitten?

Mistä kaivaa motivaatio, mistä löytää päämäärä? Armeijahenkinen sanonta "ei saada jäädä tuleen makaamaan" sopii tähän tilanteeseen oikein hyvin, paitsi että tuli on kauempana ja ensin siihen pitäisi päästä.
On sen firman hokemissa muuten joskus jotain järkeäkin (tosin harvoin).

Kirjoittelin aamuisessa toimeliaisuuden puuskassa Tsekkiin vastauksen sähköposteihin, tekstiviestiin ja korttiin. Joillekin on vaan vaikea vakuuttaa olevansa elossa.
[Toim.huom.:Kaikki em. tavarat tulivat muuten kertausharjoitusten aikana. Ilmeisesti olin ylittänyt jonkin kriittisen rajan, jonka aikana pitäisi ilmoitella itsestään.]

Lievä kahvipöhnä ei ainakaan paranna asiaa. Olo on jossain määrin hyperaktiivinen.
Sekavuus saattaa johtua myös pitkitetystä univelasta, jota kertaukset vaan lisäsivät.

Hmmph.

Pitäisi varmaan vähitellen keräillä kuvio koululla kasaan ja tarkastaa luentoajat, -paikat ja -vaatimukset. Mäen päällä olevan ylppärin toimintaankin pitäisi kai mennä tutustumaan kun jaksaa.

Ehkäpä tämä tästä taas kerran - elokuulupaus muistaen.

Epäuskoista hörähtelyä.

Voiko joku olla niin sekaisin, että uskoo tällaiseen?
Sen saa jokainen kai itse päättää, mutta tässä tulloo:

Description of Your First Name of: Ilkka

Although the name Ilkka creates the urge to be a leader and organizer, we stress that it causes a materialistic approach that frustrates higher humanitarian qualities. This name, when combined with the last name, can frustrate happiness, contentment, and success, as well as cause health weaknesses in the reproductive organs, and tension or accidents to the head.

The first name of Ilkka creates a shrewd, aggressive, business nature, intent on personal gain. The desires for independence and financial success have been strong motivating forces from early in your life. You are capable of logical and analytical thinking along practical business lines, and could excel in financial fields, law, or politics. Your judgment is seldom swayed through your feelings.

Tämä makkipakista tavallisimmin tavattava tuote löytyy tuolta.

Torjuntavoitto.

Sininen valtio saavutti torjuntavoiton keltaisesta valtiosta. Diplomaattisuhteet on avattu uudelleen ja joukkoja vaihdettu.

Kertausharjoitus on siis ohi. Ilmat olivat pääsääntöisesti kohtuullisen mukavat, tekemistä riitti (ainakin joskus) ja hajoaminen pysyi siedettävissä rajoissa.
Iloisina uutisina kerrottiin KH-vuorokausien kertyvän seuraavan puolen vuoden sisään varsin mittaavalla määrällä. On se mukavaa kun on tärkeä (not).

Ylennys sentään on tulossa ilmeisesti Itsepäisyyspäivänä.

Väsy painaa edelleen päälle. Viime yönä tuli nukuttua pitkästä aikaa yli kahdeksan tuntia (edellisestä moisesta yöstä olikin sitten 8 yötä - muut yöt välillä 3 - 5 h).

Kaiken moista sitäkin pitää ihmisen Isänmaansa eteen tehdä.

Aasinsillan kautta päästään Suomi-Ruotsi -maaotteluun, joka on parhaillaan käynnissä jossain päin Ruotsia. Suomi ottaa turpaan oikein kunnolla - naisten viesteissä hävittiin sekä naisissa että nuorissa, kuten myös miehissäkin.

Ruotsin kieli kuulostaa muuten aivan kamalalta, vaikka puhujana olisikin kaunis ihminen (kuten Carolina Klüft).

Kotona kertauksista palaavaa erittäin väsynyttä kulkijaa odotti n. 20 uutta sähköpostiviesti (asiallista), 250 spämmifiltterin tuhoamaa viestiä, pino kirjeitä (whee - ei yhtään laskua) ja "mielenkiintoisessa" kunnossa oleva olohuone.

Minkähän helvetin takia sängystäni muuten löytyi tyhjä tupakka-aski?

Tänään pitäisi enää valmistella mallivastaukset huomisiin harjoituksiin, sopia teetuokiosta ja vastailla kilometrin mittaisiin saksankielisiin sähköpostiviesteihin.

Niin juu. Sodessa olisi ollut nettikoneita, mutta vakavasti nettiriippuvaiset(?) varusmiehet miehittivät taistelupisteet likimain koko ajan.

Kaipa sitä pitää tietyille ihmisillekin vihdoin kirjoittaa - viikon sisään olen saanut muutaman tekstiviestin ja kirjeen, joissa ihmetellään sitä, etten ole ottanut yhteyttä ja jotta olenko edes elossa.
Lämmittäähän se sydäntä, ei siinä mitään.

Hajoituksista palaamisen jälkeen Ameeba suihkaisi Itä-Suomalaiseen kalakukkokaupunkiin rullaluistelutapahtumaa järjestämään. Reissu kasvatti univelkaa entisestään, mutta oli muuten ok.

Päätän monologini retoriseen kysymykseen:
"Miksi hyökkääjä on aina keltainen valtio?"

Isänmaan toivo.

Huomenna alkaa 10 päivää kestävä valtion sponsoroima bloggaustauko.
Lisämerkintöjä saapi odottaa siis viimeistään syyskuun 3. päivä (ellei sotilaskodissa pääse nettiin).

Tuleva viikko sisältää pahan keltaisen valtion ilkeiden hävittäjälauttojen ja tutkaherätekoneiden tutkaruudulta seuraamista ja alasampumista. Odotettavissa on myös erikoisjoukkojen hyökkäyksiä yksikköä vastaan.
Välissä ajetaan kortti takaisin, ammutaan reserviläisiä (ei kai sitä muuten sanottaisi reserviläisammunnaksi?), kerrataan laitteiston toimintaa, pystytetään ja puretaan telttaa, opetellaan uusien vempeleiden toimintaa, ammutaan pahoja hyökkääjiä räkäpäillä, puhdistetaan asetta, kaivetaan nenää, nukutaan levottomasti, istutaan soden terassilla ja heitetään paskaa läppää.

Kaikkea ah-niin-kivaa.

Väsyttää jo valmiiksi.

No jaa. Valmistuminen otti tänään muutaman askeleen (Babysteps to the door...Babysteps to the tram) eteenpäin ja pääaineeksi vaihtunee hypermedia.
Töikuviotkin varmistuivat, joten taas on syksylle tekemistä.
Toiseen paikkaan pitäisi opetella GroupWaren säätämistä. Toivottavasti siihenkin löytyy aikaa.

Teetuokio siirrettiin päällekkäisistä aikatauluista johtuen syyskuun alkuun eli kertausten jälkeiseen aikaan. Saapas näkee mitä sekin tuo tullessaan;)

Haluan tässä muistaessani toivottaa onnea hyvälle ystävälleni Mielentilalle, joka menee naimisiin lauantaina. Onnea!
Sääli vaan, että olen itse tiedustelemassa maastoa samaan aikaan...

Lopuksi lainaus Suomen kansan latteimmista sanonnoista hieman muunneltuna:
Tampere vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Hömppaa tai kuole

Your Heart is Blue


What Color is Your Heart?
brought to you by Quizilla

Mitä teit vuosi sitten?

Mitä teit vuosi sitten? Muistatko edes?

Minä satun muistamaan homman varsin hyvin. N. 20 päivän erittäin intensiivinen työkeikka oli päättymässä (160 h töitä - kaksi vapaapäivää) ja kertausharjoitukset alkamassa. Lisäksi väänsin hiki hatussa uutta layouttia eräälle Tampereen lähikunnassa vaikuttavalle urheiluseuralle.

Stressi oli äärimmäisen kova ja verenpaineet kaakossa. Leiska valmistui muutamaa tuntia ennen kertauksiin lähtöä ja infra tamperelaisesta hotellista saatiin nurin ja takaisin tavarantoimittajille muutaman tunnin etuajassa.

Lisäksi sain kuulla kohtuullisen tarkkaan vuosi sitten, että silloinen avokkini harkitsee poismuuttamista yhteisestä asunnostamme. Eräänlainen vuosipäivä siis tämäkin.

Mitä teen tänään?

Istun kotona - yksin - kirjoitan blogia.
Olen lähdössä kertausharjoituksiin, joten edes jotain on ennallaan.

Asuinpaikka on eri.
Työpaikka on vaihtunut.
Verenpaine on alhaisempi.
Terveys on parempi.
Kuuppa on ehjempi.
Avokkia ei ole.
Kokemusta on rutkasti enemmän.

Varpaat ovat edelleen jäässä.

Se tulee sittenkin.

..nimittäin sunnuntaiv*tutus. Aina.
Jos sunnuntaina ei ota päähän, siirtyy vitutus maanantaille, kuten tänään on tapahtunut.

Tein aamun kunniaksi "mikä on henkinen ikäsi" -testin. Tuloksena 27 vuotta - kaksi vuotta liian paljon. Siistiä.
Olo tuntuu tällä hetkeltä siltä, että päällä voisi olla enemmänkin vuosia.

Tällä kertaa eräs syyllinen orastavaan nöpötykseen otsassa on kahvin loppuminen eilen aamulla. Pikakahvi maistuu pienen tauon jälkeen taas käsittämättömän pahalta, etenkin kun Saksassa joi laatupikaa ja täällä kaapista löytyi aina pihin miehen valinta "Hyvä Ostos".

No jaa.

Eilinen Tampere Unitedin peli oli vaihteeksi positiivista katseltavaa. Äijät pitivät palloa suurimman osan pelistä eikä paniikkikaan iskenyt perinteiseen tapaan omalla puolustusalueella. Go Utd go!

Ratina on muuten saatu hienon näköiseksi - en olisi ikinä viime vuoden MM-kisojen aikaan uskonut. Hyvä näin.

Nyt poistun potemaan vitutusta läheiselle torille ja rakkaaseen opinahjooni.

Fysiikka ok, päässä vikaa.

Kuten Juha Hirvi sanoi eilisten ammuntojensa jälkeen.

Lausunto menee mielestäni legendaaristen urheilusanontojen joukkoon ja kuvaa ainakin Ameeban keskimääräistä olotilaa varsin hyvin.

Noin muuten nostan olematonta hattuani Hirvelle - ja korkealle. Ei ilmastointia, ei muovipusseja peräsimissä eikä influenssaepidemiaa. Ei vaan kulkenut.

Ja sillä siisti.

Kahvista ja elämästä.

Oletteko koskaan maistaneet saksalaista kahvia?
Sitähän saa nykyään käytännössä ilmaiseksi kaupasta, ei tarvitse mennä edes Lidliin.

Olen itse maistellut sitä jo Suomessa ennen tuottajamaahan lähtöä ja sen huonoksi todennut. Itse asiasa ensimmäinen kerta taisi olla nuoremman sponsorin tarjoamana.
[Disclaimer: yleensä vanhempieni tarjoama kahvi on oikein hyvää. Sitä saa tarjota vastaisuudessakin.]
Maistoin lievässä koomassa kahvia istuessani keittiöjakkaralla keittiön nurkassa. Mikäli oikein muistan, olin jälleen kerran ottanut levyyn ja fiiliksetkin olivat matalalla. Asiaa ei ainakaan auttanut aavistuksen verran epäilyttävän makuinen kahvi.
Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta...

Sanotaanhan sitä, että Suomessa juodaan omanlaista kahvia. 3,5 kuukauden kenttätestin perusteella asia pitää myös paikkansa.

Puolassa suodatinkahvia ei saanut ollenkaan. Vaihtoehtoina olivat joko pikakahvi tai "luonnollinen kahvi" eli pannusellainen. Kuinka moni muuten on oikeasti juonut pannukahvia? Käsi ylös!
Kuka tietää mitä sille kupille sitten pitäisi tehdä, kun se siihen naaman eteen tuodaan? Suomalaisena tekisi mieli vaan hulauttaa elämänneste kurkkuun, mutta eihän se oikea toimintatapa(tm) ole. Ollenkaan.
(Paitsi jos haluaa porot kurkkuun.)
Pitää hämmentää tarmokkaasti muutama minuutti ja jättää mokoma seisomaan. Porot jähmettyvät kupin pohjalle liki kivikovaksi mudaksi. Kahvin voi juoda päältä pois.

Jaa että miltäkö se maistui?

Paremmalta kuin saksalainen kahvi.

Niin.

Kämpillä Saksassa tyydyin pikakahviin kun kahvinkeittimen osto ei kiinnostanut (juu, tiedän kyllä että suodatinkahvia voi tehdä ilman keitintäkin). Pikakahvi on samaa roskaa kuin Suomessakin ja taatusti pahaa, mutta tunnetulla ja hyväksi havaitulla tavalla;)

Koululla join päivittäin kahvia. Pahaa.
Meni, kun laittoi kermaa ja sokeria.

Kahviloissa kahvi oli likimain yhtä pahaa kuin koulullakin - ravintolasta huolimatta. Jopa erityisissä kahvivalikoimallaan ja -tietämyksellään rehentelevissä paikoissa sumppi oli armeijan dieselin vähempikofeiinista versiota. (Diesel toimi muuten ihmeesti aikanaan. 0,5 litraa kahvia aamulla toi lisäpontta palvelukseen.)
Saksalainen ei ilmeisesti juo siis duunarikahvia ollenkaan, vaan haluaa neitimäisiä latteja tai cappucinoja (jotka maistuivat omalla kierolla tavallaan ihan hyviltä).

Missä sitten piilee selitys?

Pauligin (http://www.paulig.com) syvällä rintaäänellä antama selitys kuuluu näin:

Miksi kahvi maistuu erilaiselta ulkomailla?

Kahviin liittyvät makumieltymykset ja juomatavat ovat kulttuurisidonnaisia. Eri maiden kuluttajilla ja paahtimoilla on oma käsityksensä, miltä kahvin tulee näyttää ja maistua. Tämän mukaan määräytyvät käytettävien raakakahvien laatu sekä paahdon tummuus. Suomessa kahvi paahdetaan useimmiten melko vaaleaksi. Tummaksi paahdettujen kahvien käyttö on täälläkin lisääntynyt mm. matkailun vaikutuksesta. Myös veden laatu vaikuttaa kahvin makuun. Kahvijuomasta 98,5 prosenttia on vettä. Suomessa on hyvä, pehmeä vesi, johon kahvin aromit liukenevat hyvin. Siksi omassa hotellihuoneessa keitetty Juhla Mokka ei välttämättä maistu samalta kuin kotona.

Olen muuten maistanut myös teksasilaista kahvia neiti M:n vaihtotuliaisiana.
Hiukset laskivat ja syke tasantui jo seuraavaan päivään mennessä.

Nukkua voi haudassakin

...ainakin jos läheisessä ravintolassa tällä hetkellä soittavalta erittäin äänekkäältä ryhmältä jotain kysytään.

V*tuttaa kun pientä oravaa kun käpy on jäässä. Ah-niin-hieno räppi/jokumuumikä(ei paljo kiinnosta) kantautuu mukavasti makuuhuoneen seinän läpi suoraan korvaan.

Musiikkityylistä voi sanalla sanoa seuraavaa kuuluisaa suomalaista huumoriohjelmaa mukaillen:
"Ihan perseestä".
Huoneeseen kantautuu jatkuva bassonjumputus ja rytmikkäät "jou jou jou" -huudot.

Onko tämä nyt sitä uutta musiikkia?

[Btw. Soi: Darude vs Zombie Nation - Blade Techno Opener]

Ymmärtäisin toki, jos Mempparissa soittaisi joku säällinen dj ja BPM olisi lähempänä 150:tä kuin nykyistä (Mitä sitten lieneekään. Liian hidas).

Mutta ei.
Ei todellakaan.

Kävin rakkaan sisareni häissä heinäkuun alussa, joita seuranneilla jatkoilla esiintyi ReDrama. Huonompaa livebändiä en ole nähnyt koskaan - tuskin tulen näkemäänkään.
J. Karjalainen vaatimattomalla lavashowllaan aikanaan Himoksen juhannusfestareilla vei jopa voiton.

Ja se on paljon se.

En muuten yhtään ihmettelisi, vaikka naapurissa soittaisi tänään sama poppoo.
Ei sitä tiedä (jäsen J saattaisikin, mutta on onnellisesti KO-townissa kuuntelemassa korkeintaan palokunnan bändin torvisoittoa).

Onneksi on korvatulpat.

[Edit: Alla oleva biisi kuvaa tämänhetkistä olotilaa varsin hyvin.
Ismo osaa sanoa asiat useimmiten niin kauniisti;)]

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
kierrän kriisiryhmänne kaukaa
älä tyrkytä minulle terapiaa
kaada lisää paskaa mun niskaan
mua vituttaa niin ankarasti
vituttaa aamusta iltaan
vituttaa, on kaikki turhaa
vittu kun vituttaa

Se on niin kaunista katseltavaa
kun kunnolla vituttaa
ja kohtaa toisen samanmoisen
ja vittu kun vituttaa

Pahoja tapoja.

One lives and one learns.

Levyyn ottamamisesta oppii yleensä vielä enemmän ja Ameeba on ottanut levyyn kohtuullisen paljon. Ainakin noin kuvainnollisesti.

Listasin joskus jäsen J:lle neiti K:lta oppimiani pahoja tapoja tai muita sellaisia.
Niistä päällimmäisenä tällä erää Depeche Mode.
Tässäpä erään biisin sanat - toimii huomattavasti paremmin oikeana musiikkina;)

Little 15

You help her forget
The world outside
You're not part of it yet
And if you could drive
You could drive her away
To a happier place
To a happier day
That exists in your mind
And in your smile
She could escape there
Just for a while
Little 15

Little 15
Why take the smooth with the rough
When things run smooth
It's already more than enough
She knows your mind
Is not yet in league
With the rest of the world
And it's little intrigues
Do you understand
Do you know what she means
As time goes by
And when you've seen what she's seen
You will
Little 15

Little 15
Why does she have to defend
Her feelings inside
Why pretend
She's not had a life
A life of near misses
Now all that she wants
Is 3 little wishes
She wants to see with your eyes
She wants to smile with your smile
She wants a nice surprise
Every once in a while
Little 15.

Top-5 -listaan kuuluu Deppareiden lisäksi ärsyttävä tapa jammailla musiikin tahdissa ja ilmakitaran soitto.

Tänään väsyttää.

53,62 s

Lenkiltä selvittiin hengissä juuri ajoissa näkemään miesten kympin pari viimeistä kierrosta.
53,62 ei ole siis lenkillä kuluttamani aika (se kesti n. 40 minuuttia), vaan kisan voittajan viimeisen kierroksen aika.
Siis 400 metriä - aikaan 53 sekuntia ja rapiat.

Voisi jopa sanoa että vauhti on kengillä ja tartanilla melkoinen.

Aikanaan yläasteella juostiin 400 metriä koulun kisoissa Ratinassa - kellotin muistaakseni kasiluokalla ajan 1.03 ja rapiat. Siis 63 sekuntia, 10 sekuntia enemmän kuin kisan voittaja juostuaan jo 9600 metriä.

Noh, tienaahan miekkonen juoksemalla omaisuutensa, ei siinä mitään.

Lenkki oli varsin mukava, pimeällä ja hyvällä kelillä on mukava luistella.
Matkaa taittui kenties n. 15 kilometriä.

Luistelin takaisin päin tullessani myös sen talon ohi, jossa vielä viime kesänä asuin. Olo oli vähän epätodellinen; vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän nopeasti.
Vaihtoon lähtöön asti taivallus oli sumuista ja muistikuvia ei hirvittävän paljon ole. Itse vaihto taas on vähän turhankin hyvin muistissa, mutta yhtä kaikki hieman epätodellisena (jo).

Jospa se seuraava vuosi olisi sitten parempi, elokuulupaus muistaen.

Perjantai-illan blues.

Perjantai-ilta kotosalla. Ei mitään tekemistä olympialaisten katselun ja tietokoneen ropaamisen lisäksi. Siis ei mitään tekemistä.

Ajan tappamiseksi (ei, se ei ole vieläkään kuollut) tekaisin testin.

Monday!!! Professional, serious, and wise, you're
the kind of person who can be relied on
whenever a problem arises. Also, add to this
the fact that you have a wonderful amount of
ambition, and you have one of the most driven,
compassionate people around!


Which Day Of the Week Are You?
brought to you by Quizilla

Taidan mennä luistelemaan.

Jos päivityksiä ei tipu maanantaihin mennessä, en ole palannut lenkiltä.
Tässä tapauksessa voisitte ystävällisesti (tai vähemmän ystävällisesti) hälyttää poliisin ja aloittaa etsinnät jostakin Hatanpäältä päin.

Akilleen kantapää.

Kreikkalainen vanha tarina kertoo, että soturi Akilles oli haavoittumaton suuren soturin äidin kastettua urhoamme mielenkiintoisessa liemessä.

Ainoastaan kantapää jäi haavoittuvaksi kohdaksi, koska äitimuorin piti pitää poikaansa jostain kiinni kaston aikana.

Jaa niin että miten tämä liittyy mihinkään?

Aasinsilta johtaa akillesjänteeseen, tuohon ikuiseen murheenkryyniini.
Molempien jalkojen jänteet näyttävät punaista; veresliha on iloinen asia.
Puolikypsän pihvin värisestä kohdasta saa kiittää rakkaita luistimiani tai oikeastaan niiden suunnittelijoita.
Suomen loistavassa kunnossa olevia pyöräteitäkään ei voi jättää syyttömäksi.
(Luistelin Saksassa n. 800-1000 km kesän aikana ja jalat eivät olleet kertaakaan näin pahassa kondiksessa).

Liian korkea kenkä pilaa luistelunautinnon ihan täysin. Ei kuitenkaan ole varaa ostaa uusia, joten minkäs teet?

Hmmph.

Kipu kasvattaa luonnetta, sillä "kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti"

Hei hei.

...vanhalle leiskalle.

Historiaan jäivät myös HaloScanin toimittamat kommentit, koska Bloggerin omat toimivat vähän sutjakammin.

Twiikkaus jatkuu - kaikki ei ole vielä kohdallaan.

Ich will

Ich will

Ich will dass ihr mir vertraut
Ich will dass ihr mir glaubt
Ich will eure Blicke spüren
Ich will jeden Herzschlag kontrollieren

Ich will eure Stimmen hören
Ich will die Ruhe stören
Ich will dass ihr mich gut seht
Ich will dass ihr mich versteht

Ich will eure Phantasie
Ich will eure Energie
Ich will eure Hande sehen
Ich will in Beifall untergehen

Seht ihr mich?
Versteht ihr mich?
Fuhlt ihr mich?
Hört ihr mich?
Könnt ihr mich horen?
Wir hören dich
Könnt ihr mich sehen?
Wir sehen dich
Könnt ihr mich fuhlen?
Wir fuhlen dich
Ich versteh euch nicht

Ich will

Wir wollen dass ihr uns vertraut
Wir wollen dass ihr uns alles glaubt
Wir wollen eure Hande sehen
Wir wollen in Beifall untergehen - ja

Konnt ihr mich hören?
Wir hören dich
Konnt ihr mich sehen?
Wir sehen dich
Konnt ihr mich fühlen?
Wir fühlen dich
Ich versteh euch nicht

Konnt ihr uns hören?
Wir hören euch
Konnt ihr uns sehen?
Wir sehen euch
Konnt ihr uns fühlen?
Wir fühlen euch
Wir verstehen euch nicht

Ich will


http://www.seeklyrics.com/lyrics/RAMMSTEIN/Ich-Will.html

Flegun päiväkirja

[Soi: Dance 2 Trance: Power of American Natives]
Olo tuntuu flegmaattiselta, väsyttää ja nälkäkin on.
Tänään ohjelmassa ei ole mitään ihmeellistä - kuten tavallista.

Pitäisi varmaan nukkua vähän enemmän ja paremmin. Läheinen raksatyömaa vaan häiritsee Ruususen unta lähes yhtä paljon kuin keväällä tehty käänteinen työ samassa paikassa.
Onneksi sedät aloittavat työt niin myöhään. Siis seitsemältä.

Vääntelin taas uutta leiskaa Ameeballe, mutta kesken jäi (taas!). Mielenkiinto kestää sen ensimmäisen Photoshop -session ajan ja lopahtaa. Otsikkokuvia on kasassa kohtuullisen monta nyt jo - saapas näkee pääseekö niistä yksikään sivuille asti.

Eilinen oli pitkästä aikaa hyvä päivä (huomaatteko? Toteutan jo elokuulupausta), vaikkakin kiire vaivasi.
Ns. työpäivä meni vanhemman sponsorin kanssa Suomen Chicagossa vaaria morjestamassa.
Tuulisesta kaupungista ajettiin kiireellä takaisin Suomen napaan, jossa olikin sitten ruhtinaalliset 15 minuuttia aikaa ennen kokoustelemaan lähtöä.
Kokoustelusta menin suoraan teelle.
Tee oli hyvää - samoin seura.

Hmmph.

Jotenkin on flegmaattinen olo, kuten aina toimeliaan päivän jälkeisenä hiljaisempana päivänä. Pitäisiköhän sitä lähteä syömään...

Omoinfo, tuo kaunis järjestelmä.

Tänään päättyi sitten (tai oikeastaan päättyy 24 minuutin kuluttua) opintojaksoilmoittautuminen rakkaaseen opinahjooni.

Olin vaihteeksi ajoissa liikkeellä (aikaa ilmoittautumiseen 40 min) ja innoissani porhalsin sisään Omoinfoon, tuohon käytettävyyden viimeiseen linnakkeeseen.

Siistiä, vielä pystyy ilmoittautumaan.

"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".
"Etsimääsi kurssia ei löydy.".

Mitä helvettiä?

Copy-paste uusimman opinto-oppaan veppiversiosta tuottaa vesiperän joka kerta. Kuinka helvetissä tämä on mahdollista?

Kiitoksia, ohjelmistotekniikan laitos.
Kiitoksia kaikille muillekin.

Hypermediakaan ei näköjään vielä tunneta uudessa opinto-oppaassa.

Helvetin hienoa toimintaa.

Ulkoluukku, harjoittelua ja säätämistä.

Palaa hermo kiinni Outlook & Siemens M55 -yhdistelmään. Puhelin luulee edelleen olevansa Saksassa, vaikkakin aikavyöhyke on aikaa sitten vaihdettu Suomen pituuspiireille keskeisemmän Euroopan sijaan.

Heräsin tänään 06.55 aiotun 07.30 sijaan, koska rakas matkapuhelimeni päätti muistuttaa tämänpäiväisestä klo 08.00 alkavasta matkasta Lahteen omasta mielestään viisi minuuttia ennen tapahtuman alkua.
Hieno juttu. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta.

Jotta homma ei olisi edes kohtuullisessa määrin hieno, en enää tiedä moneltako pitäisi olla missäkin. Puhelimessa tehdyt tehtävät tai muistutukset näkyvät tuossa Microsoftin lippulaivassa alkaen (ja päättyen) tuntia myöhemmin kuin olisi tarkoitus ja vise versa.
Kyllä tämä nykyajan tekniikka on helvetin hienoa ja varmaa.

Ulkoluukkuavautumisen jälkeen voidaankin siirtyä mukavampiin kuvioihin; kävin eilen pitkästä aikaa reeneissä Pyynikillä.
Porukka on lisääntynyt sitten huhtikuun ja meininki parantunut. Paikalla oli eilenkin allekirjoittaneen lisäksi 5 ihmistä, mitä voinee pitää Tampereen luistelupiireissä varsin kunnioitettavana lukemana (etenkin kun tietää, että muutama ihminen ei päässyt tulemaan).
Kai sitä pitää itsekin ruveta taas reenaamaan enemmän tai vähemmän tosissaan - ainakin sen verran että kuuppa ja kroppa pysyy kasassa;)

Viimeinen koulutyö Koblenziinkin hiihteli eilen professori Hampen postilaatikkoon. Toivottavasti AAA:n täti saa ne transkriptitkin joskus aikaiseksi ja Suomeen asti.

Voipi olla, että tänään purjehditaan - tai sitten ei. Joka tapauksessa teetä pitäisi ainakin saada myöhemmin illalla;)

Lupaus on lupaus on lupaus.

Yleensähän itselle luvataan siinä vuoden vaihteen korvilla kaikenlaista tyyliin "maksan veroni", "laihdutan" tai "aloitan urheilemisen".
Lupauksia, lupauksia. Kaikki yhtä vakuuttavia ja elämäänlaatuun positiivisesti vaikuttavia.

Silti.

Kaikkihan me tiedämme, että yhtään ainoata uuden vuoden lupausta ei pidetä.
Korkeintaan valkaistaan nenää tammikuun ajan ja sekin vain käytännön pakosta kun kaikki rahat on jo ryypätty (ja joululahjat kanitettu).

Herra J:n kanssa käydyllä lenkillä ja äskeisen pienen iltakävelyn aikana kypsyi päätös elokuun lupauksesta.

Kai sitä pitää itselleen luvata jotain. Saapahan ainakin sitten edes itse pettää (kerrankin!) oman lupauksensa...

Lupaus liittyy armottomassa krapulassa Simmerner Strassen asuntolan takana käytyyn keskusteluun ja kuuluu näin:
"Yritän olla positiivisempi ja löytää asioista myös niiden hyvät puolet".

Ihan oikeasti.

Tunne rinnassa.

Hmmph.

Kävin tänään Attilassa syömässä ja Tammelantorilla jälkiruokakahvilla.
Attilan sinällään mukava ja akateeminen ilmapiiri on vuosi vuodelta muuttunut painostavammaksi.

Johtuen lähinnä siitä, ettei viitsi enää niin kovin tarkasti katsella ympärilleen.
Suora putki ovelta johtaa tiskille, tiskiltä salaattipöytään ja aina varsinaiseen pöytään asti. Silmälaput pidetään tiukasti silmillä.

Jaa että miksei viitsi katsella ympärilleen?
Noh.
No niin no.

Ei paljoo kiinnosta nähdä neitejä K, M tai A.
Siellähän ne syömässä käyvät, mutta minkäs teet.

Eijoo toistakaan ruokalaa tarjolla.

Sama virsi pätee useimpiin yökerhoihin - niissä vaan ei jaksa kiinnittää asiaan huomiota.

Nimimerkillä "kaupassa käynti tuskaista".

K15

Herranjumala sanon minä!

Tutkailin sontaluukun ohjelmaa kuluvan sunnuntain osalta ja silmään pisti Kakkoselta tuleva act!one. Olen käynyt muutaman kerran katsomassa mokomaa seisoylöskomiikkaa paikan päällä ja olen ollut erittäin tyytyväinen (tai ainakin kohtuullisen tyytyväinen) näkemääni.
Siispä katsomaan kuka esiintyy.

Ok. Joitakin kohtuullisen tuntemattomia immeisiä. Ei siinä mitään.
Sitten räjähtää...
(Copy-pastean tähän koko tekstin varoituksineen päivineen, olkaa hyvä;)
Täyslaidallinen sketsejä ja verbaali-ilotulitusta. Mukana 15 Suomen ykkösketjun standup-koomikkoa. Lavalla tänään Teemu Vesterinen, Heli Sutela ja Marko Kämäräinen. Ohjelmassa on kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille.

Pyytäisinkin blogin mahdollisia lukijoita kiinnittämään huomiota lihavoituun lauseeseen: "Ohjelmassa on kohtauksia, jotka voivat olla haitallisia lapsille". Mitä helvettiä?
StandUp -komiikkaa - ja lapsille haitallisia kohtauksia? Varustettu ikärajalla K15?

Mainittakoon vertailun vuoksi, että kolmosen CSI:llä ei ole ikärajasuositusta (ilmeisesti johtuen myöhäisestä esitysajasta).

Kyllä tämä maailma on erikoiseksi mennyt.

Merkataanko K15 ohjelman viereen, jotta perheen tenavat osaisivat valita katselemansa ohjelmat nopeammin&helpommin?

Ameebaan pitää myös saada ikärajasuositus!
Tällä angstilla ja omituisilla viittauksilla olen ansainnut maininnan "voi sisältää lapsille haitallisia kohtauksia".

Oikeastaan samaan syssyyn Ameeban otsaan voisi painaa "sisältää haitallisia kohtauksia". Eikä vain lapsille, vaan kaikille muillekin.

Oikein kirjotus ei tapen

Oikein kirjoitus ja yhdys sanat eivt ole enään tarpeen Suomen kielesä.

Hyvä esi merkki aiheesta alla:
"Jippii tarjoaa nyt mahdollisuuden tilata värikuvan
Hollywood idollistasi kännykkääsi, joten kannattaa klikkautua
heti Jippiin Julkkiskuva -sivuille ja poimia omasi!"

Mikähän helvetti on Hollywood idolli?
Miten klikkaudutaan Julkkiskuva -sivuille?
Miten poimitaan oma värikuva idollista?

Ma ei aina ihan ymmarra.

Lämpötiloista.

Lampotila, tuo lampaiden koti, on jäänyt allekirjoittaneelle aina vähän epäselväksi.

Lämpötila sen sijaan näyttää tänään paljon siedettävämmältä. Tämä viikko on kärsitty(?) Suomessa liki samanlaisista lukemista kuin Koblenzissakin.

Olen varmaan ainoa, joka ei ole ollut riemuissaan kesän saapumisesta vihdoin...
Yöllä on ollut tuskaisen kuuma nukkua ja päiväsaikaan saa rehkiä hiki päässä.

Tänään ollaankin sitten onneksi jo normaaliasteissa Suomen lähestyvää syksyä silmälläpitäen (19).

Niin. "Fahrenheit 451" on Ray Bradburyn kohtuullisen kuuluisan kirjan nimi ja kertoo paperin syttymispisteestä. Itse kirja sijaitsee kirjahyllyssäni "Vuonna 1984" -nimisen teoksen vieressä käsitellen hieman samoja aihepiirejä.
[Toim.huom.: Ei näköjään sijaitsekaan. Missähän helvetissä sekin on? Kenties se nainen jonka kanssa asuin tietäisi jotain - tai sitten ei...]

Fahrenheit 9/11 on Michael Mooren elokuvan nimi ja kertoo tekijän mukaan lämpötilan, jossa totuus palaa.

Elokuva on katsomisen arvoinen, mutta älyttömän paksua propagandaa. Mielipiteet ja faktat (tai faktoidit - tosin onhan MM viitteistänyt väitteensä) alleviivataan kerran, toisen ja kolmannenkin kerran. Tämän jälkeen käytetään mustaa tussia avainsanojen ympäröimisessä ja lopuksi kutsutaan paikalle kuolleen amerikkalaissotilaan äiti kertomaan vielä kaiken varmuuden välttämiseksi kuinka asia todella on.

Tehokasta, mutta ei aina niin kovin hyvän maun mukaista. Ainakaan suomalaisen mielestä.

Enivei - katsomisen arvoinen leffa. (Kertaus on opintojen äiti;)).

Hmmph. Olisi kyllä kiva tietää, missä kolmasosa kirjoistani luuhaa tällä hetkellä.

Kiva on tietää...

...olevansa perkeleen tärkeä.

Niin tärkeä, ettei kertausharjoituksista pääse lomalle hyvän ystäväni häihin.

Noh. Olihan se oikeastaan jo arvattavissa.
Kuuden tunnin loma olisi kuulemma onnistunut.

Huimaa.

Sain matkakertomukseni Koblenzin reissusta valmiiksi.
Täytyy vielä lukaista tekele läpi ja laittaa menemään kv-yksikköön.
Saapa vähän lisää rahaa...

Kävin myös ilmoittautumassa mäen päällä olevaan yliopistoon läsnäolevaksi opiskelijaksi. Saapas jää odottamaan mitä kenkä tekee - tai siis jotta mitä tapahtuu pitkällä juoksulla.
(Nyt on niin kuuma, etten jaksa keksiä lisää kliseitä.)

Tänään ohjelmassa on Fahrenheit 9/11. Toivottavasti elokuva on kaikkea sitä, mitä kriitikot siitä ovat sanoneet;)

Suomi, oi Suomi

Suomi, rakas kotimaani.

Olet viime päivinä osoittanut olevasi kaikesta huolimatta arvostukseni arvoinen, vaikkakin olen kovasti taistellut vastaan.
Huolimatta ärsyttävistä ihmisistä, meluisasta asuinpaikasta ja sikamaisista hinnoista olet silti paras paikka asua.

Tai noh.

Ainakin melkein paras.

Suomi, rakas kotimaani.
...jossa kaupassa saa oikeasti palveluakin.
...jossa kaupan hinnat uhkaavat aiheuttaa viattomalle kulkijalle sydänkohtauksen joka ainoa kerta.
...jossa puhelimeen puhuminen ja tekstiviestien lähettäminen on halpaa
...jossa Petteri Jussilaisen hautajaisista revittiin norjalaisen metsäkissan kokoisia otsikoita jokaisessa iltapäivälehdessä (nykyään tiedän jo, kuka helvetti P. Jussila oli).
...jossa yleisurheilijat epäonnistuvat jo ennen olympialaisiin pääsyä
...jossa pyöräteiden kunto yllättää yleensä positiivisesti
...jossa pyöräteillä on vieläkin viimetalvisia hiekkoja
...jossa luojan kiitos tietää ainakin jossain määrin mitä naisen päässä liikkuu (kai)
...jossa punainen auringonlasku lupaa kylmää yötä
...jossa järveen voi mennä uimaan päätymättä ainakaan heti sairaalaan
...jossa on aivan normaalia olla sekaisin asemalla aamuyöllä
...jossa saa aivan rauhassa olla vittuuntunut ja kaikki ymmärtävät
...jossa melankolisten laulujen kuunteleminen ei kerro (ainakaan tavallista enempää) itsemurhataipumuksista
...jossa Saksa-paitaan pukeutunutta suomalaista luullaan saksalaiseksi
...ja oletetaan ettei edellinen osaa suomea
...jossa ihmisillä on kuuma yli 30 asteen helteellä
...ja jossa joku muukin käyttää shortseja alle 20 asteen lämpotiloissa

Suomi, rakas kotimaani.

Sinä olet (melkein) paras.

Eins, zwei Polizei

Eins, zwei Polizei
drei, vier Grenadier
fünf, sechs alte Hex'
sieben, acht gute Nacht
neun, zehn schlafen geh'n

Elää sinun tulee.

Sunnuntai.

Ja Eino Leino.

Olkaa hyvä:

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?

Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin.

Sun edessäs tahdon ma polvistua,

mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
(Eino Leino 1900 (Hiihtäjän virsiä): Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks)

Kimmoke?

Eilen vietettiin hyvän ystäväni Mielentilan polttareita maailman navassa eli Tampereella.
Aamutuimaan ajeltiin mikroautolla, uitiin, syötiin ja pelattiin mölkkyä Herwoodin vanhalla kaatopaikalla sadetakkiasuisen miehen kanssa.
Sivumennen sanoen - mölkky on mukava peli. Kannattaa kokeilla.

Sauna, poreamme ja tukkeutunut viemäri viihdyttivät vieraita ja sankaria useammankin tunnin ajan. (Apfelkorn on muuten juuri niin pahaa kuin HVH:n läksiäisistä sen muistelinkin olevan...)

Saunatiloista jo kohtuullisen hilpeä ryhmä siirtyi kaupungin humuun.
Humusta ei tässä enempää - mies kertoo itse jos haluaa;)

Illan aikana varmistui myös se, etten taida ainakaan vähään aikaan laittaa Deutschland -paitaa päälle baariin. Kaverille huikatut leikkisät kommentit (suomeksi siis) tyyliin "kato saksalainen" tai ko. maan entisen kansallislaulun laulaminen vahvistivat kuvaa rakkaasta Vaterlandistani ja sen suvaitsevaisuudesta.

Seuraavalla kerralla tiedän myös sen, että vastaan vain ja ainoastaan saksaksi.
Ainakin silloin, kun vastakkaista sukupuolta mallikkaasti edustavat yksilöt tulevat kyselemään kuulumisia ja jututtamaan (saksaksi siis).
Jälleen kerran on siis todistettu yksi klisee todeksi.
Whee.

Niin.
Eino Leinon runo ja otsikko kuvastaa päätöstä, jonka tein n. kolme viikkoa sitten osoitteessa Lerchenweg 3-5, tarkemmin sanottuna etupihalla.
Ei enää pelejä.
Ei enää vanhoissa asioissa rypemistä.

Ainoastaan elämää.

Ja rullaluistelua.

Huomioita Tampereen yöstä.

Dodiin.

Kotona ollaan taas.

Kenties asiat eivät ole Suomessakaan ihan niin huonolla tolalla kun aluksi ajattelin;)

P:llä alkava tamperelainen klubi (ei, nimi ei ollut paska) oli vaihteeksi erittäin positiivinen kokemus. Musiikki oli kaikin puolin ok eikä ihmisissäkään ollut juuri valittamista.
Lievää huvittuneisuutta allekirjoittaneessa aiheutti paikan suuri insinööripitoisuus;)
(Ainakin pukeutumisen perusteella; farkut, tiukasti housuihin sullottu kauluspaita ja vyöllä römpöttävä Commari linevät kohtuullisen selvä tuntomerkki - eikä vain, jäsen MiVi?;)

Noh, näyttääpä itse ainakin rinnalla paremmalta...

Muuten yö näytti pikaisen tarkastelun perusteella hauskalta ja lämpimältä.
Meininki on sinällään parempi kuin Koblenzissa ja porukkaa huomattavasti enemmän liikkeellä (Suomi ja lämpimät kelit!).

Muutaman viime illan aikana on tullut myös istuttua jokunen tovi terassilla (yllätys!).
Näistäkään ei ole juuri muuta valittamista kuin hintataso - Saksassa olisi samalla vaivalla ja rahalla ryypännyt itsensä sairaalakuntoon kun täällä neljä olutta.

Niin, asiasta kolmanteen eli synttäreihin/kotiinpaluubileisiin.
Tulevalla viikolla saatan hyvinkin järjestää jotain, mikäli vaan lamppu välähtää pään päällä. Pelkkä kaljanjuominen ja tv:n katsominen kavereiden kanssa on ihan kivaa, mutta...

Öinen lähetys loppuu näihin kuviin ja tunnelmiin.
Televisiosta tulee "eroottista ohjelmaa" (joka sisältää "voimakkaita kohtauksia"), ulkona kadulla tapellaan ja huomenna on aikainen herätys.

Siispä hei hei.

Tylsä mies bloggaa väsyneenä.

Hei vaan kaikille!

Täällä minä olen taas, wanha tuttu tylsä, vittumainen ja pihi mies.

Suomi vaikuttaa samalta kuin ennenkin, tosin vielä krantummin silmin katsottuna vaikuttaa entistäkin todennäköisemmältä, että Ameeba jatkaa yksinäistä taivaltaan.

Väsyneenä ja n. kahdeksan tunnin kuluttua 25 täyttävänä ei jaksa keksiä mitään fiksua.
Siksipä tein taas kerran testejä;)

Ensimmäinen, olkaa hyvä:

T.S.Eliot: The Wasteland. You are a desperate cry
to God, moulded in intricate word-craftmanship.
Your language is controlled, but inside, you
feel empty and are not content with your life.
You see both the world and your inner self as a
waste land: nothing good can come out of it
anyway. People find you difficult to understand
but admire you nevertheless.


Which literature classic are you?
brought to you by Quizilla

Toisellekin riittää aikaa:

Which Action Star Are You? Find out @ She's Crafty

Joskus on helpompi sanoa asia toisella kotimaisella:
A bunch of shitty tests, but so what? I had fun answering them.

Olen selkä.

Takaisin ollaan!

Siis kotona Suomessa ja Tampereella.

Matka sujui vallan mainiosti, vaikkakin Ruotsinlaivalla vietetty 12 tuntia raastoi hermoja.

Matkaselvittelyä ja läksiäisistä seuraa myöhemmin kun saan kamat paikoilleen.

Tervetuloa kuvia katsomaan jossain kohtaa;)